Minkä hintaisia suunnilleen jakot on? Kertokaa muutakin infoa.
Jakot
Tipunen
18755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Käsinkasvatettu kotimainen poikanen noin 1300 -1500e, tarhatut nuoret tuontilinnut jonkun verran halvempia. Allergian tai "pitovaikeuksien" takia voi saada "käytettyjä" lintuja hyvinkin halvalla. Riittävän kokoinen häkki voi maksaa melkein toisen mokoman lisää jos valmiina ostaa (eikä niitä edes kunnolla löydy). Varokaa salakuljetettuja (tavallisemmin Venäjältä) tipuja joilla on epämääräinen tausta, voi tulla ties mitä tauteja mukana.
Paras vaihtoehto etenkin aloitteleville ison kaijan pitäjille on ehdottomasti käsinkasvatettu poikanen, on valmiiksi kesy ja luottavainen ja huomattavasti helpompi käsitellä kuin villimmät otukset jotka voivat pysyä varsin arkoina ikänsä jos niihin ei laita paljon aikaa ja vaivaa.
mieletäni paras vaihtoehto aloittelijalle ei ole käsinkasvatettu poikanen vaan kesy aikuinen lintu.
papukaijan kesyttäminen ei ole vaikein tehtävä. poikasen kasvattaminen itsevarmaksi, luottavaksi ja sosiaaliseksi aikuiseksi onkin jo tehtävä johon pelkkä halu kasvattaa ihanitse oma tirpsu ei riitä vaan koppakaupalla taitoakin tarvitaan.
Mietimpä tässä vain, että mihin sinä www väitteesi perustat?
Sanoit, että aloittelijalle parasvaihtoehto on aikuinen kesy lintu. Ensinnäkin ei ole suotavaa raohkaista ns. kiertolintujen kierrätystä. Toiseksi mikäli ostaa kesyn aikuisen linnun ei ole ollenkaan varmaa, että lintu on kesy myös uudessa kodissaan. Aikuisesta linnusta on hyvin vaikea kitkeä pois esim.edellisessä kodissa mahdollisesti opittuja huonoja tapoja.
Lisäksi aikuisen linnun luottamuksen saavuttamisessa on kova työ ja sormet saavat tuta linnun nokan.
Itselläni on minulle aikuisena tullut kultaposkiamatsoni. Mikäli minulla ei olisi ollut aikaisempaa kokemusta linnuista voisin sanoa, että olisi vähän monta kertaa mennyt sormisuuhun.
Ehdottomasti aloittelijalle parasvaihtoehto on käsinkasvatettu poikanen. Kasvattaja kyllä neuvoo tarpeen vaatiessa sosiaalistamista yms.
Ja tämänkin viestin loppuun laitan linkin, mihin kannattaa tutustua: http://www.papukaijat.net/
Nojoo, jos onnistuu jostain löytämään kesyn, kiltin hyvin sosiaalistetun aikuisen linnun, joka ei hirveästi hätkähdä omistajan- ja ympäristönvaihdoksesta, niin tokihan se voi olla aloittelevalle helpoin vaihtoehto, mutta tällaisen löytäminen on kyllä jo aika lailla lottovoiton luokkaa ja vaatisi vähän sitä kokemustakin.
Useimmitenhan "käytetyt" linnut myydään, koska ne ovat tavalla tai toisella ongelmaisia tai eivät "tunnu viihtyvän kun ei ole niille aikaa" ja omistajalla ei ole taitoa, aikaa tai halua ryhtyä niitä ratkomaan.
Aloittelija huonolla tuurilla ja tietämättömyytään voi saada käsiinsä pahimmassa murkkuiässä riehuvan ihmistä pelkäämättömän vanhemman linnun, jolle ei ole opetettu minkäänlaisia käytöstapoja ja paikkaa parvessa. Uusi omistaja voi olla helisemässä, kun lintu ensin voi olla varsin kiltti ihmetellessään ympäristönvaihdosta ja alkaa sitten pahimmassa tapauksessa puremalla ja kiljumalla raivata tietään totutulle johtajanpaikalle ja rankaisee säälittä niitä ihmisalamaisia jotka eivät heti sen pillin mukaan tanssikaan...
Toki nyt kun käsinkasvatettujakin lintuja on jo jonkin aikaa ollut saatavilla niin niitä voi löytää myynnissä vanhempanakin, mutta ovatko ne sitten noita hyvin sosiaalistettuja on asia erikseen. Käsikesystä linnunpoikasesta todella voi saada melkoisen riiviön tietämättömissä käsissä, jolloin jo se arempi tarhalintukin voisi olla helpompi käsitellä. Ja "allergiaakin" tuppaa myyntimiehillä olemaan montaa lajia, mitenkään aitoa ongelmaa vähättelemättä.
Edelleenkin olen siis sillä kannalla, että se kesy poikanen on aloittelijalle paras vaihtoehto. Tämä toki edellyttää sitä että asiaan perehdytään todella huolella jo ennen hankintaa jotta ongelmilta linnun kasvaessa vältytään, mutta se pitäisi AINA tehdä ennen ison linnun ottoa, oli se sitten minkä ikäinen tahansa. Ei se linnunkoulutuskaan sentään mitään salatiedettä ole, terveellä järjellä ja parilla hyvällä koirankasvatusopuksella voi jo päästä edes perusteiden alkuun (siis käskyjen ehdollistaminen ja palkitsemistekniikka, johdonmukaisuus yms.) jos kielipää ei taivu kunnollisiin englanninkielisiin papukaijaoppaisiin. Ja aina voi kysyä myös neuvoja kokeneemmilta harrastajilta.
en nyt oikein tajua miten mielipiteeni lisäisi lintujen kierrätystä. eikö kuitenkin ole parempi että linnusta luovutaan mielummin kuin että se eristetään kellariin tai kylpyhuoneeseen. ongelmallinen lintu voi omistajan vaihdoksen myötä muuttua aivan toisenlaiseksi kuin se oli edellisellä omistajalla. ei papukaijat tule toimeen kaikkien kanssa oli ihminen kuinka asiantunteva tahansa. parempi olisi kuitenkin kuitenkin kokeilla aikuisen linnun kanssa elämistä kuin ryhtyä kasvattamaan taas uutta sukupolven "ongelma" papukaijaa. poikasen voi herkemmin "pilata" kuin aikuisen linnun jolla on jo identiteetti ja tietyt elämisentaidot.
ei pelkkä maalaisjärki riitä poikasen kasvattamiseen. koirat jotka sopivat lemmikiksi paremmin kuin papukaijat ovat monelle ylipääsemätön rasti ja näin ollen myös huonosti käyttäytyviä koiri on pilvinpimein. kuinka sitten on mahdollista että papukaijanpoikasen kasvatun onnistuisi kasvattajan ohjeiden mukaan näilllä samoilla taidoilla varustetuilta immeisiltä. käsinkasvatettu poikanen on huomattavasti ongelmallisempi kuin nuori emolintujen kasvattama poikanen jolle on opetettu esim. ettei pureminen kuulu papukaijan tapoihin eikä ihminen ole sille oikea aviopuoliso. miksi kaikki ns asiantuntijat suomessa lähes painostavat papukaijasta haaveilevaa vaatimaan kasvattajilta käsinkasvatusta. eikö kesy poikanen riittäisi.
"miksi kaikki ns asiantuntijat suomessa lähes painostavat papukaijasta haaveilevaa vaatimaan kasvattajilta käsinkasvatusta. eikö kesy poikanen riittäisi. "
Tuo on kyllä ihan totta, ei minustakaan juuri se käsinkasvatus ainoa autuaaksitekevä menetelmä ole, sillä vaan saa yleensä varmasti todella kesyjä poikasia. Toki ihan yhtä hyvä vaihtoehto on, että poikanen on emojen kasvattama mutta pesästä asti hyvin paljon käsitelty ja siten kesy ja ihmiseen tottunut ja luottavainen. Helposti vaan voi käydä niin että emojen kanssa hoitaessa kasvattaja laistaa omasta hommastaan, ihmiskontaktit jäävät lähes puuttumaan ja poikanen jää ihmisaraksi, ja sellaisen kanssa alkuun pääsemisessä on taas oma hommansa. Aloittelija ei välttämättä osaa poikasesta tulkata onko kasvattaja hommansa asiallisesti hoitanut, täytyy siis luottaa vain kasvattajan sanaan.
