Kuinka moni teistä asuu omassa asunnossa? Onko teillä sisaruksia, jotka asuvat yksin? Kyselen noita vain siksi, että haluaisin tietää miten vanhempanne suhtautuvat teidän tai sisarustenne itsekseen asumiseen.
Minä olen nyt lukion viimeisellä. Käyn lukiota neljään vuoteen. Veljeni kirjoitti ylioppilaaksi viime keväänä. Minä olen meistä kahdesta vanhin.
Veljeni muutti omaan asuntoon noin kuukausi sitten. Vanhempamme etsivät asunnon (veljeni ei laittanut tikkua ristiin koko asian eteen) ja hoitivat muuttamisen. Ainoa asia, minkä veljeni uuteen asuntoonsa itse vei, oli kannettava tietokone. Muun toivat vanhempamme, sängystä ja liinavaatteista ruokailuvälineisiin ja vaatteisiin.
Ensimmäisellä kerralla, jona hänen asunnossaan kävin vanhempieni kanssa tuomassa viimeistä muuttokuormaa, koko asunto oli hirveässä sotkussa, tiskipöytä lainehti likaisista astioista ja vaatteita lojui pitkin huonetta. Valona toimi pöytälamppu. Isäni joutui asentamaan kattovalaisimet paikalleen ja laittamaa pyykkikoneen toimimaan. Veljeni pelasi tuon ajan tietokoneellaan. Myöhemmin me jouduimme jopa lähtemään tekemään ruokaostoksia veljelleni. Kiitoksen sanaa ei mistään kuulunut. Kun kaikki oli valmista, hän hoputti meitä lähtemään ja olemaan hiljaa.
Mummoni on leiponut ja tehnyt ruokaa hiki hatussa veljelleni. Kaikki lempiruoat on tehty laatikkoruuista erilaisiin leipomuksiin. Tänään hänelle lähti porkkanalaatikkoa ja pannukakkua, sekä lihapihvejä ja makkaroita ja maitoa. EIKÖ HÄN MUKA ITSE OSAA KAUPASSA KÄYDÄ JA VALMISTAA RUOKAANSA??? Epäilen suuresti sitä, että, kun minä joskus omaan kämppään muutan, sinne ei mitään ruokia tuoda. Olenhan tyttö, joten minun pitää itse ruokani valmistaa. Tietenkin osaan sen tehdä, mutta kyllä tuollainen ottaa päähän.
Veljeni ei käy enää edes kotona ja tekee tyhmiä ja päättömiä asioita. Esimerkiksi viime perjantaina he pitivät tuparit, joihin minua ei kutsuttu, vaikka olemme olleet hyvin läheisiä. Hiljaisuuden asunnossa alettua he ryyppäsivät kaduilla ja päättivät mennä linja-autolla yhden hänen ystävänsä luo yli 60km päähän. Hänen oli tarkoitus tulla meille kotiin sinä päivänä kahdentoista maissa, mutta se meni sitten ilta kahdeksaan. Hän pummi kyydin takaisin asunnolleen ja tuli sitten linja-autolla takaisin. Ei kuulemma voinut tulla ilman vaatteita. Täällä kyllä olisi ollut hänen vaatteitaan vaatteitaan.
Tuli muuten mieleeni, että muistiko hän edes isänpäivää?? Ei varmaankaan. Minä tein isälleni ja ukilleni kortit.
Kyselen teiltä nyt mielipiteitä ja omia kokemuksia itsekseen asumisesta
Minä olen nyt lukion viimeisellä. Käyn lukiota neljään vuoteen. Veljeni kirjoitti ylioppilaaksi viime keväänä. Minä olen meistä kahdesta vanhin.
Veljeni muutti omaan asuntoon noin kuukausi sitten. Vanhempamme etsivät asunnon (veljeni ei laittanut tikkua ristiin koko asian eteen) ja hoitivat muuttamisen. Ainoa asia, minkä veljeni uuteen asuntoonsa itse vei, oli kannettava tietokone. Muun toivat vanhempamme, sängystä ja liinavaatteista ruokailuvälineisiin ja vaatteisiin.
Ensimmäisellä kerralla, jona hänen asunnossaan kävin vanhempieni kanssa tuomassa viimeistä muuttokuormaa, koko asunto oli hirveässä sotkussa, tiskipöytä lainehti likaisista astioista ja vaatteita lojui pitkin huonetta. Valona toimi pöytälamppu. Isäni joutui asentamaan kattovalaisimet paikalleen ja laittamaa pyykkikoneen toimimaan. Veljeni pelasi tuon ajan tietokoneellaan. Myöhemmin me jouduimme jopa lähtemään tekemään ruokaostoksia veljelleni. Kiitoksen sanaa ei mistään kuulunut. Kun kaikki oli valmista, hän hoputti meitä lähtemään ja olemaan hiljaa.
Mummoni on leiponut ja tehnyt ruokaa hiki hatussa veljelleni. Kaikki lempiruoat on tehty laatikkoruuista erilaisiin leipomuksiin. Tänään hänelle lähti porkkanalaatikkoa ja pannukakkua, sekä lihapihvejä ja makkaroita ja maitoa. EIKÖ HÄN MUKA ITSE OSAA KAUPASSA KÄYDÄ JA VALMISTAA RUOKAANSA??? Epäilen suuresti sitä, että, kun minä joskus omaan kämppään muutan, sinne ei mitään ruokia tuoda. Olenhan tyttö, joten minun pitää itse ruokani valmistaa. Tietenkin osaan sen tehdä, mutta kyllä tuollainen ottaa päähän.
Veljeni ei käy enää edes kotona ja tekee tyhmiä ja päättömiä asioita. Esimerkiksi viime perjantaina he pitivät tuparit, joihin minua ei kutsuttu, vaikka olemme olleet hyvin läheisiä. Hiljaisuuden asunnossa alettua he ryyppäsivät kaduilla ja päättivät mennä linja-autolla yhden hänen ystävänsä luo yli 60km päähän. Hänen oli tarkoitus tulla meille kotiin sinä päivänä kahdentoista maissa, mutta se meni sitten ilta kahdeksaan. Hän pummi kyydin takaisin asunnolleen ja tuli sitten linja-autolla takaisin. Ei kuulemma voinut tulla ilman vaatteita. Täällä kyllä olisi ollut hänen vaatteitaan vaatteitaan.
Tuli muuten mieleeni, että muistiko hän edes isänpäivää?? Ei varmaankaan. Minä tein isälleni ja ukilleni kortit.
Kyselen teiltä nyt mielipiteitä ja omia kokemuksia itsekseen asumisesta
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.