Hei. En oikein tiennyt minne tämän pistäisin.. Mutta kuitenkin.. Minulla on 1v7kk poika. Olimme hänen isänsä kanssa joskus todella hyviä ystäviä, eikä koskaan ollut mitään ongelmia ym. Nykyään hän seurustelee ja olen ymmärtänyt että en kuulu hänen elämäänsä enään millään tavalla edes ystävänä.. Poika on hänellä jokatoinen viikonloppu. (Tämä oli siis hänen päätöksensä, en yritä rajoittaa heidän tapaamisiaan.) Olen ehdottanut että jos tehtäisiin joskus jotain kolmistaan (hän,minä ja poika) ja joskus nähdä muutenkin kuten ystävät tekee,tulisi vaikka kahville, mutta hän vetoaa aina johonkin tekosyyhyn ja nykyään tavataan vain pikaisesti kun hän hakee ja tuo pojan kotiin.. "moikka, heippa" ja ovi kiinni.. Tuntuu todella pahalta, tuntuu kuin olisin menettänyt parhaan ystävän ja en voi käsittää miksi hän on noin kylmä. Edes isänpäivänä hän ei voi tulla kylään kun on töitä, mutta ei voi sitten edes töiden jälkeen tulla, jouluna ei voi tulla katsomaan poikaa... Jos en ajattelisi poikani oikeutta tuntea isäänsä, niin katkaisisin kaikki välit ja poistaisin hänen numeronsa.. Mutta pojalla on oikeus tavata isäänsä ja sille en voi mitään.. Ajattelin että en enään pidä häneen mitään yhteyttä, en edes yritä olla hänen ystävänsä,tavatkoon poikaansa mutta ei sitten tarvitse minua edes nähdä.. Kannattaako lähettää edes isänpäivä onnitteluja? En halua "kerjätä" hänen ystävyytään vaan yritän sitten suosiolla siirtyä sivuun, sekavaa..
Ahdistaa...
Mitä tehdä?..
5425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
lopeta. Älä tee mitään,älä soita edes yhteisen lapsen nimissä.
Pääset paljon helpommalla itse!
Ei kannata pyytää kahville/jouluksi/isänpäiväksi...käännät vain veistä haavassasi. LOPETA! äläkä kieri itsesäälissä,anna olla!
nimim. kokemusta asiasta on.
Taidat olla oikeassa... On vain niin vaikea käsittää miksi toinen muuttuu hetkessä noin..
Tätähän se monesti on. Olit ihan oikeassa ehdottaessasi yhteisiä hetkiä. Mikä olisikaan parempaa lapsen kehityksen kannalta, kun kokea yhteisiä hetkiä vanhempien kanssa. Lapselle yhteiset hetket molempien vanhempien kanssa on todella korvaamattomia kokemuksia. Uusien kumppaneiden tulisi ymmärtää, että ei yhteiset hetket tarkoita suhdetta, vaan lapsi saa kokemuksia rakkaudesta joita vanhemmat yhdessä tarjoavat. Tapaamiset antavat vanhemmille oikeuden tavata lastaan, mutta lapsi haluaisi tavata vanhempiaan. Lakiin pitäisi kirjata myös lapsen oikeus tavata vanhempiaan. Silloin lapselle taattaisiin oikeus viettää aikaa vanhempien kanssa, eikä vanhemmalle oikeus olla lapsen kanssa.
Hän seurustelee, joten eihän hän voi sinun luonasi alkaa aikaa viettämään, edes sen kahvikupillisen vertaa. Ettekä te enää voi kolmistaan viettää aikaa. Ette ole perhe. Hän seurustelee toisaalla.
Se, ettei lapsesi isä vietä sinun kanssasi tai ette vietä kolmistaan aikaa, niin se ei siis tarkoita sitä, ettei hän välittäisi pojastaan. Kyllä hän välittää. Hän tapaa poikaansa joka toinen viikonloppu, kuten lähes kaikki maamme etä-isät. Hän viettää aikaansa poikansa kanssa. Hänen ei tarvitse viettää aikaansa sinun kanssa. Hänen ei tarvitse olla ystäväsi. Hänen tulee olla poikasi isä.
Sinun ei tule lähettää hänelle isänpäiväonnitteluja. Hän ei ole sinun isäsi, vaan poikasi isä. Hänen ei tarvitse tulla käymään teillä jouluna, hänellä on oma elämä ja hän viettää joulun oman seurustelukumppaninsa kanssa. Mutta mikäli haluat, voi ehdottaa hänelle, että ottaisi poikansa luokseen vaikka muutamaksi tunniksi jouluna - sen hän voisi tehdä ISÄNÄ. Kun pojalle ikävä tulee äitiä, niin tuo pojan takaisin luoksesi. Älä edes ehdota hänelle kahvittelua.
Katso sinäkin eteenpäin, anna ajan tehdä tehtävänsä ja katso uusia miehiä sillä silmällä, että olisiko heistä sinulle kumppania ja pojallesi "isää". Ja kun sellaisen löydät ja jos hänellä on lapsia, niin tuskinpa pitäisit siitä, että hän aina vapaa-ajallaan, juhlapyhinä kahvittelisi eksänsä kanssa ja menisi eksänsä ja lapsiensa kanssa retkille yms. Voit hyväksyä sen, että hän tekee sitä lastensa kanssa ja ottaa sinut ja poikasi mukaan, mutta hänen eksänsä tässä kuviossa on liikaa, eikö olekin? Kuten sinä nyt poikasi isälle... Hali!
Mutta se vaan että en ole hänen ex. Emme ole koskaan varsinaisesti seurustelleet. ihmettelisin keneltä tahansa ysätävältäni tuollaista käytöstä. Mihin se ystävyys jäi, tuliko minusta jotenkin huonompi ihminen kun saimme lapsen? Miksi pitää olla vain isä äiti roolit, miksi emme voi olla ystäviä nninkuin ennekin? Hän oli paras ystäväni. En yritä pitää häntä luonamme kokoajan ym. Olisi vain mukavaa jos välit voisivat olla ennallaan. Käy hän muidenkin ystäviensä luona kahvilla ym. Oikeassahan te olette, mutta en vain voi sille mitään että tämä nyt vain tuntuu niin pahalta..