Ja varmasti ongelmalinnulle on usein parempi etsiä uusi koti, mutta onko se järkevä valinta juuri aloittelijalle on asia erikseen (miten aloittelija sitten määritellään onkin oma lukunsa). Jos tosiaan ei ihminen koiraakaan pysty tavoille opettamaan niin ei kyllä se iso lintukaan ole järkevä valinta lemmikiksi, toisaalta taas jos jonkinlainen näppituntuma eläinten kanssa puljaamisesta ja koulutuksesta on niin kyllä se linnunpitokin onnistuu. Joillekin ihmisille taas ei pitäisi antaa edes pehmoeläintä. Tässä sitten pitäisi peräänkuuluttaa ihmisten itsekritiikkiä ja kasvattajan vastuuta siitä että lintu ei päätyisi totaalisen vääriin käsiin. Virhearvioita varmasti tulee aina sattumaan kun ihminen on mitä on, mutta aloittelijalle näiden tulokset eivät välttämättä käy. Poikkeuksiahan toki aina löytyy, sekä ihmiset että linnut ovat niin yksilöitä että mitään ehdotonta totuutta ei tietenkään mihinkään pidä sanoa. Jonkun ongelmalintu voi olla jollekin luontaisesti lintutaitoiselle aloittelijalle se unelmalintu. Mutta edelleen peräänkuulutan sitä maalaisjärkeä ja omaa harkintakykyä vaikka se monelta puuttuukin.
Olen kanssasi -M- samaa mieltä. Ja nimenomaan noista syistä joita tuossa aikaisemmin kerroit.
Ns. käytettyjä lintuja on kyllä paljon saatavilla, mutta väittäisin, että suurin osa niistä on tavalla tai toisella ongelmallisia. Kyllähän myyjät väittävät olevansa allergisia yms. mutta todellinen myyntisyy voi paljastua vasta sitten kun lintu on kotiutunut uuteen paikkaan ja aloittaa esim. kiljumisen tai siinä ilmenee jokin sairaus tai ms. Pian uusi omistaja voikin olla lintunsa kanssa pahassa liemessä.
"Käytettyä" kaijaa hankittaessa täytyy todella tuntea lintu tai tietää muuten tarkkaan mihin on päätään laittamassa. Kaikki kun ei välttämättä suju aivan niin kuin on haaveillut.
Jos sinulla www on hyvä kokemus "käytetyn" linnun hankinnasta älä suosittele sitä varauksetta kaikille. Aikuisesta linnusta on erittäin vaikea kitkeä pois jotain opittua, ei toivottua tapaa. Ja tuon voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Tällä hetkellä itse olen kitkemässä huomionkiljumista omasta linnustani pois eikä se ole mikään pieni savotta. ;) Lintu tuli minulle aikuisena ja ei käsikesynä. Tosin tiesin sen tavat, enkä ostanut ns. sikaa säkissä. Itse en kadu valintaani, mutta jollekulle toiselle ratkaisu ei välttämättä olisi ollut oikea.
Joskus tuntuu että joillakin on tapana tehdä tästä lintutouhusta vähän turhan vaikeaa. Niin kuin -M- sanoi ei tämä ole mitään salatiedettä. Kyllä tässäkin hommassa terve maalaisjärki vie aika pitkälle. Ja todellakin aina voi kysyä kokeneemmilta neuvoja. Ei tuo poikasen sosiaalistaminen ja tavoille opettaminen nyt niin kummallista ole. Se vaatii vain kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta. Ei mitään sen kummallisempaa.
Eivätkä nuo vuosikymmeniä lintujen kanssa touhunneet ihmiset suotta suosittele poikasen hankintaa. Siitä on sitten toki kahta kuppikuntaa tulisiko poikasen olla käsinkasvatettu vai ei. Henkilökohtaisesti sanoisin, ettei sillä ole niin valtavan suurta merkitystä. Käsinkasvatettu leimaantuu enemmän ihmisiin ja on todennäköisesti "riippuvaisempi" omistajastaan, kun emojen kasvattama poikanen. Poikkeuksia toki löytyy.
