on yksi syy jäädä yksinhuoltajaksi.Ja kuolema voi tulla eri tavoilla:väkivaltarikoksen vuoksi, onnettomuudessa, itsemurhan kautta...eli yksinhuoltajan ei tarvitse olla se epäonnistuneesta suhteesta lapsien kanssa jäänyt osapuoli.Tämä asia tuppaa monesti unohtumaan, kun puhutaan yksinhuoltajista.
Jäin itse avoleskeksi viisi kuukautta sitten, mieheni kuoli tapaturmaisesti. Nyt olen yksin puolivuotiaan poikani kanssa.Päivästä toiseen on vain jaksettava.
Jäin itse avoleskeksi viisi kuukautta sitten, mieheni kuoli tapaturmaisesti. Nyt olen yksin puolivuotiaan poikani kanssa.Päivästä toiseen on vain jaksettava.
Vastaukset 85
Vanhimmat
Täällä suurin osa porukasta on yksinhuoltajia oman nautinnonhalun ym. lapsellisuuden takia. On menty liian nuorena naimisiin ja ei kestetä vastoinkäymisiä. Lisäksi nuorena kutisee herkemmin jalkaväli, kuvitellaan että toisen kanssa olisi paremmin kaikki. Leskeksi jääminen on aivan eri asia, ei kannata näiden samalla viikolla edes puhua YKSINHUOLTAJUUDESTA, heillähän on kuitenkin se jätetty/jättänyt puoliso olemassa ja hoitanee oman osuutensa lapsien huollosta. Tänne pitäisi oikeastaan PERUSTAA OMA PALSTA LESKILLE ! Niin kaukana leskiyh on näistä omasta tahdostaan yh:sta.
tavallaan ihan oikeassa.
Leski jo pelkkänä sanana kertoo kuitenkin, että ao.henkilö elää ilman puolisoa. Lisäksi se heti kertoo syyn siihen.
Jos käyttäisin yh:ta siviilisäätynäni, se ei kertoisi samaa minusta, vaan saattaisin olla juuri tuollainen kuvailemasi yh.
Kapinoin kuitenkin tätä sanaa "leskiyh" vastaan.
Et siis osaa olla keljuilematta?
On Keken jutuissa (joissain) myös totta toinen puoli, ilmaisutavaltaan suoraa puhetta, lisähöysteenä kekemäinen sanavarasto. Ei kannata kaikkea ottaa niin kirjaimellisesti.
Se on muuten totta että nykyään mennään usein naimisiin ymmärtämättä mihin itseasiassa ryhtyy. Sitten kun ei huvitakaan enää niin ottaa lapset ja paras omaisuus mukaan ja lähtee ovet paukkuen. Mietityttää vaan miksei miehet osaa tehokkaammin vaatia itselleen lapsia näissä tapauksissa.
Mutta, sitten on myös näitä jotka ovat jutuneet lähtemään liitosta väkivaltaisuuden tai puolison (ei oman) pettämisen takia.
Minä olen yksinhuoltja mieheni halusta (hän ihan suoraan totesi; että han on aina saanut mitä haluaa ja aikoo vastedes saadakkin mitä haluaa (lapsielämä oli tylsää, rahat ei riittäny motskaan jne....--> joten perhe pihalle (kämppä myyntiin) ja nyt on motska alla!
Eli olen mieheni nautinnon halun vuoksi yh!
JAKSAMISTA SINULLE, JONKA MIES ON KUOLLUT
SINULLE JÄI SENTÄÄN MIEHESTÄSI HYVÄT MUISTOT JA VOIT MUISTELLA NIITÄ!
YH:NA OLO ON RANKKAA JA VÄSYTTÄVÄÄ! MUTTA TOISAALTA TODELLA ANTOISAA-->LAPSI ANTAA ELÄMÄLLE ARVOKASTA SISÄLTÖÄ.
MINÄ OLEN HENKISESTI RIKKI KAIKEN LISÄKSI JA SUREN ASIOITA MITÄ MIEHENI TEKI MINULLE JA PELKÄÄN SATUTTAVANI ITSENI JOS ANTAUTUISIN UUTEEN SUHTEESEEN.
ota auki ISIEN JUTUT palsta ja sieltä aloitus "varoituksen sana" ja siitä osio "huonot miehet", sekä vastaus siihen "vipuun".
Kiliseekö? Olet todiste asiasta. Tuorein.
kävin lukemassa jutun, niin... siitä sitten
Sydän ja järki on eri asia!
Sydämmeni sanoo ota aviomiehesi takaisin (koska nyt haluaisi tulla) ja järki sanoo, että älä ota tuskin onnistuu (ihmisiä ei voi muuttaa vain asioita, ja voinko luottaa siihen että tosissaan on hän ottanut opiksi ja luotanko häneen vielä tarpeeksi)....
Jos olen tyhmä ni otan ja jos järkevä ni en ota...
neuvokaa kumpaa minun pitäisi tehdä kuunnella sydäntäni vai järkeä (sitä mitä psygologini jankuttaa järki käteen)...
Vaikka olenkin nainen ja lueskellut tätä palstaa ennenkin (ei siis ole jäänyt keken kommentit näkemättä), täytyy tällä kertaa sanoa, että olen keken kanssa osittain samaa mieltä.
ja myös minä kaipaisin leskille omaa osastoa täällä. minneköhän voisi esittää toivomuksia uusista palstoista?
nimeenomaan haluaisin nuorille leskille tarkoitettua osastoa.
ex mieheni totesi kun tulin raskauskokeista: - Siinä meni autohaaveet!
olen lukenut noita sun juttujasi ja alan pikku hiljaa tajuta sun ongelman, sä olet katkeroitunut koska olet pettynyt yksinhuoltajiin jostain syystä. ja minkä ihmeen takia koko ajan kaikki herjaatte yh.ihmisiä?? eikö teillä ole tajua sen vertaa että antaisitte yksinhuoltajien olla IHMISIÄ. syitä jäädä yh.ksi on monia, esim: perheväkivalta, pettäminen, alkoholi, kuolema, toinen on ottanut ja lähtenyt jostain syystä, mutta sen tiedän että SUURIN OSA yksinhuoltajista on hyvin perustein tilanteessa yksin lastensa kanssa. yksinhuoltajuus ei ole raharikasta touhua, tuet ovat pienet ja AINOA tuki yksinhuoltajuudesta on 200MK lapsilisään eli euroissa ei paljoa paskaakaa. joten jos tuo 200MK teitä niin paljon vituttaa , niin voi voi.
että suurin osa pitää jotakin yh-korotusta "ansaitsemattomana" etuna. Aikana, jolloin kaikilla on tiukkaa rahasta, se tuntuu epäoikeudenmukaiselta.
KOSKA:
a)ydinperhe PITÄISI olla se, johon lapset ensisijaisesti hankitaan
b)kun joku eroaa (tai hankkii lapsen naimattomana), siitä annetaan hänelle "palkkio" rahana, jota muut eivät saa
Näin joutuu oikeudenmukaisuus koetukselle vähän itse kullakin. Ajatelkaapa tilanne toisinpäin.
Jospa nyt alettaisiinkin maksaa ydinperhelisää (ei yh:lle eikä uusioperheille), eikö se eriarvoistaisi lapsiperheitä? Sillä erolla vain, että siinä kannustettaisiin mallia, jota yhteiskunta toivookin!
Ei epäonnistumista.
Olen muuten kirjoittanut tästä kansanedustajalleni!
Odotan mielenkiinnolla vastausta!
AURINKOISTA KESÄÄ SINULLE JA JAKSAMISTA!!!
kuin minä, tosin avioliiton kautta, käytät nimikettä leski. Näillä on vissi ero. Älkää sekottako asioita! Yksinhuoltajaa en käytä missään siviilisäätynäni. En mistään hinnasta. Olen leski, jolla on kaksi alaikäistä lasta.
Ja huomauttaisin vielä, että leskeys on perin HARVINAINEN nuoremmissa ikäluokissa, joissa on vielä alaikäisiä lapsia. Joten hiukan epäilen heidän löytymistään täältä.
todellisia yksinhuoltajia ovat.
Näillä tämänkin palstan ns. yh:lla on sentään joku kenelle natkuttaa, ruikuttaa mm.rahan riittämättömyydestä, tai haukkuu vain omaksi huvikseen.
Monet (huom. ei suinkaa kaikki)tännekin kirjoittelevista ns. yh:t haukkuvat lapsen isää aivan suotta, näille suosittelen intensiivistä itsetutkiskelua. Oman asenteen muutos voi saada yllättäviä muutoksia myös siinä ex:ssä. Ja mikä olennaisinta se asenteenmuutos muuttaisi myös lapseen kohdistuvaa käyttäytymistä puolin ja toisin.
Siviilisäädyltäni leski, yksin olen hoitanut ja huoltanut.
saat huomata KAIKKI SUOMEN nuoret lesket ovat TÄNÄÄN SUOMI24 Yh-palstalla! Ihmeellinen on maailma!
sentään ole niin, että leski on kokonaan eri asia kuin yksinhuoltaja!
Molemmat ovat siviilisäätyjä. Sekä miesten että naisten. Mutta miksi ne on haluttu erottaa?
