Tuntuu siltä, muillakin palstoilla kuin vain täällä, että keskustelijat ovat syvän masennuksen keskellä. Kaikki, jotka hiukankin positiivisemmin kirjoittavat saavat yleensä hirvittävän ryöpyn niskaansa ja päällepäätteeksi vielä haukutaan! Tietämättä kirjoittajasta oikeasti mitään!
Mitään et saa olla, mitään et omistaa, et saa olla onnellinen mistään. Nämä "vääräsuut" tietävät, että kyseessä on aina kateus tai katkeruus! Jokainen tietoon saatettu asia väännetään ja käännetään ihan minne halutaan, tarkoituksena loukata. Tässä nyt ollessani yh-palstalla kysyisinkin teiltä yh:t, ette kai te OIKEASTI usko, että teitä joku kadehtii? Enkä sano sitä ollenkaan pahalla. Minulla on ainakin sellainen kuva asiasta, ettei helppoa ole ja rahat on tiukassa. Itse en ainakaan löydä yhtään kohtaa, minkä vaihtaisin omaan elämääni.
Olenkin nyt tässä alkanut miettiä, olisiko kuitenkin kyseessä näiden apaattisten katkeruus ja epätoivo, jonka he haluavat tartuttaa kaikkiin muihinkin?
Jos itse on jossakin asiassa joskus epäonnistunut,on suoranaista elämän tuhlausta ajatella, että aina tulee sama vastaan kaikkialla.
Kun ei uskalla yrittää mitään haluaa estää sen toisiltakin. Kadehdittavaa riittää, sen sijaan, että opettelisi itse hyvän elämän alkeet. Sillä sieltä se kumpuaa. Se onnistuminen.
Voi olla, että hetkittäistä tyydytystä saa täältäkin, kun saa oikein toisen matalaksi lyötyä, mutta pitemmän päälle tapa on tuhoisa ja kääntyy itseään vastaan.
Huono itsetunto kalvaa, kaikki näyttää mustalta.
Mutta paraneeko se sillä, että pilaa kaikkien muidenkin päivän?
Minne on jäänyt myötäelämisen kyky ihmiset?
Mitään et saa olla, mitään et omistaa, et saa olla onnellinen mistään. Nämä "vääräsuut" tietävät, että kyseessä on aina kateus tai katkeruus! Jokainen tietoon saatettu asia väännetään ja käännetään ihan minne halutaan, tarkoituksena loukata. Tässä nyt ollessani yh-palstalla kysyisinkin teiltä yh:t, ette kai te OIKEASTI usko, että teitä joku kadehtii? Enkä sano sitä ollenkaan pahalla. Minulla on ainakin sellainen kuva asiasta, ettei helppoa ole ja rahat on tiukassa. Itse en ainakaan löydä yhtään kohtaa, minkä vaihtaisin omaan elämääni.
Olenkin nyt tässä alkanut miettiä, olisiko kuitenkin kyseessä näiden apaattisten katkeruus ja epätoivo, jonka he haluavat tartuttaa kaikkiin muihinkin?
Jos itse on jossakin asiassa joskus epäonnistunut,on suoranaista elämän tuhlausta ajatella, että aina tulee sama vastaan kaikkialla.
Kun ei uskalla yrittää mitään haluaa estää sen toisiltakin. Kadehdittavaa riittää, sen sijaan, että opettelisi itse hyvän elämän alkeet. Sillä sieltä se kumpuaa. Se onnistuminen.
Voi olla, että hetkittäistä tyydytystä saa täältäkin, kun saa oikein toisen matalaksi lyötyä, mutta pitemmän päälle tapa on tuhoisa ja kääntyy itseään vastaan.
Huono itsetunto kalvaa, kaikki näyttää mustalta.
Mutta paraneeko se sillä, että pilaa kaikkien muidenkin päivän?
Minne on jäänyt myötäelämisen kyky ihmiset?
Vastaukset 34
Vanhimmat
.. ja hassuinta, hölmöintä, raivostuttavinta on sekin, että takerrutaan johonkin sinänsä epäolennaiseen sivulauseeseen ja siitä tehdään valtavia päätelmiä tai ruvetaan haukkumaan sen tiimoilta.
Esim. jollakin on lausahdus hienoista omakotitaloista ja siitä joku toinen päätteli, että hän on kateellinen omakotiasujille. ?
Esim. tuolla intetään leskeydestä ja sielläkin jo nähdään, että yh on aina ja aina vaan yhteiskunnan elätti, lesket eivät.
Asiat väännetään rumiksi, tahallaan?
leskeys asiaan sanoisin, ettei siellä ole muusta kyse kuin siitä, että yh:t pitävät myös leskiä yh:na. Lesket taitaa olla eri mieltä. Ja onhan ne totuuden nimessä erotettu toisistaan siviilisäädyllä.
Mutta tähän haukkumiseen. Sanotaan, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Ja myös, ettei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. No, mielikuvituksen varaan jää mitä.
On se kyllä outoa, ettei kukaan enää haluu kuulla kanssaihmisten onnistumisesta mitään!
Hienoo on, kun joku oikein itsensä on mokannut.
Jo negatiivinen lööppikin myy enemmän kuin positiivinen!
Kyllä syitä on monia.
Se myötätunto alkaa sitten ekana kelvata niille, jotka aallonpohjalla ovat, muttei päivääkään ennen...
Eivätkö he sitä käytännössä sitten ole? Yksinhuoltajia, lesketkin? Siviliisääty on eri asia sitten. Jospa ne yh.t tarkoittaa tätä? en tiedä. Sanovathan monet että ovat kesäleskiä tai ..mikä oli se osuva nimimitys.. atk-leskiä tai jotain osuvaa siis, silloin kun mies tekee tietokoneen äärellä töitä lähes ympäripyöreesti ja äidit pyörittävät kotia ja lapsia ja arkea ja yksin.
että kirjoituksesi oli vitsi...
Minusta tuntuu, että yh on käsitteellinen asia eniten. Jos joku leski ei tunne olevansa yh, mitä sitten? En ainakaan minä pakota häntä siihen, sillä sanalla ON vastenmielinen kaiku. Ja jos oikeesti(nimmarista huolimatta) olisin leski, puolisoni kuoleman kautta menettänyt nainen, en haluisi kyl välttämättä minäkään tulla yhdistetyks eronneeseen tai naimattomaan yksinhuoltajaan. Sillä kyllä sillä suuri ero on.
toivoisin tarkennusta. MIKSI mielestäsi on ero eronneella yh:lla ja yh-leskellä?
Esimerkki todellisesta elämästä:
Minulla on kaksi sisarta, molemmat ovat leskiä.
Itse olen eronnut.
Meillä kaikilla on ollut yh-velvollisuus lapsiamme kohtaan.
Sisareni ovat olleet kotirouvia, ilman koulutusta, eivätkä voineet saada mitään hyväpalkkaista työtä.
Asiaan kuuluu, että he halveksivat minua kun erosin. Suurinpiirtein sama asenne kuin sinulla on. Eronnut nainen ei ole mitään.
Mutta voin sanoa että sisarillani ei ollut helppoa, huoltotaakan lisäksi kaikki entiset ystävätkin katosivat. HE EIVÄT TUNTENEET ENÄÄ OLEVANSA MITÄÄN.
Itselläni oli työtä, vaihdoin ammattia ja koulutin itseni vielä parempipalkkaiseen ammattiin, oli ystäviä ja tulin toimeen siitä huolimatta että lapsen isä ei maksanut mitään
elatusmaksuja.
Lisäksi olen ihmetellyt miksi heidän pojistansa on tullut juoppoja tyhjäntoimittajia, kun taas omasta pojastani (jolle povattiin surkeaakin surkeampaa kohtaloa) on akateemisesti koulutettu, kaikella tavalla kunnon kansalainen.
tarkennusta!
Tarkoitatko, että kaikista leskien kasvattamista pojista ja tytöistä tulee juoppoja ja tyhjäntoimittajia?
Että kaikki elämän negatiiviset asiat seuraavat henkilöä, joka ei suostu käyttämään yh:n nimikettä?
Onko siis vain yksinhuoltaja se, joka saavuttaa jotakin ja muut jäävät rannalle?
Onko yksinhuoltajuus se ainoa autuaaksi tekevä asia? Temppu, jolla saa mahdottomankin mahdolliseksi?
Nyt on kuule niin, ettet voi olla tosissasi. Ja kaiken lisäksi vielä tuolla iällä! Ja noin lapsellinen. Minä en ainakaan usko.
Kirjoitat: "meillä kaikilla on ollut yh-velvollisuus lapsiamme kohtaan"
Oikaisen sen: teillä kaikilla on ollut HUOLTOVELVOLLISUUS lapsianne kohtaan. Lienee nimittäin sanallisesti oikeammin määritelty.
Aloituksessa mainittu huono itsetunto vaivaa, vai? Huomaa kyllä selvääkin selvemmin.
Mikä ero? No, lesken avioliitto on päättynyt niin, kuten hän vihkikaavassaan lupasi. Eronneen ei. Tällä perusteella jo, ne on erotettava toisistaan eri siviilisäädyllä. Toinen kertoo kunnioituksesta ja lupauksen pitämisestä toinen hylkäämisestä ja lupauksen rikkomisesta. Tarvitseeko siihen muuta?
Monelle, varsinkin nuorelle leskelle, miehen muisto pyhä ja he haluavat pitää sen puhtaana.
yksinhuoltajuudestasi jos sattumalta tuletkin leskeksi? Harvalla leskellä on varamies jossakin verhon takana odottamassa että pääsee elättämään sinua ja lapsiasi.
En TIETENKÄÄN tarkoita, että kaikkien leskien lapsista tulee hulttioita. Halusin vaan tuoda esille sen asenteen, mikä sinullakin taitaa olla, siskojeni lisäksi, että isätön lapsi on automaattisesti hunningolla, ja että on ERO ja ERO leskellä ja eronneella naisella.
Kävi niin onnettomasti, että siskojeni pojat
kirkollisesta ja siveästä, puritaanisesta kasvatuksesta huolimatta ovat puliukkoja.
Miksiköhän?
Omalla kohdallani oli yh-velvollisuus ainoa oikea määritelmä, koska olen YKSIN saanut huolehtia niin lapseni elatuksesta, kouluttamisesta kuin huoltamisestakin.
Muuten, mitä hävettävää on sanoa olevansa yksinhuoltaja? Eikö se osoita että on vahva ja jaksaa taistella lastensa ja itsensä puolesta siitä huolimatta että maailma ympärillä saattaa olla nurjamielinen?
Mikä ero on jos avioliitto (ehkä erittäin riitainen) saattaa päättyä onneksi kuolemaan (niinkuin toisen siskoni avioliitto päättyi), kuin että päättää sen itse sillä perusteella että meillä on ainoastaan tämä yksi elämä elettävänä, eikä meillä yhdelläkään ole oikeutta myrkyttää toisen elämää tai antaa toisen myrkyttää omaa elämäämme kuolemaan asti.
Sitäpaitsi kaikissa vihkitoimituksissa ei ole luvattu älytöntä "kunnes kuolema meidät erottaa".
Avioerojen syytkin saattavat olla niin moninaiset.
Yksinhuoltaja on yksinhuoltaja eikä muuksi muutu, vaikka voissa paistettaisiin! Olipa hän sitten leski tai eronnut.
vastaan vielä kerran, vaikka minua ei voisi vähempää kiinnostaa.
Kyselet kovasti minulta miksi sisartesi lapsista tuli puliukkoja. Mistä minä sen tiedän, kun en tunne heistä ketään! Mutta olisiko syynä paskantärkeä ja alistava yksinhuoltajatäti, joka pitää itseään kaikkien yksinhuoltajien emänä, sotkien jalkoihinsa kaiken muun! Olisiko?? On varmaan ollut pojille tosi rankkaa seurata moista mollaamista vuosikaudet asiasta, joka on kohdistunut heidän äitiinsä.
Lisäksi ihmettelen, mistä tulee määritelmä yh-velvollisuus? Mikä se on?
Huoltovelvollisuuden ymmärrän ja se pitää sisällään kaikki, mitä huollettava tarvitsee, mitään poissulkematta.
-"älytöntä kunnes kuolema meidät erottaa"- lauseesi sitten kertoikin sinusta lopun, mitä epäilinkin ja yhden yksinhuoltajan osakkeet tippuivat taas roimasti silmissäni...
Menepäs muuten sanomaan tuo "voissa paisto" homma jollekin oikealle leskelle, saatat saada korvasi punaisiksi...:D
Ps. tiedoksesi vain KAIKKI avioliitot eivät ole riitaisia. Vaikka sinä et osannutkaan mitään pysyvää luoda, se ei tarkoita, että muut eivät pystyisi.
Lopussa irrottelet jo siihen malliin, ettet mieleltäsi terve aikuinen voi olla missään tapauksessa.
