Olen nyt sitten eläkkeellä !! Vuosia on takana kuin monilla palstalaisilla on ikä vuosia. Lukemattomia iloja ja murheita on vuosien varrelle jäänyt. Päälimmäisenä kuitenkin ne riidat, joiden ratkaisu on ollut pienen myöntymisen päässä. Omista oikeuksista kiinni pitäminen on jokaisen perusoikeus. Kun oikeuksista pidetään kiinni lakikirja toisessa kädessä, niin ei lapsen asemaa enää silloin ajatella. Kun välit tulehtuu ja menetetään keskustelu yhteys, niin silloin pitäisi viheltää aikalisä. Aikalisän aikana oli edes toisen vanhemman ajateltava lapsen etua. Sitä ei ajatella silloin jos riidellään toisen vanhemman kiusaksi ja tehdään kaikki vain toista kiusatakseen. Sanotaan, että laki sanoo näin ja minulle kuuluu nämä oikeudet ja katsotaan oikeudessa kuka on oikeassa. Jos asia annetaan oikeuden päätettäväksi, niin sen pitäisi olla viimeinen ratkaisu, eikä ensimmäinen uhkailu muoto. Täälläkin jotkut antavat neuvoja, että vie asia oikeuteen ja sinulle kuuluu ne oikeudet äläkä anna periksi. Minä annan toisen neuvon. Anna periksi. Se ei maailmaa kaada, mutta rauhoittaa tilanteen. Monesti sen jälkeen, kun kuukausikin on kulunut, on helpompi lähteä asiaa käsittelemään. Vanhempien keskusteluyhteys on lapsen suurin ja tärkein asia. Luullaan, että jos myönnytään, niin samalla hävitään taistelu. Kuitenkin myöntymällä rauhoittuu tilanne ja myöhemmin keskustelemalla saadaan parempi lopputulos lapsen kannalta kuin oikeudessa olisi saavutettu. Ja mikä tärkeintä, molemmat vanhemmat säilyttävät keskinäisen yhteisymmärryksen.
Lastenvalvoja setä
silleen...
10719
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
osaatko neuvoa mitä teen tilanteessa kun minulla on lapsiini tapaamisoikeus joka toinen viikonloppu ja hain lapseni nyt torstaina isänpäivän takia että ehdin viettää nämä pari päivää niiden kanssa. ilmoitin isälle tuovani lapset lauantaina mutta ilmoitti ettei ole niitä silloin vastaanottamassa. ja olen ehtinyt jo sopia muuta menoa lauantaille. onko hänen velvollisuus ottaa lapset silloin vastaan vai eikö lähivanhemmalla olekaan mitään velvollisuuksia lapsia kohtaan?
Velvollisuuteen voidaan vedota vain sen perusteella, mitä on kirjallisesti sovittu.
Tässä se ongelma sitten onkin. Keinosi ovat tietysti aika vähissä. Mielestäni vetoaisin juuri isänpäivään. Sunnuntaina on 11.11 ja mikäli Lauantaina veisit lapset isälle, niin he heräisivät isänpäivänä isän luona. Ulkopuolisena minun on helppo sanoa, että pitäisi katsoa kumman meno on tärkeämpi. Mahtaako hänellä olla niin tärkeää menoa Lauantaina, että ei voisi tulla vastaan ja näin pääsisit sovitulle menollesi.
Minä olen aina lähtenyt siitä, että on vain vanhempien velvollisuuksia. Ei mitään etä ja lähi vanhempia. Toivoisin, että saisit puhelimella soitettua ja keskusteltua asian. Voisit ehdottaa, että voisit puolestasi tulla vastaan ja järjestää hänen menojen mukaan omia menoja.
Mikäli hänen meno ei niin ehdoton ole, niin toivoisin, että hän ymmärtäisi antaa asiassa periksi. Ilmoittelethan miten kävi.
vetosin isänpäivään mutta siltikään ei. hän ei ole tähänkään asti viettänyt yhtään isänpäivää lasteni kanssa ja itse en voisi kuvitella äitienpäivää ilman lapsia. tuskin hänellä niin tärkeää menoa on mutta haluaa tehdä vain minun elämäni mahdollisimman hankalaksi. samalla tavalla saneli minulle omat tapaamisensa kun lapset vielä minun luonani asuivat. mutta kai minun taas täytyy omat menoni perua ja myöntyä hänen tahtoonsa. ei ole muuta vaihtoehtoa.
Että mitä valitat??? Sinulla on lapset joka toinen vkonloppu ja sitäkään et pystyisi niitä katsomaan vaan menet sopimaan jotain omia menoja jo lauantaiksi??? Eivätköhän lapset näe isänsä joka tapauksessa sunnuntaina...
