Jotenkin tulee sellainen vaikutelma,että Auvinen olisi voinut kirjoittaa seuraavan tekstin.On tietysti mahdollista,että olen erehtynyt,mutta kuitenkin...).
Lukekaa ja arvioikaa:
" Vielä itsemurhan oikeutuksesta
Kirjoittanut: Ei sen kummempaa nimimerkkiä 26.10.2007 klo 12.43
Hiukan vielä itsemurhan oikeutuksesta
Ensimmäiseksi todettakoon, että olen ateisti eli en usko mihinkään jumaliin tai sielunvaelluksiin tai buddhiin vaan minulle ihminen on vain ja ainoastaan elukka. Ihminen on täsmälleen samanlainen eläin kuin kaikki muutkin eläimet ja kuoltuaan ihminen häviää olemattomiin eli annihiloituu. Kun krematorion uuni on kerran tehnyt tehtävänsä, mitään ei jää enää jäljelle.
Elämä on siis vain lyhyt tietoisuuden jakso kahden olemattomuuden välillä. Me tulemme olemattomuudesta ja häviämme olemattomuuteen, ja kun olemme kuolleet, emme edes tiedä että olemme joskus olleet olemassa.
Ihminen on siis elukka eikä elukkana sen kummempi kuin lehmä, rotta, meduusa tai ameeba. En näe ihmisellä mitään eritysisasemaa tai erityisarvoa muihin eläimiin nähden. Me olemme geeniemme tuote ja ihmisiä syntyy nussimalla. Geenimme määräävät mitä meistä tulee eli jokaisen ihmisen ominaisuudet on ennalta säädetty. Ihmisiä on tällä pallolla kuusi miljardia, eli se ainutlaatuisuudesta tai ihmisarvosta. Ihmisen erityisasema muihin eliöihin nähden johtuu yksinoman siitä, että ihminen on paljon vahvempi kuin muut ja nokkimisjärjestyksen huipulla, joten ihminen kykenee ottamaan itselleen etuoikeuksia.
Kuolema siis on kaiken loppu ja merkitsee olemattomuuteen häipymistä. Koska mitään jumalia ei ole, minua on turhaa pelotella helveteillä tai rangaistuksilla tai jälleensyntymillä. Itsemurha merkitsee siis vain pelkästään kohtalon ottamista omiin käsiin ja lopullisen kohtalon (olemattomuuteen häviämisen) omaehtoista jouduttamista.
Nyt on niin, että suurin osa ihmisistä täällä maailmassa on joko täysin yhdentekeviä tai vain haitaksi. Tilastollisten tosiasioiden mukaan maailman ihmisistä vain 20% on mitenkään merkityksellisiä. He ovat ne, jotka omistavat, osaavat, tekevät, vaikuttavat ja menestyvät. 70% ihmisistä on yhdentekeviä - he vain roikkuvat mukana ja tekevät rutiinitöitä ja heidät voidaan korvata toisilla samanlaisilla koska tahansa. 10%:sta ihmisiä on pelkkää riesaa - rikollisia, vähämielisiä, kroonisesti sairaita, pummeja, työnvieroksujia jne. Heistä pitäisi kaiken järjen mukaan päästä eroon, mutta uskovaisille ihmiselämä, täysin arvoton ja muiden kannalta jopa haitallinenkin, on pyhä lehmä, jota ei sovi kyseenalaistaa edes järkiperustein.
Samoin on selvää, että suurimmalle osalle ihmisistä elämä on pelkkää kärsimystä. Tuo sama 20/70/10 sääntö pätee tässäkin: 20%lle elämä on bailua ja ruusuilla tanssimista, 70%:lle se on paskaa tuulettimeen ja 10% tekee omansa ja muiden elämän kurjaksi.
Eli koska a) suurin osa ihmisistä on joko täysin yhdentekeviä tai heistä on vain pelkkää haittaa ja b) suurimmalle osalle ihmisiä elämä on joko kärsimystä tai täyttä paskaa, niin mikä on se juttu minkä vuoksi ketään pitää pakottaa olemaan tässä maailmassa vasten tahtoaan? Järkikulta sanoo, että silloin jos elämä on pelkkää paskaa eikä toivoa paremmasta ole, ja koska kuolet joka tapauksessa, niin mielekkäintä on lopettaa se kaikki kertarutinalla heti, koska lopputulos on aivan sama. Ei kukaan saa mitään bonuspisteitä kärsimällä vähän enemmän ja vähän pitempään.
