Istui yksinään luodolla,
keskellä ääretöntä aavaa, suru,
odotti onnen saapuvan,
vaan oli toivosta jo luopunut.
Souti venholla pienellä,
merellä aaltoilevalla, rakkaus.
Ei turvaa muuta nähnyt,
kuin luodon pienen, puita vailla.
Siirtyi syrjemmälle suru,
kunnioitti rakkauden voimaa.
Antoi omastaan, luopui ainoastaan,
piilotti tunteensa sururasiaan.
Valloitti rakkaus surun luodon,
kysymättä lupaa täytti
viiltävät kolot,niin
lieventyi surun murhe.
Istui yksinään luodolla,
keskellä aurinkoista aavaa, rakkaus.
Katsoi tyytyväisneä, kuinka pienellä
venholla pois saarelta suru souti.
keskellä ääretöntä aavaa, suru,
odotti onnen saapuvan,
vaan oli toivosta jo luopunut.
Souti venholla pienellä,
merellä aaltoilevalla, rakkaus.
Ei turvaa muuta nähnyt,
kuin luodon pienen, puita vailla.
Siirtyi syrjemmälle suru,
kunnioitti rakkauden voimaa.
Antoi omastaan, luopui ainoastaan,
piilotti tunteensa sururasiaan.
Valloitti rakkaus surun luodon,
kysymättä lupaa täytti
viiltävät kolot,niin
lieventyi surun murhe.
Istui yksinään luodolla,
keskellä aurinkoista aavaa, rakkaus.
Katsoi tyytyväisneä, kuinka pienellä
venholla pois saarelta suru souti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin pinelle luodolle ei mahdu suru ja onni samaan aikaan... =)
Kait ne vaihtavat taas paikkaa joskus kun vuorovesi tuo surun veneen lähemmäs... mutta ei seole paha asia, niin kuuluukin olla...
Kaunis runo - herätti ajatuksia =)
että ne voisivat vaihtaa paikkaa tuntui
hyvältä, ja sitten soudeltiin .....
Lämpöä sateiseen päivää:)
jonka voisin lukea joka päivä, ja päättää "tänään on hyvä päivä".
Kiitos.
että melotaan pois luodolta ja
pysytäänkin pois sieltä.
Ajattelen Sinun kiitoksiasi iloisena ;)
Kiitos kuulu tällä kertaa Sinulle.
Tämä runosi, mitä tästä enää osaa edes sanoa ?
Aiheena hyvinkin vertauskuvallinen, meri - kaiken
symboli. Ja sitten, kuinka rakkaus täytti
viiltävät kolot - huh.
Viimeinen säkeistö sitten kruunaa tämän special-
runosi, ehdottomasti. Tämä menee " jemmaan "
Kiitos.
Suru istui saarella, onneksi älysi lähteä...
Oli kiva vaihtaa "kaverusten " paikkaa, tuntui
jotenkin "hellyttävältä".
Mitäs minä tässä selitän, lukija kokee runon omalla
tavallaan.
Kiitos sinulle ;)
Hieno ajatus hienoissa raameissa, KIITOS lukuhetkestä.
Minä aamulla ulkoistin surun myös. Se jäi sinne kotiin odottelemaan. Ja kun käyn koiran kanssa illalla ulkona laitan sen koiran jätösten kanssa sille sopivaan laatikkoon. Niitä (kakka)laatikoita on muutama meidän puistossa, niin että valinnanvaraa on.
Onneksi joku oli niin vahva,
että sai häädettyä, sen surun sieltä kökkimästä ja antoi vielä venhonkin käyttöön.
Aina löytyy joku konsti ja tuo kakkapussikin on ihan kiva :/.
;))))