tapaisit itsesi? Kannustava, avulias ja luotettava? Vai antaisitko olla? ;)
Olisitko itsellesi hyvä
ystävä, jos nyt
111291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miksen olisi hyvä ystävä itselleni, koska olen sitä ollut koko ikäni muillekin...,
mullakin on paljon ystäviä, jotka kertovat omia asioitaan ja toisinaan kovin vaikeitakin. Toivottavasti ystäväni luottavat muhun jatkossakin. Jos rakkaus on lahja, yhtä suuri lahja on ystävyyskin.
Pidän tämmöisistä taviksista, jollainen itsekin olen. Melkoisen kannustava (en tuppaudu), kohtalaisen avulias (rajansa kaikella) ja älyttömän luotettava (sana pitää, en juorua, ajoissa paikalla, en jätä). Vikoineni päivineni.
Lisäksi olen kriittinen, varsinkin itseäni kohtaan, ja samalla kovin anteeksiantavainen, varsinkin itseäni kohtaan. Muita kohtaan vähemmän kriittinen ja vähemmän anteeksi antava ("mitä ne mulle nokittelee, pitäs huolen omista asioistaan").
Ystäviä on hyvin vähän, kaverillisia suhteita kehittyy helposti, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän karttelen tuttavuusvelvollisuuksia. Erakoitumassa vauhdilla.
..joitakin ei vain unohda koskaan.
Mukava nähdä sinua täällä!
Jennifer, mukava yllätys! Muisti on metka juttu, usein pystyy kuvailemaan, minkä tyyppisiä asioita ihmiset muistavat, esim. sellaisia, joista jää vahva muistijälki joko asioiden hyvyyden, miellyttävyyden takia tai jonkin pahan, epämiellyttävän takia, siinä välillä on sitten arpapeliä, mikä sattuu mieleen painumaan ja kauanko se pysyy ja palaako se enää tietoisuuteen. Kaikki eletty on kuitenkin tallessa siellä jossakin ja vaikuttaa elämänkokemuksena.
Mutta hassuja sitä voi muistaa! Et kyllä ikinä usko, mikä otsikko on painunut nuppiini (kuka otsikoita muka muistaa, niinpä niin!). "Pieni punainen pesuharja", aloitit kerran, vuosia sitten. Nappaava startti, kukapa ei kurkistaisi jatkoa :D. Mukavaa marraskuuta!
Ihan mahdoton tilanne, kumpikin halveksisi toista.
..kyllä olisin.
ainakin aluksi kiertää kaukaa. Luotaantyöntävä look onnistuu sen verran hyvin. Jos joutuisin kaltaiseni kanssa autiolle saarelle, voisin kyllä ystävystyä. Sitten olisin kyllä lojaali. Kai.
me treffataan, minä ja minä. Joo, kyllä mä kannustan mua, joskin joskus moitiskelenkin - mutta siitä yleensä taas saan nuhteita ... :D
Minuus on aika monitahoinen juttu, kuulkaas. On niinku se joka tuntee ja toimii, sit on se joka tarkkailee ja kommentoi tätä kaikkee esmes. Sitten on se tietoinen osuus, joka pelästyy, kun ei tunnista tunnettaan, vaikka se on hyvinkin tiedostamattomalla hallussa ...
Vai sitäkös tässä kysyttiinkin, että jos klooni kävelis vastaan ... Hui! No lähes niin on käynytkin, vähän on välillä kuin peiliin kattelis, mutta paljastu se sentään sellaseks sielunkumppaniks pikemminki ku klooniks.
Mutta se joka kantoi sotuani vaikkapa kymmenen vuotta sitten ... siihen olen kehitellyt pikku hiljaa äidillisempää ja lempeämpää, anteeksiantavampaa ja ymmärtävämpää suhdetta. Suosittelen muillekin.
En tainnu osua ihan häränsilmään, mitä ap:n kysymyksiin tulee, vai ...?
sulla on noin pirstoutunut tunne itsestäs?
Juu, ei ole. Tossa mun sepustuksessa ei ollut itse asiassa tunteista oikeastaan ollenkaan kyse. Pikemminkin raapaisin vähän käsityksiäni minuuden rakenteesta. Mutta todellakin vain raapaisin.
Kyllä mä koen minuuteni varsin ehyeksikin kokonaisuudeksi kaikkine osasineen. Joskus vain kielen tarjoama alunperin joihinkin käsityksiin pohjautuva terminologia vähän kuin loppuu kesken.
Mitä sä ajattelet sellasista laudahduksista vaikka, että sit mä otin itseäni niskasta kiinni, tai mä puhuin itelleni järkeä? Kuka siinä on niinku se minä?