"Käytetyn" linnun hankinta usein houkuttaa ihmisiä myös sen vuoksi, että ne ovat paljon halvempia. Tämä puolestaan johtaa siihen, että lintu ostetaan liian helposti ilman todellista perehtymistä asiaan. Kun hankkii ison kaijan siihen sitoutuu lähes loppuelämäkseen ja siitä syystä niiden hinnat saavat mielestäni ollakkin korkeita. Tämä karsii joukosta ihmisiä, jotka haluavat linnun vain sen korean ulkonäön tai puhumisen takia ymmärtämättä, että ovat hankkimassa elämänaikaista kumppania. Luulisi sen, että kun linnun hankintaa varten joutuu säästämään/sijoittamaan sievoisen summan rahaa, pistävän monet miettimään sitä kuinka paljon lintua oikesti haluavat.
Yhtä ja oikeaa tapaa ei tässäkään asiassa tietenkään ole. Neuvoksi antaisin kuitenkin sen, että kuuntelee niitä todella kokeneita lintuihmisiä. Heiltä saa neuvoja jotka ovat kultaakin kalliimpia, kun ottaa ensiaskeleitaan tämän kiehtovan harrastuksen parissa. ;)
oletteko koskaa ajatelleet asiaa siltä kannalta että kyseessä on kuitenkin uhanalaiset lajit jotka menettävät käsinkasvatuksen myötä kyvyn luontaiseen jälkeläistuotantoon.
jos harrastajat vaativat käsinkasvatusta sillä perusteella että lintu olis näin helpompi käsitellä niin luulempa että heillä tulee todellisia ongelmia linnun saavuttaessa sukukypsyyden.
todellinen syy käsinkasvatuksen markkinointiin on puhtaasti taloudellinen. yhdeltä parilta saa vuodessa poikaset tai munat pesästä vetämällä useamman poikueen.
en todellakaan suosittele aikuisen papukaijan ostamista, koska papukaijat eivät mielestäni edes sovi kotioloihin lemmikiksi oli se sitten hankittu aikuisena taikka poikasena.
Oletkos sinä www koskaan ajatellut asiaa siltä kannalta, että jos lintuja ei kasvatettaisi niin ne pyydystettäisiin kaikki luonnosta ryöstämällä pesät tai ne pyytämällä aikuisia lintuja.
Ja kuten jo sanoin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä ettei sillä ole niinkään suurta merkitystä onko poikanen käsinkasvatettu vai ei. Tärkeintä on että lintu on nuori. Sitäpaitsi myös käsinkasvatettuja lintuja voi pesittää.
Niin ja tarkoituksena lemmikkilintuharrastuksessa ei olekkaan luonnonvaraisen populaation kasvattaminen. Vaan se että kasvattamalla poikasia lemmikeiksi pyritään turvaamaan luonnonvaraisten kantojen säilyminen.
Www kerro minulle mitä ongelmia tulee käsinkasvatetun poikasen kanssa sen murrosiässä. Siis sellaisia ongelmia mitä muiden poikasten kanssa ei tulisi ja mihin perustat väitteesi? Onko sinulla asiasta omakohtaista kokemusta?
Suomessa on tilanne se, ettei kukaan lyö rahoiksi kasvattamalla kaijoja. Markkinat ovat pienet ja kustannukset valtavat. Niin että se siitä rahoiksi lyömisestä.
www kirjoitti: "en todellakaan suosittele aikuisen papukaijan ostamista, koska papukaijat eivät mielestäni edes sovi kotioloihin lemmikiksi oli se sitten hankittu aikuisena taikka poikasena." Tässä on nyt pieni ristiriita suhteessa siihen mitä olet aikaisemmin kirjoittanut. ;)
Ja mitä tulee isojen kaijojen lemmikkinä pitämiseen... Ne eivät todellakaan ole joka pojan lemmikkejä. Ne tarvitsevat valtavasti tilaa ja aikaa. Mutta niiden pitämisessä lemmikkinä ei ole mitään vikaa tai eettistä dilemmaa kun puitteet ovat kunnossa.
Kun ostaa poikasen suoraan kasvattajalta tai niin että sillä on paperit muuten kunnossa voi varmistua siitä, ettei lintua ole pyydetty luonnosta eikä se täten edes sinne kaipaa.
