aiheuttajana? Lukekaa seuraava kirjoitus, joka oli 9.11.2007 SS:ssa. Jäi niin paljon vaivaamaan että oli pakko palata kirjoitukseen ja laittaa se tänne...Ensimmäisenä tuli luettuani tuli valtava järkytys ja tunne, että voiko olla tuollaista opettajakuntaa koulussa..?? Opettajilta puuttuu paljon, jos on joten todella peiliin katsomisen paikka.
" Aiheuttaako myös koulu huostaanottoja?
Kädessäni on 10-vuotiaan pojan huoltajille osoitettu kirje.Huoltaja on kutsunut minut tulkitsemaan kirjettä, joka on päivätty oppilashuoltoryhmän kokouksessa ja saapunut huoltajille 18 päivää myöhemmin postitse.
Vanhempia ei ole kutsuttu kokoukseen.
Käytetyin sana nykyään on huoli.Niinpä oppilashuoltoryhmä esittää syvän huolestuneisuutensa pojan kouluongelmista, jotka ovat ehtineet syntyä kahden viikon aikana koulun alkamisesta. Huoli siirtyy vanhemmille. Onko kirje edennyt toimenpiteitä varten jo lastensuojeluviranomaisille?
Tämä ei olisi epätavallista.Suomessa on kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia lähes 16000.Valitettavan usein prosessi on alkanut koulusta ja suurena huolestuneisuutena vanhempien selän takana.
Kirjeessä on yli 30 kielteistä ilmaisua lapsesta, ei yhtään myönteistä. Huoli vaikuttaa hurskastelulta. Kirjeessä on uhkaustakin.
. Kunnioittakaa lasta, hän kunnioittaa takaisin. Muistutetaan edellisvuoden rangaistuspäiväkirjan merkinnöistä. Eikö uutta lukuvuotta aloitettukaan puhtaalta pöydältä?
.
Onko kirjattu töniminen, jota poika saa osakseen, kun juoruilu lpasen perheestä koulussa sallitaan? Muistutetaan oppivelvollisuuslain velvoitteista.Tekee mieli muistuttaa samasta laista. Lapsi on velvollinen tulemaan kouluun, missä häntä ei hyväksytä, missä hän ei koe onnistumisen elämyksiä. Lapsi ei ole hyväsytysti musiikkitunnilla.
On se ihme, vaikka hän opiskelee viulunsoittoa ja kuuluu orkesteriin. Urheiluharrastus toi hiljattain pojalle tunnustusta. Ei voi välttyä ajatukselta, että lapselle näyttää sopivan kurinalainen, pitkäjännitteisyyttä vaativa harrastustoiminta. Kun pikkupoika, joka ei olejäänyt koskaan luokalleen, sikä pinnaa, saapuu sairauspäivän jälkeen kouluun, toteaa opettaja luokan kuullen, että meillä oli oikein mukava päivä kun sinä olit poissa.
Olen vaikuttunut. Voiko koululaitos syvemmälle vajota? Kirjeessä ei ole allekirjoitusta. Sitä ei edusta koulun leima."
- Siinä oli koko kirjoitus. En laita tähän loppuun kirjoittajan nimeä, vaikka se siinä on. Sen sanon, että kirjoittaja on itse erityisopettaja ja kunnioitus hänelle, koska hän uskaltaa asettua omia kollegojaan vastaan. Jos koulumaailma ja opettajat ovat (osa vai kaikki k.o koulussa?) tuolla tasolla, ei ihme viime tragediakaan...!
Ottakaa muutkin kantaa. Itse olen äiti ja mummi, enkä millään lailla k.o tapauksen osallinen.
" Aiheuttaako myös koulu huostaanottoja?
Kädessäni on 10-vuotiaan pojan huoltajille osoitettu kirje.Huoltaja on kutsunut minut tulkitsemaan kirjettä, joka on päivätty oppilashuoltoryhmän kokouksessa ja saapunut huoltajille 18 päivää myöhemmin postitse.
