Yhtäkkiä koirani on lopettanut luoksetulon.
Ihan kuin luulisi, että otan sen kiinni.
Lähtee karkuun vaikka tulisikin jo aika liki.
Olen joutunut kahdesti sen ottamaan väkisin kiinni kun tulee kohdalle. Siitäkö moinen pelko?
Mitäs nyt eteen? Aivanko alusta tule kutsut opetellaan?
Ihan kuin luulisi, että otan sen kiinni.
Lähtee karkuun vaikka tulisikin jo aika liki.
Olen joutunut kahdesti sen ottamaan väkisin kiinni kun tulee kohdalle. Siitäkö moinen pelko?
Mitäs nyt eteen? Aivanko alusta tule kutsut opetellaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Mitäs nyt eteen? Aivanko alusta tule kutsut opetellaan?"
Aivan alussahan sinä 12 viikkoisen pennun kanssa oletkin... ;-)
Tuon ikäiseltä pennulta on aika vaikeaa vaatia varmaa luoksetuloa. Leikkiähän se on vielä pienelle pennulle ja leikkiin kuuluu 'juupas-eipäs' -tilanteet.
TÄRKEÄÄ: Kutsu koiraasi luokse vain kun olet lähes 100% varma, että se tulee. Eli pennun edessä ei ole mitään muuta mielenkiintoista tai hirmuinen leikkivaihde päällä. Ja käytä *herkullisia* makupaloja. Luoksetulon pitää tuossa iässä olla pennulle AINA mukava tilanne.
Varmin tapa saada tottelematon koira on komentaa sitä pentuna liian usein ja antaa siten paljon mahdollisuuksia olla tottelematta.
Vältä siis tilanteita, joissa pentu todennäköisesti ei tottele. Vaatimisen aika tulee paljon myöhemmin.
koiraa kiinni ja itset juokset koiraasi karkuun koko ajan kutsuen. Koira päästetään juoksemaan luoksesi ja sitten kehutaan ja palkitaan kovasti. Tässä yksi harjoitus esimerkki luoksetulon opettelusta ja muista että pennulla on aina iiiiihanaa olla sinun luonasi.
No joo, itse kyllä käyttäisin yhtä sanaa, ja vain sen kerran. Muuten joudut hokemaan tännetännetäänneeee:ä aina kun koiran haluat luokse..
Vaikuttaisi siltä, että pentusi haluaisi kovasti leikkiä kanssasi takaa-ajoleikkiä, kun seuraat koirien leikkiä keskenään, huomaat kuinka suosittua tämä on.
Nyt vain opetat pennullesi, miten tätä mahtavaa leikkiä leikitään ihmisen kanssa. Eli kun kutsut pennun luokse ja se jää ärsyttävästi metrin parin päähän pällistelemään ja loikkaa heti pakoon kun hievahdatkin pennun suuntaan (kuulostanee tutulta?) otatkin seuraavan kerran rintamasuunnan koirasta poispäin ja otat pari houkuttelevaa askelta ja pysähdyt, vilkaiset pentua ja etäännyt siitä taas nopeasti pari askelta, heti kun pentu lähtee perääsi, otat taskusta lelun tai namin, palkitset ja jälleen uudelleen etäännyt ja annat pennun seurata sinua (eli tulla luoksesi). Palkan tulee olla niin hyvää, että pentu tosiaan pysähtyy sen takia, eikä painele ohitsesi ja yritä leikkiä omilla säännöillään.
Meillä sesset tulevat tuhatta ja sataa luokse, kun käännän kyljen ja katson "sillä silmällä", että nyt olisi leikin paikka, käskysanaa ei varsinaisesti ole, vaikka käskysanaa voi hyvinkin käyttää ja ajan kanssa hioa suoritus niin että koira reagoi pelkkään sanaan, jodlailen innostavalla äänellä jotain epämääräistä, mutta elekieln tunnistavat niin satavarmasti, ettei koskaan ole jättäneet tulematta.
Tokoilu luoksetulot ovat sitten asia erikseen, ne ovat niin hallittuja ja loppuun asti hiottuja, että itse en ainakaan koe niiden käyttöä tarpeelliseksi arkielämässä, ne ovat temppuja, joita tehdään silloin tällöin, arkitottelevaisuus on sitten aivan jotain muuta.