Poika on yläasteella, kaksi poikaa tönivät, potkivat, lyövät. Eivät niin kovaa, että vammoja tulisi, mutta sattuu, sitten ilkkuvat että "etkö tollasta kestä" . Poika ei lyö takaisin, kiusaaminen voisi loppuakin, jos osaisi antaa samalla mitalla takaisin, näin oli käynyt parille muulle pojalle.
Poika ei halua kertoa koulussa, koska opettajat kuulemma kertovat kiusaajille, kuka on heistä valituksen tehnyt ja tilanne voisi muuttua vielä pahemmaksi. Ei haluaisi kouluakaan vaihtaa ja miksi hänen pitäisikään siihen tilanteessen joutua.
Olisiko vain rohkeasti kerrottava koulussa, vai parempi ottaa suoraan yhteyttä kiusaajien vanhempiin? Vai peräti poliisiin, "aikuisten maailmassahan" kyseessä on pahoinpitely.
Kiitos, jos joku jaksoi lukea ja vielä kommentoidakin.
Poika ei halua kertoa koulussa, koska opettajat kuulemma kertovat kiusaajille, kuka on heistä valituksen tehnyt ja tilanne voisi muuttua vielä pahemmaksi. Ei haluaisi kouluakaan vaihtaa ja miksi hänen pitäisikään siihen tilanteessen joutua.
Olisiko vain rohkeasti kerrottava koulussa, vai parempi ottaa suoraan yhteyttä kiusaajien vanhempiin? Vai peräti poliisiin, "aikuisten maailmassahan" kyseessä on pahoinpitely.
Kiitos, jos joku jaksoi lukea ja vielä kommentoidakin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minusta pääasia on, että kiusaamiseen puututaan heti, koska sen seuraukset ovat todella tuhoisat ja niillä voi olla merkitystä vielä pojan kuolinvuoteella pahimmassa tapauksessa. Miksi antaa pilata kenenkään elämää, jos siihen on mahdollista vaikuttaa? Ehkä suora soitto koulupoikien vanhemmille voisi olla paikallaan ja jos opettajalla on tunneälyä, myös tälle uskaltaisin kertoa. Tehokasta voisi olla pitää "palaveri" kiusaajien, vanhempien ja opettajan kesken. Tässä käsiteltäisiin, mitä on tehty, miksi jne sekä sovittas, että poikien tulee pyytää anteeksi kiusatulta. Toisaalta myös kiusattu voisi olla ehkä mukana palaverissa, mutta tiedän, että tämä on kiusatulle hyvin kiusallista ja toisaalta voisi olla parempi, että kiusattu ei kuule, mitä kiusaajat päästävät suustaan puolustellessaan tekojaan.
Opettajat eivät useinkaan pysty puuttumaan kiusaamiseen eivätkä edes halua, koska koulu ja samalla he itse joutuisivat huonoon valoon.
Johonkin kiusaamisesta kuitenkin pitäisi ilmoittaa, että rikollisuus saataisiin loppumaan.
Ehkä kannattaisi ainakin kysyä neuvoa poliiseilta. Onhan koulukin osa yhteiskuntaa eikä mikään umpio.
Kaikista tärkeintä, että tilanteeseen puututaan HETI!
Pojallesi voi jäädä ikuiset traumat kiusaamisesta. Lisäksi kiusaaminen voi vaikuttaa nopeasti yleiseen mielialaan, itsetuntoon, koulumenestykseen yms., kun opppilas rupeaa pelkäämään kouluun menemistä.
Voit ottaa esimerkiksi kouluun yhteyttä napakasti. Kerro tilanne, ja vaadi nopeaa asiaan puuttumista. Kouluilla PITÄISI olla toimintaohjeet tällaisia tilanteita varten!
Olen samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa siitä, että ehdottomasti kannattaa asiassa edetä ja ottaa asia esiin. Voit yhteydenotossasi tuoda esiin huolen siitä, että pelkäät, että kiusaaminen pahenee tai tulee kostoa tms. jos kiusaajat saavat tietää, kuka asiasta on kertonut/esille ottanut. Jos pojan oma opettaja ei tunnu luontevalta yhteydenottokanavalta, kouluissa on opot, terveydenhoitajat, koulukuraattorit, psykologit yms. Heihin voivat myös vanhemmat ottaa yhteyttä ja heillä on vaitiolovelvollisuus!
