Olin viikonloppuna ensimmäistä kertaa elämässäni liikenneonnettomuudessa, kun jäin auton alle. Sitä tunnetta ei voi oikein ymmärtää kukaan muu, kun he jotka ovat kokeneet saman. Nyt tiedän että jos auto osuu vähän pienemmässäkin vauhdisssa, niin se todella sattuu ja lentää ilmassa monta metriä.
Ei kannata luulla että heijastin riittää. Itselläni oli heijastimet kengissä, lahkeissa, takissa ja hihassa sekä valkoinen puku! Ei myöskään kannata luulla että jos auto on pysähtynyt tai hidastaa, että kuljettaja on huomannut eikä kaasuta päälle. Nyt sattuu kamalasti mutta onneksi ei käynyt pahemmin. Silti pelottaa tosi paljon, olin jo aikaisemmin ylivaroivainen autojen kanssa ja liikenteessä ja nyt minulle tulee autofobia.
Ei kannata luulla että heijastin riittää. Itselläni oli heijastimet kengissä, lahkeissa, takissa ja hihassa sekä valkoinen puku! Ei myöskään kannata luulla että jos auto on pysähtynyt tai hidastaa, että kuljettaja on huomannut eikä kaasuta päälle. Nyt sattuu kamalasti mutta onneksi ei käynyt pahemmin. Silti pelottaa tosi paljon, olin jo aikaisemmin ylivaroivainen autojen kanssa ja liikenteessä ja nyt minulle tulee autofobia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläni on liikenneonnettomuudesta kulunut aikaa jo yli kaksi vuotta.Jouduin silloin työmatkalla auton töytäisemäksi.Onnettomuudessa sain vammoja sääreen ja kyynärpäähän olin sairaslomalla 5 päivää.Kahden kuukauden kuluttua onnettomuudesta alkoi oikea olkapääni oireilla.Vakuutusyhtiö ei katsonut oireilun johtuvan onnettomuudesta.Jouduin jäämään sairaslomalle nyt olkapääni on leikattu tänä vuonna ja olen edelleen työkyvytön.Itse epäilen vahvasti että tämä vaiva johtuu onnettomuudesta.
Pelkään nykyään liikkua liikenteessä jäi jotenkin pelkopäälle.