Kaikkia leskiä ihastuttaa varmasti suuresti tieto, että heidän puolisojensa poismeno oli heidän onnensa! Toivottavasti joku haetuttaa sinut tästä hyvästä...kannatan lämpimästi.
niin tämä eka lause vasta hyvä oli!
"kuinka pääset eroon YKSINHUOLTAJUUDESTA jos sattumalta tuletkin LESKEKSI?" Entä jos minulla ei ole yhtään lasta? Tuleeko minusta silti yh? :D
Yhtä samaa älykästä linjaa kuin koko kirjoituksesi muutenkin.
Vastaan sinulle näin:
VÄITÄTKÖ, ETTÄ JOKAISELLA LESKELLÄ ON LAPSIA.
Käsittääkseni ilman lasta ei yksinhuoltaja voi olla itse ukko jumalakaan.
Että olet naurettava.
Ja isätön lapsi ei AUTOMAATTISESTI ole hunningolla, mutta kaltaisesi hulttioyh:n kanssa vaara kyllä pyörii.
Tästä elämän myrkyttämisestä vielä. En ymmärrä, miksi jotkut solmivat avioliiton kokeilumielessä. Jonkun täysääliön kanssa. Eikö oma pää sano mitään? Vai määrääkö alapää toiminnan siinä vaiheessa? Tulos on ainakin sitä luokkaa.
aiheesta tää paatos.
Mutta jos vähä kommentoisin.
"eikö se osoita että on vahva ja jaksaa taistella lastensa ja itsensä puolesta siitä huolimatta että maailma saattaa olla nurjamielinen"
En tiedä, missä määritelmässä näin sanottas.
Mulle henk.koht. yh on ilmaa, mut jos mietin sitä mielikuvaa mikä siitä tulee on paree etten lait sitä tähän. Repeet viel housuihis ja hukut paskaas, sellasest vastuut rupee ottaan.
Ja kun meil kerran on se yks elämä elettävän, miks alunperinkää se pitää tuhlat niin jonninjoutavaan yrityksee ku avioliittoon? Nykyisin se on nii epävarma sijoitus, et Nokiakin tuottaa paremmin.
Hyvää juhannusta teille!
tuokin leskenlehti vai mikä se oli ja seuraava, rietu, oikein ovat. Sekopäisine mielipiteineen ja arvoineen.
Näyttää etteivät he ole edes kunnolla lukeneet läpi aivan asiallista viestiäsi.
Sananviilaajia, pilkunnussijoita ovat.
Eipä muuta ku nostan hattua sulle!
miksi näillä sivuilla on riitaa. Eipä tarvitse olla montaakaan sinunlaistasi suunrepijää palstalla kun tulee olemaan säpinää.
Olisi mielenkiintoista lukea kirjoituksiasi muutaman vuoden päästä kun järki alkaa kasvaa ja saat enemmän ahaa-elämyksiä todellisesta elämästä.
täältä löytyy mielestäsi asiallinen viittaus ja tuntemattomalta pyydetty arvio sisarien PULIUKKO POJISTA!
Miksi hän retostelee täällä sukulaisiaan?
Parantaakseen ja todistellakseen omaa hyvyyttään?
Eli juuri sitä, mihin puutuin aloituksessa! Kun ON ITSE huono ja tietää sen , täytyy parannus saada aikaan muita huonontamalla! Ainut keino, muut eivät tällaista ylennä tarpeettomasti!
Onko tällaisen sitten väärin saada nenilleen?
Pitääkö meidän mielestäsi todella hyysätä tämmöstä huonolla itsetunnolla varustettua henkilöä, jonka tavoite päivässä on vain pahan mielen tuottaminen? Pitääkö mielistellä ja palvoa? Hänhän muuttaa mielipidettään sen mukaan mitä kirjoitetaan ja puoltaa vain omia kirjoitelmiaan!
Kyllä on elämänkokemus sinullakin valunut ihan pitkin selkärankaa!
Päähän ei ainakaan ole jäänyt mitään!
Mitäs jos kömpisit takaisin arkkuusi ja palaat vasta kun on jo pimeää!!!
näin saa häiriköitsijä huutia ja kyytiä sinne minne kuuluukin!!!! Suorat ja selvät kysymykset ja naseva loppu kirjoituksessa! Ei me mitään mummoja tänne tarvitakaan...
Hyvä juhannusruusu ja hyvät jussit!
Sait mut hyvälle mielelle ihan!
nehän on sun naapuristas, samalta kylältä sun kanssa!
VIIMEINEN NAULA mummon arkkuun...
olla niin, että nämä jutut täällä ovat suurimmaksi osaksi paskapuhetta. Haetaan jotakin katu-uskottavuutta omille sairaille mielipiteille. Virtuaalimaailma tämä on. Alusta loppuun, ja se kantsii muistaa joka iikan.
Sitten kun joku keksii valehtelun tai arvaa jonkun provoksi, alkaa tää syyttely ja kiusaaminen, loukkausten kera.
Sekin on jo pirun pätevää, jos joku keksii syyttää yleistämisestä. Ja yleensä kyllä keksii! Miksi keskustelu täytyisi pitää henkilökohtaisena? Tietääkö joku? Itse ainakin puhun mieluummin yleisellä tasolla. Oletteko kaikki niin itsekeskeisiä? Vai johtuuko se kenties siitä, että aina voi väittää poikkeuksen olevan juuri omalla kohdalla. Sitä kun ei täällä kukaan tiedä.
Kuka siitä sitten mitään kostuu? Haetaan vaikka mitkä linkit oman mielipiteen tueksi. Syytettään tuntematonta ihmista vaikka miksi, sen takia, ettei oma heikkous paljastu...
Sairasta sakkia. Tosi mätää...
jonka aloitin. Tietenkin jonkun täytyi alkaa haastaa riitaa tässäkin.
Kiitos Mdk. Toivottavasti sait mitä hait. Eihän sen väliä millä keinoin se tuli. Pääasia että sait kinata ja tehdä itsestäsi tärkeää edes täällä. Oikeassa elämässä taitaakin olla vähän heikossa hapessa menestyminen.
On säälittävää että kaltaisesi "vääräsuut" pesivät tänne. Mutta toisaalta sen ymmärrän. Missään muualla et ole mitään!!
Toimit muuten täsmälleen aloitukseni mukaan! Ja minä kun ajattelin, ettei tässä nyt kukaan kehtaa osoittautua mainitsemani kaltaiseksi. Mutta kyllä kehtasi! Onneksi ainakin todistit, etten puhu palturia. Katsokaa nyt muutkin.
kuitenkin ihan kaikille kirjoittajille. Ja hyvää Jussia!
Saatesanoina sanoisin vielä: Muistakaa jokainen, ettette voi muuttaa kaikkien mielipiteitä mieleisiksenne. Helpompi on opetella elämään kunnioittavasti toisia kohtaan kuin opettaa heille omat tapansa. Ja pitää muuten 100% paikkansa.
Aina välillä tulee luettua tätä yh-palstaa ja täytyy sanoa, että välillä menee usko ihmisyyteen.
(Niinkuin tuolla isienkin palstalla...).
Järkyttävän ahdasmielisiä asenteita yh-äitejä kohtaan! Millä vuosisadalla niin monet ihmiset elävät? Onko tosiaan niin, että aikaisemmin ihmiset olivat jotenkin erehtymättömiä kun avioeroja ei ollut niin paljon, vai olisiko ollut niin, että yhteiskunnan ja ympäristön paine piti perheen tilanteessa kuin tilanteessa väkisin koossa hymyilevin kulissein? Sekö on sitä onnea...
OK, varmaan on turhan heppoisia liittoja ja eroja, mutta kuka voi tuomita toisen valinnat muutaman kirjoitetun rivin perusteella?!
Minä elän vielä onnellisessa avioliitossa, mutta siihen ylpeyteen en lankea, ettenkö ymmärtäisi elämän monimuotoisuutta ja monimutkaisuutta -voi kertakaikkiaan tapahtua asioita, joita en nyt pysty kuvittelemaan ja jotka voivat hyvinkin dramaattisesti vaikuttaa mieheni ja minun keskinäiseen suhteeseen. Sitten täytyy vain toivoa, että meissä molemmissa on tarpeeksi aikuista pitämään puheyhteys ja toivottavasti myös katsekontakti jo pelkästään lastenkin vuoksi (tähän luotan, mutta mikään ei ole varmaa kun on ihmisistä kyse, en minäkään...).
Eläköön yksihuoltajaäidit ja -isät! Eläköön lapselliset ja lapsettomat lesket! Eläköön tarkoituksella ja tahtomattaan lapsettomat! Eläköön avo- ja avioliitossa kuhertelevat tai vähemmän kuhertelevat! ...onnellisesti arjen harmaudessa ja välillä juhlan humussa.
lukea, mitä "juhannusruusu" kirjoitti "kiitos nyt" osassa? Miten se menikään...joka tapauksessa helpompi on opiskella itse kunnioitusta muita kohtaan kuin muuttaa maailma mieleisekseen...noin vapaasti lainaten.
Ja mihin kuluukaan onnellinen avioliittosi, jos koko ajan mietit "koska minusta tulee yh"?
Eikö olisi huomattavasti parempi tapaa elää täysillä ja nauttia täysillä, kuin miettiä ja ennustaa tulevaa mielessään koko ajan? Silloinkin, kun siihen ei mitään syytä ole.
Minä en ainakaan mieti asiaa kuten sinä. Jos siihen lankean, varmasti voin pian ollakin yh.
Pois se minusta! Mainitsemallasi tavalla se on kuin en välittäisi, vaikka kaikki loppuisi. En ole heppoisessa liitossa, eikä ero ole suunnitelmissa. Osaan tehdä töitä liittoni eteen. Olen aviossa ja haluan sitä. En ole siinä hetken mielijohteesta.
Juu, onnellisesti minäkin ja välillä töitä sen eteen tehden. En mieti yh mahdollisuutta kokoajan, tarkoitukseni oli vain ilmaista, että olen tietoinen tästä mahdollisuudesta samoin kuin siitäkin, että voidaan elellä onnellisesti elämämme loppuun asti, mutta enpä sitäkään jää mietiskelemään päivät pitkät. Elämä on vain niin ihmeellistä, ettei tulevaisuuttaan kannata niin valmiiksi miettiä suuntaan tai toiseen. Eletään tätä hetkeä ja nautitaan siitä ja ollaan avoimia muutokselle -kasvamistahan tämä elämä on kokoajan.
Ainakin pienen lapsen perheessä sitä elää aika täysillä just tätä hetkeä suurimman osan aikaa.
Nautinnollista liittoa sinulle jatkossakin!
ja perheellesi!
Tavoitelkaa pitkää ja onnellista taivalta yhdessä. Se kannattaa.
Mutta koska se onneton suhdekin aina jollekin osuu, toivotaan, että se osuu YLPEILLE ihmisille!
" YLPEYS KÄY LANKEEMUKSEN EDELLÄ "
Hyvät Jussit sinne!
Muuten, jos sinulla ei ole elämässä MINKÄÄNLAISTA suunnitelmaa, olet tuuliajolla ja kaikkien tuulten vietävissä...ethän tarkoittanut tätä? Mielestäni avioitunut ajattelee nimenomaan tulevaa. Ja ainakin lapsen hankkiva. Sinun velvollisuutesi on ajatella lapsesi tulevaisuutta siitä hetkestä asti, jolloin tiedät hänen tulostaan... Heips!
erään hoitotieteilijän mukaan "ihminen on osiensa summa", kyseinen määritelmä iskostui tajuntaani "yksinhuoltaja palstalla". Ihminen on todella osiensa summa.
Jotkut täälläkin kirjottelevista elävät jossain sammiossa sulkien ulkomaailman pois. Tämä taas mielestäni kertoo juuri sen, että mitä kirjoitit kateellisuudesta ja katkeruudesta. Nämä nimenomaiset "vääräsuut" eivät halua omalle elämälleen muutosta vaan nauttivat rypeässään omassa saastassansa (näin kärjistettynä).
Surullista on huomata, kun luojan luomaa tai evoluution kautta kehittynyttä upeaa elintä (aivot) eivät jotkut edes yritä käyttää.
Minä nautin jokaisesta päivästä ja niiden tuomasta annista, hyvästä ja huonosta. Jokainen tilanne opettaa ja syventää jo opittua.
Hyvää juhannusta ja auringonpaistetta elämääsi
yhtä mieltäni askarruttavaa seikkaa, koska ollaan ihan oikealla palstalla ja aihekin jotenkin sopii.
Mistä johtuu, että yh:t pitää itseään välttämättöminä muille ihmisille kuin niille, joille heidän tulisi sitä olla, nimittäin omille lapsilleen?
Miksi meidän muiden on pakko kunnioittaa heitä?
Mitä kunnioitettavaa ylipäänsä on ihmisessä, joka on epäonnistunut ja ylpeä siitä???
Olette vissiinkin vielä liian nuoria tällä palstalla, itsekkäitä, kateellisiakin.
Ja ennenkaikkea teiltä puuttuu riittävästi elämänkokemusta, mutta sitähän tulee vuosien mittaan. Varmatkin mielipiteet saattavat muuttua.
Ehkä se myötäelämisen puute tulee siitä, ettei edes haluta ymmärtää toista ihmistä. Jokaisen elämä on summa niin monista asioista.
Olen lukenut läpi aloittamasi keskusteluun tulleet vastaukset ja olen hämmästynyt ettei taida luetun ymmärtäminenkään olevan kovin kaksinen asia.
Jokin yksittäinen sana tai lause kiskaistaan irti yhtedestään ja sitä aletaan paisutella ja haukutaan kirjoittaja alimpaan helvettiin!
Kun luin esim MdK:n vastauksen kirjoitukseesi, en voi käsittää kuinka saatoit ottaa senkin negatiivisena. Hänhän tuntui olevan aivan tyytyväinen elämäntilanteeseensa ja on ilmeisesti kantanut vaikeat vuodet kunnialla.
Meillä saattaa olla omat "syymme" jopa naimisiinmenossa. Itse menin naimisiin (levittäkää korvanne) siitä syystä että PÄÄSISIN KOTOA POIS! Se oli sitä aikaa kun tyttärillä oli laillinen oikeus lähteä maalaiskodista vasta kun menivät naimisiin.
Kun sitten tulin kypsään ikään, rupesin kääntämään kelkkaani haluamaani suuntaan ja erosin. Olin yksinhuoltaja.
Muutamien vuosien päästä tapasin elämäni rakkauden ja menin uusiin naimisiin. Syntyi lapsi.
Mies kuoli ja olin taas yksinhuoltaja.
Tästä tilanteesta, että onko eronnut vai leski, voin ainakin omasta kokemuksestani sanoa että EI OLE, vastaväitteenä esim. Mustanlesken vastineeseen. Paitsi tietenkin tittelinkipeille ja ahdasmielisille, jotka vielä tänäkin päivänä, 2000-luvulla, uskottelevat että yksinelävä ihminen pitäisi pistää johonkin fakkiin ja lappu päälle.
Ettekö voisi unohtaa, mitä ympäristö ajattelee teistä ja kääntäkää katseenne lapsiinne ja tehkää kaikkenne heidän hyväkseen.
Palkinnon huolenpidostanne saatte runsain mitoin takaisin vuosien päästä.
korvansa itse ja katsoo tänne! MdK ei kyllä minulle ole vastannut mitään!!
Onko mummonkin mielestä leski epäsopivampi kasvattaja kuin jumalainen yh?
Kun nyt "arvon mummo" miettii tarkasti, taitaa se teidänkin ensimmäinen aviolapsi olla parempi kuin se elämänne miehen tekele,joka vaan vetää viinaa ja pillereitä lärviinsä. Kunnoton puliukko kun on! Voiko todella lapsiakin tähän tapaan jakaa?? OMIA LAPSIAAN TAI SUKULAISIAAN! Mielestäni yksikään tällainen äiti ei ole lapsiensa arvoinen, joka heidät LUOKITTELEE heidän vanhempiensa mukaan tai materian mukaan. Vanhemmat ovat mitä ovat. Mutta lasten luokitus on NIIIIIN väärin. Mutta itse olenkin jo 47v, enkä ihan enää tajua tätä älytöntä oman navan kaivelua kaiken muun kustannuksella.
Näinhän se MdK väitti. Ja te olette samaa mieltä!
Minä olen asiasta kyllä herttasen eri mieltä.
Kyllä kunnottomuuteen on muita syitä. Enkä löydä mitään puolusteltavaa MdK:n tekstissä edelleenkään, mikäli ette sitten ole itse ko. henkilö. Se selittäisi kaiken...
Mutta ilmeisesti leskenä ja yh:nä ja kokeneena ihmisenä olette sitä mieltä, että yh kasvattaa parhaiten ja se on elämän tarkoitus. Siis kasvattaa yksin.
Mies on ainoastaan siittiösolun luovuttaja. Ei isä!
MAAILMA ON SAIRAS KUN JO VANHATKIN MUMMOT ALKAA PUOLUSTELLA LASTEN SORTOA!!!!Hehän ovat teidän tulevaisuutenne! Tästäkö tämä pahoinvointi lapsilla johtuukin?
koskispullo jo aamutuimaan?