Jos kiusaajilla on vastuulliset vanhemmat (mistä tietää etukäteen?)/ tai tunnet heidät entuudestaan, voit toki ottaa yhteyttä heihinkin..Itse odottaisin sitä, että kun asia pyörähtää käyntiin koulun kautta, tämä yhteydenotto tapahtuu sitä kautta sitten.
On uskomatonta, miten paljon on vanhempia, jotka sulkevat silmänsä lastensa käytökseltä tai eivät vaan välitä/ jaksa enää välittää... Tämän vuoksi jättäisin yhteydenoton vanhempiin koulun tehtäväksi..Mutta ehkä tunnet sisimmässäsi, mikä on paras keino edetä..
Olen opettaja ja pidän käsittämättömänä sitä, että koko ajan tulee vastaan tämä omituinen ajatus, että opettajat eivät halua puuttua kiusaamiseen, koska joutuisivat siitä huonoon valoon. Miten niin? Miten siitä muka joutuu huonoon valoon, että puuttuu kiusaamiseen? Uskotteko todella, että opettajalle merkitsee jokin koulun maine niin paljon, että on valmis tekemään väärin? Koulu on opettajalle vain työpaikka, emme me menetä yöuniamme siitä, että joku tietää koulustamme jonkin kiusaamistapauksen. Mitäpä tuo mihinkään vaikuttaa! Jos opettaja ei puutu kiusaamiseen, syynä on keinojen, tuen tai osaamisen puuttuminen tai laiskuus. Koulun oppilaat eivät ole meidän omia lapsiamme; heidän maineensa ei ole se, mihin opettajan itsetunto kaatuu. Naurettava ajatuskin.
Lähes kaikki opettajat haluavat auttaa kiusattua. Koulun arjessa ei vain aina ole helppo nähdä ja huomata kaikkea tai erottaa sitä, mikä on kiusaamista. Kaiken lisäksi se kiusaaminen tietysti pyritään tekemään niin, ettei opettaja sitä näe!
Ison koulun käytävillä velloo laumoittain teinejä. Erityisesti seiska- ja kasiluokkalaisille pojille on ERITTÄIN tyypillistä käytöstä ottaa kavereihin fyysistä kontaktia. Muksiminen, karhunsyleilyt ja töniminen ovat tavallisia asioita kavereiden kesken. Kyse ei useimmiten ole kiusaamisesta vaan osin samoista syistä kuin pesän edessä painivilla ketunpoikasilla. Pojat testaavat voimiaan ja toisiaan. Kiusaaminen voi alkaa siitä, että joku pojista ei kestä testaamista, ei osaa vastata oikein, tavallaan murtuu kun kanttia koetellaan.
Jotta asiaan voidaan puuttua, kiusatun on ilmaistava itse, ettei hyväksy muiden käytöstä. Jos kiusaaminen ei lopu, siitä on kerrottava opettajille. Hyvä puoli asiassa on, että töniminen on sellainen konkreettinen juttu, joka on helppo kieltää. Paljon vaikeampi on puuttua siihen, jos jollain ei ole kavereita tai jostakusta levitetään juoruja.
Kiusaaminen voidaan lopettaa. Kannattaa tehdä selväksi, että tilannetta seurataan. Olisi hyvä sopia vaikka jokin ajankohta, jolloin tilanteeseen palataan, jotta kiusaajat tietävät, ettei juttu jää yhteen puhutteluun. Jos kiusaaminen jatkuu tai toistuu, siihen on heti puututtava uudestaan! Kun johdonmukaisesti teon uusiminen johtaa johonkin välittömään seuraukseen, se kyllä loppunee. Vaikeuksia voi olla edessä, jos kiusaaja saa vääränlaista tukea kotoaan.
Mitään muuta neuvoa ei ole, kuin ilmoittaa kouluun ja vaatia, että pojat otetaan puhutteluun ja tehdään selväksi, että tilannetta seurataan jatkossakin. Poikasi sosiaaliselle asemalle ikätovereiden parissa opettajat eivät sen sijaan voi mitään. Tosin jatkuva tönittävänä esiintyminen ei kohenna sitä yhtään sen enempää kuin kiusaamisesta kertominen.