No, leski on tunnettu huomattavasti kauemmin kuin yh. Ja eroa on kuin yöllä ja päivällä. Yh kertoo epäonnistuneesta avioliitosta, leskeys kuoleman vierailusta perheessä.
Eikö olisi totaalinen vääryys leskiä kohtaan nimittää heidätkin yh:ksi?
milloin yksinhuoltajuus on tullut siviilisäädyksi?
Minulla on sitten pahimmanluokan aukko sivistyksessä.
Leski voi olla myös lapseton, jolloin ei ole yksinhuoltajuutta.
Leskellä voi olla myös lapsia, jolloin on yksinhuoltajuus.
Yksinhuoltajuus ei kerro mitään muuta, kuin sen, että ko. aikuinen huoltaa yksin lapsen/lapset.
Voihan olla, että nainen on halunnut lapsen eikä miestä. Tässä tapauksessa isyyttä ei ole tunnustettu eikä mies näinollen ole elatusvelvollinen tai muussa suhteessa lapseen.
Tai nainen on inseminaation kautta hankkinut lapsen itselleen, mies tuntematon.
No, miten on, jos vaikka täytät jotain "virallista" pareria, vaikka Kelaan. Kysytään siviilisääty. Jos olet ERONNUT nainen tai mies, jolla on alaikäisiä lapsia, minkä kohdan rastitat? Ensiksi siellä löytyy miltei kaikista kaavakkeista kohta "eronnut". Siihen ruksi. Sitten kysellään alaikäisten lasten lukumäärää. Sinne numero, jolloin virkailija(jollei lomakkeella ole ao. kohtaa) kirjoittaa omalle sarakkeelleen että hakija on yh. En sitten tajua, jollei sellasta olekaan, miksi? Ehkä sinä tiedät.
Et kuitenkaan tiedä, vaikka väität leski olevasi, että leskellä on lesken edut. Niitä etuja eivät nauti yh:t.
Jos taas ao.henkilö on leski, hän ruksaa kohdan leski, ei yh, ja samanlailla lasten lukumäärän.
Esim. Kelan on pakko erottaa nämä siviilisäädyt toisistaan. Etuuksien erilaisuuden takia. Siitä kun minä jäin leskeksi on niin kauan aikaa, että jutut on voineet muuttua. Mutta yksi on varma. YH on eri asia kuin LESKI. Siitä et pääse sinäkään mihinkään.
Onko vastaasi muuten koskaan tullut sanoja orpo ja puoliorpo? LESKI! Se nimittäin kertoo lapsen osalta tämän kohtalon.
Loppua jutustasi en ymmärtänyt ollenkaan. Siis tarkoitatko, että leski on hankkinut inseminaation kautta lapsen itselleen?
Leski on yh ainoastaan siinä tapauksessa, että hän hankkii lapsen puolisonsa kuoleman jälkeen ja eroaa tai ei avioidu eikä solmi avioliiton kaltaista suhdettakaan. Viimeinen muutos on aina voimassa oleva "siviilisääty". Eli, jos esim. solmii avioliiton leskeksi jäämisen jälkeen ja eroaa, on hän eronnut. Eihän avioitunutkaan merkitse kaikkia ennen olleita siviilisäätyjään.
Ainakaan minua ei koskaan ole neuvottu ilmoittamaan itseäni yksinhuoltajaksi tai eronneeksi. Ei liioin naimattomaksi, kihloissa tai naimisissa olevaksi, eikä asuu pysyvästi erillään välien rikkoutumisen vuoksi, alkaen...
Näin minulla.
Enkä suostu milloinkaan ottamaan yksinhuoltajan leimaavaa nimitystä itselleni.
5.10 Siviilisääty
Siviilisäädyllä tarkoitetaan väestön jakamista ryhmiin sen mukaan ovatko he naimattomia, naimisissa, eronneita vai leskiä. Naimattomia henkilöitä ovat ne, jotka eivät koskaan ole olleet naimisissa. Muut siviilisäädyt määräytyvätkin joko avioliiton solmimisen, tuomioistuimen eropäätöksen tai puolison kuoleman perusteella.
Väestötieteessä käytetäänkin siviilisäädystä usein virallista luokitusta: naimaton, naimisissa, eronnut tai leski.
Varsinkin viimeisten parin kymmenen vuoden aikana avoliitot ovat yleistyneet. Avoliittoahan ei samalla tavalla virallisteta kuin avioliittoa, mutta avoliitossa asuminen rinnastetaan väestötieteessä - kuten tavallisessa elämässäkin - usein avioliittoon. Avoliitossa asuvien määristä on monissa maissa vaikea saada tietoja.
Ennen avioliittolain muutosta (411/1987) puolisot tuomittiin useissa tapauksissa asumuseroon. Asumuseron nähtiin olevan jonkinlainen harkinta-aika varsinaisen eron ottamiseen. Väestötilastoissakin erotettiin vuoteen 1988 saakka avioerot ja asumuserot omiksi ryhmikseen, mutta usein väestötutkimuksessa asumuserot rinnastettiin avioerojen kanssa.
Avioliittolain muutoksen jälkeen 1.1.1988 puolisoille annettiin puolen vuoden harkinta-aika, jonka jälkeen sai heti avioeron.
Kaikki tämä löytyi ao.osoitteesta
http://www.stat.fi/tk/tp/verkkokoulu/vk/vt/oppitunnit/vt05/vt05_10/view.html
Yksinhuoltajuus ei ole siviilisääty!
Kysymys lomakkeissa, yksinhuoltajuus vs. onko lapsia/syntymävuodet, antaa vain lisäselvitystä ao. viranomaiselle.
Mitkäköhän edut? Kelan pohjaosa on minimaalinen, eikä 30v. iässä kuolleen miehen työeläke mikään huima ole. Eipä nuo lapsetkaan monta mummosatasta saannut. Tämäkin mitätön summa vaikuttaa muihin etuuksiin. Se niistä eduista.
inseminaatio inseminatio
siemennys, keinohedelmöitys, siittiöiden vieminen munasolun yhteyteen
Kts. inseminatio arteficialis, keinosiemennys,
http://www.tohtori.fi/termi.php3?terID=3444&termit=inseminaatio
voi olla vaikkapa leski, eronnut/karannut tai vain sinkku. Tällöinhän biologisesta isästä ei ole tietoa, joten ko. nainen on yksinhuoltaja, jos ei ole avio-tai sen kaltaisessa liitossa.
Jos on leski ja hankkiutuu raskaaksi ja tekasee lapsen maailmaan, ilman että on lapsen isän kanssa missään tekemisissä, niin ei se leskeys mihinkään katoa. Se on edelleen siviilisääty, vaikka lapsia olisi liuta eri miehille. Ja jos menee avioliitton tai avosemmoiseen, niin silloin siviilisääty muuttuu.
Sama pätee eronneisiin ja naimattomiin.
miten vaan parhaaksi näet. Minusta et kuitenkaan yksinhuoltajaa saa. Eikä minua kukaan ole sellaiseksi KOSKAAN nimennyt. Oli sääty tai ei.
Ja minulle tulee ainakin mieheni palkkaa vastaava summa kuukausittain, indeksikorotuksin. Minulla olisi ollut mahdollisuus nostaa vakuutuksesta muutama satatonnia mummonrahaa, mutta valitsin tämän vaihtoehdon. Työeläke hänestä jää minulta kokonaan saamatta. Nehän ei maksa, kun vakuutus maksaa tai jokin muu taho. Mutta paperit piti kyllä aikanaan täyttää. Että siinä.
En ihan ymmärrä, että näin vakavalla, hyvin henkilökohtaisella tragedialla joku täällä haluaa päteä. Mutta ihan kuinka vain. Toivon, että poliisi on joskus sinunkin ovellasi ja sanoo, "meillä on rouvalle ikäviä uutisia, oletteko yksin kotona..." näillä sanoilla alkoi minunkin loputon helvettini.
Oletko muuten koskaan nähnyt esim. kiitosilmoitusta hautajaisten jälkeen lehdessä? Monessako olet nähnyt tekstin jälkeen kiittäjinä "YKSINHUOLTAJA JA LAPSET "?
miksi sitten eronnut ja leski EROTELLAAN jos ne kerran ovat SAMA ASIA?? Eli yksinhuoltaja.
Vastaa nyt viisas. Löytyiskö jostain linkki tähänkin...;)
pitkät litaniat Kelan sivuilta. Siellä EI LUKENUT MISSÄÄN kohdassa, että leski muuttuu yksinhuoltajaksi jossain vaiheessa, edes määritelmissä! Tai lisätiedoissa! Taitaa se aukko vaan säilyä! Leski EI OLE yh!
Tässä pari lausetta, joita siellä paljon oli:
"leskellä on alle 18-vuotias lapsi"...ja vastaavasti "lapseton leski". Miksi näin?
Eikö olisi pitänyt lukea yksinhuoltajaleski ja leski??:D
Oot naurettava. Vaikka kuinka koville ottas, et saa leskestä yksinhuoltajaa. Ja ihan oikein se on. Huomaa jo, ettei maailma pyöri sun napanöyhdän ympärillä!
enhän minä sinusta tee yksinhuoltajaa, en edes päde, yritänpä vain selvittää teille arvon rouva45 ja yhÄ, mikä on leski ja mikä on yksinhuoltaja. Toinen on SIVIILISÄÄTY ja toinen aivan jotain muuta.
