Sinkkonen kritisoi aikuisten itsekeskeisyyttä
Lapset nähdään pärjäävinä, mutta he eivät ole sellaisia. Tämä on yhteydessä lasten kokemiin irrallisuuden tunteisiin.
Jari Sinkkonen muistuttaa, että lasten ja nuorten ongelmat eivät häviä ammattilaisten määrää kasvattamalla, vaan talkoisiin tarvitaan meitä kaikkia.
Vanhemmuus
hukassa?
–Lastensuojeluperheissä ei äiti useinkaan aina tiedä, miten kaksivuotiaan lapsen kanssa ollaan.
–Lastensuojelussa trendi on se, että äitiä yksinkertaisesti opetetaan olemaan lapsen kanssa, Jari Sinkkonen sanoo.
–On varmasti paljon myös hyvää vanhemmuutta, mutta yhtä selvää on, että vanhemmat viettävät aikaansa lasten kanssa aivan liian vähän.
Luennoillaan ympäri maata Sinkkonen on heittänyt vanhemmille provokatiivisen esimerkin rakastumisesta:
Kun ihminen rakastuu, hän haluaa viettää paljon aikaa rakastettunsa kanssa. Miksi vanhemmat eivät ole sitten tarpeeksi lastensa kanssa? Miksi heidät raahataan päiväkoteihin jo ihan pienestä, vaikka olisi mahdollisuus hoitaa lasta itse?
Sinkkonen kertoo, että yleensä tässä vaiheessa hän saa kriittistä palautetta. Häntä moititaan vanhempien syyllistämisestä. Hän ei tästä hätkähdä.
–Kun lapsen ja vanhemman edut törmäävät, lasten edut jäävät toissijaisiksi. On paljon vanhempia, jotka eivät päivähoidon jälkeenkään vietä aikaa lapsensa kanssa.Tällainen on narsisista itsekeskeisyyttä.
–Terve syyllisyys on terve tunne. Sana on häivytetty pois yhteiskunnallisesta keskustelusta, mutta kyllä vanhempien pitää lähteä siitä, miten lapset sopeutuvat vallitseviin elämäntilanteisiin eikä päinvastoin.
Pöyristyttävimpänä esimerkkinä hän mainitsee erään äidin, joka kertoi julkisuudessa, että heidän lapsensa ovat vuoroviikoin äidillä ja isällään. Äidin mukaan vapaat viikot ovat "bonusviikkoja," jolloin saa olla sinkkuna.
–Lapsen sopeutuminen tällaiseen huushollista toiseen vaihtamiseen ei onnistu ilman ongelmia. Vanhemmat liioittelevat lasten sopetumiskykyä aivan liikaa.
–Voikin kysyä, miksi vanhemmat eivät vaihda huushollia joka toinen viikko, jos se on välttämätöntä.
–Pienen lapsen aika ja paikka hahmottaminen on hyvin rajallista. Lapselle on tärkeää, että hän saa nukkua turvallisessa omassa sängyssään. Lapsi kehittyy normaaliksi, jos hänellä on kiinteät kiintymiskohteet. Ne eivät saa muuttua liian usein.
Vanhempien mies- ja
naissuhteiden vaihtuvuus
Suomessa jo joka toinen avioliitto päättyy eroon. Sinkkonen näkee ajassamme tietynlaisen kroonisen tyytymättömyyden omaan kumppaniinsa. Tästä on seurauksena jatkuva uuden kumppanin etsintä, joka vaikuttaa syvästi lapsen henkiseen tasapainoon.
–Vanhempien vakiintumattomuus ahdistaa lasta. Arvaamattomuus ja ennakoimattomuus tuhoaa lapsen perusluottamusta mihinkään kestävään. Kun ei koskaan pysty tuudittautumaan siihen, että vaikka vanhemmat riitelevät ja käyvät mykkäkoulua, kuitenkin sopivat erimielisyytensä ja yhteiselo jatkuu, on lapselle erittäin raskasta.
–Toisaalta on lapsen kannalta parempi olla yksinhuoltajaperheessä kuin alituisessa riidan ja erimielisyyden ilmapiirissä.