Vanhempia ei ole kutsuttu kokoukseen.
Käytetyin sana nykyään on huoli.Niinpä oppilashuoltoryhmä esittää syvän huolestuneisuutensa pojan kouluongelmista, jotka ovat ehtineet syntyä kahden viikon aikana koulun alkamisesta. Huoli siirtyy vanhemmille. Onko kirje edennyt toimenpiteitä varten jo lastensuojeluviranomaisille?
Tämä ei olisi epätavallista.Suomessa on kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia lähes 16000.Valitettavan usein prosessi on alkanut koulusta ja suurena huolestuneisuutena vanhempien selän takana.
Kirjeessä on yli 30 kielteistä ilmaisua lapsesta, ei yhtään myönteistä. Huoli vaikuttaa hurskastelulta. Kirjeessä on uhkaustakin.
. Kunnioittakaa lasta, hän kunnioittaa takaisin. Muistutetaan edellisvuoden rangaistuspäiväkirjan merkinnöistä. Eikö uutta lukuvuotta aloitettukaan puhtaalta pöydältä?
.
Onko kirjattu töniminen, jota poika saa osakseen, kun juoruilu lpasen perheestä koulussa sallitaan? Muistutetaan oppivelvollisuuslain velvoitteista.Tekee mieli muistuttaa samasta laista. Lapsi on velvollinen tulemaan kouluun, missä häntä ei hyväksytä, missä hän ei koe onnistumisen elämyksiä. Lapsi ei ole hyväsytysti musiikkitunnilla.
On se ihme, vaikka hän opiskelee viulunsoittoa ja kuuluu orkesteriin. Urheiluharrastus toi hiljattain pojalle tunnustusta. Ei voi välttyä ajatukselta, että lapselle näyttää sopivan kurinalainen, pitkäjännitteisyyttä vaativa harrastustoiminta. Kun pikkupoika, joka ei olejäänyt koskaan luokalleen, sikä pinnaa, saapuu sairauspäivän jälkeen kouluun, toteaa opettaja luokan kuullen, että meillä oli oikein mukava päivä kun sinä olit poissa.
Olen vaikuttunut. Voiko koululaitos syvemmälle vajota? Kirjeessä ei ole allekirjoitusta. Sitä ei edusta koulun leima."
- Siinä oli koko kirjoitus. En laita tähän loppuun kirjoittajan nimeä, vaikka se siinä on. Sen sanon, että kirjoittaja on itse erityisopettaja ja kunnioitus hänelle, koska hän uskaltaa asettua omia kollegojaan vastaan. Jos koulumaailma ja opettajat ovat (osa vai kaikki k.o koulussa?) tuolla tasolla, ei ihme viime tragediakaan...!
Ottakaa muutkin kantaa. Itse olen äiti ja mummi, enkä millään lailla k.o tapauksen osallinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
valitettavasti on, nykylasten elämä koulussa.
aivan liian usein kiusaajana toimii opettaja.
Opettajat vielä aivan yhteistuumin ottavat jotkut oppilaat silmätikuikseen, ettei koulusta löydy edes rehtoria, joka olisi lapsen puolella.
Tuota kaikkea on meilläkin koettu ja paljon muuta.
Olen täälläkin siitä puhunut jo monet kerrat.
Tuntuu vain siltä, ettei kukaan tahdo uskoa noita juttuja todeksi, ennen kuin osuu omalle kohdalle.
Myös vanhempainkokouksissa toiset vanhemmat juoruavat ja yhdessä päättävät, kuka saa milläkin luokalla olla. Opettajat saavat vanhemmat puolelleen, kun eivät jotain oppilasta siedä ja sitten ilmottavat vaan, että toisten lasten vanhemmatkin ovat tätä mieltä.
Jos siellä joku vanhemmista vaikka olisikin eri mieltä, ei häntä kuunnella.
