Soutelijat

Istui yksinään luodolla,
keskellä ääretöntä aavaa, suru,
odotti onnen saapuvan,
vaan oli toivosta jo luopunut.

Souti venholla pienellä,
merellä aaltoilevalla, rakkaus.
Ei turvaa muuta nähnyt,
kuin luodon pienen, puita vailla.

Siirtyi syrjemmälle suru,
kunnioitti rakkauden voimaa.
Antoi omastaan, luopui ainoastaan,
piilotti tunteensa sururasiaan.

Valloitti rakkaus surun luodon,
kysymättä lupaa täytti
viiltävät kolot,niin
lieventyi surun murhe.

Istui yksinään luodolla,
keskellä aurinkoista aavaa, rakkaus.
Katsoi tyytyväisneä, kuinka pienellä
venholla pois saarelta suru souti.
8195
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Niin pinelle luodolle ei mahdu suru ja onni samaan aikaan... =)
Kait ne vaihtavat taas paikkaa joskus kun vuorovesi tuo surun veneen lähemmäs... mutta ei seole paha asia, niin kuuluukin olla...

Kaunis runo - herätti ajatuksia =)

Äänestä
  • että ne voisivat vaihtaa paikkaa tuntui
    hyvältä, ja sitten soudeltiin .....
    Lämpöä sateiseen päivää:)

    Äänestä

jonka voisin lukea joka päivä, ja päättää "tänään on hyvä päivä".

Kiitos.

Äänestä
  • että melotaan pois luodolta ja
    pysytäänkin pois sieltä.

    Ajattelen Sinun kiitoksiasi iloisena ;)
    Kiitos kuulu tällä kertaa Sinulle.

    Äänestä

Tämä runosi, mitä tästä enää osaa edes sanoa ?

Aiheena hyvinkin vertauskuvallinen, meri - kaiken
symboli. Ja sitten, kuinka rakkaus täytti
viiltävät kolot - huh.

Viimeinen säkeistö sitten kruunaa tämän special-
runosi, ehdottomasti. Tämä menee " jemmaan "

Kiitos.

Äänestä
  • Suru istui saarella, onneksi älysi lähteä...

    Oli kiva vaihtaa "kaverusten " paikkaa, tuntui
    jotenkin "hellyttävältä".

    Mitäs minä tässä selitän, lukija kokee runon omalla
    tavallaan.
    Kiitos sinulle ;)

    Äänestä

Hieno ajatus hienoissa raameissa, KIITOS lukuhetkestä.
Minä aamulla ulkoistin surun myös. Se jäi sinne kotiin odottelemaan. Ja kun käyn koiran kanssa illalla ulkona laitan sen koiran jätösten kanssa sille sopivaan laatikkoon. Niitä (kakka)laatikoita on muutama meidän puistossa, niin että valinnanvaraa on.

Äänestä
  • Onneksi joku oli niin vahva,
    että sai häädettyä, sen surun sieltä kökkimästä ja antoi vielä venhonkin käyttöön.

    Aina löytyy joku konsti ja tuo kakkapussikin on ihan kiva :/.

    ;))))

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Marin Frist kirjoitti:

Istui yksinään luodolla,
keskellä ääretöntä aavaa, suru,
odotti onnen saapuvan,
vaan oli toivosta jo luopunut.

Souti venholla pienellä,
merellä aaltoilevalla, rakkaus.
Ei turvaa muuta nähnyt,
kuin luodon pienen, puita vailla.

Siirtyi syrjemmälle suru,
kunnioitti rakkauden voimaa.
Antoi omastaan, luopui ainoastaan,
piilotti tunteensa sururasiaan.

Valloitti rakkaus surun luodon,
kysymättä lupaa täytti
viiltävät kolot,niin
lieventyi surun murhe.

Istui yksinään luodolla,
keskellä aurinkoista aavaa, rakkaus.
Katsoi tyytyväisneä, kuinka pienellä
venholla pois saarelta suru souti.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu