Elä hättäele

Palattuani ulkomailta lapsuuteni kotiin, niin huomasin, että pieni aitta sopisi kivasti pihan reunaan. Hankin eräästä maalaistalon riviaitasta parin huoneen hirret ja ryhdyin rakentamaan. Ensin perustukset ja sitten nousivat seinät ja katto. Aitta oli melkein valmis, kun äiti ilmestyi viereeni ja antoi taas pienen vihjeen. "Elä sinä poeka tie tätä aettoo ihan valamiiks. Jätä se vähän kesken. Jos niin sattuu, että löyvvät sopivan puolison, niin anna senkii olla mukana rakentamassa ies jonkii verran". Niinhän siinä kävi, että tulevan vaimoni kanssa olemme yhdessä siirtäneet aitan sopivampaan paikkaan ja rakentaneet ja sisustaneet paljon muutakin yhdessä.