Tarkastellaanpa sitten hiukan vastaväitteitä:
1. Itsemurha on pelkuruutta.
Tämä väite on äärimmäisen helppoa kumota. Kuolemanpelko on yksi ihmisen suurimmista peloista ja itsemurhaa harkitseva joutuu kohtaamaan tämän pelon yksin. Itsensä tappaminen ja kuolemanpelon voittaminen vaatii äärimmäisen määrän päättäväisyyttä, rohkeutta ja uskallusta.
Voidaan väittää myös, että itsemurha on pelkuruutta koska itsemurhan tekijä ei uskalla kohdata tulevia haasteita. Tämäkin väite on helppo kumota. Kaikessa on kyse todennäköisyyksistä. Yleensä itsemurhaa ajatteleva ja harkitseva miettii sitä, mitkä ovat todennäköisyydet selvitä em. haasteista ja mitkä ovat todennäköisyydet vain nujertua entistä pahemmin niiden alle ja menettää vielä sekin vähä, mikä jo on. Jos häviämisen todennäköisyys on suurempi kuin voittamisen, tällöin sinnittely johtaa vain entistä pahempaan kuseen - ja mitä pahemmin ihminen on siellä pohjilla, sitä mahdottomampaa sieltä enää on nousta. Siksi itsemurha riittävän aikaisessa vaiheessa merkitsee välttymistä entistä pahemmilta kärsimyksiltä, koska lopputulos joka tapauksessa on sama. Kyse ei siis ole pelkuruudesta, vaan todennäköisyyksien ymmärtämisestä.
2. Itsemurha on itsekkyyttä
Ensinnäkin joka ainoa olento tässä maailmassa on itsekäs, joten sillä on turhaa jeesustella. Toiseksi kumpi on itsekkäämpää: pakottaa joku, jonka elämällä ei ole enää mitään arvoa tai joka on olemassa vain muiden nyrkkeilysäkkinä tai sylkykuppina, nokkimisjärjestyksen siellä pohjilla, elämään väenväkisin vaiko antaa tämän olla oman elämänsä herra ja päättää se itse. Mielestäni sellaisen ihmisen pakottaminen elämään, joka ei itse koe elämäänsä enää mitenkään mielekkäänä, on todella itsekästä.
3. Elämä on lahja Jumalalta eikä sitä sovi heittää menemään.
Ensinnäkään mitään jumalia ei ole ja toiseksi lahjan antamisella on aina jokin taka-ajatus. Mikä on ollut Jumalan taka-ajatuksena sen lahjan antamisessa? Toiseksi, kun aikuiset ihmiset antavat lahjoja, heillä on siihen aina jokin motivaatio, ja kun lahja on rikki, epätäydellinen tai aiheuttaa saajalleen pelkkää riesaa, voidaan kyseenalaistaa Jumalan motiivit. Miksi Jumala haluaa aiheuttaa tämän lahjan saamisella riesaa vastaanottajalle? Haluaako Jumala kiusata ihmisiä ja rääkätä heitä ja tietoisesti tuottaa heille kärsimystä?
Entäpä, jos Jumala onkin äärimmäisen _paha_ olento, ja on luonut ihmiset vain rääkätäkseen, kiduttaakseen ja kiusatakseen heitä, ja saa sadistista nautintoa saadessaan nähdä luotujensa kärsivän. Miten tällaiseen jumaluuteen pitäisi suhtautua? Eikö itsemurha ole äärimmäisin tirpanflippaus tällaista kosmista paskiaista kohtaan?
4. Itsemurhaaja joutuu helvettiin
Ensiksi haluan todisteet siitä ja toiseksi jos näin on, on se merkki siitä, että Jumala on paatunut sadisti. Viittaan sillä tuohon edelliskohtaan: ensin tuo Jumala antaa lahjan, josta saajalleen on pelkkää riesaa ja sitten se sama Jumala rankaisee lahjan saajaa siitä eroonhankkiutumisesta. Jumalan motiivit ovat hyvin oudot. Voidaan myös väittää, että on parempi olla olemassa - edes jossakin muodossa - kuin olematon. Tämä väite on täysin kestämätön. Olemattomuuden tila on täysin neutraali - olematon ei kykene kokemaan onnea tai iloa, muttei varsinkaan myöskään tuskaa eikä kärsimystä. Nyt jos elämä on pelkkää kärsimystä, tuskaa, muitten pilkkaa ja kiusantekoa, siis sanalla sanoen helvettiä, tällöin olemassaolon itseisarvo on alhaisempi kuin olemattomuuden. Tuhoamalla itsensä tämä ihminen kyllä poistaa itseltään mahdollisuuden olla koskaan onnellinen, mutta kaikki hänen kärsimyksensä lakkaavat samalla. Kaikessa on jälleen kyse todennäköisyyksistä. Mikäli todennäköisyys sille että kärsimykset jatkuvat kertaa kärsimyksen nettomäärä on suurempi kuin todennäköisyys sille että onni kääntyy kertaa odotettavissa olevan onnen nettomäärä, tällöin kaikkein mielekkäintä on tehdä itsemurha.
Mietitäänpä. Elämä on kuin pokeripeli. Kaikki saavat jotkut kortit alussa, ja jotkut saavat paremmat kuin toiset. Teini-iässä saa sitten vaihtaa. Jotkut saavat paremmat kortit kuin toiset, jotkut pysyvät omillaan ja jotkut menettävät senkin vähän. Nyt kaikki pokeria pelanneet tietävät, että jos kortit ovat huonot eikä bluffi mene läpi, mielekkäintä on luovuttaa. Luovuttamalla riittävän aihaisessa vaiheessa minimoidaan tappiot. Eli jos elämässä ei voi voittaa ja odotettavissa on pelkkää kärsimystä - työttömyyys, ilman puolisoa jääminen, kiusatuksi tuleminen, köyhyys jne - mielekkäintä on luovuttaa ja surmata itsensä riittävän varhaisessa vaiheessa, niin tällöin kärsimys minimoituu.
Kuten totesin, lopputulos on joka tapauksessa sama. No matter if you are king or a street sweeper, in the end you will dance with the Grim Reaper. Me kaikki häviämme lopulta olemattomiin. Miksi kärsiä ennen sitä?
Kärsimyksessä on mieltä vain, jos siitä on odotettavissa itselle jotain positiivista. Esimerkiksi opiskelija voi odottaa vuosikausien köyhyyden ja lukemisen jälkeen oppiarvoa ja parempaa työpaikkaa kuin ilman. Mutta sellaisen kärsimyksen kokeminen, josta ei ole odotettavissa mitään positiivista itselle, on pelkkää typeryyttä. Kärsimyksentäyteinen elämä, josta ei ole odotettavissa mitään mielekästä tulevaisuudessa, on yhtä järkevää kuin olla käyttämättä lämpimiä vaatteita talvipakkasessa.
Eli mikä se pointti itsemurhassa ja sen vastenmielisyydessä oikein on? Minun mielestäni ihmisen suvereniteettiä itseensä on kunnioitettava, ja elämässään epäonnistuneelle ihmiselle on annettava mahdollisuus lopettaa se kaikki kertalaukauksella. "
Lukekaa ja arvioikaa:
" Vielä itsemurhan oikeutuksesta
Kirjoittanut: Ei sen kummempaa nimimerkkiä 26.10.2007 klo 12.43
Hiukan vielä itsemurhan oikeutuksesta
Ensimmäiseksi todettakoon, että olen ateisti eli en usko mihinkään jumaliin tai sielunvaelluksiin tai buddhiin vaan minulle ihminen on vain ja ainoastaan elukka. Ihminen on täsmälleen samanlainen eläin kuin kaikki muutkin eläimet ja kuoltuaan ihminen häviää olemattomiin eli annihiloituu. Kun krematorion uuni on kerran tehnyt tehtävänsä, mitään ei jää enää jäljelle.
Elämä on siis vain lyhyt tietoisuuden jakso kahden olemattomuuden välillä. Me tulemme olemattomuudesta ja häviämme olemattomuuteen, ja kun olemme kuolleet, emme edes tiedä että olemme joskus olleet olemassa.
Ihminen on siis elukka eikä elukkana sen kummempi kuin lehmä, rotta, meduusa tai ameeba. En näe ihmisellä mitään eritysisasemaa tai erityisarvoa muihin eläimiin nähden. Me olemme geeniemme tuote ja ihmisiä syntyy nussimalla. Geenimme määräävät mitä meistä tulee eli jokaisen ihmisen ominaisuudet on ennalta säädetty. Ihmisiä on tällä pallolla kuusi miljardia, eli se ainutlaatuisuudesta tai ihmisarvosta. Ihmisen erityisasema muihin eliöihin nähden johtuu yksinoman siitä, että ihminen on paljon vahvempi kuin muut ja nokkimisjärjestyksen huipulla, joten ihminen kykenee ottamaan itselleen etuoikeuksia.
