Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Pähkäilyä...

    On tää elo, ja ihmismieli joskus niin mutkikasta...
    Eron jälkeen oli yksinäistä, tunteet ylä- ja alamäkeä, halusin jonkun vierelleni, halusin silti pitää kiinni vapaudestani, elää yksin.
    Nyt seurusteltuani reilun vuoden, en tiedä mitä tehdä, tahtoa, mitä jatkoa...
    Yhdessä on hyvä olla, muutaman päivän erossa olo aiheuttaa ikävää ja kaipausta.
    Silti nautin, kun saan olla yksin, vain minä ja lapset, ja meidän arjen "omat kuviot"
    Ja kuitenkin tuntuu hyvältä, kun työpäivän jälkeen tulet luoksemme, vietämme illan yhdessä, "asustelet" meillä.
    Askel eteenpäin arveluttaa, pelottaa onnistaako yhteiselo, haluan turvata lapsilleni onnellisen kodin, haluan vierelleni elämänkumppanin, haluan elää itsenäistä elämää...
    Niin ristiriitaista, ei helppoa, ei osaa päättää, ainakaan vielä...
    Kuinka kauan pitää odottaa, kuinka kauan jaksaa odottaa...
    1426
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Olen itse samassa tilanteessa! Tosin kipeä ero takana!
    Nyt hyvä luottavainen ja hellä suhde mutta haluanko kuitenkaan? Olen itsenäinen nainen yhdessä tyttären kanssa kaikikki ok! Kaipaan kuitenkin häntä, yksinhuoltja miestä kun hän ei ole luonani!
    Olen keski-ikäinen itsenäinen omillani toimeentuleva... mutta rakastanko oikeasti vai kaipaanko vain läheisyyttä?
    Hän tahtoo muuttaa yhteen minä en! Se ei tarkoita ettikö hän olisi tärkeä!
    Elämä on.... monimutkaista!

    Äänestä

    Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    suuntaan ja toiseen... kirjoitti:

    On tää elo, ja ihmismieli joskus niin mutkikasta...
    Eron jälkeen oli yksinäistä, tunteet ylä- ja alamäkeä, halusin jonkun vierelleni, halusin silti pitää kiinni vapaudestani, elää yksin.
    Nyt seurusteltuani reilun vuoden, en tiedä mitä tehdä, tahtoa, mitä jatkoa...
    Yhdessä on hyvä olla, muutaman päivän erossa olo aiheuttaa ikävää ja kaipausta.
    Silti nautin, kun saan olla yksin, vain minä ja lapset, ja meidän arjen "omat kuviot"
    Ja kuitenkin tuntuu hyvältä, kun työpäivän jälkeen tulet luoksemme, vietämme illan yhdessä, "asustelet" meillä.
    Askel eteenpäin arveluttaa, pelottaa onnistaako yhteiselo, haluan turvata lapsilleni onnellisen kodin, haluan vierelleni elämänkumppanin, haluan elää itsenäistä elämää...
    Niin ristiriitaista, ei helppoa, ei osaa päättää, ainakaan vielä...
    Kuinka kauan pitää odottaa, kuinka kauan jaksaa odottaa...

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu