Ahdistus alkaa olla niin mieltä valtaavaa etten enää tiedä miten selviän... viisi vuotta on tuloksetonta yritystä takana eikä edes vikaa ole löytynyt. Mulla on ollut kolme hyvää ystävää joiden kanssa olen puhunut, joille olen itkenyt ja purkanut pahaa oloani. Nyt heistä yksi on jo saanut esikoisensa, toisen syntyy joulun tienoilla ja tänään sain kuulla kolmanneltakin vauvauutisia. Nyt tuntuu elämä niin epäreilulta etten vain jaksa enää, vaikka tottakai yritän olla iloinen näiden ystävieni puolesta. He ovat niin innoissaan ja onnellisia omista onnistumisistaan, mutta jaksavat silti kysellä miten jaksan ja miten meillä menee. Silti jotenkin tuntuu etten kestä sitä ajatusta että kaikilla ystävilläni/tutuillani vauvan saaminen onnistuu mutta ei meillä... Miehen kaverit on jo kaikki joko saaneet lapsia tai ovat saamassa ja asia todella painaa häntäkin vaikkei sitä halua sanoa. Tuntuu että ennen oli paljon kaveripariskuntia joiden kanssa meillä oli paljon yhteistä, reissattiin ja vietettiin aikaa muuten vaan, käytiin juhlimassa jne.. Nyt niitä ei enää ole, kaikilla on omat perheet ja pienet lapset eikä ole niin paljoa enää aikaakaan ystäville. Jotenkin olo on niin tyhjä kun itse niin kovin on perhettä toivonut, jopa jo ennen kuin yhdelläkään kavereistamme oli lapsia tai toiveitakaan niistä. Nyt he suunnittelevat yhdessä retkiä huvipuistoon tai vierailuja isolla porukalla toistensa luona, hienotunteisesti ajatellen etteivät meitä kutsu jottei meille tulisi ulkopuolinen olo ilman lapsia... Ja totta puhuen säästän kyllä itseäni kun jätän menemättä. Tää tunne on vaan niin helvetin kamala etten tiedä mitä tekisin. Jotenkin kaipaa sitä aikaa, jolloin ei ollut puhettakaan lapsista vielä... Jos olisi edes toivoa, mutta sekin tuntuu jo aika vähäiseltä.
Miten selvitä katkeroitumatta...
Kira-83
595970
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Ole tyytyväinen siihen mitä sinulla on, lähde miehesi kanssa reissuun nauti kahdenkeskisestä ajasta ja elä itsellesi ja miehellesi. Ajattele että sinulla on asiat hyvin ei ole vastuuta pienestä vauvasta, voit tehdä mitä huvittaa ja milloin vain. Oletko päässyt seuraamaan lapsiperheen arkea? se ei ole mitään ruusuilla tanssimista on yövalvomiset, kiukuttelut, uhmaikä pissa/kakkavahingot, oksennustaudit,korvatulehdukset ym... Ja jos teissä kummassakaan ei vikaa ole niin luulenpa että vika on siinä että ajattelee asiaa kovin paljon. Itselläni on kaksi lasta ja eräs ystävistäni kärsii lapsettomuudesta, hän on saanut apua siitä kun on tullut kylään ja nähnyt mitä se lasten kanssa oleminen oikeasti on, heillä vain on huonompi tilanne kuin teillä, lapsen saanti ei ole fyysisesti ihan simppeli juttu. Kyllä se siitä teilläkin onneksi muuttuu kun unohtaa hetkeksi asian ja nauttii siitä mitä nyt on. Ja luulisi kavereillasi olevan muutakin kuin lasten kanssa olemista. itse ainakin kahvittelen ja käyn kaupoilla lapsettomien ystävieni kanssa ja silloin ei edes puhuta lapsista.onnea ja jaksamista teille molemmille.
Mulla menee oikeasti hermot tällaisiin vastauksiin, oli ne kirjoitettu kuinka hyvätahtoisesti tahansa. Ensinnäkin se että ajattelee asiaa EI vaikuta hedelmällisyyteen. Toiseksi, kaikista kurjin "lohdutus" on tuo " ole iloinen ettei teillä ole lapsia, kun niistä on niin paljon vaivaa" ja "nauti siitä kun saatte olla kahdestaan". Oikeast, jos on odottanut 5 vuotta, siinä on ihan tarpeeksi ollut aikaa "olla kahdestaan". Tyypillisiä typeriä lausahduksia joltain jolla on jo lapsia. Argh!
Tälläsiin koko aika ruikuttajiin jotka jaksaa ruikuttaa jopa toisten puolesta. Ihan Ällöjä.
Musta se teksti oli hyvä, ja kätki järjen sanoja. Totuuskin sieltä paistoi läpi. Pitäisi nauttia elämästä sellaisena kun se on, eikä aina haikailla sitä mikä on toisella/naapurilla.
Sitäpaitsi 5 vuotta ei ole mikään pitkä aika, itse raskauduin 14v koittamisen jälkeen, ja ihan luomuna.
Nyt nautin 4 kk pojasta täysin rinnoin.
sitten näin... Katkeroidu elämääsi äläkä nauti siitä ollenkaan, vain ihmisillä joilla on lapsia on oikeus viettiä onnellinen elämä. Ja kyllä se ihan oikeasti on kiinni myös korvien välistä, monella tutullani on tärpännyt juuri silloin kun asian on unohtanut ja alkanut hyväksyä että vauvaa ei kuulukkaan. Anteeksi nyt kovasti jos pahoitin jonkun mielen jakamalla omia ja ystävieni kokemia neuvoja.
että miksi te sitten täällä kyselette sitä että miten voi selvitä katkeroitumatta? Ei voi selvitä jos asiaa kokoajan pähkäilee ja kiroaa muiden vauva uutiset. Ja viestissäni ei mitenkään väitetty että lapseton elämä olisi mukavempaa. onhan lapsissa toki paljon sitä hyvääkin ja paljon sellaista mitä lapseton ei osaa kuvitellakkaan. Mutta omasta kokemuksestani voisin sanoa olen ollut joskus lapseton ja tiedän mitä elämä silloin on, ja nyt olen äiti ja tiedän mitä se elämä nyt on. Joten enköhän voi antaa vihjeen ja sanoa että jos ei lasta kuulu niin, mene lääkäriin ja pyydä hedelmällisyys hoitoja ja jos se ei auta niin totu ajatukseen että et ehkä saa biologista lasta, adoptiokin on myös vaihtoehto ja jos sekään ei kiinnosta niin sitten on elämäsi luultavasti sellainen että katkeroidut toisten onnesta etkä pysty nauttimaan omastasi.valitettavaa.
