Fyysikon maailma - Einsteinin maailmankuvaan mahtuu Jumala
( Lähteet: Seppo Laureman Luonnonfilosofian seminaarissa pitämä luento 8.2.1996; Albert Einstein: Mein Weltbild (1934); Albert Einstein: Out of my later years (1950); Ronald W. Clark: The Life of Albert Einstein (1973); Einari Peura )
Uskonnon harjoittaminen ja tieteen tekeminen saattavat usein tuntua melko etäisiltä asioilta. Tätä taustaa vasten tuntuu hämmästyttävältä se, mitenmonia fysiikan uranuurtajia on ajanut tutkimustyössään eteenpäinnimenomaan vahva usko Jumalan olemassaoloon. Mutta Galileita, Keppleriä,Newtonia ja Maxwellia yhdistää toinenkin seikka: heidän uskonnollisuutensa ei ole mahtunut kirkon kunakin aikana vaaliman maailmankuvan sisään.
Tähän joukkoon lukeutuu myös Albert Einstein, joka jo 12-vuotiaana joutui toteamaan, ettei kirkon Jumalasta antama kuva vastannut sitä kuvaa, jonka ihminen sai tarkkailemalla todellisuutta. Einstein ei koskaan hyväksynyt tätä tieteen ja uskonnon välistä ristiriitaa, hänestä molempien tehtävä oli perehtyä samaan ikuiseen totuuteen ts. Jumalaan: "Se mihin me fyysikot pyrimme on seurata Hänen jälkiään." Einsteinin käsitys uskonnoista Einstein oli syntyperältään juutalainen, mutta varttui täysin epäuskonnollisessa kodissa. Einsteinin oma juutalainen identiteetti kehittyi vasta aikuisella iällä sionistisen liikkeen ja Natsi-Saksan vainojen kautta, vahva uskonnollinen side juutalaisuuden oppiin jäi kuitenkin syntymättä. Einsteinin uskontokuvaan ei tiukka pitäytyminen yhteen tiettyyn uskontoon olisi sopinutkaan. Vuonna 1937 Einstein kirjoitti:" Kaikki uskonnot, taiteen lajit ja tieteet ovat saman puun oksia. Kaikkien näiden pyrkimysten tarkoituksena on jalostaa ihmisten elämää, nostaa se yksinomaan fyysistä olevaisuutta korkeammalle tasolle ja johtaa yksilö kohti vapautta."
Kirjassaan Mein Weltbild (1934) Einstein esittelee käsitystään uskontojen kolmivaiheisesta kehityksestä. Primitiivisin uskonnon muoto on Eisteinin mukaan "pelkouskonto", jossa luonnonvoimilta pyritään suojautumaan uhraamalla jumalille. "Moraaliuskonto" puolestaan on tyypillinen kehittyneemmille yhteiskunnille. Moraaliuskonnoille on luonteenomaista kirjoitettu oppi sekä kuva Jumalasta palkitsevana ja auttavana mutta myös rankaisevana olentona. Einstein korostaa ettei nykyisiä uskontoja voida suoraan jakaa moraali- ja pelkouskontoihin, mutta hän katsoo nykyisten maailmanuskontojen omaavan pääasiassa moraaliuskontojen piirteitä. Kosminen uskonto Uskonnon korkeimmaksi tasoksi Einstein näkee kosmisen uskonnon, jota ei voida pakottaa minkään kirjallisen opin muotoon. Kosminen uskonto ei tee kuvia Jumalasta, vaan lähestyy Jumalaa elämykselliseti ja intuitiivisesti. Einsteinin mukaan kosminen uskonnollisuus ilmenee ennen kaikkea kiinnostuksen kääntymisenä omasta itsestä ympäröivään maailmaan ja haluna "kokea olevaisuuden kokonaisuus yhtenäisenä ja mielekkäänä."
