On niin paha mieli, että oikein oksettaa.
Taas yksi yritys.
Taas yksi pettymys.
Tällä kertaa raskaustesti seisoi kaapissa odottamassa ylimääräisiä päiviä ihan vain sen vuoksi, että jo pelkkä testin tekeminen ahdisti liikaa. Se yhden ainoan viivan näkeminen tuntuu jo pelkästään ajatustasolla niin ahdistavalta, ettei testejä haluaisi enää tehdä. Nytkin kädet täristen yritin tikkuun sihdata.
Outoa on se, ettei enää edes jännitä sitä, mitä tikku tulee näyttämään, vaan sitä, että miten sen pettymyksen taas kerran jaksaa käsitellä.
Sisällä on niin paljon huutoa, mutta ympärillä niin vähän korvia jotka sen voisivat kuulla. Meilläkään ei tästä tilanteestamme tiedä kukaan mun ja mieheni lisäksi.
Ensin kohdattiin se fakta, että miehelläni ei simppoja ole. Asia käsiteltiin, surtiin aikamme ja lopulta todettiin, että luovutetut siittiöt ovat meidän juttumme.
Sitten kuin salamana kirkkaalta taivaalta selvisi, että mulla 28-vuotiaana on fsh arvo 15! Lääkärit hämmästyivät sekä arvon korkeudesta että siitä, ette munasarjani näyttävät silti ultran mukaan tuottavan hyvin munarakkuloita.
Mutta mutta... neljäs inseminaatio tuotti tänään tikkuun jälleen yhden viivan! Inssistä ja ovulaatiosta on jo 17 päivää, eikä kuukautisiakaan kuulu.
Olo on totaalisen pa**a ja hämmentynyt. Ovulaation ja kuukautisten välinen aika venyy mulla mystisesti todella pitkäksi. Mistähän sekin sitten kertoo?
Ei taida mun munistakaan mihinkään olla. Ahdistaa. Hävettää. tyhjä olen ja lohduton.
Taas yksi yritys.
Taas yksi pettymys.
Tällä kertaa raskaustesti seisoi kaapissa odottamassa ylimääräisiä päiviä ihan vain sen vuoksi, että jo pelkkä testin tekeminen ahdisti liikaa. Se yhden ainoan viivan näkeminen tuntuu jo pelkästään ajatustasolla niin ahdistavalta, ettei testejä haluaisi enää tehdä. Nytkin kädet täristen yritin tikkuun sihdata.
Outoa on se, ettei enää edes jännitä sitä, mitä tikku tulee näyttämään, vaan sitä, että miten sen pettymyksen taas kerran jaksaa käsitellä.
Sisällä on niin paljon huutoa, mutta ympärillä niin vähän korvia jotka sen voisivat kuulla. Meilläkään ei tästä tilanteestamme tiedä kukaan mun ja mieheni lisäksi.
Ensin kohdattiin se fakta, että miehelläni ei simppoja ole. Asia käsiteltiin, surtiin aikamme ja lopulta todettiin, että luovutetut siittiöt ovat meidän juttumme.
Sitten kuin salamana kirkkaalta taivaalta selvisi, että mulla 28-vuotiaana on fsh arvo 15! Lääkärit hämmästyivät sekä arvon korkeudesta että siitä, ette munasarjani näyttävät silti ultran mukaan tuottavan hyvin munarakkuloita.
Mutta mutta... neljäs inseminaatio tuotti tänään tikkuun jälleen yhden viivan! Inssistä ja ovulaatiosta on jo 17 päivää, eikä kuukautisiakaan kuulu.
Olo on totaalisen pa**a ja hämmentynyt. Ovulaation ja kuukautisten välinen aika venyy mulla mystisesti todella pitkäksi. Mistähän sekin sitten kertoo?
Ei taida mun munistakaan mihinkään olla. Ahdistaa. Hävettää. tyhjä olen ja lohduton.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Moi!
Ymmärrän hyvin mitä käyt läpi ja olen itsekin joudunut pettymään kerrän toisensä jälkeen.
Mutta muista ettei teillä ole mitään hävettävä, ei miehellä koska ei ole siittiöitä eikä todellakaan Sinulla. Joskus asiat vaan on näin, eikä me itse mahda sille mitään.
Mutta se ei tarkoita että teidän/meidän olisi jäädävä ilman lapsia. ei todellakaan. Meidän on vaan löytettävä konsti millä me saadais ne lapset.
itse olen valmiina tekemään mitä vaan ja kärsimän mitä vaan. Ja sen lapsen minä vielä saan ...
Meille inseminaatio ei antanut mitään ja kolmen kerran jälkeen aloitimme mikrohedelmöityksen. Siinäkin jouduimme käymään sen läpi kolmesti ennen kun saadiin kuusi alkiota. Meillä syy lapsetomuuden on tuntematon.
Noh ja kun ensimmäisestä tuoresiirrosta tuli plussa se meni kesken 2kk kuluttua. Voiko enää huonompaa tuuria olla?
Vaikka kuinka on raskasta ja kuinka pahasti joudut pettymään, toivon, että jaksaat sieltä nousta ja jatkaa. Se on sen arvoista.
Ja ehkä teidänkin on käytävä läpi joku vähä isompi juttu, inseminaattio ei kaikille riitä.
Toivon teille pikaista plussa!
stressi on luonnon oma ehkäisymuoto, hedelmöittymistä ei tapahdu. ota ihan iisisti ja ajattele että kyllä se lapsi tulee kun on tullakseen, keskity omaan hyvään oloosi. ja jos ei onnistu niin asia on hyväksyttävä, tai käytettävä ulkoisia apuja(keinohedelmöitys/adoptio..).
Siis mietihän nyt vähän kirjoitustasi! Alkuperäinen kirjoittaja kertoo, ettei miehellä ole lainkaan siittiöitä ja itsellä FSH 15. Toinen kertoo oman kokemuksensa hoidoista ja kauan kaivatun ICSI-hoidolla saadun plussan jälkeisestä keskenmenosta. Ja sitten sinä tulet neuvomaan, että pitää vaan ottaa iisisti! Tästä stressin vaikutuksesta ei kukaan lapsettomuudesta kärsivä varmaan olekaan koskaan ennen kuullut...
Alkuperäiselle kirjoittajalle: Käyt läpi todella rankkaa vaihetta, voimia kovasti sinulle toivon. Pettymys toisensa jälkeen vie kyllä uskon paremmasta. Meillä sikäli erilainen tilanne, että siittiöitä kyllä löytyi, mutta huonolaatuisia ja vähän. Meille tehtiin yhteensä kolme IVF/ICSI-hoitoa, pettymykset oli rankkoja ja ennen vimeistä hoitoa olin jo ajatellut, että menenkö siihen edes. Kuitenkin kolmannen hoidon tuoresiirrosta vihdoin plussasin ja sitä plussaa nyt odottelen syntyväksi.
Uskon, että tuntuu tyhjältä ja ahdistavalta, mutta teillä ei todellakaan ole mitään hävettävää tilanteessanne!! Voimia jaksaa eteenpäin.
Niin, ja tarkoitukseni ei ollut tulla tänne hehkuttamaan raskauttani, anteeksi jos joku kirjoitukseni niin kokee. Ap:n kirjoitus vain kosketti ja halusin kertoa että vuosienkin lapsettomuus voi johtaa toivottuun tulokseen. Ja vieläkin tulee käytyä lapsettomien palstaa lukemassa, en tiedä. lähteekö tämä lapsettomuus (noin niinkuin henkisesti) minusta täysin pois koskaan.
Kiitos Merkka sanoistasi. Mieheni myös sanoo, ettei luovuttaa saa ennen kuin kaikki mahdollinen on tehty. Että uskoa täytyy aina. Ehkä sitä uskoa taas jostain löytyy, juuri nyt vain pettymys on niin iso, että suru ja ahdistus tuntuu kipuna jopa jalkalihaksissa.
On silti upeaa kuulla ihmisestä, joka kaikkien noiden tuskien läpi, joita olet itse joutunut juuri kestämään, jaksaa vielä lohduttaa ja kannustaa muita. Sinulla on vahva ja kaunis sydän. Toivon kovin, että saat pian sen alle sykkimään toisen samanlaisen.
Kiitos myös Helleville! Äläkä vain pelkää hehkuttaa raskauttasi. Päin vastoin! Sulla on kaikki oikeus onneesi ja ainakin musta on vain sekä ihanaa että lohdullista kuulla odotuksestasi. Ei sinun onnesi ole meiltä muilta pois. Sehän vain lisää uskoa siihen, että vaikeuksien ja surun keskeltä voi lopulta kasvaa myös iloa.