Minulle on aivan sama mkä olet säädyltäsi.
No, ole onnellinen, että saat niitä lesken etuja indeksikorotuksin, kaikki eivät tuossa mittakaavassa niitä kuitenkaan saa.
Ihan tiedoksi, että itse löysin mieheni ja kutsuin poliisit paikalle. Sitä en toivo edes sinulle.
Kysyvä ei eksy ja etsivä löytää... pätee myös tiedon hankinnassa.
Ehkä syy on, etten osaa viestittää sinun tasollasi tai voisiko syynä olla joku ihan muu?
Kun kerran osaat käyttää tietokonetta voisit tehdä linkkihaun ihan itse.
Jos leskellä on alle 18v. lapsi eikä avomiestä, niin eikö tuo nyt perhemääritelmän mukaan ole yksinhuoltaja, ja siviilisäädyltään leski.
JOLLA ON ALAIKÄISIÄ HUOLLETTAVIA! Olet ITSE täällä moneen kertaan määritellyt siviilisäädyt!
Tekisi mieli kirjoittaa tähän, mitä varten on sana yksinhuoltaja! Ja se selitys on pirun liki "keken" selitystä! Ja mikä on perhemääritelmä??
Ja jälleen viisaana kerroit, miten itse kutsuit poliisit, päättelin, että miehesi teki itsarin, mitä tässä kohdassa en yhtään ihmettele.
Rva45 kertomuksesta päättelin, että hänen miehensä on kuollut onnettomuudessa tai työtapaturmassa. Jälkimmäinen suurten korvausten takia hyvinkin mahdollinen.
Tätä taustaa vasten ymmärrän, miksi sinä olet yh ja hän leski. Miehesi HALUSI JÄTTÄÄ SINUT - hänen taas ei, vaan kuoli tapaturmassa.
Ja mietihän itse! Kun oikein maistelet sanoja eronnut ja leski, kummasta tulee mieleesi yh?
Ai niin, monestiko olet nähnyt kuoleman tai hautajaisten jälkeisissä ilmoituksissa tekstin:
" YKSINHUOLTAJA JA LAPSET"? Omassasi taisi lukea.
Mutta miehesihän jätti sinut vapaaehtoisesti...
leski EI menetä leskeneläkettään avioiduttuaan tai ottaessaan asuinkumppanin. Kuten ei hänen lapsensa orvoneläkettä. Kokonaan. Miten käy jos yh ottaa avo-tai aviopuolison?
Eli onko hän avioiduttuaan yhä leski, koska hän saa ko.eläkettä itselleen ja lapselleen?
Vai voiko hän sinun teoriasi pohjalta olla jopa yksinhuoltaja avioiduttuaan?
Tämä on teidän kahden osalta mennyt juupas-eipäs-väittelyksi ja takerrutte muotoseikkoihin, toinen taitaa puhua aidasta ja toinen aidan seipäästä. No, hakatkaa päätänne kiveen, en ota siihen kantaa.
Mutta otan kantaa tuohon että voisko kuolinilmoituksessa olla tekstiä YKSINHUOLTAJA JA LAPSET - kukaan ei tämmöistä ole tainnut nähdä siis.
Olisin itse voinut sellaisen laittaa, vaan eipä kuolinilmoituksen laatiminen ollut minun tehtäväni.
Pari tosiasiaa: myös yh-äidin lapsilla on isä. Kaikki ovat kuolevaisia, myös elatusvelvolliset. Myös yh:n lasten isä voi kuolla.
Erosin lasten isästä kun lapset olivat pieniä. Olin siis yh vuosikausia. Virallisissa papereissa oli ruksi kohdassa naimaton, sillä olimme olleet avoliitossa. En siis ollut eronnut.
Meninpä avioliittoon -ruksi kohtaan avioliitossa- ja erosin. Ruksi kohtaan eronnut.
Sitten tuli suru-uutisia. Lasteni isä oli kuollut. Alle 40-vuotiaana.
Lapsistani tuli puoliorpoja, menetimme elatusavun ja he alkoivat saada perhe-eläkettä. Minulla ei oikeutta perhe-eläkkeeseen ollut, ei ollut lasten isän avovaimollakaan, koska he olivat olleet lapsettomassa avoliitossa.
Perhe-eläke on veronalaista tuloa, joten bruttotulomme nousivat. Summa sinänsä ei mikään iso ole, noin 200 e/kk/lapsi. isompi toki kuin elatusapu.
Mutta menetimme asumistuen.
Taloudellisesti se oli helvetinmoinen tuloloukku. Olimme tosi tiukoilla.
Lapseni saivat myös isänsä henkivakuutusrahoja, joiden käyttöä maistraatti valvoo. No, meille summa oli niin pieni, ettei maistraatti valvo.
Kun esikoinen täytti 18-v., hän vaati osuutensa itselleen mutta koska hänellä nyt on ns. omaisuutta (säästöjä tilillä), hän ei ole oikeuttu asumistukeen (paitsi opiskeluaikana mutta esim. nyt kesällä ei) eikä hän saa toimeentulotukea. Ensin olisi elettävä säästöt pois. Nuori säästää näitä rahoja pesämunaksi omaan asuntoon, sitten joskus.
Koska lapset olivat isänsä kuollessa alaikäisiä, ja minä heidän huoltajansa, minun tehtävä oli hoitaa perukijoitusasiat. Kivakiva. Olemme olleet erossa n. 12 vuotta... ja äkkiä minun pitäisi tietää hänen taloudelliset asiansa. Isovanhemmat ilmoittivat, etteivät aio yhtäkään asiakirjaa minulle toimitta. Kiitos heille siitä. Muuta uneton yö ja helvetisti huolta, sen taloudellisen ahdingon lisäksi kun odottelin päätöstä lasten eläkkeitä, en saanut as.tukea, en elatusapua. Palkkani riitti juuri vuokraan ja nippa nappa rukaan, ei muuhun. Joulu tulossa. Sossu ei auttanut...
Avovaimo kuitenkin onneksi toimitti kaikki mitä pitikin.
Sillä ellei perukirjoitusta olisi hoidettu ajoissa, lasten isän velat - ja niitä oli!! - olisi siirtyneet minun vastuulleni. Alaikäiset lapset eivät peri vanhempiensa velkoja, mutta heidän huoltajansa=edunvalvojansa on niistä vastuussa.. siis se aikoja sitten eronnut ja yh.
Eli myös yh voi olla alaikäisten lastensa kautta ns. leski, vaikkei sitä virallisesti olekaan, mutta kaikki viralliset asiat myös tässä tapauksessa hoituvat kuitenkin tämän yh:n eli lasten huoltajan eli alaikäisten lasen eduvalvojan kautta.
Toivottavasti selitin asian niin että kaikki tajuaa, ilman epäselvyyksiä...
Mutta piti vain kertomani, että myös tämmösiä tapauksia on ihan oikeasti olemassa. Ja tuksin olen edes ainoa tässä suomessa, vähemmistöä kuitenkin.
Ai niin, enää en ole eronnut. Olen avoliitossa. Lasteni isän avovaimo sen sijaan on taas naimaton, ei enää avoliitossa. Olisi naimaton, vaikka heillä olisi ollut lapsiakin, jos olisivat olleet avoliitossa.
kirjoituksessasi jo nimimerkkiisi yh-leski. Millä perusteella katsot olevasi leski?
Leski on nimittäin lain mukaan henkilö, jonka puoliso on avioliiton AIKANA kuollut. Tässä on ainut määritelmä leskeydelle.
Kaiken huipuksi kerrot olleesi avoliitossa! Kenen pää mahtaa paukkua kiveen?
Tilanteesi, jos tuo edes on totta, on ollut hankala.
Tarkoituksesi on ilmeisesti sanoa, että yksinhuoltaja on taloudellisesti enemmän yhteiskunnan elätti. Siinä olen samaa mieltä.
Lopussa sanot, että tämmöisiä tapauksia on ihan oikeasti olemassa...mutta koko jutun ydin kaatuu, sillä et ole leski koskaan ollutkaan.
yksinkertaisuus!
Eihän se tee sinusta leskeä, jos lastesi isä kuolee! Sinun tulee olla avioliitossa hänen kanssaan, kun hän kuolee. Puoliorpous ei tarkoita, että elossa oleva vanhempi olisi leski!
Mikä tässä on niin vaikee käsittää!
Juuri ylläolevasta syystä on olemassa siviilisäädyt ja määritelmät niille.
Yh-leskeä ei siviilisäädyt tunne.
Ja tämä "YKSINHUOLTAJA JA LAPSET", sanot, että itse olisit voinut sellaisen laittaa. Miten niin?
Olitko ex-miehesi yksinhuoltaja?
.. yksinkertaisuus itsellenne!! En todellakaan tajunnut että te NÄIN saivartelette, että aihe on teille näin kuuma ja kiivas ja tärkeä.
Nimimerkki olisi pitänyt siis laittaa sitaatteihin, en vain tajunnut, sillä itse kirjoituksessahan EN ilmoittanut olevani leski: kerroin siviilisäätynyt, enkä sinne ole koskaan ruksannut kohtaa yksinhuoltaja, toivottavasti en koskaan myös kohtaa leski. Kuten ei ruksaa lasteni isän ex-avovaimokaan, vaikka oli hänen (avo)puolisonsa yli 10 vuotta ja "kaipaamaan jäi" jne.
