"YLE TV2 to 15.11.07 klo 22.35
SILMINNÄKIJÄ:
KUN HARTIAT EIVÄT KANNA
Kun arki uuvuttaa ja omat voimat eivät riitä, kuka auttaa ja ketä
autetaan?
Liian moni kantaa uupumuksensa yksin, jolloin taakka käy ylivoimaiseksi.
Suomalainen on tottunut olemaan tunnollinen vastuunkantaja, myös silloin
kun arki käy ylivoimaiseksi.
Tilanteita tulee vastaan kaikille, kun esimerkiksi lapset sairastuvat tai
työssä on raskasta.
Kun tilanne pitkittyy, tarvitaan ulkopuolista apua. Jos ystäviä ei ole
tarpeeksi ja yhteiskunta ei pysty auttamaan,
tuloksena on liian nopeasti romahtaminen.
Yhteiskunnan tarjoama ensimmäinen todellinen apu voi olla vasta lasten
huostaanotto.
Toimittaja Tiina Merikanto on tavannut kaksi perhettä, joilla uupuminen
alkoi arjen taakasta.
Kun taakan kantajia ei saatu ajoissa, tilanne kärjistyi kummankin kotona.
Anneli Hangasmäellä on neljä lasta. Tytöt ovat muuttaneet jo pois kotoa,
mutta kotona asuvista pojista toisella on asperger-oireyhtymä ja ADHD ja
toisella masennus.
Masennuksen ja siitä johtuvien käytöshäiriöiden diagnosoinnista on nyt
vuosi.
Paraikaa lapsi jonottaa pääsyä yliopistosairaalan lastenpsykiatriselle
osastolle.
Mä en nukkunut enää kunnolla. Vaikeus saada poikia jonnekin hoitoon
masensi mut täysin ,
kuvaa Anneli hoidon odottamisista.
Seurauksena äiti itse sairastui myös masennukseen ja joutui jäämään
sairaslomalle.
Lisäjärkytyksenä tuli se, että yhteiskunnan apuna tarjottiin pojan
huostaanottoa.
Kuitenkin kierre oli lähtenyt siitä, että poika ei saanut ajoissa
sellaista apua, joka todella auttaisi.
Tuija Heinosella on myös neljä lasta. Hän on miehensä kanssa hoitanut
vaikeasti kehitysvammaista poikaansa kotona.
Nyt 16-vuotiaan Aleksin tarvitsema hoito on vaatinut paljon taistelua.
Myös hinta siitä on ollut kova.
Kyllähän sitä on miettinyt, että pitääkö yhden lapsen kuolla ja kaikkien
perheen jäsenten sairastua ennen kuin mitään apua saa , sanoo Tuija.
Lopulta Aleksin oli muutettava laitokseen sen jälkeen, kun tytär Annina
sairastui tilanteen uuvuttamana vakavasti.
Hän joutui vuosi sitten sairaalaan nuorisopsykiatriselle osastolle
syömishäiriöiden vuoksi.
Silloin musta tuntui, että mä kuolen, ja saattaa olla että mä olisin
kuollut. Mulla oli tosi pahoja itsetuhoisia ajatuksia , kertoo Annina.
Suomalainen palvelujärjestelmä sammuttaa yhä enemmän jo roihussa olevia
tulipaloja.
Pienempiin ongelmiin apua on vaikea saada. Kunnissa lasketaan sen varaan,
että perheet joka tapauksessa pystyvät löytämään jostakin tarvitsemansa
avun.
Mutta ystävät ja sukulaiset ovat nykyään jo kortilla. Kaikki eivät apua
löydä.
Inhimillisesti ja taloudellisesti hinta on suuri, kun hartiat eivät kanna.
Toimittaja: Tiina Merikanto
Tuottaja: Hannele Valkeeniemi
Tuotanto: YLE Ajankohtaisjournalismi"
http://www.yle.fi/silminnakija/
SILMINNÄKIJÄ:
KUN HARTIAT EIVÄT KANNA
Kun arki uuvuttaa ja omat voimat eivät riitä, kuka auttaa ja ketä
autetaan?
Liian moni kantaa uupumuksensa yksin, jolloin taakka käy ylivoimaiseksi.
Suomalainen on tottunut olemaan tunnollinen vastuunkantaja, myös silloin
kun arki käy ylivoimaiseksi.
Tilanteita tulee vastaan kaikille, kun esimerkiksi lapset sairastuvat tai
työssä on raskasta.
Kun tilanne pitkittyy, tarvitaan ulkopuolista apua. Jos ystäviä ei ole
tarpeeksi ja yhteiskunta ei pysty auttamaan,
tuloksena on liian nopeasti romahtaminen.