Lasten ja nuorten
väkivalta
Viime aikoina on tapahtunut paljon nuorten raakoja väkivallantekoja ja surmia. Nopeasti ajateltuna tuntuisi siltä, että ne ovat lisääntyneet rajusti.
Sinkkonen ei vahvista tätä käsitystä.
–Ilmeisesti lapset ja nuoret ovat aina tehneet raakojakin väkivallantekoja, mutta niistä ei olla mediassa puhuttu. Nykyään media tarttuu oitis nuorten väkivallantekoihin kirjoittamalla niistä isoja juttuja. Ainakaan minulla ei ole tutkittuja faktoja siitä, että nuorten väkivallanteot olisivat kasvaneet olennaisesti.
Sinkkonen myöntää kuitenkin, että nuorten julmuus voi olla pelottavan raakaa.
Imatralaisen Elina Lappalaisen surmassa hän ei voi ymmärtää, miten nuoren tekijän psyyke kesti yli vuoden ennen kuin hän tunnusti tekonsa.
–Edes psykiatrina en voi ymmärtää miten nuori poika voi vuoden mennä joka ilta nukkumaan tällainen teko tunnollaan.
" Jo riittää "
Sinkkosen mieltä hiertää työn ja perheen yhteensovittamattomuus. Hän perää inhimillisempää asennetta lapsiperheisiin.
–Ihmisten voimavaroja eivät syö vain "kapitalistiset" työnantajat, myös kunnat ja kaupungit voivat mennä peilin eteen. Jatkuvat pätkätyösuhteet rassaavat perheiden varmuutta huomisesta.
–Ei ole myöskään yrityksen edunmukaista, että työntekijöitä pidetään tulisilla hiilillä ja puristaa ihmisestä kaikki mehut kuin sitruunasta.
–Loppuunajettu työntekijä ei ole tehokas.
Lapset nähdään pärjäävinä, mutta he eivät ole sellaisia. Tämä on yhteydessä lasten kokemiin irrallisuuden tunteisiin.
Jari Sinkkonen muistuttaa, että lasten ja nuorten ongelmat eivät häviä ammattilaisten määrää kasvattamalla, vaan talkoisiin tarvitaan meitä kaikkia.
Vanhemmuus
hukassa?
–Lastensuojeluperheissä ei äiti useinkaan aina tiedä, miten kaksivuotiaan lapsen kanssa ollaan.
–Lastensuojelussa trendi on se, että äitiä yksinkertaisesti opetetaan olemaan lapsen kanssa, Jari Sinkkonen sanoo.
–On varmasti paljon myös hyvää vanhemmuutta, mutta yhtä selvää on, että vanhemmat viettävät aikaansa lasten kanssa aivan liian vähän.
Luennoillaan ympäri maata Sinkkonen on heittänyt vanhemmille provokatiivisen esimerkin rakastumisesta:
Kun ihminen rakastuu, hän haluaa viettää paljon aikaa rakastettunsa kanssa. Miksi vanhemmat eivät ole sitten tarpeeksi lastensa kanssa? Miksi heidät raahataan päiväkoteihin jo ihan pienestä, vaikka olisi mahdollisuus hoitaa lasta itse?
Sinkkonen kertoo, että yleensä tässä vaiheessa hän saa kriittistä palautetta. Häntä moititaan vanhempien syyllistämisestä. Hän ei tästä hätkähdä.
–Kun lapsen ja vanhemman edut törmäävät, lasten edut jäävät toissijaisiksi. On paljon vanhempia, jotka eivät päivähoidon jälkeenkään vietä aikaa lapsensa kanssa.Tällainen on narsisista itsekeskeisyyttä.
–Terve syyllisyys on terve tunne. Sana on häivytetty pois yhteiskunnallisesta keskustelusta, mutta kyllä vanhempien pitää lähteä siitä, miten lapset sopeutuvat vallitseviin elämäntilanteisiin eikä päinvastoin.