Kaiken lisäksi näin käyttäytyvät opettajat ovat usein aivan epäpäteviä, jotain tuuraajan tuuraajia, kotiäitejä.
Olen ollut jo pitkään kauhuissani siitä, minkälaisten iältään aikuisten kanssa lapsemme koulussa kaiket päivät viettävät.
Kouluista ei montaakaan mieletään aikuista opettajaa enää ole. Ei ole ihme, että asiat on aivan sekaisin, kun ei edes opettajat pysty olemaan henkisesti opetettaviensa yläpuolella, siis aikuisina esimerkkeinä. Aivan törkeää touhua.
Liian monet vanhemmat luottavat opettajiin.
Monikaan opettaja ei enää nykyaikana kenenkään luottamusta ansaitse. Jos lapsi kertoo kotona jotain opettajasta, niin taitaa vaan olla parasta uskoa, vaikka miten oudolta kuullostaisi, nimittäin se touhu on todella idioottimaista.
itse koulunpenkille opettelemaan ihmissuhdetaitoja. Ei ole ollut kanttia edes allekirjoittaa a.p kirjettä. Puhumattakaan monesta muusta mikä pisti silmään. Vanhemmat jätetty "ulkopuolelle" ja entäpä opettajan kommentti, kun lapsi tuli sairauden jälkeen kouluun..? Aivan hirvittävää kohtelua ja suhtautumista.
Missä on ammattitaito, jota voi peräänkuuluttaa opettajilta, jotka ovat myös kasvattajia kodin ohella. Toivon, että kyseinen kirjoitus on saavuttanut mahdollisimman paljon lukijoita myös niissä piireissä jotka valvovat kouluja.
Kirjoitus on ollut sanomalehdessä - onneksi.
olemassa mitään "piirejä", jotka nykyisin kouluja valvoisi.
Ainoastaan lasten vanhemmat ovat ainoita valvojia, opetuksen, koulun ja opettajien tasosta.
Mitään tarkastustoimintaa ei enää kouluille tehdä.
Siksi kaikki onkin ihan villiä.
Nuo kaikki edellä kerrotut kuvastavat sitä opettajien nykyistä henkistä tasoa.
Ajatelkaa nyt mitä saavat aikaan olemalla lapsillemme ainoina aikuisina esimerkkeinä kaiket päivät ja henkisesti ovat tuota tasoa.
tulevaisuus pelottaa todella. Valitettavasti sitä henkistä kypsyyttä ei opita koulun penkillä, joten
ei edes lisäkoulutuksella saada toivottua tulosta.
lääninhallituksilla? Olen käsittänyt että jonkinlainen valvonta niilä on. Ainakin lääninhallitukselle voi ja pitää valittaa huonosta toimintatavasta kouluissa tms...
"Valitettavasti sitä henkistä kypsyyttä ei opita koulun penkillä, joten ei edes lisäkoulutuksella saada toivottua tulosta."
Ja tuo on nähty jo toistakymmentä vuotta kun seuraa päättäjiä ja heidän touhujaan!
lääninhallituksen alaisuuteen ja sinne voi osoittaa valitukset, jos epäkohtia havaitsee, mutta mikään taho ei automaattisesti enää valvo koulujen toimintaa, kuten ennen oli. Tarkastajat kävivät kouluilla ainakin kerran vuodessa, pyytämättä, siis automaattisesti.
Nykyään vanhempien pitää valvoa aivan kaikkea opetuksen tasosta ja laadusta lähtien. Vasta, kun epäkohdista on valitettu saattaa lääninhallitus puuttua asiaan.
mutta, eivät tee mitään. Esim. yhdellä ala-asteella koulussa opilaat oli harrastaneet saatanpalvontaa, koulun opettajat käsittelivät asiaa vain asianosaisten kesken, muille vanhemmille ei ilmoitettu. Leirikouluun lähdettiin sitten 600km päähän ja siellä samoihin majoitustiloihin joutui muutkin oppilaat ja saivat pelätä muiden harrastamia yöriittejä!
Opettajat vetosivat vaitiolovelvollisuuteen, ettei saa muiden lapsista puhua. Pyhä yrjänä, mitä viisautta kun ei anonyyminä puhumisesta tiedetä mitään.
Läänin mielestä asia ei antanut aihetta mihinkään oli hyvän tavan mukaista jne.. EOA:n mielstä ei! Vanhemille olisi pitänyt ilmoittaa ennen leirikoulua, jotta nämä olisivat voineet päättää, päästävätkö lapsensa leirikouluun,jossa kakarat yöpyvät mökeissä ilman aikuisia!
päiväkodit Varpu projekteineen ilmoittavat soskuun
mahdolliset huostaanotettavat.
näyttävät löytyvän aikuisista ja vielä opettajista. Mihin maailma on menossa,kun opettajat ovat tuolla tasolla?
Toisen ihmisarvolle ei välttämättä anneta mitään arvoa, ei edes lasten.
On kamalaa ollut lukea tuon Jokelan tapauksen yhteydessä, millaista tekstiä ampujan perheelle kirjoitetaan! Se on vain yksi esimerkki siitä, että mitkään moraaliset arvot tai käytössäännöt eivät ole kunniassaan. Ei riitä edes se, että Pekka-Ericin vanhempia on haukuttu ja uhkailtu niin, että lain mukaan kunnianloukkaussyyte olisi enemmän kuin paikallaan, mutta vielä täytyy kirjoittaa törkeitä pilkkakirjoituksia heidän poikansa ruumiin häpäisemisestä ym. Kaikki haukkujat eivät ole ihan nuoria, heidän motiivinsa on kuulema se, että pea:n vanhemmat edustavat väärää puoluetta. Jos sitä palstaa lukee, tulee vakuuttuneeksi, että tämä yhteiskunta on tosiaan sairas.
Jos joku yrittää saada puolueetonta tapahtumien tarkastelua palstalla aikaan, hän saa kaikki saastat silmilleen, koska kuulema ihailee murhaajaa. Tuon logiikan mukaan kyllä poliisitkin silloin ihailevat tappamista.
Muistan Hesarista yhden mielipidekirjoituksen, jossa eräs masennuksen takia sairaslomalle jäänyt aikuinen kirjoitti, miten hän yritti löytää vertaistukea netistä ahdistukseensa, niin suurinpiirtein ainoa 'tuki', mitä sai oli tyyliin 'mene ja tapa ittes'.
Mitä tämä kaikki aiheuttaa syystä tai toisesta syrjäytyneelle yksinäille nuorelle - voi vain kuvitella? Lisää varmaan ainakin vihaa, joka on niin tuhoavaa energiaa, että sen valtaan joutunut ihminen järkkyy lopulta mielenterveydeltään, jos sitä ei ole jo aiemmin tapahtunut.
Yhteiskunnan taholta tulevaa lasten ja nuorten kaltoinkohtelua on supistaa säästösyistä terveydenhoidon resursseja niin, että tehokasta mielenterveysapua ei ole, opettajilla ei ole aikaa syventyä oppilaiden ongelmiin - jos eivät itse satu kiusaamaan oppilasta - ja vaikka miten rankkaa kiusaamista olisi koulussa, siihen ei muka kyetä puuttumaan tehokkaasti.
Kyllä nettivalvontaan pitäisi kyetä ja vähintään nettikäyttäytymistä pitäisi opettaa nuorille, vaikka eivät sitä kyllä hallitse kaikki aikuisetkaan.
pahoinpitely, lyömisestä puhumattakaan. Mutta miten usein puututaan lasten välisiin vastaaviin tilanteisiin koulussa tuossa mielessä? Lapsille on tehtävä selväksi, että pahoinpitely on aina rikos toista kohtaan. Kun se tapahtuu koulussa, on kunta korvausvelvollinen uhrille. Mutta korvauksia saa nykyisin vain vuosia jatkuneen kiusaamisen jälkeen sitten, kun kyseinen oppilas on päässyt ulos koulusta, jos vain on hengissä selvinnyt itse, eikä ole tappanut kiusaajiaan. Mutta opettajan taholta tulevaan kiusaamiseen ei taida paljon oikeutta löytyä.
Lapsen vanhemmat ovat poikkeusasemassa tässäkin asiassa. Tukkapöllystä tulee sakot ja jos epäillään enempää pahoinpitelyä, lapsi huostaanotetaan. Koulussa kyllä voi tapahtua melkein mitä tahansa, eikä siihen muka pystytä puuttumaan tehokkaasti.
Suomen Rikoslaki
24 luku (9.6.2000/531)
Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta
9 § (9.6.2000/531)
Kunnianloukkaus
Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.
10 § (9.6.2000/531)
Törkeä kunnianloukkaus
Jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa
1) rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville taikka
2) aiheutetaan suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa
ja «kunnianloukkaus» on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
12 § (9.6.2000/531)
Syyteoikeus
Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, kunnianloukkauksesta eikä törkeästä kunnianloukkauksesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi. Valtakunnansyyttäjä voi kuitenkin antaa määräyksen syytteen nostamisesta, jos rikos on tapahtunut joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista.
Edellä 9 §:n 3 momentissa tarkoitetun rikoksen voi ilmoittaa syytteeseen pantavaksi kuolleen henkilön leski, sisarus, sukulainen suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa taikka vainajan kanssa yhteisessä taloudessa elänyt tai muu henkilö, jolle vainaja oli erityisen läheinen.
Oli niin kamala nähdä ne rikollisen törkeät viestit... Se sairas tunnelma jotenkin tarttuu niiden kirjoittajista. Mutta palstalla alkoi tulla niin voimakasta vastustusta niitä vastaan ja jotkut uhkasivat joka ikisen uhkauksen ja törkyjutun kääntää poliisille, niin ilmeisesti se tehosi. Ja saattaa ylläpidollakin olla osuutensa, vaikka aina valitetaan, että ei ole mahdollisuutta tehokkaaseen valvontaa. Rahastahan se vain kiinni on, että valvomassa on riittävästi työntekijöitä.
eikä edes aiota palauttaa kotiin,niin voiko siitä kasvaa muuta kuin vihaa,kaikki ne kieroudet joita kohtaa eivät voi olla vaikuttamatta.Samoin eriarvoisuus täällä tullaan näkemään vielä monta
"Jokelan tapausta" joten turvallisuus on mennyttä aikaa.
On toi koulu sitten metka paikka...
Siellä saa lapsia kiusata: haukkua, töniä rajusti ja jopa kuristaa. Aivan!
Meidän poikaa kuristettiin viime keväänä välitunnilla. Valvoja meni väliin... mutta... kotiin ei ilmoitettu asiasta??? Sain tietää tapauksesta vasta syksyllä kun poika viimein uskalsi kertoa mitä koulussa tapahtuu. Tietysti otin heti yhteyttä koululle... mutta... siellä vähäteltiin kaikkea... No jos nyt kerran... pojat vain kahnaavat... ei meidän koulussa...
