oikeaan aikaan. Eilen minulla kävi todellinen tuuri. Olin kirpputorilla ja huomasin että erään kaupungissamme hyvinkin tunnetun toissa vuonna kuolleen "apurahataiteilijan" koko tuotanto oli myynnissä siellä perikunnan toimesta. Täällä hän on tullut tunnetuksi ei esittävästä taiteestaan, eli nk. nykytaiteesta. Oli aikanaan vieläpä hyvinkin ahkera näyttelyiden pitäjä.
Perikunta möi niitä todella halvalla taulupohjina! Tarkastelin teoksia lähemmin ja toden totta, ne öljymaalaukset soveltuvat siihen todella hyvin. Ne oli ammattitaidolla laitettu kiilakehyksiin ja maalausjälki on todella ohutta. Valitsin nopeasti niistä 38 työtä ja joukossa oli kaksi todella suurtakin teosta ja pienin oli 40x50cm. Maksoin koko roskasta vain 110 euroa. Miltä kuulostaa? Sanonpahan vain että katoavaista on maallinen kunnia.
Minulle tuo ostos oli todellinen jättipotti koska maalaan ja myyn tuota täälläkin inhottua "kaupallista esittävää taidetta".
Olen jo gessonnut kertaalleen tuon koko roskan ilokseni huomasin että tuon taiteilijan maalikerrokset eivät näy kohoumina.
Kannattaa näköjään kulkea silmät avoinna tuolla kaupungilla.
Perikunta möi niitä todella halvalla taulupohjina! Tarkastelin teoksia lähemmin ja toden totta, ne öljymaalaukset soveltuvat siihen todella hyvin. Ne oli ammattitaidolla laitettu kiilakehyksiin ja maalausjälki on todella ohutta. Valitsin nopeasti niistä 38 työtä ja joukossa oli kaksi todella suurtakin teosta ja pienin oli 40x50cm. Maksoin koko roskasta vain 110 euroa. Miltä kuulostaa? Sanonpahan vain että katoavaista on maallinen kunnia.
Minulle tuo ostos oli todellinen jättipotti koska maalaan ja myyn tuota täälläkin inhottua "kaupallista esittävää taidetta".
Olen jo gessonnut kertaalleen tuon koko roskan ilokseni huomasin että tuon taiteilijan maalikerrokset eivät näy kohoumina.
Kannattaa näköjään kulkea silmät avoinna tuolla kaupungilla.
Vastaukset 17
Vanhimmat
En suosittele vanhojen öljymaalausten gessoamista. Mutta mitäs väliä sillä sinulle on kunhan saat "kaupallisen esittävän taiteesi" myytyä. Kyllähän maalauksesi niissä pohjissa jonkin aikaa pysyy.
vetelit öljymaalauksen päälle Gessoa? Gesson ja akryylin päälle voi kyllä maalata öljyllä mutta ei päinvastoin, pohjasta ei tule pitävä.
Öljymaalauksen päälle voi maalata öljyllä kun puhdistaa pinnan pölystä ja liasta ja vetää sen jälkeen välilakan. Olen joskus maalannut sen jälkeen värilliseksi pohjaksi myös temperalla mutta kokemuksia ei vielä ole riittävän pitkältä ajalta sen kestävyydestä.
Pikkuisen tuntuu siltä. Jokin jutussa tuntuu mättävän. Ja gessoaminenkaan ei oikein vakuuta ammattitaidosta, kun tällainen harrastelijakin tietää, ettei noin pidä tehdä.
Aloittaja vedättää ihan varmasti ja luulen että kohteena ovat ne "kaupallisen esittävän taiteen" (mitä se sitten tarkoittaakin) tekijät.
Aika ovela provo ;)
Ota huomioon että siinä on vernissa päällimmäisenä ennen gessoamista. Kautta aikojen tuollaista on tehty. Jopa meidän tunnetuimmat nykymaalarit tekevät tuota.
mieli sanoa, että seli seli. :)
Vanhoja maalauksia voi uusiokäyttää pohjina, mutta kukaan ammattilainen ei vedä gessoa öljymaalauksen päälle edes välivernissauksen jälkeen. Akryylimaalauksen päälle sen voi tehdä.
...kyllä onnistuu ja toimii, testattu on ja maali on pysynyt jo vuosia. Se vaati vaan tosiaan sen oikeanlaisen välivernissan.
ja paremminkin kannattaa käyttää valkoista maalia.
Kuinka monta vuotta on kokemusta kertynyt ja kuinka kauan mielestäsi maalauksen tulisi säilyä?
"Kokeilu" on kestänut vain muutamia vuosia.
Tällainen maalaus tulee säilymään oikeanlaisissa olosuhteissa satoja vuosia.
Mitä tulee tuohon että yhtähyvin voisi käyttää valkoista maalia, pitää ihan paikkansa mutta isoissa töissä tulee kovin kalliiksi.
sinä pukille vaan! Öljymaalaus on tietystä vinkkelistä katsottuna puhdasta kemiaa ja siinä pätevät kemian lainalaisuudet. Vesiliukoisten akryylien ja öljypohjaisten taiteilijavärien keskinäiset kemiat eivät toimi alkuunkaan.