Pöyristyttävimpänä esimerkkinä hän mainitsee erään äidin, joka kertoi julkisuudessa, että heidän lapsensa ovat vuoroviikoin äidillä ja isällään. Äidin mukaan vapaat viikot ovat "bonusviikkoja," jolloin saa olla sinkkuna.
–Lapsen sopeutuminen tällaiseen huushollista toiseen vaihtamiseen ei onnistu ilman ongelmia. Vanhemmat liioittelevat lasten sopetumiskykyä aivan liikaa.
–Voikin kysyä, miksi vanhemmat eivät vaihda huushollia joka toinen viikko, jos se on välttämätöntä.
–Pienen lapsen aika ja paikka hahmottaminen on hyvin rajallista. Lapselle on tärkeää, että hän saa nukkua turvallisessa omassa sängyssään. Lapsi kehittyy normaaliksi, jos hänellä on kiinteät kiintymiskohteet. Ne eivät saa muuttua liian usein.
Vanhempien mies- ja
naissuhteiden vaihtuvuus
Suomessa jo joka toinen avioliitto päättyy eroon. Sinkkonen näkee ajassamme tietynlaisen kroonisen tyytymättömyyden omaan kumppaniinsa. Tästä on seurauksena jatkuva uuden kumppanin etsintä, joka vaikuttaa syvästi lapsen henkiseen tasapainoon.
–Vanhempien vakiintumattomuus ahdistaa lasta. Arvaamattomuus ja ennakoimattomuus tuhoaa lapsen perusluottamusta mihinkään kestävään. Kun ei koskaan pysty tuudittautumaan siihen, että vaikka vanhemmat riitelevät ja käyvät mykkäkoulua, kuitenkin sopivat erimielisyytensä ja yhteiselo jatkuu, on lapselle erittäin raskasta.
–Toisaalta on lapsen kannalta parempi olla yksinhuoltajaperheessä kuin alituisessa riidan ja erimielisyyden ilmapiirissä.
Lasten ja nuorten
väkivalta
Viime aikoina on tapahtunut paljon nuorten raakoja väkivallantekoja ja surmia. Nopeasti ajateltuna tuntuisi siltä, että ne ovat lisääntyneet rajusti.
Sinkkonen ei vahvista tätä käsitystä.
–Ilmeisesti lapset ja nuoret ovat aina tehneet raakojakin väkivallantekoja, mutta niistä ei olla mediassa puhuttu. Nykyään media tarttuu oitis nuorten väkivallantekoihin kirjoittamalla niistä isoja juttuja. Ainakaan minulla ei ole tutkittuja faktoja siitä, että nuorten väkivallanteot olisivat kasvaneet olennaisesti.
Sinkkonen myöntää kuitenkin, että nuorten julmuus voi olla pelottavan raakaa.
Imatralaisen Elina Lappalaisen surmassa hän ei voi ymmärtää, miten nuoren tekijän psyyke kesti yli vuoden ennen kuin hän tunnusti tekonsa.
–Edes psykiatrina en voi ymmärtää miten nuori poika voi vuoden mennä joka ilta nukkumaan tällainen teko tunnollaan.
" Jo riittää "
Sinkkosen mieltä hiertää työn ja perheen yhteensovittamattomuus. Hän perää inhimillisempää asennetta lapsiperheisiin.
–Ihmisten voimavaroja eivät syö vain "kapitalistiset" työnantajat, myös kunnat ja kaupungit voivat mennä peilin eteen. Jatkuvat pätkätyösuhteet rassaavat perheiden varmuutta huomisesta.
–Ei ole myöskään yrityksen edunmukaista, että työntekijöitä pidetään tulisilla hiilillä ja puristaa ihmisestä kaikki mehut kuin sitruunasta.
–Loppuunajettu työntekijä ei ole tehokas.
Vastaukset 1
Vanhimmat
että ne ovat poissa silmistä ja poissa mielestä. Kun nollamaksuluokkakin säilyy, niin ei ole pelkoa, että kovinkaan moni viitsii itse pentujaan paimentaa, kun kunta tekee sen ilmaiseksi...