Ja alkukommentissa myös sanoin, että en puutu muotoseikkoihin, tai jotain tuonnepäin.
Siis EN OLE VÄITTÄNYT OLEVANI LESKI! vaikka -anteeksi vielä kerran- nimimerkki virheellisesti viittasikin sinne suuntaan - se olisi siis pitänyt olla sitaateissa - kirjoituksessahan en leskeydestä(ni) puhunut ollenkaan!!!!!!
Se kun ei ollut kirjotukseni ydin tai tarkoitus, mitä minä olen tai en ole, oli vain tarkoitus kertoa, että tämmösiäkin tapauksia voi olla... muitakin kuin minä ja lapseni. Ja että avopuolison asema on hyvin turvaton, ja että yksinhuoltaja on yhä edelleen kiinni lastensa isässä, mitä ihmeellisimmällä tavalla, olipa ollut naimisissa tai ei tämän kanssa.
Ja miksikö voisin laittaa kuolinilmoitukseen "yksinhuoltaja ja lapset"? Ajatuksena vain, että tällä miehellä on lapsia ja näillä lapsilla yksinhuoltaja, tässä tapauksessa allekirjoittanut. Jos tuolla tavalla jossakin lukisi, luulen että valtaosa tajuaisi että oli tästä em. asetelemasta kyse, EI siitä, että joku olisi ollut vainajalle yh.
EI, tarkoitukseni ei ole sanoa, että yh on yhteiskunnan elätti. Mistä niin luet? Ja miten muka olisin yhteiskunnan elätti enemmän kuin joku toinen?
LESKI saa myös (yhteiskunnalta) leskeneläkettä ja lapset myös. Ovatko he yhteiskunnan elättejä?
asumistukeen on oikeutteuja kaikki, bruttotulojen perusteella.
Toimeentulotukeen ovat kaikki oikeutettuja, tulojen perusteella. Minä en siihen ollut oikeutettu. En edes tuona "odotusaikana", jolloin siis tultiin toimeen minun palkallani = käyn töissä ja saan palkkaa josta maksan veroja kuten muutkin, ja minulla on siis koulutus ja ammatti.. joskin olen kouluttautunut ns. matalapalkka-alalle joten palkka ei päätä huimaa ja pääkapunkiseudun vuokrat ovat meko suuria..
Elatusmaksu ei ole sitä että on yhteiskunnan elätti: lasten elatus on biologisten vanhempien tehtävä, olipa vanhemmat eronneet tai ei.
Elatusvelvollinen voi kuitenkin jättää elatuksensa hoitamatta, ja silloin lapselle turvataan edes minimi, ja saadaan elatusapua, jonka elatusvelvollinen siis on velkaa ko. kapungille. Minusta tässä luuseri ja yhteiskunnan elättäjä on elatusvelvollinen, ei ne kaikki yh:t, jotka elatustuen saavat toista kautta kuin suoraan lapsen isältään.
Tilanteeni oli muuten ihan totta. Ja se oli hankala.
Lapseni ovat edelleenkin samalla tavalla isättömiä ja puoliorpoja, vaikka en heidän isänsä kanssa naimisissa ollutkaan ja vaikka heidän isänstään aikoinaan (avo)erosin. He kaipaavat isäänsä, tapaamisia ei ole enää, ei kesälomia..
Tarkoitukseni oli vain sanoa, että sellaisia tämmöisiäkin tapauksia on, ja valoittaa tämän puolen näkemys: että joku yh voi ihan oikeasti joutua hoitamaan lastensa isän kuolemaan liittyviä asioita. Siis samoja asioita kuin avioliitossa elänyt ja sen aikana puolisonsa kuoleman kautta menettänyt = oikea leski joutuu hoitamaan.
Koko tämän keskustelun ydin kaatuu, kun te inttäjät ette suostu näkemään metsää puilta.
Onko siis leskeyden kautta yksin lastensa huoltajana toimiva yksinhuoltaja jotenkin "parempi" yh kuin eron kautta lastensa huoltajaksi yksin jäänyt ihminen? Jos vastaus on kyllä, niin miksi tämmöinen eriarvoistaminen ja luokittelu? Tilanne arkipäivässä on molemmilla hyvin pitkälti sama. Erona vain tuo että leski tai edes lapset saavat tietyn nimistä rahaa joka on veronalainen tulo ja lasketaan perheen tuloiksi esim. juuri asumistukea laskettaessa. Toisin kuin elatusapu tai -tuki.
Tilanne on siinäkin mielessä sama, että sen puuttuvan puolison elatusosuus korvataan jollakin tavalla: erossa elatustuella, jos ei maksa niin elatusavulla ja kuoleman yllättäessä perhe-eläkkeellä, ainakin lapsille (alaikäisille), olipa lapsen vanhemmat eronneet tai ei.
Olet aivan kamala! Miten viitsitkin, että joku jaksaa loukata toista ihmistä tuolla tavalla tietämättä todellisuudesta, pelkä netti-intoksen pohjalta??!!
Poliisit kutsutaan aina paikalle, kun ihminen kuolee kotona tai vastaavasti:naapurilla, pihalle, auto-onnettomuudessa jne.
Kotiin voi kuolla muutenkin kuin itsarin kautta, vaikkapa pitkälliseen sairauteen tai sydänkohtaukseen. Kotioloissa tapahtuu paljon myös onnettomuuksia, putoaa rappusista, katolta, kaatuu ja lyö päänsä kohtalokkain seutauksia. Voihan kotona vaikka tukehtua ruokaan ja kuolla siihen. Tai sähköonnettomuuteen.. Tiedän tapauksia, jossa nuori on löytynyt vuoteestaan kuolleena, teve nuori, illalla mennyt normaalisti nukkumaan ja aamulla ei herääkään. Poliisit siis vain paikalle ja ruumiinavauksessa ei löydy syytä. Lääkeylijäämät ja alkoholi näkyvät muuten.
pudonnut jo kärryiltä, mutta vastaan muutamaan "väitteeseesi".
Minä ihan oikeana leskenä olen saanut mieheni kuoleman jälkeen (työtapaturma 80-luvulla)hänen palkkaansa vastaavan summan hänen yrityksestään(vakuutuksesta). Minulla oli kaksi vaihtoehtoa, joko kuukausittainen tai "könttäsumma" kuoleman varalle(500.000 mk).
Tällaisten summien jälkeen yhteiskunta ei maksa minulle latiakaan. YEL pitää omistaan(lapsista) huolen, samoin yksityinen vakuutus. Joten kaikki lesket eivät saa tukia.
Ja sitten, jos minä olisin mieheni hylännyt ennen kuolemaa, monta vuotta sitten, tuskin ne perunkirjoitukset ja muut paperihommat niin raskaat olisivat olleet kuin silloin, kun menetti jotain rakasta. Jokaiseen päivään kuuluvaa. En ymmärrä tätäkään asiaa kirjoituksessasi.
Yhteiskunta LUOKITTELEE, ystävä hyvä. On olemassa, syystä tai toisesta, eronnut ja leski, eikä heitä voi yksinhuoltajuudenkaan kautta yhdistää. Tätä sinun pitää kysyä joltain viisaammalta, miksi nämä halutaan erotella. Ilmeisesti jostakin HYVÄSTÄ syystä.
männä vuonna kotiinsa. Ambulanssin hälyytin, kun en maallikkona osannut sanoa, onko hän kuollut vai ei.
He kutsuivat sitten poliisin.
ETTÄ SITÄ SAA MITÄ TILAA!
.. tätä viimeistä väittämääsi, että eronneet ja lesken yksinhuoltajuuden kautta yhdistän. No, jos se sinusta on yhdistämistä, että totean että periaatteessa molemmilla on sama tilanne: huoltaa ja huolehtii lapsistaan yksin, ilman lapsen toista biologista vanhempaa tai ylipäätään ilman toista aikuista/elämänkumppania ja siten arkitilanne on periaatteessa (HUOM!) sama molemmilla, vaikkakin syyt ja lähtökohdat ovat erit.
Mikä on yhteiskunta? Kasvoton byrokraattinen organisaatio? eikö ole niin, että yhteiskunta olemme me - me ihmiset jotka tässä olemme asumme elämme. Me luokittelemme. Laki ja nimikkeet ja lainmuutokset tulevat aina vähän arkikäytännön perässä. Laki tai vast. säädökset eivät tyhjästä tipahda meidän eteemme, ne ovat meidän ihmisten tekemiä ja muuttamia.
Se, että eronnut ja leski ovat siviilisäädyiltään tuota mitä ovat - en ole sitä kritisoinutkaan tai siihen siviilisääty-asiaan puuttunutkaan. Ei yh ole mikään siviilisääty, vaikka se onkin "arkipäivän olotila, jossa elää" jos näin voin sanoa.
Yh voi olla vaikka avioliitossa, jos puoliso ei ota vastuuta.
Yhteiskunnan tuista: Niitä on siis kaikille tarjolla samanarvoisesti, ne riippuvat tuloista ja varallisuudesta. Näin se vaan on, olitpa töissä tai leski tai mitä tahansa.
Perunkirjoitusten henkisestä puolesta ja sen raskaudesta omalta osaltani en kommentoinut. En ole verrannut tätä puolta kirjoituksissani. Että kummalla enemmän taakkaa tai surua tms. Et siis ymmärrä miksi minulle lasteni isän perunkirjoitukset olivat raskaat ja tilanne hankala, tätäkö et ymmärrä?
En aikonut mennä yksityiskohtiin, mutta menen nyt.
Minä en surrut en kaivannut lasteni isää. Me olimme (avo)eronneet riitaisaista, alisteisesta suhteesta ja vielä eronkin jälkeen asetelma oli sama: hän moitti haukkui mollasi, panetteli minua, tapaamisasioiden yhteydessä hän sekä hänen vanhempansa jaksoivat syytää solvauksia ja syytöksiä päälleni. Jatkuva riitely ja puolustuskannalla olo oli raksasta.
Fyysistä väkivaltaa ei ollut, henkistä senkin edestä. "Hylkäsin" hänet, voihan sen niinkin ajatella. Se oli kuitenkin minun ja lasten pelastus, se perhe-elämä oli helvettiä.
Mutta lapseni ikävöivät, surivat. Oli raskasta seurata vieressä heidän suruaan, en osannut tukea, tunsin itseni voimattomaksi tässä asiassa. He eivät minulle kaipauksestaan ja surustaan ole koskaan puhuneet, ehkä juuri siksi että meidän välit olivat niin riitaiset.
Meillä oli välimatkaa yli 500 km. Hänellä oli oma elämä siellä. Asuntovelka. Yritysvelka. Ja vaikka mitä muuta velkaa, ja vain velkaa. Ja paljon. Filrma oli ilmoitettu juuri ennen kuolemaa konkurssiin. Tiesin tämän jo ennen kuin luvut näin perunkirjoituksissa.
Miten saada paperit, miten hoitaa asia, josta minä en mitään tiedä?
Soitin isovanhemmille neuvottomana. Yhteenveto kaikista niistä puheluista: olen rahanahne, kyttään perintöä, vien lapsiltani heidän osuudet. jne. Ja sain kuulla, että heidän kauttaan en yhtäkään paperia saisi, he eivät auttaisi minua perukirjoitusten hoitamisessa pätkänkään vertaa.
Avovaimo hoiti fikusti ja kivasti ja yhteistyössä. Sillä jos ei olisi hoidettu, ja ajoissa, olisi tämä miljoonavelka nyt minun maksettavaa. Se elintaso olisi suoraan pois juuri näiltä lapsilta.
Erosta huolimatta sitä siis on kiinni lastensa toisessa huoltajassa - jopa tällä tavalla.
Siis välimatka ja se että joutuu hoitamaan asioita jotka ovat itselle tavallaan veiraan ihmisen asioita. Omien lasten suru.
Toinen asia, mikä teki oman tilanteeni raskaaksi oli minun sen hetkinen elämäntilanteeni. Olin juuri eronnut, ja se ero oli rankka. Oli rakentamassa omaa elämääni, paitsi taloudellisesti lähes nolla-tilanteesta, myös henkisesti. En olisi halunnut erota. Oli avioehto, enkä ottanut muutenkaan juuri mitään mukaan, jotain aivan omaa ja lasten tavarat vain. Alusta oli koti rakennettava purkinavaajaasta lähtien.
Sairasloman je kesäloman jälkeen aloin saada itseni henkisesti jaloilleni, taloudellisestikin pikkuhiljaa, hiljaseen kotia rakennellen. Kierrätyskeskus oli todellinen aarreaitta. Lapsillenikin ero oli iso muutos, järkytys etenkin nuoremmalle. Olimme olleet yhdessä liki 10 v.
Ja sitten rysähtää uudelleen. Taloudellinen puoli selvisi vasta myöhemmin.
Lapsilla oli siis kaksi menetystä ihan peräkanaa.
En ole maailman ainoa ihminen jolla on vastoinkäymisiä. En väitä, että tämä olisi jotenkin ainutlaatuisen raskasta, en väitä siis että kellään muulla ei tämmöstä kamalaa.. niin lapsellisen tyhmä en ole.
Sinun tilannettasi ja minun tilennetta ei oikeastaan voi verrata. Samaa asiaa olemme hoitaneet, sinulla taakkana rakkaan menetys ym., minulla taakkana lasen suru ja lasten isovanhempien ilkeys, asioiden monimutkaisuus.
Me jokainen suremme omalla tavallamme. Minun tapani surra on ehkä pohjanmaalainen, vaikken sieltä olekaan: surua ei näytetä ulosäin. ensin hoidetaan asialliset asiat, käytänön asiat alta pois. esim. perunkirj. ja hautajaiset alta pois. Sitten vasta katsotaan itseään ja annetaan aikaa surulle.
Olen haudannut läheisiäni ihan riittämiin, olen menettänyt ihan riittävästi. En siis ala luokittelemaan millainen vastoinkäyminen on raskas ja millainen ei, en arvostele toisten menetyksiä ovatko ne millaisia tai ei.. jokainen kokee asiat omalla tavallaan ja reagoi omalla tavallaan. Läheistenikin menetyksen aikana me toimimme näin: asiat asioina, käytöntä. Ei tunteita ulkopuolisille. Ei julkista itkua. Itken kotona, joko läheiseeni nojaten tai yksin. Se on minun tapani ja sitä ei kaikki ymmärrä.
Sinun tilanteesi on täysin eri, en siihen ota kantaa, en kommentoi. en ole sitä aiemminkaan tehnyt.
On vaan vaikea selittää isoja asioita ja kokonaisuuksia muutamalla lauseella netissä tuntemuattomalle.
Sanoisin sinulle näin.
Jokainen suree sydämellään. Sellaisella sydämellä, joka hänellä on.
Mielestäni siihen ei ole mitään lisättävää.
Ja tämän lasten surun ymmärrän hyvin. Se on minulle erittäin tuttua ja sen edessä on voimaton.
Siinä kohdassa elämää olikin minulla vaikeinta. Vaikka ei ollutkaan taloudellisia vaikeuksia. Lasten suru on kauhea asia. He eivät ihan edes ymmärtäneet mistä oli kysymys. Lapset hakivat minusta turvaa. Pelkäsivät, että minullekin sattuu jotakin. He odottivat isää kotiin. Ja minä pelkäsin murentuvani. Hän oli ollut heille isä isolla iillä. Parempaa isää en olisi voinut heille löytää.
Mutta kaikki ei ikinä mene niin kuin odotetaan tai edes kuten toivotaan.
Meitä oli kolme yksinäistä silloin. Kaikki me surimme omalla sydämellämme, ihan itse. Tunsimme jokaisen muiston syvällä sydämessämme, sillä niitä meillä kaikilla todella riitti.
Ja jokainen niistä sattui erikseen...sitähän on surutyö.
Suru on asia, johon ei oikein voi varautua. Eikä siihen totu, vaikka se sattuisi miten monta kertaa.
Kyllä ikävä iskee vieläkin välillä. Kuolin- ja syntymäpäivät ovat haikeita.
Hän oli elämäni mies. Nyt neljävitosena tiedän sen, uutta ei enää tule. Minulla oli hyvä hänen kanssaan, ja joskus tuntuu, että hän on läsnä vieläkin...
viikatemies ei katso aikaa, paikkaa eikä ikää milloin satonsa korjaa.
tietoa valtava määrä napin painalluksen päässä nenän edessä.
Jos leski solmii avioliiton ennen kuin on täyttänyt 50 vuotta, uusi avioliitto lakkauttaa leskeneläkkeen maksamisen. Silloin Kela maksaa leskelle kertasuorituksena hänen kolmen vuoden lesken-eläkkeensä perusmäärää ja täydennysmäärää vastaavan määrän, jos hän on ehtinyt saada leskeneläkettä vähintään vuoden ajan. (KELA)
Perhe-eläkkeen lakkaaminen
Lesken yli 50-vuotiaana solmima avioliitto ei lopeta perhe-eläkkeen maksamista.
Jos alle 50-vuotias leski solmii uuden avioliiton, hänen leskeneläkkeensä lakkaa. Tällöin hänelle maksetaan kertasuorituksena kahden tai kolmen vuoden eläke riippuen eläketapahtuman ajankohdasta.
Lapsen eläke lakkaa hänen täytettyään 18 vuotta tai jos hänet annetaan ottolapseksi.
http://www.lel.fi/finnish/elakepalvelut/elakkeenhakija/elakelajit/index.html#
viikatemiehen hommia??? Sen ajan, paikan ja iän valitsee kyllä jokainen itse, ei viiketemies.
Ymmärrätkö?
Ps.tiedätkö mikä on itsemurha?
En, kerro mulle.
Tarjoat yrittäjän leskelle eläkettä LELstä!
Lisäksi mies on kuollut tapaturmaisesti. Työ/auto-onnettomuus.
Otapa selvää nyt.
"Jos kuoleman on aiheuttanut työtapaturma tai liikenneonnettomuus, perhe-eläke maksetaan ensisijaisesti lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta tai ajoneuvon liikennevakuutuksesta."(eläke-fennia/perheenjäsenen kuolema)
Siis ensijaisesti täältä. EI KELASTA. Tulorajat ovat olemassa ystävä hyvä, tässäkin asiassa! Lisäksi sinun pitäisi tuntea hieman enemmän eläkelakeja ja niiden poikkeuksia, mitä tässä "nappeinesi" saat luettua!