Hienoa, että olet niin kypsä ja vanha sielu, ettei sinun tarvitse ruikuttaa MISTÄÄN asioista. Olet siis AINA tyytyväinen itseesi, elämääsi ja tähän hetkeen??? Jopa muihin ihmisiin?? Nimittäin lapsettomuus voi olla siinä kriisi missä esim. joku sairaus, vammautuminen, avioero, ulkonäkökysymykset, yksinäisyys jne. Tällaisen asian kohdanneet saavat kuitenkin myötätuntoa ilmeisesti teiltä ja luvan "ruikuttaa". Vai mitä?(Inhottava sana muuten tää ruikuttaa). Miettikääpä nyt vähän, ihan oikeesti! Toiseksi toivoisin niin kovasti, että näillä palstoilla ihmiset saisivat enemmänkin tukea ja kannustusta heille vaikeissa tilanteissa, eikä vahvaa kritiikkiä ja inhottavia kommentteja. Kai sitä on vaan turha toivoa!
EIKÖ STÄMÄ HENKILÖ JOTA KRITISOIT VASTANNUT NÄILLE IHMISILLE JOTKA NIIN ILKEÄSTI KOMMENTOIVAT IHAN ASIALLISTA KANNANOTTOA JA KANNUSTAMISTA KIRJOITTAVAA HENKILÖÄ. vaikka ihmisellä olisi kuinka mieli maassa niin mielestäni on todella väärin ruveta haukkumaan ihmistä joka antaa neuvoja ja tuskin on millään syyllinen teidän lapsettomuuteenne. Onko lapsen saanut ihminen sitten väärä ihminen kokemaan myötätuntoa toisen lapsettomuudesta? miksi vain lapsettomat saisivat jakaa neuvoja keskenään? tuskinpa kukaan ilkeyttään täällä neuvoja ja asiallisia sellaisia jakelee. Siinä yllä oleva oli oikeassa että kyllä kyllästyttää ruikuttaminen jos lynkkaatte toiset ihmiset ensin.
voinut vastata empaattisemmin ja hyväksyen kaikki tunteet mitä vaikeaan kriisiin kuuluu.
Tämä juuri että kaikki eivät ole elämässään käyneet läpi yhtäkään vakavaa kriisiä, jota en kyllä kenellekkään toivo, aiheuttaa sen ettei ymmärrä helposti tunnetasolla mitä toinen käy läpi.
Siksi itse olen koko lapsettomuus ja muitakin elämässä eteen tulleita vaikeita asioita käsitellyt terapiakoulutuksen saaneiden psykologien tms. ammattilaisten kanssa, voin sanoa että "siperia on opettanut" toimimaan näin.
selvinnyt elämästä ilman yhtäkään kriisiä. Joten kyllä ymmärrän mitä suru ja epätoivo on. Olen kyllä aina etsinyt positiivisiä asioita elämästäni kaikesta surusta huolimatta, en nyt tässä rupea ruotimaan mikä elämääni on varjostanut monet vuodet, mutta pystyn kyllä kokemaan empatiaa toisia ihmisiä kohtaan ja siksi yritänkin kannustaa elämään täysillä tätä päivää sillä kukaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan, ehkä se voi olla jo myöhäistä silloin.
juuri silloin kun kokee kaikista kipeimpiä ja tuskallisimpia tunteita ei tulisi ihmistä kehottaa tuntemaan toisin, koska parasta olisi kohdata ne vaikeimmatkin tunteet hyväksyvässä ilmapiirissä, ilman että on heti suunnattava ajatuksensa muualle positiivisiin asioihin,niinkuin sinä kehotit.
Myönteisiinkin asioihin suuntautumisen aika tulee ihan varmasti ja sitä nopeammin mitä enemmän saa luvan tuntea kipeimmätkin tunteensa.
Kaikki auttajat eivät kestä itse niitä tuskallisia tunteita, eivätkä siksikään kykene olemaan kriisissä tukena, ehkä omat asiat ovat jääneet ilman perusteellista käsittelyä.
Tekstisi on kuin omasta kynästäni kirjoitettua, välillä on tosi vaikeaa ja etenkin kun kaverit jopa luulee etten pidä lapsista, mutta kun se tekee niin hemmetin kipeää joskus, Pitää aina vain terhistäytyä ja näyttää hymynaamaa vaikka kaikki kaverit tulee vastaan tupla hyökkäysvaunujen kanssa niin onnellisena uutisensa kanssa "meillepä tulee taas vauva, milloinkas teille?" "kyllähän teidänkin pitää jo TEHDÄ vauva (niinkuin tiedätte niitähän tehdään ja tilauksesta heti tulee, niin he vissiin luulevat...)
Voimia myös sinulle! et ole yksin, haleja!
Negatiivisista tunteista on välillä tosi vaikea päästä eroon... Eilen täällä päässä alkoi taas kerran kuukautiset. Samaan syssyyn kaveri soitti ja riemuitsi että he olivat juuri käyneet ultrassa ja kuulleet sydänäänet. Ja kas riemua, heille on tulossa kaksoset. En oikein saanut sanottua mitään, pidättelin vaan itkua kunnes puhelu viimein päättyi. Sanoisin että on tosi vaikeaa olla katkeroitumatta kun lähipiiristä paukkaa kokoajan ilouutisia ja itsellään on kokoajan suru puserossa. Tämä on niin julmaa :(
Ja tosiaan, niin kuin Valistajaope kirjoitti, on kammottavaa kun ihmiset laukovat että kyllä sä sitten tuut raskaasi kun et stressaa tai et ajattele sitä. Ihan niin kuin omilla ajatuksillaan voisi aiheuttaa oman lapsettomuutensa. Sitä paitsi ei ole olemassa mitään tieteellistä todistetta, että stressi toimisi ehkäisykeinona. Hyväähän ihmiset tarkoittavat ja koittavat kannustaa, mutta kyllä välillä asiasta tietämättömien kommentit ottaa päähän.
ei tieteellisesti tai ilman, ettei stressi vaikuttaisi raskaaksi tulemiseen...