Kuolema siis on kaiken loppu ja merkitsee olemattomuuteen häipymistä. Koska mitään jumalia ei ole, minua on turhaa pelotella helveteillä tai rangaistuksilla tai jälleensyntymillä. Itsemurha merkitsee siis vain pelkästään kohtalon ottamista omiin käsiin ja lopullisen kohtalon (olemattomuuteen häviämisen) omaehtoista jouduttamista.
Nyt on niin, että suurin osa ihmisistä täällä maailmassa on joko täysin yhdentekeviä tai vain haitaksi. Tilastollisten tosiasioiden mukaan maailman ihmisistä vain 20% on mitenkään merkityksellisiä. He ovat ne, jotka omistavat, osaavat, tekevät, vaikuttavat ja menestyvät. 70% ihmisistä on yhdentekeviä - he vain roikkuvat mukana ja tekevät rutiinitöitä ja heidät voidaan korvata toisilla samanlaisilla koska tahansa. 10%:sta ihmisiä on pelkkää riesaa - rikollisia, vähämielisiä, kroonisesti sairaita, pummeja, työnvieroksujia jne. Heistä pitäisi kaiken järjen mukaan päästä eroon, mutta uskovaisille ihmiselämä, täysin arvoton ja muiden kannalta jopa haitallinenkin, on pyhä lehmä, jota ei sovi kyseenalaistaa edes järkiperustein.
Samoin on selvää, että suurimmalle osalle ihmisistä elämä on pelkkää kärsimystä. Tuo sama 20/70/10 sääntö pätee tässäkin: 20%lle elämä on bailua ja ruusuilla tanssimista, 70%:lle se on paskaa tuulettimeen ja 10% tekee omansa ja muiden elämän kurjaksi.
Eli koska a) suurin osa ihmisistä on joko täysin yhdentekeviä tai heistä on vain pelkkää haittaa ja b) suurimmalle osalle ihmisiä elämä on joko kärsimystä tai täyttä paskaa, niin mikä on se juttu minkä vuoksi ketään pitää pakottaa olemaan tässä maailmassa vasten tahtoaan? Järkikulta sanoo, että silloin jos elämä on pelkkää paskaa eikä toivoa paremmasta ole, ja koska kuolet joka tapauksessa, niin mielekkäintä on lopettaa se kaikki kertarutinalla heti, koska lopputulos on aivan sama. Ei kukaan saa mitään bonuspisteitä kärsimällä vähän enemmän ja vähän pitempään.
Tarkastellaanpa sitten hiukan vastaväitteitä:
1. Itsemurha on pelkuruutta.
Tämä väite on äärimmäisen helppoa kumota. Kuolemanpelko on yksi ihmisen suurimmista peloista ja itsemurhaa harkitseva joutuu kohtaamaan tämän pelon yksin. Itsensä tappaminen ja kuolemanpelon voittaminen vaatii äärimmäisen määrän päättäväisyyttä, rohkeutta ja uskallusta.
Voidaan väittää myös, että itsemurha on pelkuruutta koska itsemurhan tekijä ei uskalla kohdata tulevia haasteita. Tämäkin väite on helppo kumota. Kaikessa on kyse todennäköisyyksistä. Yleensä itsemurhaa ajatteleva ja harkitseva miettii sitä, mitkä ovat todennäköisyydet selvitä em. haasteista ja mitkä ovat todennäköisyydet vain nujertua entistä pahemmin niiden alle ja menettää vielä sekin vähä, mikä jo on. Jos häviämisen todennäköisyys on suurempi kuin voittamisen, tällöin sinnittely johtaa vain entistä pahempaan kuseen - ja mitä pahemmin ihminen on siellä pohjilla, sitä mahdottomampaa sieltä enää on nousta. Siksi itsemurha riittävän aikaisessa vaiheessa merkitsee välttymistä entistä pahemmilta kärsimyksiltä, koska lopputulos joka tapauksessa on sama. Kyse ei siis ole pelkuruudesta, vaan todennäköisyyksien ymmärtämisestä.
