jos jäävät lakkoon ? eipä se ihmishenki paljon paina.
Onko hoitajat
kutsumusammatissa,
18649
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
silloin ei tehy-lakia tarvittaisi. Ensi kertaa Suomen historiassa uhataan potilaiden henkeä. Uhkaajina vielä potilaiden hoitajat. Hallitus ja Halonen ovat oikealla asialla.
työtaistelutoimi on työnantajaa vastaan eikä mikään potilaiden vahingoittamiskeino. Mitä helv... aina paasataan siitä kutsumuksesta, mä olen sairaalassa töissä rahan takia enka vaan hyvää hyvyyttäni sairaita hoitamassa. Jos et ole vielä tiennyt sitä niin kuitenkin useimmat meistä käy töissä rahan takia ei kutsumuksen! voi taivas...
että nimenomaan on haettu kaikkein raskain potilaiden vahingoittamiskeino.
Tuskinpa tähän yksikään kunta työnantajana kaatuu, sen asukkaat kylläkin ovat vaarassa.
Et kai ole itse niin dorka, että kuvittelisit jonkun tosissaan ajattelevan sairaanhoitajilla minkäänlaista kutsumusta työhönsä olevan.
Ja milloin sinä olet työtä muun kuin rahan takia tehnyt? Et koskaan hyvää hyvyyttäsi, eikä sellaista varmasti kukaan ole keneltäkään hoitajalta ikinä odottanutkaan.
Ihmettelen vaan miksi yleensä olet sairaanhoitajaksi ruvennut. Varmasti olet ollut palkoista tietoinen, jo opiskelun alkaessa.
Et tainnut päästä muualle ja ajattelit, että niin lyhyellä koulutusajalla saat ihan kohtuullisen toimeentulon.
on toinenkin ammatti. Ja teen myös vapaaehtoistyötä, palkatta tietty. Ärsyttää vaan tuo jatkuva jankutus kutsumuksesta. Ei kukaan pyhällä hengellä elä, eivätkä potilaat ilman ammattilaisen laadukasta hoitoa. Laadusta pitää maksaa. Kunnolla.
Palkan tiesin ennakkoon, mutta en alkuunkaan osannut edes aavistaa miten vaativaa ja raskasta työ on sekä fyysisesti että henkisesti.
Lyhyestä koulutuksesta voi olla monta mieltä, olen erikoistunut kahdesti. kaikenkaikkiaan olen opiskellut elämässäni lähes 20 vuotta (kun aloitetaan laskea peruskoulusta), ikää minulla on 38v ja en ole sinkku vaan suurperheen äiti. Revi siitä, dorka.
Eivätkö potilaat joudu hengenvaaraan, kyllä. Työtaistelu iskee kaikkein haavoittuvimpiin. Syöpäpotilaat, teho-osastohoitoa vaativat,vauvateho, ym.ym.
Onneksi Presidentti puuttui asiaan Tehylailla.
Muut vetävät joka päiväisen tai joka viikonloppuisen pullonsa mutta ei hoitaja kun pitää pitää ammatitaitoaan lain velvoittamana yllä ja sitten vielä varautua hälyytystyöhön. Te, jotka jos ikinä olette mitään lukeneet muuta kuin enää hesarin sarjakuvat olette ja jo aikaa päivää sitten heittäneet viimeisen kirjanne roskiin. Kun on kerran valmistuttu johonkin niin se on siinä sitten - ei hoitoalalla. Eli te dorkat, johon aikaisempi kirjoittaja viittaa, tiedättekö ollenkaan kuinka jo pelkästään tämä on raskas velvollisuus. Saati sitten se että osaa ja pystyy lääkitsemään ja hoitamaan kuoleman porteilla olevia potilaita, kuulla heidän kipunsa lähes itse tuntea ne ja kokea omaisten kanssa surua menetyksissä tai sitten teidänlaisianne dorkia jotka tulevat perskännissä sairaalaan huutamaan, kuseskelemaan ja oksentelemaan, mutta te dorkat vain jatkatte dokaamistanne ja parjaatte yhtä raskaimman ammatin harjoittajajista, joka kyllä aidosti välittää toisin kuin te. Siitä olisi hyvä saada MUIHIN AMMATTEIHIN VERTAILTAVISSA oleva korvaus. ~1400 käteen ei ole juuri mitään koettuun henkiseen ja fyysiseen taakaan ja vaativuuteen nähden.
opiskeluaikasi.
No eipä sitten ole ihme, että hoitajat laskevat opiskeluaikansa pitkäksi. Ihmettelen vaan kenen kuvittelet ilman peruskoulua selviytyvän.
Kyllä lähes kaikilla läheisesti tuntemillani ikäisilläsi ihmisillä on takanaan ylioppilastutkinto, jonka jälkeen vuosien opinnot ja sen lisäksi vielä koko ajan koulutusta työn ohessa.
Siis sinä olet suurperheen äiti ja ollut vuosia äitiyslomilla ja ehkä hoitovapaillakin yhteiskunnan kustannuksella.
Lapsesi olet hoidattanut yhteiskunnan kustantamassa päivähoidossa jne.jne.
Oikeastaan voi sanoa, että jotain yhteiskunnan tukea olet nauttinut koko elämäsi. Niin, että kukahan tässä on dorka, jos ajattelee, että kaiken saaneella on myös jonkinlaisia velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan äärimmäisessä hätätilanteessa.
En muuten ole sairaanhoitaja.
Niin, 20 vuotta alalla olleena ja koko sen ajan palkkakuopassa kyykkiineenä on kieltämättä tullut mieleen ajatus, että mitä he....iä oikee tee tällä alalla. Nyt asiaa olen miettinyt tarpeeksi; kuullut tarpeeksi monta kertaa lupauksen palkannostosta, saanut ymmärrystä ja sympatiaa ilman mitään puheiden realisoitumista ja voinkin hyvillä mielin sanoa, että Kiitos Riittää, tällä palkalla!! Uusi työpaikka on valmiiksi katsottuna, odotan vain sopivaa (itseni kannalta) hetkeä irtisanoutua.
Oman koulutkseni ole kahlannut 2,5 1 erikoistumisvuosi, nykyään lienee amk tutkinnot hiukan pidemmät. Joten se tuosta "lyhyestä koulutusajasta".
Lopuksi toteaisin, että taidat olla hiukan outo, kun luulet että työtaistelulla pyritään vahigoittamaan ketään.
Minä en ainakaan ole kutsumusammatissa,en kylläkään ole hoitoalalla.Eihän se kutsumus elätä,ei lämmitä, sillä ei voi maksaa laskuja ,ei lainoja eikä sitä voi syödä. Eiköhän suurin osa ihmisistä ole töissä saadakseen rahaa!
Hoitaja ei ole vastuussa potilaan hoidosta vaan kunta ja sillä selvä, jos potilaiden hoito kärsii on kunta velvollinen hoitamaan asian ei hoitajat. Painakaa tämä mieleenne ja komentoikaa vasta sitten asioita.
Onneksi Tehylaki tullee voimaan.
Jos ja kun työ käy henkisesti ja ruumiilliseti ylivoimaiseksi niin siten sairaslomalle. Parempi olisi ollut välttää tällaisia tilanteita, jossa näin kävisi. Se olisi vältetty neuvotelemalla ratkaisu.
Palkkaa vaaditaan kovan vastuun verukkeella, mutta kun tulee vastuun paikka, niin se siirretään työnantajalle.
Tiedätkö sinä raukka, että oikeasti vastuullisissa tehtävissä ollaan yötä päivää vastuussa. Esim. tehtaajohtaja on viime kädessä vastuussa työtapaturmasta, vaikka se sattuisi keskellä yötä. Insinööri on vastuussa kattoristikoiden turvallisuudesta pitkän aikaa, kun on ne hyväksynyt käyttöön.
Te raukat kun painatte oven kiinni töistä lähtiessä, niin ette vastaa enää mistään. Te olette suorittavan tason duunareita.
Niin olen muuten minäkin ja tyytväinen, että saan nukkua yöni rauhassa, pienellä palkalla, mutta kuitenkin...
Kyllä me raukat(lue = sairaanhoitajat) vastaamme tekemisistämme myös työajan ulkopuolella.
Voi toivon, että se olisikin niin helppoa: painaa osaston ovi kiinni työpäivän jälkeen ja unohtaa kaikki päivän aikana tapahtunut. Ei tarvitsisi nukkua öitä huonosti, yrittäen miettiä muistinko varmasti tehdä kaiken ja teinkö kaiken sen mitä piti tehdä, vaikka oli kiirettä. Toiminko oikein/ teinkö oikeita valintoja..?
Tai ajatella sitä kuollutta potilasta ja hänen omaisiaan, joille jouduin suru-uutisen kertomaan kertomaan.
Meidät "raukat" voidaan myös vielä vuosienkin jälkeen nostaa syytteeseen tehdystä hoitovirheestä, joten katson, että meilläkin vastuu jatkuu niiden ovien sulkemisien jälkeen.
Tekemästään hoitotyöstä sairaanhoitaja vastaa henkilökohtaisesti.
NO, jatka sinä vaan niitä (harha)uniasi, äläkä vaivaa pientä päätäsi vastuukysymyksillä. Tämä menee ilmiselvästi sinun käsityskykysi yläpuolelle...
Sinä tunnut olevan "kutsumusammatissa" kirjoitellessasi näitä tyhmiä tälle foorumille. Herää 2000-luvulle, pahvi!!
Ei ole mitään kutsumusammatteja, työtä tehdään rahan vuoksi. Vai luuletko, että kaupan kassat ihan kutsumuksesta seisovat päivät pitkät kassoilla ja kuuntelevat asiakkiden höpinöitä? Tai opettajat ihan vaan pelkkää hyvää hyvyyttään toimivat kansankynttilöinä ja yrittävät takoa sivistysta nuorisomme päähän. Ja samaan kutsumukseen saavat vielä haistattelut.
Kutsumus on suhteessa ammatinharjoittamiseen. Se, että työntekijä on täysin sitoutunut työhönsä, sen jos minkä tulee missä tahansa firmassa näkyä tilissä. vai maksatko enemmän palkaa niille, jotka eivät tee töissä mitään?
Kutsumus ei ole kerran hankittu pysyvä, vaan dynaaminen ominaisuus. Se voi epäedullisissa olosuhteissa sammua ja hävitä kokonaan. Tällöin ihminen on vapaa valitsemaan elämässään tahtonsa mukaan kutsumuksen sitä enää sitomatta. Toivoa sopii, ettei tämä valtion ja työnantajan lyhytnäköisyys toimi sairaanhoitajiin samalla tavoin, kuin kynttilän sammuttaja liekkiin.
Kutsumus siirtyy helposti sellaisiin olosuhteisiin, jossa sitä arvostetaan -myös taloudellisesti. Näissä olosuhteissa kutsumusta kyetään myös työnantajapuolelta tukemaan, ei riistämään ja käyttämään sitä vallankäytön lyömäaseena.