Että se niistä tietämättömien kommenteista.
Ai, sori, ikiruikuttajien kommentithan toki ovat niin mieltä ylentävää kuultavaa, että.
ei ole todistettu tieteellisesti, mutta mitä voi päätellä siitä että stressi voi aiheuttaa kuukautiskiertoon häiriöitä??Menkat voivat jäädä stressistä ja raskauden pelosta pois, miksei sitten tämä samainen stressi lapsettomuudesta voisi aiheuttaa kiertohäiriöitä, esim.munasolun irtoamisessa jokin häikkä..
¨kaikki itsekkäitä ja jo katkeroituneita takakireitä ämmiä, jotka eivät osaa nauttia toisen onnesta. Ehkä teidän ei kuulu saada lapsia kun olette noin itsekeskeisiä.
Nuorena aika tuntuu kuluvan niin hitaasti, ja ei ole kauaa kun valitettiin äidille että miksen mä saa tota lelua kun naapurin Kaisallakin se jo on.
Lapsi kuitenkin oikeasti vaatii vanhemmiltaan kärsivällisyyttä, siksikin on hyvä ettei niitä noin vain "tehdä" vaan joutuu hieman odottelemaan ja kypsyttelemään omiakin tuntoja ennen äidiksi tuloa.
Niin, sinunko sitten kuuluu saada lapsia ja opettaa heille hyvää ja kunnioittavaa kommunikointia aikuiseen tapaan? (ks. yllä oleva viestisi muistin virkistämiseksi).Kamalaa mikä katkeruus viestistäsi huokuu, etkä edes ole valmis myöntämään katkeruuttasi niin kuin monet lapsettomat täällä. Vai onko se pahaolo vaan niin syvällä sisimmässäsi?
T:Sigge F.
Voi sinua ja ajattelematonta kommenttiasi!
Et voi kuvitella sitä tuskaa, jota äidiksi kaipaava tuntee jokaisella solullaan, kun toteaa joka ikinen kuukausi, että taaskaan ei ole vauva saanut alkuaan. Ja kuitenkin on koko ajan aivan älytön kaipaus siitä, että saisi olla äiti, saisi lapsen, joka on osaksi itseä ja osaksi puolisoa, jolle voisi antaa hellyyttä ja rakkautta, joka sanoo sinua äidiksi, joka ikävöi sinua, kun olet poissa, jonka uuden oppimista ja kasvua ja kehitystä saat seurata joka päivä ...
Muistan, kuinka pienenä saatoin nuuhkia ikävissäni äitini paitaa, kun siinä oli tuttu tuoksu ja muistan niin elävästi sen ikävän tunteen. Ja kuinka ihanaa oli, kun äiti leipoi meidän lasten kanssa joulupipareita. Äidissä oli sitä jotain taianomaista turvaa. Tuntuu todella raskaalta ajatella, ettei saisi ikinä olla jollekin se ÄITI. Se on sydäntäraastava tunne!
Adoption kautta on mahdollisuus olla äiti jollekin lapselle, jolla ei biologista äitiä ole läsnä ja sekin on sanoinkuvaamattoman arvokas asia.
Lapsettomuus koskee silti, koska uskon, että suurin osa naisista haluaisi kokea äitiyden ihmeen synnytyksestä asti.. sen huiman tunteen, kun kaiken kivun ja tuskan jälkeen oma pieni nyytti lasketaan rinnalle.
Kyllä ne ilouutiset odotuksista sattuu, kun tuntuu, että kaikilla muilla se raskautuminen käy niin helposti. Se vaan korostaa omaa epäonnistumista. Ja totta hemmetissä se tuntuu epäreilulta nähdä ympärillä syttyvää äitiyden onnea, koska se muistuttaa aina itseä siitä omasta kaipauksesta. Asiaa ei pysty jollain tavalla unohtamaan.
Emme ole todellakaan itsekkäitä! Sinä et vain tiedä, mistä puhumme!
Meillä on kans vuosia yritetty ja hoidot käyty. Syytä ei kummastakaan ole löytynyt. Minä olen jo tottunut että ei se onnistu mutta mieheni puhuu että sitten kun saadaan lapsi... Meillä on ystäväpiiri monenikäisistä osa on nuoria joilla on lapsia ja tulee lisää ja osa on jo ohittanut sen aja. Käymme ulkona molempien ikäluokkien kanssa eikä siitä numeroa tehdä. Osaamme olla iloisia niiden puolesta joilla on lapsia ja pystymme puhumaan niistäkin asioista.
On se niin kiva, että tänne voi kirjoittaa omista kokemuksistaan, tuntemuksistaan ja surustaan ilman että jotkut kritisoivat ja leimaavat huonoksi ihmiseksi. Ja hienoa että joukossa on niinkin mahtavia ihmistuntijoita, jotka pystyvät profiloimaan toisen ihmisen yhden kirjoituksen perusteella. Kerrassaan upeaa.
Se onkin uusi piirre Sinussa!
kuin sinne huudetaan!
Esitä ääliömäinen mielipide, ja yhtähyviä vastauksia kasaantuu kuin tyhjästä.
lapsettomuudesta eikä vikaa kummastakaan löydy. Kyllähän se aika tavalla ihmistä syö kun ei saa kauan toivomaansa asiaa, ja vielä kun ei mitään vikaa ole mukamas, jotta voitais hoitaa...raskasta on. Mutta nyt viime aikoina olen löytänyt elämän ilon uudesta koiranpennustamme, harrastamme näyttelyitä ja agilitya ja lenkkeilemme monet kerrat päivässä. eihän sitä nyt lapseen voi verrata mutta olenpahan saanut muuta tekemistä kuin itsesäälissä märehtimisen. Ja kyllähän se aina kirpaisee kun ystävät tulevat raskaaksi, jotkut jopa vahingossa, mutta olen jostakin syystä aina suunnattoman iloinen heidän puolestaan kun saan pitää vauvaa sylissä ja olenpa toiminut jopa ystävieni lapsenvahtina silloin tällöin ja ihan mielelläni. Jos ei lasta kuulu ikinä niin sitten ei kuulu, keskitän energiani sitten parisuhteeseeni,työhöni ja aah etelässä matkustelemiseen ;)
siitäkin ettei lapsettomuus ole noussut ainoaksi asiaksi maailmassa, vaan että on voinut elää elämäänsä tsempaten muissa asioissa.
Noin itse-asiassa minäkin tein, matkustelin, ja tein asioita joita ei lapsen kanssa voisikaan tehdä. Perustin oman yrityksen, otin eläimiä. Nyt 14 vuoden koittamisen jälkeen sainkin sitten lapsen, nyt ei matkusteta sitten minnekkään, eikä harmita tippaakaan.
päätin minäkin esittää oman mielipiteeni. Olen 35-vuotias ja ystäväni on minua kaksi vuotta nuorempi. Ystäväni on yrittänyt lasta miehensä kanssa kolmisen vuotta tuloksetta, koko tämän ajan olen yrittänyt pitää yhteyttä ja pyydellä reissuun ja illanviettoihin heitä kanssamme, lepsettomia kun mekin olimme. Aina ystäväni on kuitenkin perunut yhteiset illat yms. juuri tämän lapsettomuuden takia, milloin on ollut ovulaatio juuri silloin ja milloin taas hormonit sekaisin hoidoista. Kesällä sitten pitkästä aikaa näimme ihan sattumalta ja vaihdoimme kuulumisia ja kerroin että olemme ajatelleet jättää ehkäisyn pois kun tuota ikääkin jo alkaa olla, hän naureskellen sanoi että ei kannata toivoa liikoja ja sanoinkin että olen jo osittain sisäistänyt asian että elämme kaksin...mutta mutta kuinkas ollakkaan kuukautiset jäivät pois ja olin raskaana, mietin monta viikkoa kuinka ystävälleni asiasta kertoisin ettei hän pahoita mieltään(minun olisi pitänyt olla asiasta suunnattoman iloinen, mutta en voinut kun mietin ystävääni) no sain kun sainkin asian kerrottua ystävälleni joka suuttui minulle suunnattomasti, haukkui minut ja mieheni eikä ole sen koommin yhteyttä pitänyt. Tässä siis yksi katkera tarina, ei pidä liikaa jauhaa asiaa päässään, muuten elämä voi mennä ohitse, näin kävi ystävälleni jolla nyt ei paljoa enään ystäviä ole juuri sen takia ettei voi millään olla toisten vauva uutisista iloinen. Monet kerrat olen miettinyt sitä että jospa ystäväni olisi silloin nauttinut villistä "nuoruudestamme" kun meilläkään ei vielä lapsia ollut, nyt se on sitten myöhäistä.
Harva ihminen omistaa koko elämänsä lapsettomuuden märehtimiseen. Sinun ystävällesi näköjään näin on käynyt, se on valitettavaa. Mutta normaalitilanteessa lapsen saamisen vaikeuksista kärsivät elävät ihan tavallista elämää, jollei oteta huomioon mahdollisia hoitoja. He ovat onnellisia toisten lapsista, he ovat onnellisia puolisostaan, he käyvät töissä tai opiskelevat ja tapaavat ystäviään.
Niinä hetkinä kun on mieli on tosi maassa ei jaksa iloita toisten onnesta. Se nyt varmaan on ymmärrettävää? Niinä hetkinä kun on tosi paha olla, tulee kirjoitettua tämän kaltaiselle palstalle. Ja yleensä sitä toivoo saavansa suruunsa vähän myötätuntoa. Täältä sitä ei tunnu juurikaan löytyvän.
Kiitos kaikille niistä vastauksista,joissa kerroitte omia kokemuksianne asiasta. Lohduttaa kummasti kun kuulee muiden samassa tilanteessa olevien kokemuksia. Lähipiiriinkään kun ei ole osunut ketään kohtalotoveria (vaikken sitä kenellekään tietenkään toivoisi). Valitettavasti tälläkään kertaa ei vältytty näiltä kritisoivilta kommenteilta, joita ei todellakaan tässä tilanteessa kaipaisi. Mutta jonkinlainen suodatin on jo kehittynyt :) Onneksi!
Sen verran vielä lisäisin että osaan todellakin iloita ja olla onnellinen kavereiden, tuttavien ja sukulaisten lapsista ja toiminkin heidän lapsenvahtinaan usein. Ja tiedän kyllä millaista on arki lapsiperheessä. Sen lisäksi, vaikka iskeekin näitä pahoja hetkiä, osaan olla onnellinen siitä mitä elämässäni on (esim. ystävät, sukulaiset, oma koti, lemmikit, työ jne) ja mieheni kanssa meillä menee hyvin :) Lapsettomuushoidoissa olemme käyneet kolme vuotta, tuloksetta. Ja näihin viiteen vuoteen on kyllä mahtunut pitkiäkin aikoja, jolloin en ole juurikaan asiaa edes ajatellut, eipä ole siitä "ajattelemattomuudestakaan" tulosta tullut. Jotkut täällä vaan heti ajattelevat asian niin että koko elämä on pelkkää lapsettomuudessa rytemistä. Mutta se nyt vaan valitettavasti aiheuttaa suuren synkän varjon tähän elämään...
Toivoisinkin että te joita asia ei itseänne koske eikä ole mitään kannustavaa sanottavaa niin veisitte kommenttinne muualle. En minäkään käy siellä äitien palstalla arvostelemassa sitä minkälaisia äitejä te olette tai muutakaan vastaavaa. Se nyt vaan on niin ettei asioita pysty ymmärtämään, jollei niitä itse ole kokenut. Ja vaikka olisikin niin kaikki eivät niitä koe samalla tavalla. Joku voi hyvinkin käydä esim. lapsettomuushoidoissa sen enempää siitä kärsimättä ja stressaamatta. Toiset taas eivät ole kovin innostuneita lapsia saamaankaan. Ne jotka neuvovat vain ajattelemaan muuta ja hankkimaan elämään muuta sisältöä niin eivät ehkä ymmärrä mitä elämä on kun sen lapsen todella haluaisi. Adoptiolapsiakaan kun eivät kaikki voi saada...
Et sinä voi olettaa että kaikki vastaisivat sillälailla kun sinä haluat lukea. (tai sitten menisivät pois/olisivat hiljaa,) tämä kun on yleinen palsta, eikä teikäläisen omistuksessa suinkaan.
Se on rikkaus että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä, ja ainakin minä haluan lukea niitä. En kuulla pelkkää omaa ääntäni.
Suosittelen sitä myös sinulle. Se avartaa maailmankatsomusta.
Tää on mielipide palsta, ja jokaisella on oikeus omaansa. Siksi en ymmärräkkään näitä kirjoittelijoita joille pitäisi kirjoitella silleen kun he haluavat lukea. Pöljää. Levittäisivät itse sitten mustetta mieleisellään tavalla paperille, jos kerran eivät ole muiden mielipiteistä kiinnostuneita. Miksi pitää sanella toisille millä lailla täällä saa kirjoittaa?
Kyllä on ihmisillä tylsä elämä, kun tarvitsee vain pilkkaa ihmisiä, jotka haluavat purkaa huonoa oloaan edes johonkin!!!
Jaksamista lapsi-yrityksille! Rankkaa on aina saada negatiivinen tulos. Joskus vaan miettii,että jos oikein kovin toivoo....mutta ei sekään auta :(
Kukaan ei mielestäni ole kieltänyt kertomasta mielipidettään. Kysymys on siitä että tämä palsta ei ole tarkoitettu sitä varten että pitää tahallaan tulla loukkaamaan toisia vastauksillaan niin kuin sinä nyt ihan väkisin yrität tehdä...Itse ainakin pystyn ottamaan toiset huomioon enkä tahallani halua heille lisäharmia aiheuttaa. Kuulostaa varmaan ihan vieraalta... On nähtävästi ihan pakko saada oma äänesi kuuluviin vaikkei siitä kukaan edes hyödy. Ihan voit vapaasti aloittaa oman ketjun niin ei tarvitsisi toisten keskusteluja pilata.
Mistähän olet niin ajatellut että tämä palsta on mielipiteitä varten?
Lapsettomuus on sellainen asia että siinä ei hirveästi mielipiteet auta.
Palstan etusivulla lukee että AUTA MUITA JA PYYDÄ NEUVOA. Siinä ei käsketä laukoa mielipiteitä joka asiaan välittämättä miltä kysyjästä tuntuu! Joten ehkä jonkun olisi nyt aika vaihtaa osoitetta... Etkö voisi nyt vain myöntää että olet itse väärässä paikassa?
Ei ole muiden vika jos ne eivät ole mieleisiäsi.
Olet vapaa vaihtamaan foorumia, ihan kuin me kaikki olemme.
jos pahoitat mielesi ihan asia kirjoituksista, joissa jollain muulla sattuu olemaan erilainen näkemys asiaan? Minäkin voisin heittäytyä lässykäksi, ja väittää että sinä pahoitat mieleni jankkaamalla asiasta. Mutta ei, sinä saat pitää mielipiteesi, minä vain olen eri mieltä. Enkä minä ole ajamassa ihmisiä pois vain siksi etteivät vastaa niin kuin minä haluan.
"jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin sitten on sanomatta mitään"
Jos nyt sattuu olemaan asiasta eriävä mielipide, niin sen voi sanoa kahdella tapaa
a) vittumaisesti provosoiden tarkoituksena mielen pahoitus
b) asiallisesti aiheen luonteen mukaisella "hartaudella"
jos vastaa asiallisesti. Mielipiteitä todellakin on monia ja näkemyksiä ja kokemuksia.
Lapsettomuus esimerkiksi on hyvin arka aihe monelle siitä kärsivälle, esimerkiksi minulle.
En mielelläni puhu siitä työpaikalla kahvipöydässä, enkä linja-autossa ventovieraalle. Ammattiapuakaan en haluaisi tässä vaiheessa vielä hakea, koska en usko siitä olevan niin paljoo hyötyä,kuin mitä siihen rahaa uppoisi.
Kaupassakaan en viitsi alkaa huutelemaan lapsettomuuteen liittyvää ahdistusta ja masennusta. Lapsettomuus on aihe, josta monikaan ei välttämättä ihan kasvotusten halua puhua.
Sitten keksin, tulen internettiin keskustelupalstalle kertomaan surustani ja ahdistuksestani. Täällä minua ei tunneta, täältä saatan löytää samassa tilanteessa olevia.
Sen sijaan, että saan kannustusta, tukea, ymmärrystä, minulle sanotaan että olen jotenkin sairas ja hullu ja jäänyt kiinni lapsettomuuteen. Ihmettelen, miten minulle voidaan näin sanoa tuntematta minua lainkaan...
Täällä internetissä tuntuu olevan tuo sana vapaa. Tottakai kaikilla on oikeus mielipiteisiinsä, mutta kukaan ei siinä häviä, jos vastaa asiallisesti, myötätuntoisesti, ystävällisesti silloin jos asiaan on jotain sanottavaa.
Mitä sillä voittaa, että hyökkää täyslaidallisella avuntarvitsijan kimppuun?
Ajatteletko silloin tekeväsi palveluksen masentuneelle, kun kerrot että hän on sairas ääliö ja hänen pitäisi mennä hoitoon koska on selvästi joutunut pois raiteiltaan. Ja sen lisäksi hän on varmasti riski ympäristölleen koska ajattelee niin kamalia asioita.
Lopuksi suunnilleen toivotetaan, että kärsi paska ja kuole kurjuutees.
Kuinka monelle sanoisit kasvotusten niinkuin sanot täällä palstalla?
Epäilen, että jäisi ikävä kommentti sanomatta jos nyt istuisimme nenät vastakkain ja juttelisimme kuin ihminen ihmiselle.
Se, että olet keskustelupalstalla internetissä, ei tarkoita, että inhimillisyys ja toisen huomioonottaminen pitäisi unohtaa. Ollaanko ihmisiä toisillemme edelleenkin!?
Kun ilmeisestikään sulla ei ole mitään hyvää sanottavaa? sössötystä vaan
Jos ensin samoja asioita minulle kasvotusten juteltaisiin, mitä täällä on juteltu.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää?
Miksi on toisen erilainen katsantokanta tuomittava aina asiattomaksi jos se ei itseä miellytä? Kyllä se edelleenkin on aivan asiallinen.
Miksi minulla ei mielestäsi saisi olla omaa näkemyskantaani, vaan minun pitäisi sopertaa sinun äänitorveelasi? ? ????
Tämä oli niin hyvin sanottu MinjaLilja. En minäkään tunne lapsettomia, jotka jauhaisivat minuutista toiseen ja päivästä seuraavaan ainoastaan lapsettomuudesta ja sen kamaluudesta. MUTTA kun epätoivo iskee, mieli on maassa, ei mikään lapsiin liittyvä tunnu hyvältä ja välillä vain tuntuu siltä, ettei muutkaan asiat tyydytä elämässä.
miksi te käytte täällä lapsettomuuspalstalla, jos te ette ole lapsettomia ja/tai ette ole yhtikäs kiinnostuneita näkemään asioita lapsettomien näkökulmasta. Ymmärrän erittäin hyvin, että kaikilla on oikeus sanoa mielipiteensä, MUTTA eikö se ole jollain tavalla jopa sairasta, että haluaa välttämättä tulla haastamaan riitaa lapsettomuuspalstalle? Vai enkö ymmärrä nyt jotain?
T. Sigge F:
Tilanne on se että minäkin olen koittanut lasta saada 14v ajan ennen kuin onnistuin.
Tiedän siis lapsettomuudesta taatusti jotain, myös sen ettei sen pidä antaa nousta hattuun.
Riitaa täällä ei ole haastaneet kuin lapsettomat.
olen, eihän sitä lapsettomuutta koko ajan pyöritä päässä. Onneksi löytyy lapsiperhetuttavia, jotka eivät koko ajan lapsista ja niiden saamisen ihanuudesta puhu. Ja sitte on kavereita, joilla ei ainakaan vielä ole lapsia, että yhteistä aikaa voi heidän kanssaan viettää.
Vaikeimpia hetkiä viime aikoina on ollu, kun näkee odottavia äitejä vatsa kauniin pyöreänä ja lastenvaateosastojen ohi kävelykin raastaa sielua. Samoin äitiysvaateosastot.
Vaikka kuin kävis kateeksi kun toiset tulee raskaaksi, niin osaa niistä lapsikontakteista iloitakin, vaikkei omia oliskaan. Ja eipä tarvi (ainakaan vielä) kuunnella niitä yörääkyjä ja muuta mistä luomuisät ja äidit kärsii.
Meillä on täys mahdottomuus saada biologisesti 100%:n yhteisiä lapsia (miehellä ei siittiöitä). Minulla on lisäksi vikaa munasarjoissa ja toinen munatorvi tukossa. Ei olla vielä saatu kanttia kerrottua lähimmille, ite oon kertonu vaan yhdelle tuttavalle.
Mutta kuten useampi sanoo palstalla, lapsettomuus on elämän raskaimpia asioita, mutta sen kans voi elää ja elämästä sekä puolisostaan nauttia.
Ihmetyttää kovasti jos ap. kertoo lapsettomuudestaan ja joku siihen vastaa ja yrittää kenties piristää ettei elämä lopu siihen jos lapsia ei kuulu, niin heti ovat nämä ns. lapsettomuus konkarit kritisoimassa kuinka jonkun viesti loukkaa ihmistä jolla lapsia ei ole. naurettavaa, parempi sitten olla kirjoittamatta näille palstoille jos erityyliset lohdutukset eivät kelpaa. Ja joku tuolla jo mainitsikin että ihmiset ottavat lapsettomuuden eri tavalla, toiset itkevät sitä aamusta iltaan ja toiset yrittävät nauttia siitä elämästään. Palstoilta ei valitettavasti selviä kumpaan
se antaa oikeuden loukkaantua joka asiasta. Ihan jokaisesta. Kukaan ei saa sanoa tai tehdä mitään minkä lapseton ei ehkäpä hyväksy.
No, näin lapsettomuudesta toki tulee raskasta ihan jokaiselle. Ehkä niin on jopa parempi. Ei tule kukaan hymyilleeksi, edes vahingossa.
kun olet jo hyvää vauhtia syvällä suossa. Mielenterveyspuoli olisikin ehkä oikeampi osoite, kuin lapsettomuusklinikka. Eikä siinä mitään pahaa ole jos päänsä kuntoon hoitaa, päin vastoin, kunnioitettavaa se vaan on.
Sittenkun pää on sellaisessa kunnossa että kestää normaalin arkielämän sellaisena kun se todellisuudessa on, voi sitten siirtyä lapsen tekoon. Ennen ei kannata. Ihan stressikin estää raskautumisen.
Luin aivan järkyttyneenä tätä riitaista ketjua ja pakko oli munkin tähän ketjuun kirjoittaa..Onhan se totta, että tämä on mielipidepalsta, mutta mielestäni kannattaa kuitenkin miettiä, miten niitä mielipiteitä tuo julki.Tästä ei kannata nyt loukaantua, sillä kaikkien meidän on mielestäni hyvä miettiä,miten mielipiteitään tuo julki ettei aiheuta itse toisille turhaa mielipahaa.Lapsettomuus on niin iso elämänkriisi, että mm. Simpukkayhdistys on tehnyt lehtiä lapsettomien läheisille siitä,miten kohdata lapseton ihminen.Lapsettomuus saattaa olla monelle meistä(itsekin ollan yritetty lasta yli kaksi vuotta siinä onnistumatta) niin iso elämänkriisi, että elämästä tuntuu katoavan pohja pois täysin.Tiedän, ettei lapsiperheen arki ole todellakaan mitään herkkua(suurimmalla osalla ystävistäni on lapsia ja olen lastenhoitoalalla töissä) ja toivotan teille lapsellisille jaksamista siihen arkeen.Toivoisin vain, että kaikki ihmiset, jotka tänne kirjoittavat ymmärtäisivät sen, että täällä palstalla liikutaan hyvin aran,vaikean ja henkilökohtaisen asian parissa.No näin lopuksi voisin toivottaa jaksamista teille muillekin lapsettomille ja jaksamista myös vanhemmille lapsiperheen arkeen.Yritetään ymmärtää toinen toisiamme ja yritetään olla loukkaamatta toinen toisiamme!
on yksi elämän suurimmista kriiseistä, kuten Kyynel79 jo kirjoitti. Muunlaisia kriisejä kohtaavia ihmisiä harvoin syyllistetään näin kärkkäästi kuin täällä lapsettomia.
Lapsettomuuden suremisen suuri dilemma onkin se, että ulkoisesti ihmisellä on kaikki hyvin: yleensä hänellä on työ tai opiskelupaikka, hänellä on koti ja puoliso. Väkisinhän siinä muut ajattelevat että tolla ei ole mitään syytä surra. Itsekin niin helposti ajattelee, eikä sen takia suruaan monille näytäkään. Tuloksena on se että huonoina aikoina joutuu pitämään tekohymyä yllä ja näytellä ettei mikään ole huonosti.
Juuri näinä huonoina aikoina tämän kaltaisilta palstoilta tulee haettua vertaistukea, sillä vertaistuki on kriisin keskellä painiville ihmisille hyvin tärkeää. Lapsettomuudesta kärsiville tai muille kriisejä kohtaaville ihmisille ei pitäisi mennä sanomaan että he eivät saisi tuntea mitä tuntevat ja ovat huonoja ihmisiä. Heitä ei myöskään ole kovin ajattelevaista haukkua ruikuttajiksi, valittajiksi, lapsellisiksi ja lällyköiksi eikä käskeä painumaan mielenterveyshoitoon. Ja jos haukkuu, ei kannata ihmetellä miksi vastaanotto ei ole suopeaa.
Stressistä ja lapsettomuudesta vielä sen verran, että jos lapsettomuutta on kärsinyt pitkän aikaa, on aika ilmiselvää että se takana on ihan jotain muuta kuin stressi. Tottakai stressillä on vaikutusta koko elimistön toimintaan, mutta jos lapsettomuuden aiheuttaakin munajohtimien tukossa oleminen, pco, endometrioosi, ovulaimottumuus, munasolun kuoren poikkeuksellinen rakenne, siittiöiden pienimäärä tai liikkumattomuus, ei auta vaikka kuinka stressaamisen lopettaisi. Vaikeissa tapauksissa ja jo pitkän yrityksen jälkeen hedelmöityshoitoihin saa ja kannattaa hakeutua.
No, oli miten oli, tälle lällykälle riittää. Tältä palstalta saa vain pahaa mieltä, ihan niinkuin sitä ei riittävästi olisi muutenkin. Onneksi muualla osataan keskustella asiallisesti ja ymmärretään termi 'vertaistuki'.
Toteutuu taasen tässä. Saa loukkaantua niin, ettei edes tarvitse harkita että sinne mielenterveystoimistoon oikeasti olisi ASIAA. Sitä ei haukkumismielessä todellakaan ollut sanottu.
Ilmeisesti vaan sitten sitä kykenee kyhäämään sellaisen sielun tilan jossa ei kykene enää järkipuhetta ymmärtämään. Surullista.
Itsekkin olen (en voi sanoa kärsinyt, kosken minä mennyt noin sekaisin) lapsettomuudesta, yritimme lasta 14v jonka jälkeen tulin raskaaksi, ja ihan luomuna. Sitä ennen olin kyllä elänyt elämääni täysillä, tehnyt kaikki kivat jutut, matkustanut ja nauttinut elämästä, eikä mieleenikään tullut märehtiä asiaa. Olikin iloinen yllätys huomata että lapsi oli tulossa.
Siksi kai en pysty käsittämään että jos joku parisen vuotta koittaa ja ei lasta saa, se oikeuttaa hylkäämään muun elämän ja tulemaan niin itsekkääksi ja katelliseksi että jo ympäristökin kärsii. En mä tajuu. Anteeksi vaan.
sun ÄO on? Voisin veikata, että tietyillä persoonallisuusindikaattoreilla arvioituna emotionaalisessa prosessoinnissasi täytyy olla jotain vikaa tai sitten ÄO:si on vain niin alhainen, että neuvosi ovat sen vuoksi ala-arvoisia. Mielenkiintoista!
Jos lapsettomilla on sinun mielestäsi yksinpuolinen näkemys asioista, voisin sanoa, että minun mielestäsi sinun näkemyksesi vaikuttavat todella yksipuolisilta tämän ketjun luettuani.(sanoin mielipiteen, koska joku toi esiin edellä, että tämä on mielipidepalsta) Itse en ole kokenut lapsettomuutta, mutta voin silti ymmärtää miten pahalta se ainakin ajoittain tuntuu, jos haluaa kokea äitiyden/isyyden. Hienoa, että sinulle lapsettomuus ei ollut elämän suurin asia, kriisi, mutta jos se jollekkin on ja joku kaipaa siihen enemmän tukea kuin toinen (ei kritiikkiä), eikö sinun "vahvana" ihmisenä pitäisi pystyä tukemaan näitä lapsettomia omilla sanoillasi eikä esitellä ainoana oikeana ratkaisuna sinun selviytymistarinaasi tai "hauskoja" vuosiasi. Harva lapseton (minun tuntemistani) aina vaan loukkaantuu kaikesta, eikä näe elämässään muuta kuin lapsettomuuden. Minusta nyt hieman haiskahtaa siltä, että haluat tehdä itsestäsi "pyhän", "hienon" ja "vahvan" ihmisen tyyliin "ei minulla tuntunut ainakaan missään". Jos jollakin tuntuu jossain, minusta se on hienompaa kuin se, ettei tunnu missään. Oikein paljon jaksamista kaikille!
Hienoahan se toki on että sinusta on hienoa että joku tuntee katkeria ja todella pahoja tuntoja itsessään? (kummallinen olet minusta kun hienona pidät ihmisten kärsimyksiä?) (suorastaan pervoa)
Mutta se on sinun mielipiteesi, suodaan se sinulle, vaikka kovin ihmettelenkin kantaasi.
Minusta taasen on hienoa kun ihmiset selviytyvät kriiseistään kunnialla, osaavat toivoa toisilleen hyvää uskaltavat elää täyttä elämää ja ymmärtävät myöskin milloin olisi syytä ottaa apua vastaan. Koskapa se on alku paranemiselle. Mutta se onkin minun näkökantani se.