Yhteiskunnan tarjoama ensimmäinen todellinen apu voi olla vasta lasten
huostaanotto.
Toimittaja Tiina Merikanto on tavannut kaksi perhettä, joilla uupuminen
alkoi arjen taakasta.
Kun taakan kantajia ei saatu ajoissa, tilanne kärjistyi kummankin kotona.
Anneli Hangasmäellä on neljä lasta. Tytöt ovat muuttaneet jo pois kotoa,
mutta kotona asuvista pojista toisella on asperger-oireyhtymä ja ADHD ja
toisella masennus.
Masennuksen ja siitä johtuvien käytöshäiriöiden diagnosoinnista on nyt
vuosi.
Paraikaa lapsi jonottaa pääsyä yliopistosairaalan lastenpsykiatriselle
osastolle.
Mä en nukkunut enää kunnolla. Vaikeus saada poikia jonnekin hoitoon
masensi mut täysin ,
kuvaa Anneli hoidon odottamisista.
Seurauksena äiti itse sairastui myös masennukseen ja joutui jäämään
sairaslomalle.
Lisäjärkytyksenä tuli se, että yhteiskunnan apuna tarjottiin pojan
huostaanottoa.
Kuitenkin kierre oli lähtenyt siitä, että poika ei saanut ajoissa
sellaista apua, joka todella auttaisi.
Tuija Heinosella on myös neljä lasta. Hän on miehensä kanssa hoitanut
vaikeasti kehitysvammaista poikaansa kotona.
Nyt 16-vuotiaan Aleksin tarvitsema hoito on vaatinut paljon taistelua.
Myös hinta siitä on ollut kova.
Kyllähän sitä on miettinyt, että pitääkö yhden lapsen kuolla ja kaikkien
perheen jäsenten sairastua ennen kuin mitään apua saa , sanoo Tuija.
Lopulta Aleksin oli muutettava laitokseen sen jälkeen, kun tytär Annina
sairastui tilanteen uuvuttamana vakavasti.
Hän joutui vuosi sitten sairaalaan nuorisopsykiatriselle osastolle
syömishäiriöiden vuoksi.
Silloin musta tuntui, että mä kuolen, ja saattaa olla että mä olisin
kuollut. Mulla oli tosi pahoja itsetuhoisia ajatuksia , kertoo Annina.
Suomalainen palvelujärjestelmä sammuttaa yhä enemmän jo roihussa olevia
tulipaloja.
Pienempiin ongelmiin apua on vaikea saada. Kunnissa lasketaan sen varaan,
että perheet joka tapauksessa pystyvät löytämään jostakin tarvitsemansa
avun.
Mutta ystävät ja sukulaiset ovat nykyään jo kortilla. Kaikki eivät apua
löydä.
Inhimillisesti ja taloudellisesti hinta on suuri, kun hartiat eivät kanna.
Toimittaja: Tiina Merikanto
Tuottaja: Hannele Valkeeniemi
Tuotanto: YLE Ajankohtaisjournalismi"
http://www.yle.fi/silminnakija/
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tuo on todellisuutta missä elämme ja mihin kuka vain voi joutua. Rikoksen uhriksi joutunutkaan kun ei saa apua. Omaiset joutuu hoitamaan tai jättämään heitteille.
Itse valitsin hoitamisen ja palkattoman virkavapaan. Kunta ei pystynyt järjestämään mitään. Ainoa apu oli sossun keskustelu ja hän sanoi suoraan, ettei mitään apuja ole saatavissa. Lopulta hoidon saamiseksi tehtiin huostaanottoa ja sijoitus toiseen kuntaan. Niinpä silminnäkijöille riittäisi aiheita vuosikausiksi mikä koskee hoidon ja palvelujen saamista. Perheille ei ole avohoidon tukitoimia, puhumattakaan lasten- ja nuorten psykiatrisesta hoidosta, vaikka se on laissa määrätty ja kirjattu kuntien palveluihin, mutta käytännössä se tarkoittaa sosiaalityöntekijän tapaamista joka ei perheen tilannetta auta pätkääkään tai lapsen pitämistä psykiatrisen poliklinikan kirjoilla, jossa käydään kerran viikossa tai kerran puolessa vuodessa! Ihmettelinkin kun Liisa Hyssälä sanoi, että hoidossahan sitä ollaan silloinkin kun jonotetaan sairaalapaikkaa. Pitäisi Hyssälä itsensä laittaa jonoon ja antaa maata syömättä, juomatta, peseytymättä!
apu on huostaanotto siinä vedetään lopullisesti matto jalkojen alta.
kunta jättää velvollisuutensa täytämättä, mutta eihän siitä sanktioita kukaan saa. Niin kauan kuin mitään vastuita ei kenelläkään ole, niin homma jatkuu samanlaisena. Veronmaksajana kuvittelee hyötyvänsä ja hyödyttävänsä kunnan palvelujen tuottamisen mahdollisuutta. Tarpeen tullen huomaa, ettei näin ole.