EI siis LEL yms.
Vinkkinä, kun et kuitenkaan tiedä missä yrittäjä vakuutetaan - www.elake-fennia.fi - pikahakuna: perheenjäsenen kuolema.
Ihan saman napin painallus sinulle ja mielenkiintoista hetkeä yrittäjän eläkevakuutuksen parissa!! :D
on myös olemassa VAPAAEHTOINEN VAKUUTUS! Muistapa se vielä tutkimustesi keskellä! Ja ota huomioon vastausta laatiessasi. Kiva saada sut hommiin! Näyt lankeevan aina helposti ansaan...:D
Mulla ainakin on KIVAA!
Rouvalle tiedoksi, että kyllä löytyy nuoremmistakin ikäluokista leskiä. Ja meitä on täälläkin keskustelijoina.
Itse olin 27, kun jäin leskeksi. Lapsemme oli silloin vajaa 2 kk, vielä vailla nimeä.
ILJETTÄVÄ ...KUVATUS. HÄPEÄISIT
anteksi... ja kiitos tiedosta.
Toivota sinulle, kuten muillekin hyvät juhannukset.
Onko itsemurha siis jonkun toisen tai kolmannen osapuolen syy? Jos joku tekee itsemurhan, pitäiskö jostain löytyä syyllinen, joka teljetään jalkapuuhun tai häpeäpaaluun tai tuodaan torille kivitettäväksi? No entäs sitten alkoholistit, jotka useinmiten kuolevat siihen viinaansa ja/tai sen aihauttamiin elimellisiin "vammoihin" kun elimistö lakkaa toimimasta monivuotisen myrkytyksen jäljiltä? Eikö hänkin ole tehnyt itsarin, kun ei ole huolehtinut itsestään? tai sydänkohtaukseen kuollut? Mikä on semmonen kuolinsyy, että se on oikea kuolema, eikä kenenkään syy?
kertaa edeltävät vastaukset ja sinun tekstisi, enkä saanut niitä sopimaan yhteen. Ei mitään tolkkua.
Minä käsitän itsemurhalla kuoleman, jonka uhri on itse päättänyt aiheuttaa itselleen. Itsemurha ei millään voi olla vahinko. Ei liioin kenenkään kolmannen tekemä, kuten kirjoitat. Sehän tekee siitä murhan tai tapon! Itsemurhan syyt ovat moninaiset, mutta en usko, että kukaan tappaa itseään huvin vuoksi! Kyllä siihen nimenomaan tarvitaan SYY. Itsemurha on lopullinen ratkaisu tilapäiseen ongelmaan, sanotaan.
Loppupuolta kirjoituksestasi en osaa enää yhdistää aiheeseenkaan...
Esitän sinulle kysymyksen: Kun tehdään murha puukolla rintaan iskien, siis henkilö murhaa toisen henkilön, onko syy puukossa vai kädessä, jossa puukko on. Vai onko syyllinen ihminen, joka heiluttaa kättä, jossa on puukko?
Siis onko syyllinen puukko, käsi, vai henkilö?
Täällä kyllä halutaan löytää fakki mihin ämmät suolletaan, lappu päälle ja kansi kiinni!
tao näille taulapäille vähän tietoa päähän. Vaikka kovaa puuta taitaa olla näitten ämmien päät!
"itsemurhaa uhkaava" kirjoittanut isä.
Siellä hän kertoo selvin sanoin, että isä otti päättyneen suhteen raskaasti ja uhkaa itsemurhalla.
Siis tällekin on olemassa syy. Päättynyt suhde.
Toi sun vertaus alkoholistiin ontuu pahasti. Eihän alkkis ryyppää kuollakseen vaan humaltuakseen. Hölmö!
Me kaikkihan sinun mukaasi teemme itsemurhaa, jokainen päivä lähempänä kuolemaa.
Eiköhän itsemurha määritelmänä ole kaikille selvä. Ihminen päättää päivänsä oman käden kautta, haluten nimenomaan kuolla ja ratkaista jonkun elämässään vaivanneen ongelman tätä kautta!
En käsitä, miten äkkinäinen sydänkohtaus täyttää itsemurhan määritelmän?
"Eikö hänkin ole tehnyt itsarin, kun ei ole huolehtinut itsestään?"
Emmekö me kaikki kuole joskus jotenkin? Vai elääkö "itsestään huolehtimalla" ikuisesti?
Siinä sulle pähkinää. Sen suurempia aivoja sinulla ei ainakaan ole...
aikoihin eletty!
Arvasin kyllä ettei nää yh:t mitään ruudinkeksijöitä oo, mutta ettei tiedä edes mikä on itsemurha????Ja kehtaa sen vielä täällä näyttää...
Hyvää juhannusta vaan...
toivottavasti hän ei kuole - ITSEMURHAAN - esim. uidessaan tai hypätessään kylmään tuntemattomaan veteen tai ihan vaikka saadessaan puukon keuhkoonsa!
VOI JUMAT!!
on tosiaan vähän. Alle 45v alle neljätuhatta vain.
21 vuotiaita oli muistaakseni kymmenen. Yli nelikymppisenä luku kasvaa huomattavasti...
Tuntuu oudolta, että heitä nyt niin nopeaan tahtiin alkaa täällä löytyä! He kun ovat tosi harvinaisia, eivätkä ollenkaan riidanhaluisia.
Rouva ei sanonut, ettei heitä ole ollenkaan!
Miten sinä kommentoit viestiä, jonka sisältöä et ymmärrä?
Sannaleena lukee vain viestiketjut läpi ja sen jälkeen tulee kertomaan kuka haastaa riitaa, kuka ei.
Miksiköhän niitä nyt löytyy? Ehkäpä asia koskettaa juuri heitä. Ehkäpä osa leskistä ovat olleet mukana muissakin keskusteluissa rinnan kanssasi.
viestiketjun läpi eilen. Tänä aamuna uudelleen.
En väittänyt ketään riitelijäksi. En vain usko ketjussa olleen ainuttakaan leskeä. Sanotaanko, että se on enemmän kuin epätodennäköistä. En viitsi sisartani vaivata tänne, pahoittaa varmasti mielensä.
Enkä ole väittänyt itseäni leskeksi. Minulla on nuori leski sisarena. Eikä hän, kuten eivät muutkaan tukiryhmässä käyvät lesket (myös vanhempia mukana) RIITELE keskenään.
Tarkoitan, että tällainen foorumi on kyllä viimeinen, minne sureva ihminen yhteyttä ottaa.
Joku tuli selväksi?
Sannaleena Itkonen (ilman sarvia ja hampaita)
on ihmisillä koittaa selvitä surusta,joku haluaa ehkä epätoivoisesti jutella vaikka tämmöisellä keskusteluosastolla.Enkä näe siinä mitään pahaa tai väärää.Ihmiset ovat niin erilaisia.Itse kirjoitin kokemuksistani ihan sen takia, että halusin ns.puolueettomia mielipiteitä yksinhuoltajuudesta, en siittä, että olenko leski vai en.(Emme kerenneet avomieheni kanssa tanssia juhannushäitä)
Toivon siskollesi voimia ja jaksamista, on onni, että hänellä on sinut tukena, kaikilla ei aina ole toisia ihmisiä lähellä, yksinäisyys käy yli ja on jopa pakko poiketa netissä.
Otan osaa suruusi (pidän hetken kädestä kiinni). Kaikki kääntyy hyväksi. Surua on, ajanoloon se muuttaa muotoaan. Ja jää vain hyvät muistot, joita vaalii.
Jaksamista Sinulle! Hämmentyneenä luin tähän ketjuun kirjoitettuja viestejä enkä voi uskoa, että moraalimme on näin alas mennyt? Itse asiassa sitä ei tunnu enää edes olevan. Miksi lyötyä lyödään lisää? Eikö miehen kuolema olisi ollut riittävän suuri suru ilman tätä pahuutta ja ilkeyttäkin mikä täällä on osaksesi (ja muiden puolisonsa kuoleman kautta menettäneiden osaksi) tullut?
Hävetkää ihmiset! Ei ole kenenkään leipäpalasta pois se, onko joku yh, leski, avo- tai avioliitossa, eronnut, vanhapiika ja jne.
Ainoa, mikä oikein olisi alunperin ollut, olisi ollut ottaa osaa suruun ja toivottaa voimia ja jaksamista. Sekö on liikaa pyydetty, varsinkin kun prinsessa Dianan kuolemaa suri puoli Suomea, samoin Helsingissä kadulle ammuttuja poliiseja, rattijuopon yli ajamia pikkutyttöjä, Myyrmäen pommisurman uhreja jne. Vainko silloin meistä suomalaisista löytyy solidaarisuutta ja myötäelämisen kykyä kun on rikoksen kautta tai epätavallisissa olosuhteissa kuolleiden ihmisten omaisista kysymys?
Nimimerkkiini viitaten; sisareni kuoli nuorena syöpään, äitini kuolemasta on tänään tasan neljä vuotta. Monen muun läheisen omaisen, ystävän, sukulaisen olen myös kuoleman kautta menettänyt. Mitä nyt toivon on se, että edes kuolemaan me kaikki voisimme suhtautua sille kuuluvalla kunnioituksella ja myös omaisten surua vilpittömästi kunnioittaen.
kunnioituksella, olen sitä mieltä, etten itse kyllä tulisi tänne menetettyäni mieheni. Kyllä maailmani täyttäisi suru ja elämäni muut pakolliset kuviot, jotka on hoidettava, kuoleman vierailusta huolimatta. Niiden hoito olisi ylivoimaisen vaikeaa. Ei surevalla liikene aikaa joka paikkaan. Ei mielenkiintoakaan.
Takuulla ei tulisi mieleeni purkaa sisintäni näille, jotka osaavat vain haukkua ja arvostella!
Ja mitä minä siitä saisin? Parhaassa tapauksessa ruutuun tekstin, "otan osaa". Ei se minua terapoisi mitenkään.
Pelkkää pahaa oloa jo ennestään pahan olon lisäksi!
Jos "yksiö" olet oikeasti jäänyt kuoleman kautta yksin, tiedät mitä tarkoitan. Enkä ymmärrä motiiviasi laittaa raskas asia tänne esille.
Kun sisareni mies kuoli, hän itki ja oli lohduton kuukausitolkulla. En mitenkään osaa kuvitella häntä tänne! Eikä hän täällä ole vielä käynytkään. Ja tuskin käykään. Ei omista edes nettiä.
Ja muiden lähiomaisten menettäminen on aivan toinen asia kuin puolison menetys. Emmehän rakasta ketään niin kuin puolisoamme. Siinä lähtee osa minuudesta rajan taa.
Minä ainakaan en tuntenut prinsessa Dianaa kohtaa samaa surua kuin sisareni miestä kohtaan. En ymmärrä ontuvaa vertaustasi.
On eri asia olla järkyttynyt ja oikeasti surra.
Täällä ei olla edes järkyttyneitä. Miten voitaisiin ollakaan? Miten voi ottaa osaa jonkun henkilön poismenoon, jota ei koskaan ole edes tavannut?
Luettelemissasi tapauksissa on taustalla itse tapahtuman järkyttävyys. Ei surun tunne. Ei liioin oikea "osanotto". Siihen pystyvät vain lähimmät.
Mediapeliä. Karkeaa ja kylmää.
Sannaleena Itkonen
Olen kanssasi samaa mieltä, eli tämä palsta ei ole kyllä ainakaan mikään hyvä paikka
puolisonsa menettäneelle.
Täällä jatkuvasti syyllistetään ja hyökätään asiasta kuin asiasta toisten kimppuun.
Toki tällaisella palstalla on vaikea tietää, että kuka viestit todellisuudessa
on lähettänyt.
Tiedän, että tästäkin kirjoituksestani heti väännetään kaikennäköisiä vastineita.
Mutta silti halusin kirjoittaa.
Sitäkin epäiltiin, että onko nimim. 'olin 27' oikeasti leski vai ei. No, uskokoot mitä tahdotte.
Puolisoni menehtyi ollessani 27, lapsemme oli silloin n. 2 kk. Tästä on nyt
aikaa muutama vuosi, lapsemme on kuitenkin vielä alle kouluikäinen.
En itsekään todella olisi kuvitellut ensimmäiseen pariin vuoteen, että joskus
vielä vietän 'normaalia' elämää ja surffailen netissä. Mutta niin vain aika
muuttuu, lapsi kasvaa ja elämä alkaa muotoutua uusille urille. Ei voi työikäisenä
yksinhuoltajana jäädä paikoilleen suremaan, on pakko jatkaa elämää lapsenkin
takia.
Jokainen suree eri tavoin puolisonsa kuolemaa, sen olen itsekin huomannut muutaman
muun nuoren lesken kanssa jutellessani. Eri aikoina itsestäkin suru tuntuu erilaiselta.
Ei täällä palstalla kukaan ulkopuolinen voi tietää miltä kenestäkin tuntuu ja
kenen on sopivaa surffailla netissä missäkin tilanteessa.
Itse olen tätä palstaa lukenut alun alkaen ihan mielenkiinnosta, että mitä muiden
yksinhuoltajien arkeen kuuluu. Ja täytyy sanoa, että monta kertaa on ollut kyyneleet
silmissä, kun niin paljon suututtaa ihmisten käyttäytyminen. Nytkin näitä
'yksiön' saamien vastausten laatu, eikö ihmiset yhtään ajattele mitä toisillensa
kirjoittavat?!?
Mielelläni olisin henk.koht yhteydessä muihinkin nuoriin leskiin, mutta
ehkä täältä palstalta ei oikein saa kontaktia?
Voimia ja jaksamista tulevaisuuteen kaikille yksinhuoltajille ja leskille!
olen minäkin häkeltynyt siitä, millaisia ihmiset todellisuudessa ovat.En ole tänne tullut sääliä kerjäämään, minua vain otti pannuun se, millaista kohtelua olen yhteiskunnalta saanut yksin jäätyäni lapseni kanssa ja halusin siitä jutella.On väärin, miten yksinhuoltajia kohdellaan, oli yksinoloon syy mikä tahansa.Totta, ettei tämä nettiin naputtelu mitään auta, on vain ajanviete, kun lapsi nukkuu päiväunia ja kaikki kotityöt on tehtynä.Vie ajatuksiakin vähän muualle,en halua aina istua yksin sohvannurkassa nessupaketin kanssa.Sitäkin kyllä teen ihan päivittäin,kun siltä tuntuu.Sinänsä täällä pitäisi olla oma palsta vaikka leskille, en tiedä mitä siitä tulisi, mutta ihan kokeilun arvoinen asia.Ei tietenkään monetkaan vasta rakkaansa menettäneet pysty/halua puhua asioistaan, minä vain olen sillä kannalla,että monesti ulkopuolisilta ihmisiltä saa erilaisia näkökantoja.Eihän voi olla mahdollista, että hirveesti helpottaa oloa, kun joku tuiki tuntematon "ottaa osaa", mutta ensimmäisen kirjoitukseni tarkoitus oli herättää mietteitä ja keskustelua siitä, mikä on yhteiskunnassamme yh:n asema ja miten häntä kohdellaan- sen perusteella onko hän eron vai kuoleman kautta jäänyt yksin.
Et ole ymmärtänyt otsikkoa. ITSEMURHAA UHKAAVA ISÄ eli lasteni isästä oli kyse. Se olin minä nainen,joka siitä kirjoitin. Monet ihmiset ja sukulaiset ovat huolissaan olleet muutaman kuukauden itsemurhaa aikovasta isästä. Hän ei enään jaksa olla lasten kanssa ja kaikki eletään pelko päässä, että milloin se tapahtuu. Tilanne tosiaan on todella vakava!!!
ymmärtänyt!
Tässä ei nyt puhuta sinun tapauksestasi varsinaisesti! Luepas "itsemurha?" kirjoittanut höö tuolla vähän ylempänä niin tiedät mistä puhun...
Tilanne sinulla on varmaan vakava. Mutta tällä höö:llä ei.
Olen sen verran vanhanaikainen että karsastai näitä avo-liittija. Pidän avoliittona lähinnä kahden ihmisen seurusteluna, jotka nyt vaan sattuvat asumaan yhdessä. Itseasiassa käytän mielummin nimitystä avosuhde.
Eli ainoa oikea leski on sellainen jonka _AVIO_puoliso on menehtynyt.
näin se on. Virallisestikin.
Alkuperäinen kirjoittaja taisi käyttää itsestään nimitystä "avoleski". Ensin avoliitto, "avokihla" ja nyt "avoleski". Mihin maailma onkaan menossa...
Mikä on avokihla? Kihlaus, joka solmitaan silloin kun ollaan ja asutaan avoliitossa?
Avoliitto on kuitenkin hyväksytty yhdeksi viralliseksi siviilisäädyksi, olipa maailmassa menossa tai ei.
En vaan voi olla kommentoimatta luettuani vastauksiasi. Hyvä, että täällä on YKSI OIKEA leski, meidän ala-arvoisten suhteissamme epäonnistuneiden yh-äitien/isien joukossa. Näköjään myöskään "avolesket" eivät tähän ylempään luokkaan lukeudu, johon arvoon sinä oikean leskeytesi ansiosta olet kohonnut.
Anteeksi jos joku teistä muista leskistä loukkaantui kirjoituksestani.En vaan jaksa hyväksyä tuota yksinhuoltajien morkkaamista. Ei leskeys tee kenestäkään "parempaa" ihmistä. Meillä yksinhuoltajilla on myös omat murheemme kannettavanamme, niinkuin kaikilla muillakin IHMISILLÄ huolimatta onko naimisissa tai naimaton.
Avokihlaksi voisi kuvitella sellaista kihlausta jossa osapuolet eivät edes aio naimisiin, vaan kihlaus on lähinnä osoitus siitä että seurustelee "eikö-olekin-ihanaaaa"-tyylisellä asenteella. Pelottavan yleistä tämä on alaikäisten keskuudessa, kerran olen nähnyt 14-vuotiaan olevan "kihloissa".
kunnioittaa edes surevaa leskeä ja oltu kuoleman edessä vakavia.
Nyt siitäkin täällä arvostellaan ihmistä!
HYI!