Siltä ainakin söhellyksesi vaikuttaa.
Kuka on väittänyt että yh olisi sen arvokkaampi huoltajana kuin leski? En ainakaan minä.
Jos nyt sanon hitaasti: MOLEMMAT OVAT YHTÄ HYVIÄ!
Menikö kaaliin?
Mitä sinä puliset puliukoista, jos et nyt itse satu olemaan sellainen puliäiti?
"Maailma on sairas kun vanhat mummotkin alkavat puolustella lasten sortoa".
HERRAJUMALA? Oletko ihminen aivan pöpi?
Etkö lukenut kirjoittamastani viimeistä kappaletta, vai tuliko niin helkutinmoinen kiire antamaan "muorille" mitä kuuluu ja kuka käski!
Eli kaikkeen nämä jotkut (ei tietenkään kaikki)nykyajan äidit aikaansa tuhlaavat, kaiken paskan kirjoittamiseen. Asenteenne tarttuu kyllä lapsiinnekin ja niinhän tämäkin yhteiskunta pysyy sairaana.
mummon aiemmasta tekstistä:
"En voi käsittää kuinka saatoit ottaa senkin negatiivisena. Hänhän tuntui olevan aivan tyytyväinen elämäntilanteeseensa ja on ilmeisesti kantanut vaikeat vuodet kunnialla."
Onko tämä puolto vai kritiikki asiaan, jossa hän vihjaillen parjaa sisariensa lapsia? Hän puhui puliukoista. Oletko sittenkään lukenut tekstiä? Vai etkö muista mitä aiemmin kirjoitit?
Minä otan sen puoltona, jota itse en milloinkaan olisi tehnyt.
Lapset ovat syyttömiä sukulaistensa kyvyttömyyteen hoitaa asioita. Siksi lapsi nauttii maailmassa erityistä suojelua ja huolenpitoa. Lainkin mukaan. Lasta kasvattaa koko kylä, kuten sanonta kuuluu. Onko mielestäsi riittävän selvästi sanottu? Laiminlyöntiin pitää puuttua aina, jos sellaisen edessään näkee. Siihen velvoittaa laki jokaisen kansalaisen.
Koska osoitit kirjoituksesi minulle, puutun vielä loppukohtaan kirjoitustasi, joka alkaa " eli kaikkeen nämä jotkut..." vittuilusi menee nyt tässä kohdin hukkaan, sillä minulla ei lasta ole.
Näyt kirjoittavan samalla tyylillä kuin MdK (syystä?) vihjaillen ja ilkeillen. Tulkintoja tulee siten monia, kun et sano asiaasi suoraan. Vaikka eihän sitä sinulla ollutkaan...
Minä en ole yh enkä leski. Jos huomasit, aloitukseni EI koskenut edes koko aihetta!
Vaan tätä yleistä haukkumista ja söhläämistä, jonka nimeen itsekin näyt vannovan.
Miksi?
on sinun positiivinen ajattelutapasi?
metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja sitä saa mitä tilaa!
Ja positiivisuudessa hakkaan sinut 10-0!
Ps. lue myös ylempää vastaus MUMMOLLE!
itse otettua puolueelliset lasilliset aamulla?
Luin ketjun ja täytyy sanoa, et mummo on pihalla.
Mitä positiivista on esim. tässä ensimmäisessä lauseessas? Arvostelua, vihjailua suoranaista vittuilua, asioiden kääntöä päälaelleen, haukkumista ihmisestä, josta ei tiedä mitään...
Täydellinen näyttö (toinen vai onko sama?) juhannusruusun kirjoituksen todellisuudesta!
Näppärä tyttö! Olet tehnyt huomioita paljon, kun näin tarkkaan tiedät miten häirikkö käyttäytyy!
En usko, että itse olet kaikkia kirjoittanut todistaaksesi juttusi, sillä tyyli on erilainen, joskin yhteneväiset ovat MdK ja Mummon tekstit keskenään!
kyky on unohtunut ahneuden ja omanedun tavoittelun alle.
Ihmiset elää nykyisin toteuttaen ainoastaan seitsemää kuolemansyntiä. Vaikka niistä piti pysyy irti...
Ja yh:t on puutteessa ja kiukkusii. Edes juhannuksena ei saa...juhlia, kun lapset riesana.
Hauskat Jussit...vai oliko se n....t?