Mulla on varmaan juuri tuo sama olo kuin sulla ennen viimeistä IVF:ääsi, että miten ihmeessä sitä jaksaa itsensä kasata ja raahata lääkärin ovesta sisään. Kun on jo valmiiksi sellainen olo, että kun eihän siitäkään kuitenkaan mitään tule, mutta sorki nyt sitten.
Meillehän ei ole vielä tehty yhtään koeputkihedelmöitystä, joka nyt sitten ilmeisesti kokeillaan seuraavaksi. Ilmeisesti siinä nyt sitten selviää sekin, kykenevätkö mun piiskatut munasolut ylipäätään tekemään mitään. Mun mieli on tällä hetkellä niin nurinkurinen, etten tiedä uskallanko sitäkään kuulla, vaikka silloinhan kaikki turhat hoidot voitaisiin lopettaa.
Voimia kaikille samojen asioiden kanssa painiville, onnellista odotusta helleville ja vielä ylimääräinen halaus Merkalle, joka urheasti kantaa taakkaa, jollaista ei kellekään soisi.
hei! haluaisitko kertoa, millaisia teidän alkiot olivat, joilla onnisti ja kuinka huono siemenneste miehelläsi on? olemme kuuleman perusteella samassa tilanteessa (valitettavasti vain ilman raskautta) kuin te. minä ok, mutta miehen siittöitä vähän ja normaaleja vain 2%. suoraan noepasti eteneviä 0%. meillä on takana yksi icsi, josta tuli kolme alkiota, ykskään ei kiinnittynyt... hieman hitaita olivat, mutta kakkosluokkaa... olis kiva kuulla tarkemmin tarinasi ja saada toivoa! meillä joulukuussa edessä toinen icsi.
oli siis tarkoitettu helleville. :)
jos saa udella niin miten teillä noissa aikaisemmissa hoidoiss kävi? kuinka monta alkiota tuli? pakastetiinko niitä jne? mielenkkinnosta kyselin kun itsellä eka icsi takana..yksi ivf on myös tehty mutta yksikään 7 munasolusta ei hedelmöittynyt vaikka munsolut ja siittiöt kunnossa..nyt kovat toiveet icsi hoitoon!
kypsiä munarakkuloita tuli varmaan kahdeksan. mulla olit tosi pienet lääkemäärät! hedelmöittyi viisi, joista kolme oli siirtokelpoisia... siirreltiin ne vuoroillaan, mutta yksikään ei johtanut plussaan...
Itku tuli kun luin Sun viestin ja mietin, miten kauniisti joku osaa toiselle sanoa ja miten se kuitenkin menee ihan sinne syvälle sydämmen asti.
Istutaan taas samassa venessä ja yritettään ja odotettaan.
Jätän Sun nimimerkin mieleen ja toivon näkeväni tässä joskus jotain luettava taas.
Älä ujostelee tulla kertomaan mitä teet seuravaksi ja miten asiat etenee.
Jopa se tunteiten purkaaminen täällä halpottaa kummasti
Aina löytyy joku joka on käynyt läpi saman tai tietää asiasta jotain. Ja tutut nimimerkit minua kiinostavat aina, luen mielelläni niitä ja seuraan miten heillä menee.
Toivottavasti Papuli kertoo vielä hyviäkin uutisia!
Tunnen jo sisälläni tuon tuskan,ahdistuksen ja surun,kun ajattelen mitä tunnet. Itse olen miettinyt paljon lähi päivinä sitä,että miten jaksan taas,jos seraavasta hoidosta tulee nega. Se on niin raskasta käsitellä.
Meillä on käyty 3IVF-hoitoa ja 4pas,aina nega vastaus tullut,siis 7alkion siirtoa epäonnistunut. Kolme kertaa on laitettu 2alkiota yhtä aikaa,mutta ei kumpikaan ole kiinnittynyt.
Nyt syön e-pillereitä,että saadaan hoito ajoitettua. Piikitys alkaa joskus joulu viikolla,punktio ja alkion siirto tulee viikolle 2.
Voimia ja jaksamisia sinulle!