Toivottavasti jäät sinäkin eräänä päivänä yksin. Kuoleman kautta, juuri kun sitä vähiten haluat...
Oletko lukenut Rouvan kaikki kommentit?? Minun ei tarvitse kunnioittaa ihmistä,joka ei kunnioita muita ihmisiä, olkoonkin sitten leski. Yksinhuoltajana en jaksaisi kuunnella moisia kommentteja.
Hän ei "suostuisi milloinkaan ottamaan yksinhuoltajan LEIMAA itselleen"(ja ketkä niitä leimaajia ovatkaan), myöskään hän ei usko, että täällä on nuoria leskiä(miksi ei?, miksi muut leskenä esiintyvät kirjoittajat valehtelevat paitsi hän?)Avoleskiä hän ei myöskään pidä leskinä(miksi avomiehen menetys on "helpompaa" kuin
aviomiehen?)
Hän myös toivoi(kuten sinäkin minulle)eräälle kirjoittajalle poliiseja oven taakse ilmoittamaan ikävistä uutisista. Itselläni on traagisia menetyksiä elämässäni(raskain silloiseen tulevaan lapseeni liittyvä), enkä kyllä niitä voisi kenellekkään toivoa!!
Mitä siihen entisaikojen surevien leskien kunnioittamiseen tulee, niin en usko silloin heidän muita ihmisiä mollaten suruaikaansa viettäneen.
Kuten sanoin, sanon edelleen.Leskiä toki kunnioitan. Minä arvostelen häntä ihmisenä mielipiteidensä vuoksi, en sen mukaan mikä on hänen arvonsa/siviilisäätynsä tai elämäntilanteensa muuten. Ei kai leskeys tee hänestä oikeutetumpaa arvostella muiden elämäntilannetta.
syytät leskeä siitä, mitä yhteiskunta tekee?
Ja mistä sinä TIEDÄT, miten rouva kunnioittaa muita ihmisiä? Hänhän sanoi, ettei ota leimaa itseensä? Onko se epäkunnioittavaa?
Oletteko arvon yh:t mahdollisesti ITSE aiheuttaneet leimanne?
Et vosi kenellekään toivoa??
Silti nipotat täällä?
Toivon edelleen, että joskus joku näyttää sinullekin, että ihmisellä on myös OIKEUKSIA, ei vain VELVOLLISUUKSIA jäädä tuollaisten arvotelun kohteeksi!
Sinulle sanon, että jos lukemaansa on niin vaikea ymmärtää, ei kannattaisi lähteä kommentoimaan. En viitsisi enään toistella asioita uudestaan.
leskeä en ole yhteiskunnan tekemisistä syytellyt, vaan(toistan), niistä hänen henkilökohtaisista ajatuksistaan. Joista paistaa muunlaisessa elämäntilanteessa olevien aliarvioiminen ihmisenä/vanhempana. Kukaan ihminen ei ole arvokkaampi kun toinen.
Jos sanon etten samanlaisia elämäntragedioita muille koskaan voi toivoa, kuin itselläni on ollut, niin MITÄ IHMEEN tekemistä sillä on sen kanssa että täällä kommentoin??? En koskaan voisi sanoa kenellekkään( kuten te kaksi), että toivottavasti vaan teilläkin kuolema korjaa satoaan!!??
Enkä kyllä ymmärrä sitäkään, miten me yh.t olemme leimamme itseemme lyöneet? ilmeisesti vaan olemme niin pahoja, kun parisuhteessamme olemme epäonnistuneet,olipa syy siihen sitten mikä tahansa...
ketään EI SAA vainota mielipiteen vuoksi. Ei myöskään syrjiä.
Ts. sinä saat esittää vain OMAN mielipiteesi, et haukkua ja syytellä toista hänen mielipiteensä takia.
Kannattaisi muistaa. Nämä ovat ihmisoikeuksia, ja tämänkaltaiseen osallistuva osallistuu rikkomukseen, joka on rikos.
Ja tähän luetun ymmärtämiseen sanoisin sinulle aivan samaa, paitsi, että sinä et kommentoi vaan syytät!
Vedän tähän loppuun sen mitä sinunkaltaiset haluavat kuulla.
Yh:t ovat valiojoukkoja.(monelta pääsee tässä kohtaa nauru)
jos kuolema korjaa aviopuolisosi sinusta tulee LESKI. Ei yksinhuoltaja! Ja jos kerran olet ollut vain avoliitossa sinusta ei tule leskeä ollenkaan. Leskeys kertoo avioliiton päättymisestä puolison kuolemaan.
nyt meni mun elämänarvot uusiks ja kuukautiskierto häiriintyi.Mä olen ollut siinä LUULOSSA että ihminen, joka huolehtii lapsistaan YKSIN, on YKSINHUOLTAJA.Ja käytin ensimmäisessä viestissäni sanaa "avoleski" joka on nykyisin yleisessä käytössä,ei siis minun oma hieno keksintö.Avoliitto on aika pitkälti verrattavissa avioliittoon, kun on yhteisiä lapsia(löytyyhän tähänkin ne omat koukeronsa, mutta yleisesti ottaen), joten eiköhän avoleski-sana ole ihan kelpaava.Seuraavan kerran, kun olen täyttämässä taas jotain halvatun Kelan paperia, laitan lisätietoja-kohtaan selvityksen, enkä merkitse mitään siviilisääty-kohtaan.Sen verran opin taas uutta.Miettikööt sitten siellä joku viisaampi, millä nimellä kutsuvat.
Lukekaapa V.A Koskenniemen runo "Yksin olet sinä ihminen"...
sinä muuten avomiehesi?
varmaan viisaana tiesitkin,peri avomiestäni.Tässä suhteessa avo- ja avioliitto eroavat toisistaan.Yhteinen lapsemme on ainoa perijä, mutta velkojen suhteen pitää olla tarkkana, etteivät jää kuolinpesän, siis minun hoidettavakseni.Kiemuraisia juttuja, harmi, ettemme ehtineet naimisiin, ettei tarvitsisi selostella täällä netissä näitä hommia, kun kaikessa näköjään pitää olla niin pirun tarkkana...huomaa pieni sarkasmi.Luitkos edes ensimmäistä viestiä, en manaillut mitään perimisjärjestystä vaan juttelin ihan ilman mitään kaunaa ja katkeruutta yksinhuoltajista, jollaiseksi itseni lasken.Saanhan Kelalta HUIMAN (hahahh) korotuksen lapsilisään yksinhuoltajuuden perusteella, sekin myönnetään yksinhuoltajille.Kannattaa lukea toisten kirjoitukset vaikka useampaan kertaan, ennen kuin alkaa suu vaahdossa kommentoimaan.Ja anteeksi tyhmyyteni verratessani avio- ja avoliittoa, ilmeisesti joidenkin mielestä pariskunta ei oikeasti rakasta ja voi olla uskollisia toisilleen jos ovat "pelkässä" avoliitossa.Näin ei ollut meidän kohdallamme, avoliitto oli meille tyydyttävä ratkaisu, kuitenkin lapsemme synnyttyä olimme menossa naimisiin, vaan kuolema kävi ensin.
minä nyt sitten kirjoitin väärin? Mielestäni kysyin ihan asiallisesti peritkö miehesi, kun en ollut varma, miten se menee. Mutta vastaus tuli. Ok. Miehesi sitten ehti isyyden tunnustaa...
Sinä lasket itsesi yksinhuoltajiin, etkä muihin voisikaan, kuten varmaan olet huomannutkin...
Mutta kaikki oikeat lesket eivät näin tee, eikä sitä voi heiltä vaatiakaan. Vai voiko?
kun vedin herneet molempiin sieraimiin.
Joo, tosiaan, ei kaikki halua kutsuttavan itseään yksinhuoltajiksi, vaikka sitä olisivatkin.En tiedä, onhan toisaalta siinä nimessä tietty kaiku, syy siihen on tietysti meissä ihmisissä itsessämme, kun ollaan niin ahdasmielisiä.Ei yksinhuoltajan todellakaan tarvitse olla mitenkään epäonnistunut,vaatii sisua ja roppakaupalla voimia olla yksin lapsen tai lasten kanssa.Vastuu on yksin kannettavana aika iso taakka.Lapset on kuitenkin rikkaus, oli heillä sitten millaiset perhetaustat tahansa.Viattomia osapuolia kaikissa tapauksissa.
näiltä ämmiltä!
Outoa vertailua siitä, mikä yksinhuoltajuus on pahempaa.
Tai titteli arvostetumpi.
Jos perhettään hakkaava parantumaton alkoholisti kävelee junan alle,leskeys on kai helpotus?
Lapsi suree kuitenkin.
Puolison henkinen parantumaton sairaus saa aikaan usein eron ja yksinhuoltajuuden.
Onko se verrattavissa kuolemaan? Onko tämä yksinhuoltajuus "arvostetumpi" kuin tavallinen triangelidraama?
Lapsi ei ymmärrä sairautta.
Naiset pistelevät toisiaan hiilihangolla,paikassa jossa tulisi tukea toinen toistansa:yksinkamppailussa LASTEN PARHAAKSI.
Maailman meno on kummallista.
Onko yhn asiat niin hyvin,ettei joukkovoimaa enää tarvita?
Että omat tappelevat keskenään?
Esimerkit olivat kärjistetyt...tarkoituksella.