Käyn rajalla
koen tuskan
ohitan mooseksen
ja palavan puskan
lehti varisten sydämmeltä putoaa
koen sisälläin
rakkauden ruskan
liekitetyn möykyn
tunteen mustan
-miksi teitsen
miksi veitsen
otit
annoit
sydämmeeni sen painoit
itsesi kannoit
tulit lähelle
mutta pysyit kaukana
lämmitit minua
kuin liekillä saatana
annoit palaa
tunteen valaa
otit sydämmeni
ja pakenit salaa
koen tuskan
ohitan mooseksen
ja palavan puskan
lehti varisten sydämmeltä putoaa
koen sisälläin
rakkauden ruskan
liekitetyn möykyn
tunteen mustan
-miksi teitsen
miksi veitsen
otit
annoit
sydämmeeni sen painoit
itsesi kannoit
tulit lähelle
mutta pysyit kaukana
lämmitit minua
kuin liekillä saatana
annoit palaa
tunteen valaa
otit sydämmeni
ja pakenit salaa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olipa vahvaa tekstiä runosi, ja kuinka se sitten
päättyikään, Hän pakeni.
Ainoa asia joka runossasi häiritsee, on
" liekitetyn möykyn " siis tuo möykky-sana.
Vahva tulkinta muuten tunteista, pidin.
Kyl se syrän tuammosis tunnontuskis melkoselta "ei enää ikinä" möykyltä tuntu, ja se sille ja sen muistolle suotakoon;)