Ken enää muistaa äiti Teresan
tai kurjat katulapset Kalkutan,
kun sisaret käy rintamaan
ja vaatii lisää maksamaan.
On unohtunut aate Albertin,
tuon Lambarenen vanhan tohtorin.
On raha suurin arvo yksinään
ja sitä ilman Norjaan lähdetään.
On usko luja rahan mahtiin
ja pakko marssia sen tahtiin.
Ei potilaitten luona ehdi valvoa,
kun tätä mahtia on pakko palvoa.
Siis keskoslapsen kehtoa
nyt kuka viitsii kiikuttaa?
On siinä monta ehtoa,
ennenkuin se ketään liikuttaa.
tai kurjat katulapset Kalkutan,
kun sisaret käy rintamaan
ja vaatii lisää maksamaan.
On unohtunut aate Albertin,
tuon Lambarenen vanhan tohtorin.
On raha suurin arvo yksinään
ja sitä ilman Norjaan lähdetään.
On usko luja rahan mahtiin
ja pakko marssia sen tahtiin.
Ei potilaitten luona ehdi valvoa,
kun tätä mahtia on pakko palvoa.
Siis keskoslapsen kehtoa
nyt kuka viitsii kiikuttaa?
On siinä monta ehtoa,
ennenkuin se ketään liikuttaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oli sekä historiaa että ajankohtaisuutta saatu sopivaan muotoon.
Riimität taitavasti.
Sattuttava runo, eikä kuitenkaan mitään paatosta.
Ajatus, että joku jää hoitamatta?????........
Kuten varmasti jääkin, hui!
Hieno runo ja Hopeakampa vastauksistanne. Pelkäsin tulevan ennemminkin vastalauseita.
Mutta ilman epäilystä, vainajia tulee varmasti, jos tilanne etenee suunniteltuun. Hyvinkin runon arvoisia.
Olet taiten rakentanut runosi aiheesta, joka
puhuttaa meitä kaikkia nyt.
Viimeinen säkeistö, sen kaksi ensimmäistä
lausetta saa silmieni eteen tuon kehdon, jossa
pieni ihmisen alku nukkuu.
Kiitos runostasi Toisin silmin.
Mikäpä meidän terveitten on lakonkin aikana, mutta avuttomat ja siihen osattomat panevat ajattelemaan
asioitten tärkeysjärjestyksiä.