Poikani 16.v on kirjoilla kymppiluokalla , tarkotuksena oli että numeroita oltaisiin korotettu ja olisin äitinä ollut apuna siinä! mutta toisin kävi.
Poikani lintsaa ja ei muutenkaan osallistu tunneilla!
Äitinä minulla alkaa olla keinot vähissä mitä tehdä! voiko sijoitus lastenkotiin vähäksi aikaa auttaa? vai laittaa poika ns. sisäoppilaitokseen?!
Kiitos avusta jo näin etukäteen
Poikani lintsaa ja ei muutenkaan osallistu tunneilla!
Äitinä minulla alkaa olla keinot vähissä mitä tehdä! voiko sijoitus lastenkotiin vähäksi aikaa auttaa? vai laittaa poika ns. sisäoppilaitokseen?!
Kiitos avusta jo näin etukäteen
Vastaukset 12
Vanhimmat
kotona. Keskiarvo tipahti seiskan pintaan, ei päässyt minnekään oppiskelemaan eikä oikein tiennyt, minne olisi mennytkään. Oli vuoden kotona. Nyt syksyllä pääsi jälkihaussa ammattikouluun opiskelemaan alaa, joka alkoi tässä välivuoden aikana kiinnostaa. Nyt on ryhmänsä parhaita.
En osaa sinulle muuta neuvoa antaa kuin kärsivällisyyttä ja vahvuutta!
Itellä meni amis ja kaikki ihan vitulleen ei vaan jaksa opiskella enää yhtään.
koitan ettii töitä ja lopetan koulun siihen ja katotaan vuoden parin päästä uudestaan josko jaksais.
auttaisi nuorta joka ei halua opiskella?
Kiusataanko häntä, onko hänellä oppisvaikeutta, elämässä tapahtuneita muutoksia tai muuta vastaavaa?
Jokin syy hänen käytökselleen on. Ei lapsi/nuori huvikseen poikkiteloin asetu. Mitähän tekee silloin kun lintsaa?
Nuorihan tarvitsee huolehtimista, välittämistä ja rakkautta eniten silloin, kun hänellä on vaikeaa. Mielestäni lastenkotiin sijoittamisen hän voisi kokea hylkäämiseksi ja kuinka lastenkoti kykenisi hänen koulupinnaamisensa parantamaan?
Lastenkodissa voidaan tukea ja ohjata koulunkäyntiin. Itse ei voi juoksennella katsomassa onko lapsi koulussa vai ei, mutta lastenkoti voi sen tehdä. Siellä voidaan myös lapsen kanssa etsiä syitä siihen miksi koulu ei maistu ja miksi se on kuitenkin tärkeä käydä.
Perheneuvola vois olla myös yksi osoite, josta voisi saada tukea.
Kyllä nuori voi huvikseenkin poikkiteloin asettua. Kouluun meno voi vielä 16v kuullostaa tylsälle ja tyhjänpäiväinen kaupungilla notkuminen paljon kivemmalle vaihtoehdolle ilman sen suurempia syitä.
Pieni elämänmuutos on varmaan koettu koska yhtäkkiä vaihtoi kavereita! tai menetti kaverit ja sai uusia, erilaisia kavereita!
Itse en tiedä kyllä yhtään mitä poikani tekee kun lintsaa mutta sen tiedän että koulua ei käy!
Olen yrittänyt kyllä jutella asiasta mutta poika ei ole halukas juttelemaan!
Olen vakavissani jo ajatellut lastenkotia jossa hän saisi varmasti erilaisen käsityksen koulunkäynnistä!
kaverit, eikö kaverit käy kolua?
Päihteiden käyttöä?
että lastenkoti juoksee nuoren perässä.
Kokemusta on vastaanottokodeista, joissa lapset yli 12-vuotiaat sai juosta ulkona klo. 24 saakka. Kunhan kävivät klo. 17 ruokailemassa. Siellä ei perässä juostu, korkeintaan putkasta haettiin.
Ainakaan isommissa kaupungeissa ei suoraa sijoitusta lastenkotiin tehdä, vaan arviojaksolle vastaanottokotiin, jossa mietitään sijoitusta.
