mistä johtuu:
olemme tässä pohtinut vaimoni kanssa viimeyönä tätä herännäisyyttämme tai no ,akkani (rakas vaimoni)on ollut aina julkilebo ,mutta minä en!
kun tapasimme ja rakastuimme monen sotkun kautta niin minulla oli se (ex hetku) mieletön hakumatka ns etsikkomatka itseeni!
vaikeeta ja todella vaikeeta:
kysysin että miten te jotka olette ns vanhemmalla iällä lepakoitunueet..
miten teillä menne henkisesti ja / tai jos olette suhteessa niin ,miten itse suhtaudutte tähän omaan oloonne?
Onko siirtyminen heteromaailmasta ollut mutkatonta?
olemme tässä pohtinut vaimoni kanssa viimeyönä tätä herännäisyyttämme tai no ,akkani (rakas vaimoni)on ollut aina julkilebo ,mutta minä en!
kun tapasimme ja rakastuimme monen sotkun kautta niin minulla oli se (ex hetku) mieletön hakumatka ns etsikkomatka itseeni!
vaikeeta ja todella vaikeeta:
kysysin että miten te jotka olette ns vanhemmalla iällä lepakoitunueet..
miten teillä menne henkisesti ja / tai jos olette suhteessa niin ,miten itse suhtaudutte tähän omaan oloonne?
Onko siirtyminen heteromaailmasta ollut mutkatonta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kymmenen vuotta kun olen pohtinut, olen tullut siihen tulokseen, että olen väärinlesbo, lesbo lähinnä olosuhteiden pakosta pikemminkin kuin että se olisi ollut osa identiteettiäni. Tuskin minä kuitenkaan heteroudun tästä.
Luonnosta tiedän sen, että jotkut linnut jättävät pesimisen väliin kun olosuhteet eivät ole sille suotuisat. Viiteentoista vuoteen ei ole ollut järkeviä olosuhteita perheen perustamiselle.
Jos sekä mies että olosuhteet huokuisivat turvaa, niin ehkäpä rakastuisin mieheen, mutta en näe sitä tapahtuvaksi.
"siirtyminen" heteromaailmasta on sujunut aika mutkattomasti. No, rehellisyyden nimessä, en ole kaikille tullut kaapista. Muutamille ihmisille olen kertonut ja osa on suhtautunut hienosti, osa taas ei...:)mutta se ei minua haittaa. Olen tasapainossa itseni kanssa ja seurustelen ihanan naisen kanssa. Henkisesti olen kai aika hyvinvoiva; ajattelen asiaa paljon, mutta se ei ole minulle paha asia, olen todella vapautuneempi kuin heterosuhteessa ikinä, parisuhde ei ahdista ja seksi maistuu ihan toisella tavalla kuin miehen kanssa. Minulla on pari lasta avioliitosta, heille rakastettuni on "äidin paras ystävä", eikä asiasta ole sen kummemmin keskusteltu.
mulla kans 2 lasta!
enpä ole pahemmin mainostanut että äiti nukkuu toisen naisen kanssa.nukume yhdessä.alusta asti !
3 vuotta jo näin ja lapseni kokevat hänet ,ilman mainintaa hänet perheen jäseneksi
häpeät mitä olet, sinun lapsesikin haluavat asiasta vaieta. Minä en ymmärrä miksi lapsille pitäisi olla kertomatta, laittaa salainen häpeä kiertämään hiljaisesti. Luuletko ettei sinun ikinä tarvitse kertoa? Toivotko jopa sitä?
mutta en ymmärrä, miksi lapsille pitää selittää mitä aikuiset tekevät sängyssä? Lapseni tietävät, että rakastettuni on minulle tärkein aikuinen maailmassa ja minusta se riittää. Olemme esim. nukkuneet alusta asti yhdessä, eikä se ole lapsiani ihmetyttänyt.
lapsille! Vanhempien makuuhuone voi olla paikka jonne kutsutaan, mutta sen ei koskaan tarvitse olla paikka jonne kysymättä mennään. Kasvatuskysymys. Yksityiskohtaisia selityksiä voi tarjota kysyttäessä. Ei äidin lesbosuhde sinällään tarvitse olla mikään suuri salaisuus. Lapset voivat hyvin kunhan aikuiset ovat heille turvallisia ja läsnä.
Samaa on heteroillakin, amerikkalaiset ovat keksineet fantsun nimen "toinen aikuisuus".
Tai ehkä se oli aikuistuminen.
En tässä viitsi alkaa selittämään asiaa minkä pitäisi olla yleistietoa. Googlella löytyy.
Heteroista tässä oli alunperin kysekin. Jäikö huomaamatta? Googlaa käytöstavat ja besserwisser!
heteromaailman läpikäyneenä tiedän, että "kaapistumiseni" ulos on ollut kovempi paikka heille, kuin minulle itselleni. Minulle se tuo vain ja ainoastaan helpotusta. Minuuteni ja itseni löytäminen yleensäkkin on jo niin ihana asia , etten edes viitsi ajatella mitä tuntevat ne, jotka joutuvat ryskyvän ulospäin aukeavan kaappini oven tielle. En halua ketään arvostella, jos kyvyt eivät riitä vastaanottamaan sitä mitä nyt olen, se jääköön heidän ongelmakseen, jos siitä ongelman tekevät. Lapset tietävät(jo maailmalla ), äidin on nyt hyvä olla, äidin kanssa on helpompi olla.
Muistan sen orastuksen. En vielä liitukaudella (koulussa) tiennyt lesboudesta muuta kuin Sapfon, jääkaudella (kolmekymppisenä) tyrmistyin salamarakastumisesta (minä joka suunnittelen kaiken!), henkien kamppailun (minä vastaan minä) jälkeen aloin etsiä muita esiintymiä (minä, missä muut?), löysinkin. Nyt fossiloitumassa nätisti.
Ei se mutkatonta ollut, mutta mikäpä olisi?