Ensimmäistä kertaa ikinä törmään omalla kohdallani tilanteeseen, jossa kasvattaja valitsee minulle pennun.
Itselläni on yli 15 vuoden kokemus koirista ja aina ennen olen valinnut pennun itse ja ollut todella tyytyväinen valintaani. Jotenkin nyt tässä tilanteessa en osaa luottaa toisen valintaan yhtä paljon. Vaikka kuinka olen selittänyt omat toiveeni pennun suhteen, niin ei silti mielestäni ole mitenkään varmaan, että saisin lupaavimman pentua itselleni. Varsinkin kun kyseessä on sellainen rotu ja yhdistelmä, joista varmasti kaikki ovat menossa harrastaviin koteihin.
Entä sitten jos kasvattaja valitseekin minulle sellaisen pennun joka ei ole mielestäni minulle se sopivin. Tyydyn siihen? Koira tulee kuitenkin parhaassa tapauksessa olemaan osa perhettäni ja elämääni yli 13 vuoden ajan. Minulla on kuitenkin jo valmiiksi koira ja tästä toisesta toivoisin erityisesti hyvää harrastuskoiraa. Entä jos pentu ei vaikuta lainkaan lupaavalta harrastusmielessä? Tietenkin ymmärrän, että jokaisesta lupaavastakin pennusta ei välttämättä tule aikuisena hyvää harrastuskoiraa. Minulle olisi kuitenkin tärkeää, että se olisi pentuna edes lupaava.
Tästä yhdistelmästä kuitenkin pennun haluan. Ja uskon, että yleisesti nämä kaikki pennut tulevat olemaan lupaavia. Kaikki pentueet tosin eivät aina ole yhtä tasaisia ja joskus joukkoon mahtuu vähemmänkin lupaavia yksilöitä. Pennut vasta syntyivät, joten vielä niistä ei voi sanoa mitään.
Onko kaikilla muilla vain positiivisia kokemuksia tilanteista, joissa kasvattaja valitsee pennuille kodit? Tämä kai kuitenkin on aika yleinen käytöntä.
Itselläni on yli 15 vuoden kokemus koirista ja aina ennen olen valinnut pennun itse ja ollut todella tyytyväinen valintaani. Jotenkin nyt tässä tilanteessa en osaa luottaa toisen valintaan yhtä paljon. Vaikka kuinka olen selittänyt omat toiveeni pennun suhteen, niin ei silti mielestäni ole mitenkään varmaan, että saisin lupaavimman pentua itselleni. Varsinkin kun kyseessä on sellainen rotu ja yhdistelmä, joista varmasti kaikki ovat menossa harrastaviin koteihin.
Entä sitten jos kasvattaja valitseekin minulle sellaisen pennun joka ei ole mielestäni minulle se sopivin. Tyydyn siihen? Koira tulee kuitenkin parhaassa tapauksessa olemaan osa perhettäni ja elämääni yli 13 vuoden ajan. Minulla on kuitenkin jo valmiiksi koira ja tästä toisesta toivoisin erityisesti hyvää harrastuskoiraa. Entä jos pentu ei vaikuta lainkaan lupaavalta harrastusmielessä? Tietenkin ymmärrän, että jokaisesta lupaavastakin pennusta ei välttämättä tule aikuisena hyvää harrastuskoiraa. Minulle olisi kuitenkin tärkeää, että se olisi pentuna edes lupaava.
Tästä yhdistelmästä kuitenkin pennun haluan. Ja uskon, että yleisesti nämä kaikki pennut tulevat olemaan lupaavia. Kaikki pentueet tosin eivät aina ole yhtä tasaisia ja joskus joukkoon mahtuu vähemmänkin lupaavia yksilöitä. Pennut vasta syntyivät, joten vielä niistä ei voi sanoa mitään.
Onko kaikilla muilla vain positiivisia kokemuksia tilanteista, joissa kasvattaja valitsee pennuille kodit? Tämä kai kuitenkin on aika yleinen käytöntä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulle kasvattaja valitsi pennun.Olin hiukan enemmän mieltynyt pentueen toiseen koiraan, olin siis pennut nähnyt, mutta kasvattaja valitsi minulle toisen. Kummatkin olivat siis suloisia mutta jostain syystä tunne oli enemmän että toinen olisi ollut se "minun koira". Mutta hyvä pentue ja hyvistä vanhemmista, joten olen suhteellisen luottavainen..mutta seuraavalla kertaa haluan päättää koiran mieluusti itse.
jos koirasta maksaa niin pitäisi saada itse valita pentunsa
Kaikilla samankin pentueen koirilla on yleensä erilainen luonne. On dominoivampia, kovempia ja aktiivisempia ja vastaavasti pehmeämpiä ja herkempiä, ym. ym.
Tällaisia ominaisuuksia voidaan havaita jo ennen luovutusikää.
Kasvattaja on seurannut pentujen käyttäytymistä joka päivä 7-8 viikon ajan. Pennun ostaja pahimmassa tapauksessa tunnin tai pari.
Kumpikohan osaa tuossa tapauksessa paremmin valita tietyntyyppisen pennun? Siis JOS ostaja ylipäätään on kykenevä kertomaan minkäluonteisen pennun haluaa.
Eri asia jos ostaja haluaa valita pennun vain ns. söpöyden perusteella. Tai jos ostajalla on mahdollisuus seurata pentuja useammin ja pidempään. Jälkimmäistä (ja kasvattajan mielipidettä) arvostavat ne jotka tietävät mitä koiraltaan haluavat.
Itseäni juuri pelottaakin tämä pentueiden epätasaisuus (jonka myös hyvin tiedostan). Jos nyt tässäkin tapauksessa on viisi nartun haluavaan ihmistä, jotka kaikki haluavat juuri hyvän harrastuskoiran, niin miten voin luottaa siihen, että itse saisin juuri sen parhamman? Totuushan on se, etten mitenkään.
Minulla ei ehkä sitten ole mitenkään hyvät kokemukset kasvattajista ja siitä että he pystyvät valitsemaan minulle pennun. Viimeksi kun selitin kasvattajalle mitä ominaisuuksia haluan pennulta ja mitä sen kanssa haluan tehdä, niin kasvattaja halusi antaa minulle sellaisen pennun, jolla ei ollut oikein mitään harrastuskoiran ominaisuuksia. Ko. pentu oli kyllä pentueen lupaavin näyttelyiden suhteen, mikä varmaan olikin kasvattajan ajattelun takana (ilmoitin käyväni myös joskus näyttelyissä). Selitin moneen kertaan millaisia luonneomaisuuksia pennulta toivoisin ja koko ajan edelleenkin kasvattaja suositteli minulle samaa pentua.
Ensimmäisen harrastuskoirani kanssa oli myös samanlainen tilanne (silloin minulla ei vielä paljon koirakokemusta ollut). Kasvattaja suositteli minulle kahta muuta pentua, jotka hänen mielestään olisivat sopineet minulle paremmin. Itse olin mieltynyt pentueen ns. vaikeimpaan pentuun, jossa minusta oli paljon potentiaalia harrastuskoiraksi. Kävin pentuja katsomassa joka viikko ja monta tuntia kerrallaan. Mielipiteeni vaihvistui joka kerta, että juuri se pentu oli minulle se paras. Kasvattaja ei ollut samaa mieltä. Pennuille sitten aikanaan tehtiin pentutestit, jotka mielestäni paljastivat juuri sen mitä olin tiennyt. Haluamani pentu oli pentueen paras (siis minulle). Testaaja vielä erikseen sanoi, että tämä pentu pitää antaa harrastajalle. Lopulta kasvattaja suostui myymään minulle sen pennun.
Hetkeäkään en ole katunut. Tämä koira on kyllä sopinut minulle kuin nänä päähän. Harrastettu ollaan vaikka mitä ja kasvattajakin on moneen kertaan myöntänyt, että valitsin kyllä itselleni juuri sopivimman pennun. Mutta jos tässä tilanteessa kasvattaja olisi saanut pennun minulle valita en olisi varmaan tätä koiraa saanut... Entä jos nyt käy samallalailla?