Sinulle www sanoisin vielä, että aina ei kannata puuttua asioihin jos niistä ei ole sen tarkempaa tietoa. Ja mikäli sinulla on todellista omakohtaista kokemusta isojen kaijojen lemmikkinä pidosta niin tuo se nyt ihmeessä julki.
kokemusta on.
halusin vain nähdä oletko ajatellut asioita kovinkaan syvällisesti taikka edes kyseenalaistanut asioita joita olet kuullut tai lukenut. asioidentoisto lähes sanatarkasti kyllästyttää.
toki käsinkasvatettuja voi pesittää mutta esim valkoisilla käsinkasvatetuilla kakadukoirailla on tapana ajansaatossa tappaa puolisonsa.
toivoisin lakia mikä kieltäisi eläintenpidon pelkästään näyttelytarkoitukseen. suurin ongelma paukaijojen häviämisen luonnosta ei ole niiden pyydystäminen lemmikeiksi. kyllä lemmikinpidolla pitäisi olla jonkinlainen lajinsuojelutarkoitus.
mikä ristiriita?
mitkähän ne puitteet ovat?
pystyykö kasvattamalla todellakin pyyhkimään vuosituhansien aikana muokautuneet vaistotoiminnat? eikö ne tule esiin edes murrosiässä. kuinka sukukypsyyden kynnyksellä käsikesy ja muutenvaan kesyn papukaijan käytös eroaa. onko havaintoa? ei papukaija ole "kotieläin" villieläin se on. undulaattia ja neitokakadua vois jotenkin pitää jo kotieläimenä muttei yhtään kakadu, ara ,amatsoni tai mitään muuta isompaa papukaijalajia.
suomessa ei noudateta tai ei ainakaan valvota mitään cites-sopimuksia. no maahantuonnissa ehkä mutta kansallisessa kaupassa ei.
ettet vaan itse ole mututuntumalla liikenteessä.
1. "esim valkoisilla käsinkasvatetuilla kakadukoirailla on tapana ajansaatossa tappaa puolisonsa." Tarkoittanet neitokakadua, muut kakadulajit kun melkein ovat valkoisia.
2. Suomessa tuskin kukaan pitää kaijoja vain näyttelytarkoituksessa, koska niitä näyttelyitä ei Suomessa ole.
3. "suurin ongelma paukaijojen häviämisen luonnosta ei ole niiden pyydystäminen lemmikeiksi. kyllä lemmikinpidolla pitäisi olla jonkinlainen lajinsuojelutarkoitus. " Olet oikeassa. Suurin osa papukaijalajeista kärsii alkuperäisten asuinseutujensa puutteesta, johtuen esim. metsien hakkuista. Ja kyllä olen kanssasi samaa mieltä, että jonkinlainen lajistonsuojelutarkoitus pitäisi harrastuksessa olla. Siksi on äärimmäisen tärkeätä, että mikäli on hankkimassa lintua selvittää sen alkuperän tarkoin. Tällätavoin ei ainakaan itse tue luonnostapyydettyjen lintujen kauppaa.
4. Ristiriita: Aikaisemmin suosittelit aikuisen linnun hankintaa, sitten et suositellut linnunhankintaa enää lainkaan... ;)
5. Puitteilla tarkoitan asiaan omistautunutta ja perehehtynyttä kotia. Terpeeksi tilavaa häkkiä, valmishäkit ovat mielestäni kaikki liian pieniä. Oikeanlaista riittävän monipuolista ruokavaliota. Mahdollisuutta olla ulkona ja vapaana sisätiloissa yms.
6. Ei, kasvattamalla ei pysty pyhkimään vuosituhansien aikana muokkautuneita vaistotoimintoja. Muutoinhan linnut eivät osaisi esim. kasvattaa poikasiiaan. Saatikka sitten koirat... Mutta villieläin vankeudessa kasvanut kaija ei ole. Ei se selviäisi jos sen vapauttaisi kotiseudulleen. Itse olen keskustellut ihmisten kanssa joilla on ollut joskus luonnosta pyydetty kaija. He ovat sanoneet, että ne eivät koskaan kesyynny tai luota ihmiseen. Niillä on kuulemma vissi ero vankeudessa kasvaneisiin lintuihin. Mielestäni asia on itseasiassa päivänselvä.