Auta armias kun pojalla sattui olemaan pari huonompaa päivää niin heti soitettiin kotiin: Pidimme palaverin koulussa ja mitä kotona on tapahtunut kun poika näin käyttäytyy? Mikä on muuttunut? Just joo... Sattumalta pojalla on ADHD dg ja oli kokeet menny "huonosti" (oli yksi virhe)ja poika ei ollut tyytyväinen mikä johti mökötykseen ja yhteistyöhaluttomuuteen. No seuraavana päivänä sai pallosta päähän liikuntatunnilla, oli kylläkin vahinko, mutta poika otti sen tosi raskaasti ja luuli sen olevan kiusaamista. No sitten alettiin selvittämään asioita ja vaikka syy oli koulussa, ei haittaa, minä olen syyssä...
tämä vanhempien syyttely. Koskaan ei missään nk.selvityksessä otetan tosissaan kiusaamista tai muita luokka/koulutilanteeseen liittyviä juttuja. Jos lapsi ei halua emnnä kouuun, syy vanhemissa (toki näin voi ollakin) mutta jos päätä uitetaan vessan pöntössä ja kuristetaan puhumattakaan muutsa (syljeksitään päälle, vaatteita viedään, kenkiä piilotellann yms, yms) niin ei monikaan aikuinen tämmöiseen paikkaan menisi.
y6hden neuvon. Osallistukaa kaikkiin vanhempain kokouksiin ja tapahtumiin, olkaa kaikessa toiminnassa koululla mukana niin paljon kuin mahdollista.
Sellaisten aktiivisten vanhempien lapset ovat turvassa.
Sanoin kerran yhdessä palaverissa missä taas kerran olin, että pitäisi varmaan osallistua vanhempaintoimintaan enemmän, niin opettaja sanoi minulle suoraan, että niin pitäisi, lapsellasi olisi paremmat oltavat.
Olen huomannut, että hyvin pitkälle koulun asioista päätetään juuri niissä vanhempien tapaamisissa ja äidit päättävät ketkä milläkin luokalla ovat.
Jos olette itse siellä kovasti touhuamassa ja kaveeraatte muiden äitien kanssa, niin ei kukaan aja teidän lastanne pois tai halua syyllistää.
Se on kyllä tekopyhää touhua, mutta lastenne takia, ehkä kannattais kuitenkin uhrautua.
Yleensä aina sellaiset vanhemmat joiden lasten kanssa on ollut vaikeuksia, loistavat poissaolollaan ja sitten on helppoa heidän selän takana keksiä ties mitä.
huostaanotoistakin sovitaan sairasta touhua.
on osallistua koulun kaikkiin tapahtumiin. Muistan monet kerrat vanhempien illoista opettajien toteamiset: Tervetuloa vanhemmat ja taaskaan eivät ole he paikalla, joden erityisesti olisi toivonut olevan.
mennä,siellä muutama vanhempi kehui omia lapsiaa koko illan.
oppilashuoltotyöryhmä on aika metka elin koulumaailmassa. Siihen kuuluu melkein keittäjää ja vaksia myöden koko koulun henkilöstö, mutta vanhempia se ei kuule eikä heiltä kysy muut akuin luvan käsitellä lapsen asiaa. Ilman lupaa se ei voi lapsesta puhua. Sikäli siis asia ei voi tulla yllätyksenä, tosin lupa kysytään kai yleisesti puhelimessa..
Meidän villikon kohdalla kuten varmana monen muunkin käy niin että kun lapsen ympärillä välillä sattui ja tapahtui niin häneen kohdistuva kiusa, ilkeys yms jää huomioimatta ja rankaisematta. Eli se, mistä lapsi saa itse rangaistuksen ei toimi toiseen suuntaan kun lapsi onkin se uhri, kohde. Tähän oman lapseni opettaja puuttui aika kovallakin kädellä kun se tuli esiin. Sai kyllä taistella ihan kunnolla asiasta. Toisaalta ajattelen niin, että se on myös aika inhimillistä toimintaa tavallaan aikuisilta, vähän "siitä saa itsekkin"-ajatuksella varmaan?
Koulu ja harrastukset on kaksi ihan eri asiaa. Toinen on vapaaehtoista ja mielekästä ainakin useimmiten. Siinä lapsi ja aikuinen on myös aika tiiviissä vuorovaikutuksessa yms jolloin tilanne on antoisa. Harrastukseen liittyy paljon plussaa ja positiivista palautetta useimmiten.