Hoidon saamiseksi tehdyistä huostaanotoista kunta saa valtion tukea ja vanhemmat maksavat tulojensa mukaan kuten päivähoidosta.
Kyse on rahasta ja vain ainostaan rahasta! Mieluummin rakennetaan jäähalleja, jalkapallokenttiä, taidetaloja ym. Niitäkin tarvitaan, mutta priodisointi olisi tarpeen ja ihmisten terveydenhoito luulisi ajavan kaiken edelle. Näin vain ei Suomessa ole. Kiitos päättäjien, rahaa kun ei myönnetä sinne minne sitä kipeimmin tarvittaisiin.
Sosiaalipuolen palvelut,
EI LASTENSUOJELUN!
jokaisessa Suomen kunnassa,
suurien uhkasakkojen painostamana,
välittömästi Suomen lakien mukaisiksi.
Lastensuojelun korvapalvelut ja muut tyhjänpäiväiset höpisijät ulos!
ja kodinhoitajat ja -avustajat
sosiaalihuollon puolelta välittömästi sisään!
Ja jokaiselle lapselle ja nuorelle
lain mukainen terveydenhuollon hoitopalvelu
kahden viikon sisällä
ja jos kotimaasta ei löydy niin ulkomailta sitten.
ja päättäjätaho rikkovat voimassa olevaa lainsäädäntöä
eivätkä edes joudu vastuuseen siitä?
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=674711
" Kodinhoitajat halutaan takaisin
............................
Parikymmentä vuotta sitten perheet saivat tilapäisiin arjen ongelmiin kaupungilta kodinhoitajan,
joka sitoi esiliinan eteensä ja otti hommat hoitoonsa:
kaitsi lapset, pisti paikat järjestykseen, siivosi, keitti ja kävi kaupassa.
Nyt Oulun kaupungilla ei tällaista palvelua ole...."
______________________________________
Finlex
"
Sosiaalihuoltolaki» 17.9.1982/710
...........................
Sosiaalipalvelut
17 §
Kunnan on jäljempänä säädetyin tavoin huolehdittava seuraavien sosiaalipalveluiden järjestämisestä:
.............
3) kotipalvelut;
...............
20 §
Kotipalveluilla tarkoitetaan asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon,
lasten hoitoon ja kasvatukseen sekä muuhun tavanomaiseen ja totunnaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista
tai niissä avustamista.
21 §
Kotipalveluja annetaan
alentuneen toimintakyvyn,
perhetilanteen,
rasittuneisuuden,
sairauden,
synnytyksen,
vamman tai muun vastaavanlaisen syyn perusteella niille,
jotka tarvitsevat apua suoriutuakseen 20 §:ssä tarkoitetuista tehtävistä ja toiminnoista."
______________________________________________
"Miksi pitää masentua, ennenkuin saa apua?
Hyvä Hanna Pitkälä (Kaleva 8.12. Lukijan sivu) Muistelen aikaa kolmekymmnentä vuotta sitten.
Kun täällä Pattijoella tarvitsi kotiapua, sitä varmasti sai.
Ei tarvinnut odottaa, että joku ensin masentuu.
Oli Annikki ja Eila ja muitakin kodinhoitajia, joita lapset suorastaan odottivat.
He tulivat kotiin myös pyytämättä, haistoivat missä on tarvetta apuun.
Minunkin vaimoni on kotiäiti. Maalta kotoisin ja tehnyt töitä talon vanhimpana lapsena.
Ajanut lantaa hevosella pelloille, laittanut heinää seipäille ja tehnyt navettatöitä.
Vaikka oli riskissä kunnossa, oli silti mukava joskus saada apua. Hän oli siitä kiitollinen.
Kolmekymmentä vuotta sitten oli paljon huonompi aika kuin nyt.
Nyt pitää odottaa, että joku masentuu niin, että lapset voidaan ottaa huostaan.
Olipa ihmeellistä kuulla.
Lauri Kinnunen
Pattijoki"
_________________________
Keitä varten nämä yhteiskuntamme viranomaiset ovatkaan?
Ja kenen pyynnöstä he Suomen lakeja
kiertävät, rikkovat ja ovat välinpitämättömiä lasten ja perheiden avuntarpeen suhteen
vaikka Suomen laki toisin määrää?
YK:n Lapsenoikeuksien sopimuksen maaraporttinsa. Oman kantansa saa kuka tahansa lähettää YK:n lastenoikeuksien komitealle.