Niin ne voivat pitää ihmiset erilaisia asioita hienoina. Rikkaushan se on sinällään.
Tuossa kun sanoit että esittelin hauskoja vuosiani ainoana oikeana ratkaisuna, niin sinä niin sanoit, en suinkaan minä. Mutta hyvin olet osannut kääntää asian, Se todella kuulostaa hyvältä, että ne ovat oikea ratkaisu. Eikö vaan?
Kiva oli myös ilmaisusi siitä että haluaisin tehdä itsestäni pyhän ja hienon, ja vahvan???
Eipä minulla taida olla tarvetta siihen, mutta hauska että näet minut sellaisena. Itselle ei olisi tullut mieleenkään noin komeat kuvaavat sanat, -Sinulle tuli. Kiitos niistä, ne lämmittivät mieltäni.
Sitten vielä ihan yleistä tänne nettiin kirjoittamisesta, että jos ei halua kritiikkiä tekstistään, ei tänne kannata kirjoittaa lain. Tämä kun on ihan koko Suomen ja maailman kattava foorumi, ja kaikkien esittämä kritiikki ja katsantokannat ovat tervetulleita ja suotavia.
Suvaitsevaisuutta siskot, kaikki eivät ole kanssanne aina samaa mieltä, ja kuitenkin on syytä suvaita se erilainenkin puoli asioista, se kun on sielun sivistystä.
taitaa olla ettei siitä katkeroitumatta selviä. Ainakin tämän ketjun ihmiset ovat katkeroituneita asioistaan. Kyllä kannattaisi ajatella sitä niinkin että joskus teistä joku saattaa kuulua tähän lapselliseen porukkaan ja voi varmasti neuvojaan jakaa sitten näille lapsettomille ihmisille. Kukaan teistä ei voi tietää ketä kaikkia kirjoittajia tuo lapsettomuus on koskenut jossain vaiheessa. Eikö sitten lapsen saaneet ja lapsettomuudesta joskus kärsineet ole tervetulleita teidän keskusteluunne? Onko tosiaan niin että vain ne jotka tällä hetkellä eivät ole muutamaan vuoteen lapsia saanut, ovat oikeutettuja jakamaan mielipiteitä kanssanne. Teidän kritisointinne voi myös loukata sellaista henkilöä jolla jo lapsi on, mutta on kärsinyt lapsettonmuudesta ennen sitä, sellainen ihminen varmasti kyllä ihan omakohtaisista kokemuksista tietää mitä se lapsettomuus todellisuudessa on. Ei pidä aina olla niin jyrkkä mielipiteissään tai muiden mielipiteissä vaan hyväksyä toiset sellaisenaan kuin ovat.
" Lapsettomuudesta kärsivät vain vahvat, heikot sitä eivät kestäisi"
Lapsettomuus on kriisinä valtava.
Siinä kyyseenalaistuu identiteetti, naiseus, miehisyys, tulevaisuus, menneisyys ja mitä vielä.
Elämässä on paljon muitakin kriisejä. Isoja ja pieniä, mutta vastaan tullessa ne tuntuvat ylipääsemättömiltä. Siksi niitä kutsutaan kriiseiksi.
Monesti niistä selviää, mutta tuskin koskaan ihan helpolla.
voimia kaikille lapsettomuuden kanssa taisteleville!
Olen lukenut monestikin jostain,että lapsettomuuden suru on "jollakin lailla" verrattavissa,kun läheinen kuolee. Sanotteko myös esim. kuolevan läheiselle,että mene hoitoon,olet sairas jne.!!!
Meidän lapsettomien suru ei vain koskaan ole lopullista. Siinä ero.
menevätkin hoitoon, ja hakevat rauhoittavia suurimpaan suruunsa, se on ihan yleistä.
Ainoastaan lapsettomilla on itsellään suurta vaikeutta tunnustaa omaa avuntarvettaan. Joka on kuitenkin ilmeinen.
ammattilaisena toivon, ettei tämä rauhoittavien popsiminen ole ihan niin yleistä kuin yllä oleva antaa olettaa ja omien kokemuksieni mukaan se ei onneksi olekkaan yleistä vaan ihmisillä on ainoastaan vääränlainen käsitys asiasta. Eipä muuta!
Siivoojako olet? Todellakin, hautajaisissa on varsinkin iäkkäämmillä "leideillä" käsilaukuissaan rauhottavia ihan yleisesti. Antavat niitä myös toinen toisileen. Käyvät lääkärillä niitä ennen hautajaisia hakemassa.
Kyllä tää on ihan julkinen salaisuus. Ja aivan yleistä.
Pakko tulla minunkin kommentoimaan, kun keskustelu käy näin kiivaana. Olen itse lapseton, jo pitkään hoidoissa tuloksetta ollut..ja ymmärrän hyvin alkuperäisen kirjoittajan mielenkulun!! Voimia vain sinulle!!
Tämä on vaikea tie kuljettavaksi, pettymys toisensa jälkeen ja silti toivoa kuitenkin on, ja kenenkään on vaikea sanoa milloin siitä toivosta täytyisi luopua, ja siirtyä eteenpäin elämässä..
Tuollaiset "14 vuoden jälkeen tulin luomusti raskaaksi"-jutut ei oikein jaksa innostaa.. luulisi että kokemus olisi tehnyt sinusta hieman empaattisemman, mutta ei ilmeisesti. Toivottavasti lapsesi ei myöhemmin itse kärsi lapsettomuudesta, jos tuolla asenteella aiot häntä tukea..
Ja tuskimpa se diapamien popsiminen on ihan tarkoituksenmukaista, en ole koskaan kuullut että sitä oikein ehdoteltaisiin, kuin se olisi avain onneen.. Kyllä täytyisi olla aika vahvat tainnuttavat dropit, että veisi nämä murheet mennessään.. Suru on surua, ja se täytyy surra pois ilman lääkkeitä , masennus taas asia erikseen.
lapsettomuus surun hoito on varmasti erilaista, ehkä, pitempiaikaista ja keskustelupohjaista, ja tiedä häntä millaista, kun en ole kenenkään sitä tarvitsevan kuullut sitä koskaan käyneen kysymässäkään?