7. "suomessa ei noudateta tai ei ainakaan valvota mitään cites-sopimuksia. no maahantuonnissa ehkä mutta kansallisessa kaupassa ei." Tämä väite ei pidä paikkaansa. Mikäli lintu kuuluu cites-sopimuksen alaisiin lajeihin myyjällä tulee olla todistus josta näkyy linnun alkuperä. Mikäli lintu kuuluu cites1-lajeihin alkuperätodistuksen lisäksi täytyy olla myös virallinen cites-todistus. Tämä asia on fakta jonka voit tarkastaa Maa- ja metsätalousministeriöstä.
1. yritäppä miettiä mitä lajeja valkoisilla kakaduilla tarkoitetaan ja millä lajeilla tämä ongelma on yleistä.
2. korkeasaari, heinolan lintupuisto .... ehkäpä jokin muu sana olisi ollut parempi vaihtoehto kuin näyttelytarkoitus.
4. älä urputa, lue ajatuksella.
6. jos eläin ei selviä enään luonnossa, niin ei se ole silti kotieläin. isompia papukaijoja ei ole karkeasti ottaen kasvatettu kuin muutamia sukupolvia vankeudessa. kuinka muutos voi olla näin nopeaa. kana tulee toimeen vapaana mutta on silti kotieläin.
kesyyntymisjuttu on huuhaata.
7. olen varsin hyvin tietoinen sopimussisällöstä. kirjoitinkin että sitä ei noudateta eikä edes valvota. oletko koskaan hakenut cites-todistusta tai tehnyt muuttoilmoitusta.
En tiedä www oletko joku trolli tai provo, mutta lintuihminen et ole tai et ole ainakaan kauaa ollut. Kannattaisiko lukea hieman enemmän tutkimuksia papukaijoista ja linnuista yleensä. Selittelysi on niin täynnä reikiä, ettei niitä viitsi edes kommentoida. Eiköhön trolleilu ole tuonut sinulle jo tarpeeksi iloa.
Mikäli todella olet kiinnostunut linnuista, kannataa keskustella asiantuntijoiden kanssa. Voit myös poiketa osoitteessa www.papukaijat.net
1. Mikäli käytät jotain argumenttia käytä sitä niin, ettei lukijalle jää sitä koskien tulkinnan varaa. Näin saat itsesi kuulostamaan edes hieman uskottavammalta.
2. Oletko tullut ajatelleeksi kuinka monta uhanalaista lajia on pystytty pelastamaan vankeudessa kasvatetuilla lajikumppaneillaan. Asiat eivät aina ole niin ustavalkoisia.
Tänä päivänä eläintarhoihin pyydetään luonnosta hyvin vähän eläimiä. Suurin osa on vankeudessa syntyneitä.
4. ks. kohta 1
6. Jos eläin ei selviä luonnossa niin ei se ole silloin villielläinkää. ;) Olisi mielenkinntoista tietää miten määrittelet villieläimen.
Se mitä siihen villilinnun kesyyntymiseen tulee, niin etpä ole tainut asiaan juurikaan perehtyä.
7. Lyhyesti siis näin:
Cites-todistus vaaditaan kaikilta Cites-eläimiltä, kun eläin viedään EU-maista kolmanteen maahan tai kun Cites-eläin tuodaan kolmannesta maasta EU-maahan.
EU:n sisällä EI vaadita Cites todistusta. Linnut voivat siis liikkua vapaasti EU:n sisällä, poikkeuksena liitteen A (on siis sama kuin liite I) linnut. Liitteen A linnuilta vaaditaan AINA Cites-todistus, ja se on saatava kun linnun ostaa.
Muita kuin A-liitteen linnuilta vaaditaan kuitenkin, että myyjän on ANNETTAVA ostajalle todistus linnun alkuperästä ja syntymäajasta. Tämä oli suora ilmoitus ympäristökeskukselta. Minkäänlaista villiä myyntiä ei sallita. Ko. todistus tunnettiin aikaisemmin nimellä EU-todistus, mutta koska se oli menettelyltään kankea, koska jokainen todistus haettiin EU:lta niin vastuu siirrettiin siis kauppiaille. Siis kauppiaan on tiedettävä linnun alkuperä ja ikä ja annettava siitä todistus ostajalle. Muutoin esim muutto ulkomaille tyssää linnun osalta tähän..