Eihän viranomaiset (tässä tapauksessa Ulkoministeriö) ole edes tietoinen kaikista Suomessa tehtävistä lain rikkomisista.
yhteenveto kaikesta siitä mitä täälläkin palstalla on saanut lukea lasten ja nuorten ja heidän vanhempiensa kohtelusta eri viranomaisten toimesta.
Neuvolapalveluiden alasajo
Sosiaalipalveluiden "ei ole tarjota"
Päivähoidon tilanne
Koulumaailma
Harrastus ja yleinen lasten ja nuorten kohtelu eri toiminnoissa
Lastensuojelun toiminta (poliisi ja matto pahimmasta päästä(kö)!)
Terveydenhuolto lasten ja nuorten kohdalla
?
lapsiasiavaltuutettu kun sattuu olemaan.......
asti puutunut,
lasten ääni päättäjille,
maailmalle.......
ensiapu perheiden tilanteeseen olisi todennäköisesti ollut
jatkuva ja säännöllinen kodinhoitaja
- juuri niinkuin Sosiaalihuoltolaissa kotipalvelun saannista määrätään kunnista annettavaksi!
(Korvapalveluahan
"voi kuinka sinulla on niin hankalaa"
kuullosti myös toinen perhe saaneen...)
_________________________________________
Finlex
"
Sosiaalihuoltolaki» 17.9.1982/710
...........................
Sosiaalipalvelut
17 §
Kunnan on jäljempänä säädetyin tavoin huolehdittava seuraavien sosiaalipalveluiden järjestämisestä:
.............
3) kotipalvelut;
...............
20 §
Kotipalveluilla tarkoitetaan asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon,
lasten hoitoon ja kasvatukseen sekä muuhun tavanomaiseen ja totunnaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista
tai niissä avustamista.
21 §
Kotipalveluja annetaan
alentuneen toimintakyvyn,
perhetilanteen,
rasittuneisuuden,
sairauden,
synnytyksen,
vamman tai muun vastaavanlaisen syyn perusteella niille,
jotka tarvitsevat apua suoriutuakseen 20 §:ssä tarkoitetuista tehtävistä ja toiminnoista."
______________________________________
Ohjelmassa kerrottiin että kaiken lakisääteisen vammaispalvelulain mukaisen tuen ja avun saat kahteen kertaan "tapella"
- ensin tulee kunnasta kieltenen päätös
joka valittamisen kautta muuttuu lain mukaiseksi
- itse on tunnettava ja tiedettävä lainsäädäntö hyvin tarkkaan asioidessasi viranomaisten kanssa esimerkiksi perheesi asioista.
Asiantuntija Jyväskylästä kertoi, että nykyään asioitaessa eri viranomaisten kanssa
on sinulla oltava asianajaja mukanasi,
jotta sinua palvellaan lakiemme mukaisesti
semmoinen kotimaa!
Tarvitseeko ihmetellä
miksi lapset ja nuoret voivat huonosti jne......
kun ihmiset joutuvat oikeudessa hakemaan sitä, että lakia noudatetaan!
Omana lisäyksenä sanon, että pitää olla myös rahaa, sillä jos häviää käräjäoikeudessa, pitää pystyä korvaamaan myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Ei kaikilla tietenkään ole varaa siihen! Ja sitten täällä vielä jotkut länkyttävät, että YHTEISKUNTAA EI SAA SYYTTÄÄ, vaan vanhempien pitää kantaa vastuu kaikesta!
Kyllähän asia niin on, että jos aina kaikesta on pakko jotain syyttää, niin vanhempia saa syyttää, jos he eivät hoida omaa osuuttaan. Mutta kyllä yhteiskuntaa saa syyttää, jos viranomaiset eivät maassa lakia noudata!
'mites nyt TAYS:n piirissä ei jo huostaanotosta puhuta tuossa tilanteessa, kun kunnalla ei ole antaa oikeaa apua". Niin tulihan se sieltä!
Pojalle määrättiin ensin psykiatrinen kotisairaanhoito ja SIELLÄ kyllä alettiin natista huostaanotosta, "kun jos hyvinkin äiti ei jaksa". Äidin jaksamiseenhan se apu pitäisi tulla, eikä ole mitään syytä rankaista huostaanotolla tuollaisessa tilanteessa!
Ja tuokin äiti oli lisäksi vielä ammattilainen hoitamaan lapsia. Kävi työssä erityislasten iltapäiväkerhossa, mutta liika on liikaa kenelle tahansa.
ohjelman mukaan aika vähän oli isä niiden pellavapäiden elämässä. Mikään terapia ei korvaa isää.