2. Itsemurha on itsekkyyttä
Ensinnäkin joka ainoa olento tässä maailmassa on itsekäs, joten sillä on turhaa jeesustella. Toiseksi kumpi on itsekkäämpää: pakottaa joku, jonka elämällä ei ole enää mitään arvoa tai joka on olemassa vain muiden nyrkkeilysäkkinä tai sylkykuppina, nokkimisjärjestyksen siellä pohjilla, elämään väenväkisin vaiko antaa tämän olla oman elämänsä herra ja päättää se itse. Mielestäni sellaisen ihmisen pakottaminen elämään, joka ei itse koe elämäänsä enää mitenkään mielekkäänä, on todella itsekästä.
3. Elämä on lahja Jumalalta eikä sitä sovi heittää menemään.
Ensinnäkään mitään jumalia ei ole ja toiseksi lahjan antamisella on aina jokin taka-ajatus. Mikä on ollut Jumalan taka-ajatuksena sen lahjan antamisessa? Toiseksi, kun aikuiset ihmiset antavat lahjoja, heillä on siihen aina jokin motivaatio, ja kun lahja on rikki, epätäydellinen tai aiheuttaa saajalleen pelkkää riesaa, voidaan kyseenalaistaa Jumalan motiivit. Miksi Jumala haluaa aiheuttaa tämän lahjan saamisella riesaa vastaanottajalle? Haluaako Jumala kiusata ihmisiä ja rääkätä heitä ja tietoisesti tuottaa heille kärsimystä?
Entäpä, jos Jumala onkin äärimmäisen _paha_ olento, ja on luonut ihmiset vain rääkätäkseen, kiduttaakseen ja kiusatakseen heitä, ja saa sadistista nautintoa saadessaan nähdä luotujensa kärsivän. Miten tällaiseen jumaluuteen pitäisi suhtautua? Eikö itsemurha ole äärimmäisin tirpanflippaus tällaista kosmista paskiaista kohtaan?
4. Itsemurhaaja joutuu helvettiin
Ensiksi haluan todisteet siitä ja toiseksi jos näin on, on se merkki siitä, että Jumala on paatunut sadisti. Viittaan sillä tuohon edelliskohtaan: ensin tuo Jumala antaa lahjan, josta saajalleen on pelkkää riesaa ja sitten se sama Jumala rankaisee lahjan saajaa siitä eroonhankkiutumisesta. Jumalan motiivit ovat hyvin oudot. Voidaan myös väittää, että on parempi olla olemassa - edes jossakin muodossa - kuin olematon. Tämä väite on täysin kestämätön. Olemattomuuden tila on täysin neutraali - olematon ei kykene kokemaan onnea tai iloa, muttei varsinkaan myöskään tuskaa eikä kärsimystä. Nyt jos elämä on pelkkää kärsimystä, tuskaa, muitten pilkkaa ja kiusantekoa, siis sanalla sanoen helvettiä, tällöin olemassaolon itseisarvo on alhaisempi kuin olemattomuuden. Tuhoamalla itsensä tämä ihminen kyllä poistaa itseltään mahdollisuuden olla koskaan onnellinen, mutta kaikki hänen kärsimyksensä lakkaavat samalla. Kaikessa on jälleen kyse todennäköisyyksistä. Mikäli todennäköisyys sille että kärsimykset jatkuvat kertaa kärsimyksen nettomäärä on suurempi kuin todennäköisyys sille että onni kääntyy kertaa odotettavissa olevan onnen nettomäärä, tällöin kaikkein mielekkäintä on tehdä itsemurha.
Mietitäänpä. Elämä on kuin pokeripeli. Kaikki saavat jotkut kortit alussa, ja jotkut saavat paremmat kuin toiset. Teini-iässä saa sitten vaihtaa. Jotkut saavat paremmat kortit kuin toiset, jotkut pysyvät omillaan ja jotkut menettävät senkin vähän. Nyt kaikki pokeria pelanneet tietävät, että jos kortit ovat huonot eikä bluffi mene läpi, mielekkäintä on luovuttaa. Luovuttamalla riittävän aihaisessa vaiheessa minimoidaan tappiot. Eli jos elämässä ei voi voittaa ja odotettavissa on pelkkää kärsimystä - työttömyyys, ilman puolisoa jääminen, kiusatuksi tuleminen, köyhyys jne - mielekkäintä on luovuttaa ja surmata itsensä riittävän varhaisessa vaiheessa, niin tällöin kärsimys minimoituu.
Kuten totesin, lopputulos on joka tapauksessa sama. No matter if you are king or a street sweeper, in the end you will dance with the Grim Reaper. Me kaikki häviämme lopulta olemattomiin. Miksi kärsiä ennen sitä?
Kärsimyksessä on mieltä vain, jos siitä on odotettavissa itselle jotain positiivista. Esimerkiksi opiskelija voi odottaa vuosikausien köyhyyden ja lukemisen jälkeen oppiarvoa ja parempaa työpaikkaa kuin ilman. Mutta sellaisen kärsimyksen kokeminen, josta ei ole odotettavissa mitään positiivista itselle, on pelkkää typeryyttä. Kärsimyksentäyteinen elämä, josta ei ole odotettavissa mitään mielekästä tulevaisuudessa, on yhtä järkevää kuin olla käyttämättä lämpimiä vaatteita talvipakkasessa.
Eli mikä se pointti itsemurhassa ja sen vastenmielisyydessä oikein on? Minun mielestäni ihmisen suvereniteettiä itseensä on kunnioitettava, ja elämässään epäonnistuneelle ihmiselle on annettava mahdollisuus lopettaa se kaikki kertalaukauksella. "
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuommoiset joutaa mennä vaikka eivät olisi Auvisiakaan. Antaa mennä vaan jos siltä tuntuu. Mutta ei sitä tarvitse sitten muita viedä mukanaan. Heillä voi olla terve itsetunto ja maailmankuva.
Elollinen maailma on huomattavasti hienompi paikka kuin mitä tuo kirjoittaja kuvittelee.
ei kyllä yhtään aikaisempien kirjoitusten "tasoinen", että enpä usko...
suomalaisen ekoajattelijan tekstiltä.
Kerta kaikkiaan loistava kirjoitus. Noinhan se on, ei siitä mihinkään pääse. Kyllähän tuo itsemurha kannattaisi, koska tulevaisuus tulee olemaan niin minulle kuin muillekkin hyvin synkkä. En kuitenkaan tee itsemurhaa seuraaviin syihin vedotan
1. Olen pelkuri
2. Yritän oljenkortta tulevaisuudesta. Kyllähän Lotossakin aina joku voittaa
Ajatukset on ainakin yks-yhteen ja kun lopussa on vielä tuo hänelle niin tyypillinen englannin- kielinen osio olen kyllä aika vakuuttunut.
Ja jutun kirjoittaja tuntuu olevan myös samassa elämän vaiheessa, eli koulun loppusuoralla.
Toisaalta jutussa käsitellään vain oikeutusta oman itsensä surmaamiseen ja Pekallahan oli ollut jo jonkin aikaa mielessä apinoida amerikkalaisia koulusurmaajia.
Ehkä hän kuitenkin tässä vaiheessa vielä osasi kommunikoida tuntemattomien kanssa netissä, jotenkin ymmärrettävällä tavalla, ennekuin lopullinen hämärä laskeutui hänen mieleensä.
"...ja elämässään epäonnistuneelle ihmiselle on annettava mahdollisuus lopettaa se kaikki kertalaukauksella. "
Tämä ainakin tuntuisi täsmäävän Auvisen tapauksessa.Valitettavasti teki päätöksen monen muunkin kohtalon puolesta.
Ps.Itsemurha "laukauspäähän"-metodilla meinasi epäonnistua Auvisen kohdalla.Ei taida olla metodina olla kaikkein parhaimpia.Mahdollisuus jäädä henkiin vammautuneena on liian suuri.
mitä ite oon auvisen txtiä lukenut,ne on ollut enmmän kirja kielellä esim. siinä lukis varmaan eläimet ei elukat ja olis enemmän tollast poliittista juttua... käykää lukeen niitä sen txtejä ja verratkaa ite. onhan näitä itsemurha ihmisiä enemmän kuin vain pekka.
kirjoituksessahan nimen omaan puhutaan eläimistä, mutta myös elukoista, ehkä vain toiston välttämiseksi.
Tämä kirjoitus pureutuu aiheeseen yksilön oikeus tappaa itsensä ja on siinä mielessä epäpoliittinen.
Kirjoittaja pysyy hyvin aiheessaan.
Matti Haapoja teki, ehkä yhtä monta murhaa kuin tama teini (lisäksi pakomatkoillaan Siperiasta surmasi paljon hevosajoneuvon kuljettajia, hevosta vaihtaessaan) ;koska suuttui helposti loukattaessa tai esim. sisarta loukattaessa.
Sarjamurhaajia molemmat.