Tätä taustaa vasten onkin ymmärrettävää, että Einstein näki tieteen tutkimisen nimenomaan keinona lähestyä Jumalaa:"Kosmisen uskonnon kokemus on tieteen moottoreista voimakkain." Einstein ei kuitenkaan rajannut kosmista uskontoa pelkästään moderniin tieteeseen liittyväksi vaan hän näki sen edustajia myös historiassa taiteiden ja uskonnon alalla: Demokritos, Fransiskus Assisialainen ja Spinoza ammensivat Einsteinin mukaan uhmakkaan luovuutensa nimenomaan kosmisesta uskonkokemuksesta. Erityisesti Einstein antaa arvoa maailmanuskontojen perustajille:"Se mitä sellaiset persoonat kuin Buddha,Jeesus ja Mooses ovat tehneet ihmiskunnalle on tärkeämpää kuin se mitä päättelevä mieli on saanut aikaan." "Pappien höystöt" Einsteinin elämänasenteena oli epäilys kaikkia normeja ja auktoriteettejavastaan. Tieteen alueella tämä näkyi rohkeutena irtautua Newtoninmekaniikasta, uskonnon piirissä arvosteluna uskontojen nykytilaa kohtaan.
Einstein katsoi pappien luoman jumaluusopin usein peittävän uskonnon perustajan alkuperäisen hienon sanoman. Tämä koski myös kristinuskoa. Jos Jeesuksen oppi otetaan sellaisenaan ilman pappien höystöjä, se voisi pelastaa meidät kaikilta sosiaalisilta ongelmilta." Myös uskontojen väliset ristiriidat Einstein näki ennenkaikkea pappien vääristelyinä:"Jos nykyisten uskontojen kannattajat yrittäisivät vakavissaan toimia näiden uskontojen perustajien hengessä, silloin ei olisi mitään uskontojen välisiä kahnauksia."
Vuosisatamme merkkihenkilöistä olivat kasvissyöjiä Albert Einsteinin ohella mm. Albert Schweitzer ja Nobel-kirjailija Isaac Bashevis Singer.
( Lähteet: Seppo Laureman Luonnonfilosofian seminaarissa pitämä luento 8.2.1996; Albert Einstein: Mein Weltbild (1934); Albert Einstein: Out of my later years (1950); Ronald W. Clark: The Life of Albert Einstein (1973); Einari Peura )
Uskonnon harjoittaminen ja tieteen tekeminen saattavat usein tuntua melko etäisiltä asioilta. Tätä taustaa vasten tuntuu hämmästyttävältä se, mitenmonia fysiikan uranuurtajia on ajanut tutkimustyössään eteenpäinnimenomaan vahva usko Jumalan olemassaoloon. Mutta Galileita, Keppleriä,Newtonia ja Maxwellia yhdistää toinenkin seikka: heidän uskonnollisuutensa ei ole mahtunut kirkon kunakin aikana vaaliman maailmankuvan sisään.
Tähän joukkoon lukeutuu myös Albert Einstein, joka jo 12-vuotiaana joutui toteamaan, ettei kirkon Jumalasta antama kuva vastannut sitä kuvaa, jonka ihminen sai tarkkailemalla todellisuutta. Einstein ei koskaan hyväksynyt tätä tieteen ja uskonnon välistä ristiriitaa, hänestä molempien tehtävä oli perehtyä samaan ikuiseen totuuteen ts. Jumalaan: "Se mihin me fyysikot pyrimme on seurata Hänen jälkiään." Einsteinin käsitys uskonnoista Einstein oli syntyperältään juutalainen, mutta varttui täysin epäuskonnollisessa kodissa. Einsteinin oma juutalainen identiteetti kehittyi vasta aikuisella iällä sionistisen liikkeen ja Natsi-Saksan vainojen kautta, vahva uskonnollinen side juutalaisuuden oppiin jäi kuitenkin syntymättä. Einsteinin uskontokuvaan ei tiukka pitäytyminen yhteen tiettyyn uskontoon olisi sopinutkaan. Vuonna 1937 Einstein kirjoitti:" Kaikki uskonnot, taiteen lajit ja tieteet ovat saman puun oksia. Kaikkien näiden pyrkimysten tarkoituksena on jalostaa ihmisten elämää, nostaa se yksinomaan fyysistä olevaisuutta korkeammalle tasolle ja johtaa yksilö kohti vapautta."