Huvikseen en usko kenenkään vastustavan opiskeluaan, kyllä siihen syyt on olemassa. Onko oppimisvaikeutta, koulukiusaamista, päihteiden käyttöä?
Hei!
Omat lapseni ovat nuorempia (eikä tälläisiä ongelmia ole ollut) joten neuvot eivät välttämättä käy enää, yritän kuitenkin.
Eli koska lapsi on vielä alaikäinen, eikö peruskuri vielä kävisi. Siis jos hän on niin "lapsellinen" ettei mene tunnille, niin sitten saatat hänet vaikka luokkaan asti, tai soitat opelle joka aamu onko poika tullut tms. Jotain niin ärsyttävää, että hänen on pakko mennä kouluun. Samoin sitten perushyödyt minimiin, ellei ole koululla, ei voi mennä iltaisin/viikonloppuisin juhlimaan. Rahan antiminen pois, ennekuin numerot nousee tms. Tähän tietysti kaikki ne hyvätkin keinot käyttöön, yhteinen aika, huomio, keskustelut yms. Kaippa joltain terkkarilta tai psykolta saisi keskusteluapua myös. Jotenkin kannattaisi sitä elämää pystyä katsomaan eteenpäin hänenkin.
tsemppiä
Olin ihan hepulissa, kun nuori alkoi kapinansa. Tietokone meni jäähylle, muita rangaistuksia ei oikei voinut antaa, kun rahaa ei muutenkaan saanut kuin tarpeeseen, juhlimassa ei käynyt jne. Opettajien kanssa olin yhteydessä. Mutta että olisin taluttanut 190 senttisen hujopin kouluun, ei se olisi millään onnistunut, sillä sen kokoista ei voi väkisin kuskata minnekään.
Olemme jälkeenpäin jutelleet ja poikaa ahdisti tulevaisuus, kun ei yhtää tiennyt, minne olisi halunnut suuntautua. On lahjakas tietyllä alueella, mutta siitä ei ole ammatiksi. Lukio ei kiinnostanut, vaikka resursseja olisi ollut. Kympille ei ehdottomasti halunnut, kun koki peruskoulun tosi tyhmäksi. On tyytyväinen, kun sai suht rauhassa miettiä asioita. Netissä hänellä on kavereita, joista osa on jo löytänyt ammatin, osa oli samassa etsimisvaiheessa. Ja Kesällä löysin vapaita paikkoja ammattikouluissa, käytiin niitä läpi ja naks, yksi oli ylitse muiden ja nyt meillä on innokas opiskelija. Kaikki, jotka jäävät kouluputkesta, eivät syrjäydy!
Afrikkaan tai, (onhan täällä lähempänäkäin köyhiä maita ja erilaisia tapoja elää) johonkin muualle, jolloin näkisi monien lasten/nuorten elämää ja palavaa halua yrittää eteenpäin.
Eikä näitä mun vinkkejä tarvi niin tosisaan ottaa =) kuten sanoinkin, omat ipanat on vasta ala-asteella ja kainalossa joten pulmat on vielä (onneksi) ihan erilaisia
tällaisia ongelmia! Kun mikään ei tunnu auttavan ja itse uskoo, että jos nyt ei lähde jonnekin kouluun/töihin, niin syrjäytyminen tapahtuu välittömästi. Nuoren luokanvalvoja oli ainoa, joka uskoi, että sisukas kaveri löytää kyllä oman paikkansa, kunhan aika on kypsä. Ja niin näyttää käyneen.
Minulla ei ollut tukea edes lapsen isästä, joka vain ja ainoastaan vähätteli ja haukkui. Erosimme jokin aika sitten ja sekin tuntui helpottavan esikoisen tilannetta.
Minulla on aivan sama tilanne!! lastenkotiin otin yhteyttä ja sieltä antoivat paikan!
Toisaalta lapsellani oli kyllä käyttäytymis ongelmia ja saattoi ennen laukoa päin naamaa mitä sattuu!!
mutta nyt osaa olla asiallisesti!