Teetin sormuksen
tuhkasta
takoivat tuonelan sepät
siniset silmäsi sulat
siivet katseiden
jäisten
Pudottivat käteeni lähetit
kämmenelleni
sinut
Olen järjiltäni
turhamaisuudesta
vihdoin
rakkaudesta
olet nyrkissä ikuinen
kylmä sininen
minun
(lähde:HS)
tuhkasta
takoivat tuonelan sepät
siniset silmäsi sulat
siivet katseiden
jäisten
Pudottivat käteeni lähetit
kämmenelleni
sinut
Olen järjiltäni
turhamaisuudesta
vihdoin
rakkaudesta
olet nyrkissä ikuinen
kylmä sininen
minun
(lähde:HS)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sulla ne on mahtavat mielikuvat runoissasi Flau : )
Tässä turhamaisuuden ehkäisypilleri ole hyvä Q
ja Sinua ei voi ohittaa tänäänkään Flau.
Järjiltäni taidan olla minäkin, mutta tässä on
taas jotain, jotain, jotain - ugh.
Mää olen nyt lukenu viikon hesarit... eikä jälkeäkään mistään tuhkasta(?) - Pitääkö ne polttaa vai... *ihmettelee*
Runo on kyllä onnistunut vangitsemaan minun poloisen sieluni - ihmeellisellä sinisellä loisteellaan - monta karaattia täyttä tavaraa =)
mutta se taisi olla viime viikonlopun lehdessä (?).
Tarina oli niin makaaberi, että se jäi jotennin kaivelemaan päätä. Ja nyt, kun on jo vissiin tiistai, niin tämä jysähti tajuntaan vielä karmeampana:
Jossain jenkeissä on olemassa yritys johon voi viedä krematoroidun puolisonsa (koiran, kissan, terraarion) ja jäljelle jääneestä tuhkasta puristetaan sormukseen sininen timantti.
Hinta ja ajatus olivat tietenkin aivan kohdallaan.
Pohdiskelen tässä ikuisen rakkauden rajatonta aikaa ja lopullista muotoa :)
Sun Air oli muuten aivan myksittävä, melkein kuin Beethovenin Eroica :)
Joo, taitaa se vaan olla - voi Jeesus!
Vaikka toisaalta... pidetäänhän niitä tuhkia takanreunallakin - kääk!
Kiitos - Airinkin puolesta =)
Pastoral on myös erityinen - joskus maalailin sen tahdissa... musiikki voitti :/
Ai, että vielä maalailetkin? En ole milläänlailla utelias persoona, mutta voisinko varovaisesti tiedustella teiltä millä tekniikalla te tapaatte maalata?
Itse tapaan sulkea silmät kuunnellessani Beettiksen sinfooonioita. Tämä siksi, että näkymä edessäni saattaisi muodostua osaksi musiikkia. Joten on parempi olla pimeässä - siellä kun on musiikin kaikki värit.
Takanreunalle anoppi...? Salli mun nauraa :)
Häh *hih* - tarvitaanko sellaistakin...?
Lätkin värejä kankaalle, paperille, seinälle, lattialle, autoon, puihin... milloin siveltimellä milloin sormillani milloin milläkin, vaikka veitsenkärjellä =)
Olen impressionisti henkeen ja vereen - tuotokseni eivät ole aina samaa mieltä tosin...
Tarvitsen musiikkia pitämään itseni kasassa ja estämään liiottelua - heh hee, uskoo ken voi!
Avattuna, kylmänä ja pöydällä - se anoppi - vaiko olut?
Olisihan se pitänyt arvata sun tavasta kirjoittaa ja katsella tätä maailmaa: se on kuvataiteilijan tapa kokea.
En koskaan vertaile ketään keneenkään toiseen, mutta nyt tässä on aivan pakko niin tehdä, jotta saisin sanottua sen mitä on ihan pakko (pää nykii).
Joillakin ihmisillä on ihmeellinen kyky löytää erilaisia näkökulmia aivan arkisiin asioihin. Heitä ei ole kovinkaan montaa, mutta jos heitä ei olisi, niin elämä näyttäisi todellakin vain siltä miltä se näyttää.
Itse rakastuin Claude Monet'n Ruenin katedraaliin aivan pikkupoikana, en tiedä miksi (en muista mikä se niistä versioista oli).
Sen jälkeen tarina on niin pitkä, etten sitä ala tässä vääntämään.
Tekniikalla tarkoitin sitä mönjää jolla impresseeraat. Onko se öljy vai akryyli, vai meneekö kaikki ja ihan sekasin?
Mieluummin ottaisin sen bissen - jos se on kylmä (lämminkin menee vaihtoehtojen vähyydessä).
Sitten et ehkä ylläty (tai pelästy!) kun sanon että kuulen värejä... eiku väreinä - väreissä - äh, miten tuo nyt sanotaan, no tiedät!
En kuitenkaan kovin kliseisesti ~ rakkaus = punainen, viha = vielä punaisempi *hih*, suru = musta (minulle se on harmaa...) tai noin, enempikin värit ovat kuullun aura ja siellä ringissä on mitä oudoinpia värejä.
Vesiväreillä - oikein sellaisilla vanhanaikaisilla nappiväreillä ;D
Joskus jaksoin tuhrata öljyilläkin, mutta vernissan käytöstavat eivät oikein miellytä ja tinneri sekoittaa pään :O
Sain synttärilahjaksi akryylivärejä, mutta aristelen vielä hieman niitä... otan joskus niitä käteeni ja punnitsen ja haistelen, mutta pelottaa =)
Vesivärit käyttäytyvät hyvin ja samaa toivon näiltä akryyleiltäkin!!
Monet'n liljat ja lumpeet ovat valoisuudessaan minun suosikkejani - niissä on ilo!
Yksi bisse tulee -> C(_)
Missä se paikka oli?
Tarvitaanko yhteen timanttiin monenkin ukon jäännökset?
*Kylmä sininen
minun*
Oh, kyllä se vaan käy, heti kun olen saanut
tarpeekseni tästä runosta ;)
Mun piti vähän kalkuloida tuota lopputulosta. Ja tässä on eräänlainen kylmiltään kehitelty hypoteettinen kaava:
"Mies kertaa määrä on jokatapauksessa väärä"