Kirjassaan Mein Weltbild (1934) Einstein esittelee käsitystään uskontojen kolmivaiheisesta kehityksestä. Primitiivisin uskonnon muoto on Eisteinin mukaan "pelkouskonto", jossa luonnonvoimilta pyritään suojautumaan uhraamalla jumalille. "Moraaliuskonto" puolestaan on tyypillinen kehittyneemmille yhteiskunnille. Moraaliuskonnoille on luonteenomaista kirjoitettu oppi sekä kuva Jumalasta palkitsevana ja auttavana mutta myös rankaisevana olentona. Einstein korostaa ettei nykyisiä uskontoja voida suoraan jakaa moraali- ja pelkouskontoihin, mutta hän katsoo nykyisten maailmanuskontojen omaavan pääasiassa moraaliuskontojen piirteitä. Kosminen uskonto Uskonnon korkeimmaksi tasoksi Einstein näkee kosmisen uskonnon, jota ei voida pakottaa minkään kirjallisen opin muotoon. Kosminen uskonto ei tee kuvia Jumalasta, vaan lähestyy Jumalaa elämykselliseti ja intuitiivisesti. Einsteinin mukaan kosminen uskonnollisuus ilmenee ennen kaikkea kiinnostuksen kääntymisenä omasta itsestä ympäröivään maailmaan ja haluna "kokea olevaisuuden kokonaisuus yhtenäisenä ja mielekkäänä."
Tätä taustaa vasten onkin ymmärrettävää, että Einstein näki tieteen tutkimisen nimenomaan keinona lähestyä Jumalaa:"Kosmisen uskonnon kokemus on tieteen moottoreista voimakkain." Einstein ei kuitenkaan rajannut kosmista uskontoa pelkästään moderniin tieteeseen liittyväksi vaan hän näki sen edustajia myös historiassa taiteiden ja uskonnon alalla: Demokritos, Fransiskus Assisialainen ja Spinoza ammensivat Einsteinin mukaan uhmakkaan luovuutensa nimenomaan kosmisesta uskonkokemuksesta. Erityisesti Einstein antaa arvoa maailmanuskontojen perustajille:"Se mitä sellaiset persoonat kuin Buddha,Jeesus ja Mooses ovat tehneet ihmiskunnalle on tärkeämpää kuin se mitä päättelevä mieli on saanut aikaan." "Pappien höystöt" Einsteinin elämänasenteena oli epäilys kaikkia normeja ja auktoriteettejavastaan. Tieteen alueella tämä näkyi rohkeutena irtautua Newtoninmekaniikasta, uskonnon piirissä arvosteluna uskontojen nykytilaa kohtaan.
Einstein katsoi pappien luoman jumaluusopin usein peittävän uskonnon perustajan alkuperäisen hienon sanoman. Tämä koski myös kristinuskoa. Jos Jeesuksen oppi otetaan sellaisenaan ilman pappien höystöjä, se voisi pelastaa meidät kaikilta sosiaalisilta ongelmilta." Myös uskontojen väliset ristiriidat Einstein näki ennenkaikkea pappien vääristelyinä:"Jos nykyisten uskontojen kannattajat yrittäisivät vakavissaan toimia näiden uskontojen perustajien hengessä, silloin ei olisi mitään uskontojen välisiä kahnauksia."
Vuosisatamme merkkihenkilöistä olivat kasvissyöjiä Albert Einsteinin ohella mm. Albert Schweitzer ja Nobel-kirjailija Isaac Bashevis Singer.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tekstini keskiosan kappalejaolle tapahtui jotain lähetysvaiheessa. Inhaa lukea tuommoista "pötköä".
aiheesta sitten on tarkoitus keskustella? tuo nyt näytti lähinnä lainaukselta, eikä keskustelun aloitukselta.
Kiitos kommentistasi.