Yön valvoja

Ku ei oo oikeen toisinkaan tainnu ja jotaan sitä leivän etehen pitää teherä.
Nyhän täs on jo herran päivät ja saa nukkua yöt omaas sängyys ja rauhassa.
Soon tua auto homma sellaasta kiertämistä ja se kannattavuuren piiskuri koko ajan vielä siinä takapuolen takana vauhrittamas.
Kuitenkin oon pitäny aina työstäni niin ajoos ollessa ku tuolla pajaan puolellaki. Tai minulla ku ei oo mihin vertaasi ku en muuta hantvärkkiä koskaan harijoottanukkaan.
Tottahan sitä varmahan jokaanen aatteloo mielessänsä notta jos oliisin teheny tai menetelly niin ja niin, niin ny oliisin se ja se.
Soon sitä jäläkiviisautta ja sitä on maalimas aina eniten, soon oikeen oma viisautensa laji.
Ei vaivatoonta leipää oo olemaskaan.
Ei tämä kuitenkaan mikään perinne ammatti trenkää olla ja muhun se ny loppuuki meirään sakiis. Poika hommasi hyvään viraan ittelensä ja pärijaavät miniän kans ihan koko hyvin.
Oman kohtani oon aatellu jotta teen ja touhuan niin pitkähän ku ikä ja terveyski antaa myöten. Eikä minulta jää mitään kesken, joka ilta ku makuulle laitan niin kiitän luojaani eletystä päivästä ja soon aina siltä osiin kontrahti harijapäällä.
Eikä kukaan oo korvaamaton, ei mihinkään hommahan, tuloo sitten uureet Matit ja Maijat jatkamahan siitä mihin me lopetettihin. Niin soon aina ollu ja se järijestys on hyvä, ihan sitte paraas maharollinen. Sitten ku tuloo vanhuuren vaivat ja askel lyhenöö, tökkääntyen viimeen kokonansa ja pääsöö pois maaliman vaivoosta. Eikö soo se paras palakka kuitenkin. Ikää ku tuloo niin sitä ei enää niinkään kapinoo elämää vastahan ja orottaa niitä sellaasia suvanto paikkoja. Mihinä on sitten niinkuun aikaa paremmin töövätä ympärillensä ja kattoa elettyä elämää sillälaalla hollilta ja antaa virran vierä, kyllä ne siellä satamas sitten koppaa sepään venehen kiinni, halusi tai ei. terv. taas iltahan päässy seppä ja tämä Tiitu täältä meirää kotoa.

Kunon selkäranka mikä on - skolioottinen, nikamavaurioinen, ei ihan oireetonta viikkoa koe.
Sellaisen kanssa voi elää kun jokaisena viikonpäivänä uhraa sen kotikuntouttamiseen runsaan ½-tuntia.

Maksaa vaan vahvaa sitoutumista omaehtoiseen mobilisaatioon, treeniin, ei rahaa.
Joitain ohjeita ehkä selkäsivuilta.

Omat hoito-ohjeet sain edesmenneltä veljeltäni päivänä, jolloin kerrottiin I Gandhin murhasta.
Iso veli oli ollut tuolloin jo yli vuoden 'pilven päällä'.

Tarina on tosi!

Jätkä; työn raskaan raataja.

selkävikainen mies kirjoitti:

Kunon selkäranka mikä on - skolioottinen, nikamavaurioinen, ei ihan oireetonta viikkoa koe.
Sellaisen kanssa voi elää kun jokaisena viikonpäivänä uhraa sen kotikuntouttamiseen runsaan ½-tuntia.

Maksaa vaan vahvaa sitoutumista omaehtoiseen mobilisaatioon, treeniin, ei rahaa.
Joitain ohjeita ehkä selkäsivuilta.

Omat hoito-ohjeet sain edesmenneltä veljeltäni päivänä, jolloin kerrottiin I Gandhin murhasta.
Iso veli oli ollut tuolloin jo yli vuoden 'pilven päällä'.

Tarina on tosi!

Jätkä; työn raskaan raataja.

jumppaat ja treenaat kun luita on rikki, älä uskottele hyvä veli että sillä selkä kuntoutuu.
Nikama palasina,miten jumppaat, kysyn vain?

siinä selkää kirjoitti:

jumppaat ja treenaat kun luita on rikki, älä uskottele hyvä veli että sillä selkä kuntoutuu.
Nikama palasina,miten jumppaat, kysyn vain?

ette oikein ole ymmärtäneet tai ei ole oikea
yön kulkija sattunut paikalle?

Akaton mies kirjoitti:

Ku ei oo oikeen toisinkaan tainnu ja jotaan sitä leivän etehen pitää teherä.
Nyhän täs on jo herran päivät ja saa nukkua yöt omaas sängyys ja rauhassa.
Soon tua auto homma sellaasta kiertämistä ja se kannattavuuren piiskuri koko ajan vielä siinä takapuolen takana vauhrittamas.
Kuitenkin oon pitäny aina työstäni niin ajoos ollessa ku tuolla pajaan puolellaki. Tai minulla ku ei oo mihin vertaasi ku en muuta hantvärkkiä koskaan harijoottanukkaan.
Tottahan sitä varmahan jokaanen aatteloo mielessänsä notta jos oliisin teheny tai menetelly niin ja niin, niin ny oliisin se ja se.
Soon sitä jäläkiviisautta ja sitä on maalimas aina eniten, soon oikeen oma viisautensa laji.
Ei vaivatoonta leipää oo olemaskaan.
Ei tämä kuitenkaan mikään perinne ammatti trenkää olla ja muhun se ny loppuuki meirään sakiis. Poika hommasi hyvään viraan ittelensä ja pärijaavät miniän kans ihan koko hyvin.
Oman kohtani oon aatellu jotta teen ja touhuan niin pitkähän ku ikä ja terveyski antaa myöten. Eikä minulta jää mitään kesken, joka ilta ku makuulle laitan niin kiitän luojaani eletystä päivästä ja soon aina siltä osiin kontrahti harijapäällä.
Eikä kukaan oo korvaamaton, ei mihinkään hommahan, tuloo sitten uureet Matit ja Maijat jatkamahan siitä mihin me lopetettihin. Niin soon aina ollu ja se järijestys on hyvä, ihan sitte paraas maharollinen. Sitten ku tuloo vanhuuren vaivat ja askel lyhenöö, tökkääntyen viimeen kokonansa ja pääsöö pois maaliman vaivoosta. Eikö soo se paras palakka kuitenkin. Ikää ku tuloo niin sitä ei enää niinkään kapinoo elämää vastahan ja orottaa niitä sellaasia suvanto paikkoja. Mihinä on sitten niinkuun aikaa paremmin töövätä ympärillensä ja kattoa elettyä elämää sillälaalla hollilta ja antaa virran vierä, kyllä ne siellä satamas sitten koppaa sepään venehen kiinni, halusi tai ei. terv. taas iltahan päässy seppä ja tämä Tiitu täältä meirää kotoa.

NO , ALAT SIE VAI ET? MIE TYKKÄSIN PALJON MITEN SIE KIRJOITIT .POHJANMAALTA? LAPPI!