Tosin öljyn ja veden saa myös sekoittumaan kun mukana käytetään oikeaa emulgaattoria kuten munatemperaväreissä tehdään. Niissä muna toimii veden ja öljyn (ja dammarhartsin) välisenä emulgaattorina ja saa aikaan kemiallisesti toimivan yhdisteen. Vernissan vetäminen akryylin pintaan auttaa kyllä oljyvärin kiinnittymisen siihen mutta vernissa akryylin päälle sen sijaan ei kiinnity pysyvästi.
Jos öljymaalauksen päälle haluaa maalata uudestaan niin ainoa pitävä keino on käyttää siihen tarkoitettua välivernissaa (joka ei ole sama kuin rautakaupan vernissa). Välivernissa valmitetaan öljyä, yleensä pellavaöljyä, kuumentamalla ja lisäämällä siihen katalyytteinä toimivaia sikkatiivejä (=kuivumista edistäviä aineosia). Ilman sikkatiivejä saadaan tummaa rautakauppavernissaa. Olen maalannut itse muutaman kerran vanhan öljymmaalauksen päälle pohjustamalla sen vain värillisellä temperalla ilman välivernissausta. Temperahan toimii öljyvärin kanssa hyvin maalatessa mm. putridolla. Vanhat mestati käyttivät oljymaalauksen viimeistelyssä usein temperaväriä silloin, kun maalaukseen piti saada oikein ohuita siveltimenvetoja esim. hiuksiin, koruihin, pitseihin jne.
Öljymaalauksen salat ovat satojen vuosien aikana kokeiltuja ja hyväksi havaittuja eikä niistä ole syytä luopua ja sotkea teknotuoteakryyleihin. Kun akryylimaalaus tuli taiteeseen 1940-50-luvuilla, museot eivät aluksi edes uskaltaneet ostaa niillä tehtyjä töitä, koska niiden kestosta ei ollut lainkaan kokemuksia. Takuuvarmasti yksikään museo ei ikinä hanki maalausta, jossa öljyn päällä on akryyliväriä olipa välissä mitä hyvänsä Kissalanpoikien liimaa.
Särestöniemihän aikanaan kokeili kaikennäköisiä tekniikoita ja aineita maalauksiinsa ja tuloksen oli poisrapautuvia osia ja kerroksia. Kerrotaankin jonkin kauppaneuvoksen soittaneen Reidarille ja haukkuneen rapistuvaa maalausta. Reidar oli kysynyt, että onko signeeraus vielä jäljellä ja kuultuaan, että se oli, tokaisi soittajalle: no siitähän sinä maksoit, joten kaikki on ihan hyvin.
Oikeanlaisissa olosuhteissa mikä tahansa säilyy. Jopa sinä.
...kuivuneen öljymaalauksen päälle vedetään vernissa (jossa ei siis ole mitään öljyjä, itse tehty). Kuivuneen vernissan päälle gesso. Tästä oli kyse, ei siitä että akryllin päälle vernissaa.Mutta ihan sama mulle.
koko aloitus. Uskon että tällaista kuitenkin tapahtuu myös oikeasti, eli että joku tekee elämäntyönsä taiteilijana, pitää näyttelyitäkin kenties, mutta ainakin laittaa kaiken itsestään taiteeseensa.
Perikunta sitten joko kärrää kaatikselle koko 'roskan' tai tosiaan, mikä ehkä vielä pahempaa, myy maalauspohjiksi pilkkahintaan.
Siinä yksi ihminen lakaistiin kuin roskat portailta tuulen vietäväksi. Se siitä.
Eihän se ole tässä pääpointtina, vaan se, että tällaisille "taiteilijoille" maksetaan apurahaa. Kyllä apurahan myöntämisen edellytyksenä tulisi olla korkeatasoinen taide sinänsä, eikä ikään kuin jonkinlaisen sosiaaliavun myöntäminen. Siihen on aivan eri instanssit olemassa.
On todella koomista, että suomalainen taide ei ole kyennyt tuottamaan mitään uutta tuon 50-luvulla paradigmaksi nousseen modernismin jälkeen.
On aika vaikeaa valita monen sadan taiteilijan apurahakemuksista ne kaikkein "lahjakkaimmat". Cv ratkaisee ja tulevat näyttelyt muutaman kuvanäytteen lisäksi. Jos et ole kyennyt näyttelyitä pitämään tai niitä ei ole tulossa niin on ihan selvää ettet apurahaa saa. Tärkeää on myös hyvin perusteltu ja ytimekäs hakemus, eivät he jaksa mitään jaarituksia ja haihatteluja lukea. Eivätkä apurahalautakunnat vain kuvien perusteella apurahoja voi jakaa. Lahjakas taiteilija kyllä löytää gallerian jossa saa näyttelyn pitää. Pitäähän siitä maksaa galleriavuokran, mutta eihän se mikään ongelma ole lahjakkaalle realistista taidetta tekevälle kun työt menevät kaupaksi.