Ihan hyvä neuvo, mutta ei aina toimi.
Minä annoin periksi, kun hyvin dominoiva yli-isäksi itseään luuleva entinen mieheni muutti pois kotoani lastemme kanssa.
Olen aina, kaikki nämä vuodet antanut periksi, joka asiassa, koska kilttinä ihmisenä olen kuvitellut että kyllä hyvyys ja kiltteys kuitenkin aina voittavat jollakin tavalla.
Tällä hetkellä näyttää pahalta, koska toinen lapsistani kärsii vakavista mielenterveyden ongelmista ja syö psyykenlääkkeitä, alle 18 vuotiaana.
Tätä just en tarkoittanut. Tiedän, että et ole ainoa joka on samaan asemaan joutunut. Saanko esittää sinulle muutaman kysymyksen ?
Minkä ikäiset lapset eron aikaan olivat ja mitkä seikat vaikuttivat huoltajuuden ratkaisussa ja siihen kumman luona lapset asuvat ?
Lapset olivat alle kouluikäisiä, ja sanoivat itse että haluavat asua isän luona. Siksi en halunnut lähteä tappelemaan asiasta. Lastenvalvojan luona en saanut edes suunvuoroa, kun lapsien isä ja lastenvalvoja keskustelivat kaksistaan, aivan kuin minua ei olisi olemassa.
Noin ei asioita pitäisi tänä päivänä ratkaista. Jo tuon perusteella epäilen, että lastevalvoja ei ole ollut oikein tehtäviensä tasalla. En ehkä ole kauhean väärässä, jos sanon, että lasten isä on pyrkinyt hallitsemaan tilannetta ja ajamaan omaa etua. Lastenvalvojan olisi pitänyt keskustella molempien kanssa erikseen. Vaikka olisikin miten yhteisymmärrystä huoltajuudesta, niin aina pitäisi erikseen keskustella vanhempien kanssa, eikä pelkästään silloin kun ei mahduta samaan huoneeseen.Jos nyt on ongelmia, niin ongelmiin olisi haettava ratkaisua. Niin periksi ei pidä antaa etteikö omaa mielipidettään voisi julki tuoda.
ja höpö höpö ,olehan eläkkeellä ihan rauhassa etköhän ole työsi tehnyt,joten osaat varmaankin tehdä muutakin,eiköhän se sinunkin ajatuksesi ole ollut huonontaa miesten asioita töissä ollessasi,ja nyt samalla annat tietoa näille yh naisille jotka vinkuvat mitä miehet ovat tehneet.se että pitäisi antaa periksi asialle jossa on oikeassa,niin ihmettelen ajatelmaasi vai oletko kenties sittenkin mieleltäsi nainen??kuten yleensä miehet jotka ovat lastenvalvojia.muuten vain hyvää eläkepäiviä sinulle.
Miten niin miehet ? Puhuin vanhemmista, enkä missään nimessä miehistä tai naisista.Kysyit miksi pitäisi antaa periksi asiassa, jossa on oikeassa ? Riippuu tietysti asiastakin. Yleensä riidan aiheet on ihan periaatteellisia ja toisten kiusaksi suunnattuja. Mikä huoltajuus riita saadaan edes hetkeksi rauhoittumaan sillä, että toinen joustaa periaatteistaan ja antaa periksi (vaikka oikeassa olisikin) on huomattavasti helpompaa saada takaisin se keskustelu yhteys, joka on menetetty riidan ja omien oikeuksien kiinni pitämisen aikana. Kun se itsepäinen kiistely on saatu rauhoitettua, niin silloin voidaan keskustelemalla saada parempi lopputulos lapsen ja myös vanhempien osalta. En kyllä myönnä, että minulla olisi ollut miesten aseman huonontaminen mielessä töissä. Kyllä minulla oli mielessä lapsen etu johon kuuluu yhteisymmärrys vanhempien välillä. Kun kaksi ihmistä inttää omista oikeuksista, niin siihen asiaan ei kompromissia löydy, mikäli molemmat vetoaa omiin laillisiin oikeuksiin. Kun asia sitten menee oikeuteen, niin toinen häviää ja häviää paljon muutakin. Tämä koskee niin isejä kuin äitejäkin. Onko sinulle periksi antaminen sitä, että nyt on luovuttu jostakin ? Et sinä luovu mistään. Sinulla on periksi antamalla mahdollisuus voittaa enemmän kuin uskotkaan. Enkä todellakaan tarkoita, että periksi pitäisi aina antaa. Tarkoitin vain niitä tilanteita, kun on juuri se kriittisin hetki ensimmäisellä käynnillä lastenvalvojan luona.