Tällaista lintujen kauppaa on hirvittävän vaikeaa valvoa, joten harrastajat ovat tässäkin tärkeässä roolissa. Ympäristökeskuksesta kehoitettiin vaatimaan ko. todistus kaupalta/kauppiaalta.
Niin ja Sepen viestissä on vinha perä.
en taida jaksaa junioreiden kanssa enempää.
Herää mieleen kysymys, että kuka on juniori ja keneltä loppuivat argumentit kesken. ;)
Eipä tainut sitten tietoa ja kokemusta löytyä ihan niin paljon kun annoit ymmärtää.
Niin, täällä netissä on kovin helppoa puhua mitä lystää. Kommenttisi kyllä puhuu puolestaan. Tarkasteleppas hiukan kieliasuasi, ja mieti minkä kuvan sinun iästäsi saa?
No eipäs nyt lapsikullat puolin ja toisin ruveta menemään asiattomuuksiin. Keskustelupalstahan tämä on eikä voi olettaa että asioista kaikilla on samat mielipiteet. Ja hyvähän on että asioista tuodaan esiin useampia, mielellään hyvin perusteltuja, näkökantoja.
www:n kommenteissa on ihan ajattelemisen aiheisia pointteja, vaikka ajatusten julkituonti ja perustelu ei välttämättä ole parasta mahdollista laatua. Monet noista vaan ovat pohjimmiltaan mielipidekysymyksiä, eli mitään pyhää totuutta on vaikea julistaa mihinkään suuntaan.
Itse tuon julki juuri näitä "mantrana hoettavia" faktoja, koska ne ovat juuri niitä yleisimmin hyväksyttyjä ja vallalla olevia näkökantoja. Toki poikkeavia mielipiteitä on ja joka asiassa on myäs ne huonot puolensa ja olen suurimmasta osin hyvinkin tietoinen, mutta kaikkien julkituonti jokaisen pienen kysymyksen puitteissa on aika mahdotonta, joten niin kauan kunnes toisin kunnolla todistetaan pysyn sillä yleisimmin hyväksi havaitulla kannalla asiassa kuin asiassa. Maailma ja menetelmät muuttuu koko ajan, koitan pysyä mukana parhaani mukaan.
Mitä esimerkiksi papukaijojen soveltuvuuteen tai soveltumattomuuteen lemmikiksi, niin tottahan ne olohuoneessa asuessaankin ovat villieläimiä verrattuna vaikka tuhansia vuosia domestikoituun koiraan joka jo geneettisesti on sopeutunut lukemaan ihmisen nonverbaalia viestintää. Minusta kaijat kuitenkin ovat jo älykkyytensä vuoksi täysin kykeneviä sopeutumaan myös lemmikeiksi kunhan ne tietyt peruspuitteet ovat kohdallaan. Kaikki eivät voi koiria tai kissoja pitää (kuten allekirjoittanut), tulisiko heiltä sitten evätä kokonaan lemmikin saanti jos näitä eksoottisempia eläimiä ei saisi ottaa kotiin?
Nämä ovat kuitenkin niitä mielipidekysymyksiä, ymmärrän osittain niitäkin joiden mielestä kaikkinainen eläinten pito on pelkkää itsekkyyttä ja lemmieläinten pito kokonaisuudessaan tulisi lopettaa kuten muukin eläinten hyväksikäyttö. Itsekin olen näitä pohtinut, ja minusta eläimiä voi hyödyntää jos siihen on todella hyvä syy (ravinto, lääketiede) tai eläimen hyväksikäytön ohella ne pyritään olosuhteiden puitteissa pitämään mahdollisimman terveinä ja onnellisina (joo, tiedän että tämäkin on tulkinnanvaraista) ja parhaimmillaan jopa edistämään lajin säilymistä (lemmikki- ja harraste-eläimet, eläintarhat). Joku muu saa vapaasti olla toista mieltä niin kauan kun siitä ei koidu kenellekkään harmia, pahimpana huonona esimerkkinä ns "kettutytöt" jotka eläinten oikeuksien nimissä terrorisoivat toisia ihmisiä ja rääkkäävät tarhaeläimiä ja tuuppaavat luontoon täysin sinne kuulumattomia otuksia aiheuttaen melkoisia paikallisia ekokatastrofeja.
Vaan tämä nyt alkaa lipsua jo pahasti aiheesta...