Ymmärrän kyllä sen, että erilaisia pennunostajiakin on olemassa. Varmasti on sellaisia, jotka haluavat vaikka sen vaikeimman pennun sen takia, että se on söpöin, mutta heillä ei ole aikomustakaan harrastaa sen kanssa mitään. Tällaisille kotikoira ihmisille kasvattajan mielestäni kyllä pitäisikin valita se pentueen helpoin koira.
ollut valmiuksia valita pentu, mutta annoin sen aivan tarkoituksella kasvattajan tehtäväksi.Kerroin hänelle hyvin tarkasti, minkälainen on ihannepentuni ja mitä ominaisuuksia toivon pennusssa olevan, jopa niiden tärkeysjärjestyskin käytiin läpi, kaikki ominaisuudet kun eivät välttämättä kohtaa samassa yksilössä. Kasvattaja seuraa pentuja päivittäin monta viikkoa ja siten tuntee ne parhaiten.Mielestäni kasvattajan valinta meni nappiin, en olisi itse osannut paremmin.Et voikaan olettaa saavasi parasta koiraa, jos et ole ensimmäisenä tekemässä varausta. Toki ostajat pääsevät vaikuttamaan pennun valintaan etusijajärjestyksessä, valisevat he sitten itse tai kasvattaja tai molemmat yhdessä.
Minä olen ensimmäisenä listalla (varasin pennun ko. yhdistelmästä jo 1,5 vuotta sitten). Eli jos saisin valita pennun itse saisin valita sen ensimmäisenä. Tällöin myös uskoisin saavani ns. parhaan pennun itselleni.
Nyt kun kasvattaja valitsee pennut joutuu hän ottamaan kaikkien mielipiteet huomioon (kuten tietenkin kuuluukin) ja näin ollen mielestäni oma mahdollisuuteni saada se oikea pentu minulle pienenää huomattavasti, sillä seison samalla viivalla kaikkien muiden kanssa.
Sitten taas tietenkin sen joka on viimeisenä listalla mahdollisuudet paranevat, koska hän ei joudukaan ottamaan sitä pentua jonka muut ovat jo "hylänneet". Vaan hänellä on yhtä hyvät mahdollisuudet saada se "paras pentu" kuin mitä minullakin on.
Toisen epäonni on kai toisen onni.
siinä mielessä ihan oikeutetusti huolissasi. Mielestäni kasvattaja ei nyt tässä tilanteessa toimi reilusti, kyllä tässä jonkinlainen marssijärjestys olisi oltava.
mutta osaako sitten ajatella asian loppuun asti, se onkin sitten toinen juttu.
Vaikka koira lasketaankin kauppatavaraksi on kasvattajalla onneksi oikeus valita kenelle pentunsa myy.
Jokainen pentu on yksilö, samoista lähtökohdistaan huolimatta, siihen kannattaa kiinnittää huomiota.
Jos sinulla on jo kotona koira, en minä ainakaan myisi sinulle pentua joka on jo osoittautunut "ainoaksi" koiraksi perusluonteeltaan. Näin välttelen vain mahdollisia tulevia vaikeuksia.
Kun ostajaehdokas käy esittäytymässä, useat jo ennen pentujen syntymää, tulee arvioitua henkilön kykyjä ja tarkasteltua hänen perhettään kokonaisuutena.
Moni puhuu halustaan saada määrätynlainen pentu ja toisaalta ilmaisee epäsuorasti pitävänsä toisen tyyppisestä aikuisesta koirasta. Toisaalta jos ilmenee että ensimmäinen koira on ollut "helppo" miettii tarkasti jos henkilö haluaa pentueen "itsekkäintä" tai voimakastahtoisinta ja hänestä näkee että hän kuvittelee pystyvänsä samoin keinoin ja tuloksin viemään tätä hieman toisenlaisen pentua eteenpäin.
Miten henkilö suhtautuu aikuisiin koiriimme, ottaako yhteyttä, saako aikuiset toimimaan, onko kiinnostunut niiden käyttäytymisestä? Nämä asiat merkitsevät hyvin paljon siihen minkälainen mielikuva hänestä jää minulle.
Pentulaatikolle meillä mennään viimeiseksi, jotkut katsomaan tulleet eivät ole sinne asti edes päässeet. Valitan syvästi.
Toisaalta olen myös joskus sanonut katsojalle jo aikuisten koirien tapaamisen jälkeen että hänelle myyn pennun jos hän on todella niistä kiinnostunut ja pääsemme sopimukseen pennun valinnasta. Tässä tapauksessa olen myös käskenyt/antanut henkilölle lisäaikaa miettiä ja varmistaa kiinnostuksensa juuri tähän pentuun, muiden odottelijoiden kustannuksella.
Elämän ei tarvitse olla oikeudenmukaista marssijärjestyksen suhteen, minun mielestäni, vääristä valinnoista näkyvimmät merkit ovat 1-2 vuotiaat koirat joille sitten epätoivoisesti pitäisi löytää roduntunteva koti kun huomataan etteivät omat rahkeet sittenkään riitä.
On minulle joskus naurettukin kun olen kertonut valitsevani pennuille sopivimmat ihmiset niiden loppuelämää ajatellen. Tämä ei ole koskaan ollut kuitenkaan ongelma, muutamaa pentua kohti löytyy aina useita kymmeniä niin paljon kiinnostuneita että jaksavat odottaa päätöstä pennun osto-oikeudesta niiden syntymänkin jälkeen useita viikkoja.
Tämä kaikki on oikeastaan sitä kuluttajasuojaa, ei haluta myydä pentua ihmiselle jolla ei todennäköisesti ole sille käyttöä, tämä on meidän kaikkien etu, niin myyjän kuin ostajankin.
Olet hyvä kasvattaja, joka katsoo ensi sijaisesti pentujensa parasta. Niin sen pitää ollakin! Monesti vouhotetaan siitä millainen pennun tulee olla ominaisuuksiltaan, ym. mutta kuka kysyy millaisen omistajan pentu itse itselleen toivoisi? Kaikista ei ole kasvattamaan pentulaatikon dominoivimmasta koirasta tasapainoista ja onnellista koiraa. On kasvattajan vastuu myydä pennut koteihin, joissa on kaikki tarvittavat valmiudet pärjäämiseen.
Meidän pieni perheemme saa ensi keväänä jäsenekseen jo kauan odotetun koiranpennun. Alusta saakka, jo ennen kun kävimme katsomassa tulevaa isää, äitiä ja muuta laumaa, kasvattaja painotti sitä että hän ja hänen kollegansa yli 35vuoden ajalta, tekevät yhdessä päätöksen siitä, mikä pentu menee mihinkin kotiin. Tämä sopii meille todella hyvin sillä luotamme heidän näkemykseensä 100% varmuudella. Kamalin tilanne tulevana koiran omistajana olisi havahtua tilanteeseen jossa kaikki räjähtää käsiin pelkästään sen takia ettei ymmärrä tai osaa toimia oikein nuoren, rajojaan koettelevan koiran kanssa.
Kokemusta valitettavasti on siitä kun on joutunut kyseenalaistamaan omat kykynsä kasvattaa voimakastahtoista, vaativaa, kovaa koiraa, ja lopulta siitä ahdistuksesta ja tuskasta kun on ymmärtänyt ettei tilanne ole kenellekään hyväksi. Tästä tapahtumasta on aikaa jo vuosia, mutta edelleen se on kipeä paikka.
On niin paljon helpompaa ja kivuttomampaa näin "ummikkona" ottaa yhteyttä jo ennakkoon kasvattajiin ja keskustella siitä mitä tulevalta omistajalta vaaditaan. Tulevan pennun kasvattaja kertoi ettei hän myy koiriaan ellei ensin vakuutu siitä että meistä on vastaamaan tulevan yksilön vaatimuksiin. Varmasti pennusta tulee rakas ja tärkeä osa perhettä vaikka se ei ihan heti ole "omalta" tuntunutkaan.
Niinhän sitä sanotaan vauvoistakin -että vie aikaa olla yhdessä ja tutustua ennen kuin rakkauden tunne on huipussaan. ;)
Kun puhuin marssijärjestyksestä pennun valinnan suhteen, tarkoitin sitä, että se, joka on ensimmäisenä ilmaissut halukkuutensa ottaa pentu ko. yhdistelmästä, edellyttäen, että on ainesta, jolle pennun voi luovuttaa, olisi etuoikeutettu ensimmäsenä tulla huomioiduksi pennunvalinnassa, vaikka sen tekisikin kasvattaja.
Eli lyhyesti siis, jos olen ilmoittanut halukkuuteni pennun ottoon,ennen kuin kukaan muu, olisi kasvattajan valittava pentueesta päältä minulle sopivin pentu, jonka sitten kasvattajan kanssa keskusteltuani varaisin.
Kuten sanottu, olen itse erittäin tyytyväinen kasvattajan yhteistyömme tuloksena valitsemaan pentuun.