nähdäkseni kaikki yöt, rakas
sanot ikkunan luona mietteliäästi
lasi on liian kirkas
heijastaakseen
silmissä asuvan tuskan:
sinun parhaan kosketuksesi alla
kesäpäivän maisemaan
ääneti kätkeydyn ja piiloon jään
S I E L U S S A N I
niin, vastaan kirjoittamalla:
kaiken minkä nyt jäykästi kerrot
huokaamalla
vuorosanoiksi teen, ja tyhjää tavoittamalla
häivähdyksen näkymättömästä
puiden varjoissa liikahdellen
tunnen, tavaan
linnut laulavat, liikkuu tuulessa
kostea, lempeä ruoho!
r u o - h o
hyväillessäni poskea, suloista otsaa
odotuksesta vavahtavaa pyöreää olkapäätä
rakas
vain hymyä, kirkasta säätä
eikä petosta, kuolemaa
missään
jos kenen varjo ohi kulkee, kohtaamaton
verho silmissään, pelkkää unta
liikuttelen lauseita
paperilla
LIIKUTTELEN LAUSEITA PAPERILLA
kosketan hiuksiasi, käsivartta, ihosi nukkaa
linnut laulavat,
liikkuu tuulessa ruoho
hyväillessämme poskea, otsaa
ja olkapäätä
tai ehkä
hyväillessäni poskea, suloista otsaa
kiihkosta vavahtavaa
olkapäätä
h y m y i l e t
K U M A R R U N L Ä H E M M Ä S
tai ehkä:
poskea, suloista otsaa
odotuksesta vavahtavaa pyöreää olkapäätä
hyväillessäni hiljaa
ethän horjahda ikkunaa vasten, runo särkyy
menee
p i r s ta l e i k s i
näyttöpäätteelle ripottelen
hajanaisen:
R a Kk aAn I
*
ja myöhemmin, tiiviisti:
nähdäkseni kaikki yöt, rakas
sanot ikkunan luona mietteliäästi
lasi on liian kirkas
heijastaakseen
silmissä asuvan tuskan:
sinun parhaan kosketuksesi alla
kesäpäivän maisemaan
ääneti kätkeydyn ja piiloon jään
niin, vastaan kirjoittamalla:
kaiken minkä nyt jäykästi kerrot
huokaamalla
vuorosanoiksi teen, ja tyhjää tavoittamalla
häivähdyksen näkymättömästä
puiden varjoissa kipeänä liikahdellen
huomaan - tunnen
linnut laulavat, liikkuu tuulessa
kostea, lempeä ruoho!
hyväillessäni poskea, otsaa
olkapäätä
on vain hymyä, kirkasta säätä
eikä petosta, pimeää, kuolemaa missään
jos kenen varjo ohi kulkee, kohtaamaton
verho silmissään, silkkaa unta
rakasta niitä joita voit
vahvojen ilmeidensä alla
ehkä arkaa
ja hitusen palelevaa
KELPAANKO SINULLE TÄLLAISENA
kysymys
enemmän kuin maisema
ihmisenkevyttä liikuntoa lattialla
huoneen päästä päähän
sydäntä huikaiseva
ikuisuus
hyvää yötä,
ja parta menee nyt saunaan
[ runoilijan elämä jatkuu / joskus / joiltain osin / kipeästi kirskahdellen ]
sanot ikkunan luona mietteliäästi
lasi on liian kirkas
heijastaakseen
silmissä asuvan tuskan:
sinun parhaan kosketuksesi alla
kesäpäivän maisemaan
ääneti kätkeydyn ja piiloon jään
S I E L U S S A N I
niin, vastaan kirjoittamalla:
kaiken minkä nyt jäykästi kerrot
huokaamalla
vuorosanoiksi teen, ja tyhjää tavoittamalla
häivähdyksen näkymättömästä
puiden varjoissa liikahdellen
tunnen, tavaan
linnut laulavat, liikkuu tuulessa
kostea, lempeä ruoho!
r u o - h o
hyväillessäni poskea, suloista otsaa
odotuksesta vavahtavaa pyöreää olkapäätä
rakas
vain hymyä, kirkasta säätä
eikä petosta, kuolemaa
missään
jos kenen varjo ohi kulkee, kohtaamaton
verho silmissään, pelkkää unta
liikuttelen lauseita
paperilla
LIIKUTTELEN LAUSEITA PAPERILLA
kosketan hiuksiasi, käsivartta, ihosi nukkaa
linnut laulavat,
liikkuu tuulessa ruoho
hyväillessämme poskea, otsaa
ja olkapäätä
tai ehkä
hyväillessäni poskea, suloista otsaa
kiihkosta vavahtavaa
olkapäätä
h y m y i l e t
K U M A R R U N L Ä H E M M Ä S
tai ehkä:
poskea, suloista otsaa
odotuksesta vavahtavaa pyöreää olkapäätä
hyväillessäni hiljaa
ethän horjahda ikkunaa vasten, runo särkyy
menee
p i r s ta l e i k s i
näyttöpäätteelle ripottelen
hajanaisen:
R a Kk aAn I
*
ja myöhemmin, tiiviisti:
nähdäkseni kaikki yöt, rakas
sanot ikkunan luona mietteliäästi
lasi on liian kirkas
heijastaakseen
silmissä asuvan tuskan:
sinun parhaan kosketuksesi alla
kesäpäivän maisemaan
ääneti kätkeydyn ja piiloon jään
niin, vastaan kirjoittamalla:
kaiken minkä nyt jäykästi kerrot
huokaamalla
vuorosanoiksi teen, ja tyhjää tavoittamalla
häivähdyksen näkymättömästä
puiden varjoissa kipeänä liikahdellen
huomaan - tunnen
linnut laulavat, liikkuu tuulessa
kostea, lempeä ruoho!
hyväillessäni poskea, otsaa
olkapäätä
on vain hymyä, kirkasta säätä
eikä petosta, pimeää, kuolemaa missään
jos kenen varjo ohi kulkee, kohtaamaton
verho silmissään, silkkaa unta
rakasta niitä joita voit
vahvojen ilmeidensä alla
ehkä arkaa
ja hitusen palelevaa
KELPAANKO SINULLE TÄLLAISENA
kysymys
enemmän kuin maisema
ihmisenkevyttä liikuntoa lattialla
huoneen päästä päähän
sydäntä huikaiseva
ikuisuus
hyvää yötä,
ja parta menee nyt saunaan
[ runoilijan elämä jatkuu / joskus / joiltain osin / kipeästi kirskahdellen ]
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja ne koskettavat - pieni ripaus huumoriakin riveissä tai niiden välissä -
kiitos lukuelämäkysestä
Satunnainen kulkija