kukaan ei voi tai kykene rakastamaan minua, ja tämä ei ole semmoista ''iik kukaan ei rakasta minua'' -teinin pelleilyä...vaan totuus on, että minä, joka olen tähän maailmaan syntynyt, olen jotain mitä kohtaan kukaan ei voi tuntea rakkautta. ihastuminen on mahdollista, mutta rakkaus toivotonta, sillä kun minut tuntee, pahimmatkin ihmiset kaikkoavat. ei se elämä oo helppoa, parempi tapattaa ittensä ku ei täällä kuitenkaan ole mitään mulle.
Niin totta
saatananhuora.
9759
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
että tuo pitää täysin paikkaansa. En keksi mitään piirrettä, joka kaikki karkottaisi! Ja sitä paitsi, eikö ne ihastumisetkin olisi elämisen arvoisia kokemuksia?
Tässä tuli pieni inspiraatio kirjoittaa (siis ennen kuin luin viestisi) ja kirjoitin seuraavan, joka mielestäni sopii vastaukseksi sinulle:
Elämä on vain peliä. Sitä kukin pelaa niillä panoksilla, mitkä sattuu syntyessään saamaan. Toiset laittavat kaikki peliin alusta lähtien
ja pelaavat niin pitkälle kuin onni antaa myöten. Toiset taas pelaavat pelimerkki kerrallaan ja odottavat hyviä kortteja. Usein hyvät kortit vain antavat odottaa itseään.
Pelaaminen on kuitenkin pelaamisen arvoista, mitä muutakaan ihminen tekisi?
Elämä on VAIN peliä. Toiset pelaavat sitä täysillä, toiset varovaisemmin, ja jotkut keskeyttävät! _Keskeytys_ on normaalia ja aivan hyväksyttävää. Miksi siis keskeyttäminen pitäisi estää, tai miksi sitä niin pidetään huonona asiana?
On se kumma kun nykyään ihminen ei muka saisi edes oman elämänsä lopettamisesta päättää..sama kuin joku todella onnellinen kertoisi jatkavansa elämää ikionnellisena ja joku sitten kehottaisi häntä tekemään itsemurhan. Periaate aivan sama.
Te jotka nautitte elämästä, niin NAUTTIKAA! Voitte aina auttaa niitä jotka eivät jaksa nauttia, mutta siinäkin menee raja. Usein pahennatte vain tilannetta, joten parempi että jätätte ne ihmiset rauhaan, ettekä liikaa häslää. Ja jokainen joka elämästä ei osaa, ei halua, ei kykene nauttimaan niin antakaa ajan hieman kulua...lopulta päädytte elämän jatkamiseen tai sen päättämiseen, mutta valinta on sitten lopullinen...ainakin kuoleman osalta. Itsesihän voit tappaa myöhemminkin.
Voihan sen toki noinkin ajatella. Mutta miksi ei kokeilla kaikkea pelissä ennenkuin keskeyttää? Eihän siinä mitään häviä. Lähtee vaikka matkalle tuntemattomaan. Kyl sitä voi itsensä sieläkin tappaa. Kokeilee kaikenlaista: matkustaa junalla, peukalokyydillä ja niin poispäin. Tai sit opettelee menemään juttelemaan kaikille ihmisille jne. Eihän sillä enää ole väliä, koska kuitenkin sen itsemurhan voi tehdä myöhemmin.
Tätähän nämä onnelliset ihmiset yrittävät kertoa. Kyllähän kuolemasta aika hankala on paluuretkeä tehdä. Siispä miks ei vois kokeilla ensin monenlaista :) Ja ties vaikka kokeillessa löytäis jotain, mikä antaski syyn jäädä eloon siihen asti et kuolema korjaa ihan omia aikojaan?
Ja mä ainakin uskon että jokaselle huonolle hetkelle on tässä elämässä joku hyvä vastine.. Sillä hetkellä ku mikään ei onnistu haluais vaan itkeä ja surra peiton alla, ehkä harkitsee itsemurhaakin.. on tulevaisuudessa varmasti joku hetki joka tekee sut pieneks hetekeks maailman onnellisemmaks ihmiseks.. Niin onnelliseks ettei oo mitään järkeä jättää tätä peliä ennen niitä hetkiä..
Kyllä totuus on vain se, että elämä on epäreilua ja jotkut saavat heti alkuun surkeammat pelikortit kuin toiset.
Minusta tuntuu myös välillä ihan hyvistä syistä, joita en jaksa nyt tarkemmin selvitellä, siltä, etten koskaan voi saada vierelle tyttöystävää, joka välittää. En myöskään usko, että mikään muu voisi tehdä minua kovinkaan onnelliseksi, vaikken toki tarkoita, että rakkaus voisi täydellistä olla. Tuskin kuitenkaan koskaan itseäni tapan, koska kerran sitä kuitenkin vain eletään, mutta se on vain oma mielipiteeni ja muut päättäköön itse elämästään.
"Kun sitä tuskin edes
Voi aavistaa unissaan
Kuka saa ja kenelle annetaan
Ja miten raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan"
Monella muullakin kun pelkästään sulla on vaikeaa tai mahdotonta saada poikaystävää(/tyttöystävää).. Itse oon julistanu itteni jo jonkun aikaa sitten vanhakspiiaks ja vaikka se satuttaa niin tiedän tässä elämässä olevan paljon muutakin..
Jos sulle ei ketään löydy niin sit sua varten on joku muu tehtävä. Meikäläinenki on niin hankala luonne, että en ihan heti tuu löytämään ketään joka mun kans haluais olla. En kuitenkaan vielä luovuta. Ollaan sen verta nuoria...
sellasta se elämä on, hommaa ittes päiviltä ni kenenkään ei tartte yrittääkkään ihastua suhun.
halloo, niitä on oikeestikki jokka on ittensä tappanu, leiki tulella kultapieni