Koulussa taas on ensinnäkin ne kaverit, jotka vaikuttaa ihan kamalasti toisen käyttäytymiseen. Kun joutuu siinä porukassa tiettyyn asemaan niin ei siitä kyllä pois pääse moneen vuoteen saati lukukauden vaihtuessa. Kuuostaako tutulta; se kenet kerran keksitään, aina muistetaan? Pätee varsinkin koulumaailmassa.. Eli vaikka lapsi on kuinka fiksusti muualla niin rooli ja asema kouluss aonkin jotain ihan muuta, leima otsassa on ja pysyy vaikkei näy.
Tosin onpa epäammattimainen opettaja jos noin sanoo lapselle tai kenellekkään! Syytä ehkä katsoa peiliinkin?
Vanhemmat on aika aseettomia silloi jos koulu on yhteisrintamasa lasta vastaan jollain tavalla. Siihen ei voi oikein vastat kuin sillä että pyytää sieltä tukitoimia ja apua kun ei itse pärjää, vaikka tilanen ei olisi niin oikeasti. Silloin tavallaan heittää pallon takaisin sinne josta se on alunperin heitetty. Vielä jos on puhtia raahata lapsi perheneuvolaan tai koulupsykalle niin alkaa toimintaa tulla. Joskus vaaditaan aika järeitäkin toimia jotta asiat palautuu uriinsa edes niiden osalta jotka ovat siellä koulussa töissä.
Olisi mielenkiintoista tietää, mistä kaikki on saanut alkunsa alunperin eli mikä on historia jutulla. Jostainhan kaikki lähtee ja välillä asiat paisuvat hallitsemattomiksi. Koulun vaihtojakin tehdään kun homma ei toimi, mutta kaikessa hiljaisuudessa. vanhemmillahan ei ole faktaa tilanteesta ja lapsi ei osaa kertoa eikä ole aina kovin vakavasti otettu näissä tilanteissa.
On vaan sääli jos pieni lapsi jo nujerretaan järjestelmän puolelta heti alkuunsa. Ei ihme, että joskus joillakin pinna palaa ja sitten mennään äärimmäisiin tekoihin tavalla tai toisella, usein itseen kohdistuviin sellaisiin..
Niin ja jos koulu on huolissan eli ne ihmiset siellä niin kyllä ensimmäinen tapa on ottaa yhteys perheeseen ja jutella huolesta ihan kasvotusten. On kokemusta siitäkin, kun poikaporukka hölmöili ihan kympillä niin oltiin asiaa selvittelemässä koululla perjantaina illalla yhdeksältä kun viimeinenkin asianosainen pääsi paikalle. Aikamoista joustoa ja halua setviä asiat kuntoon kirjeiden sijaan opettajalta ja rehtorilta? Toisaalta kuten yksi isä silloin sanoi: kyllä lapsetkin tajuaa että aikuiset on ikeasti tosissaan kun tähän aikaan täällä ollaan (vaikka pitäähän sen asian kyllä mennä perille keskipäivälläkin...).
Vielä tuli mieleen sekin, että ainakin täälläpäin on pari opettajaa, jotka siivoavat luokkaansa aina lukukauden alussa. Eli jos epäilevät että lapsesta tulee ongelmaa tai siis vaivaa vähänkään niin alkavat keksiä vaikka mitä. Koomista on se, että näin tapahtuu vuodesta toiseen ja kaikki tietävät sen. Sille kun ei vaan voi mitään sanoo koulutoimenjohtaja. Harmillista se on silti niille joiden lapsi joutuu kohteeksi syystä tai toisesta ja syyksi riittää lapsena olleet kuumekouristelut tms todella vakava "käytösongelma". Ja jälleen kärsijä on se lapsi!
hänellä on kykyä nähdä asiat niin kuin ne ovat valitettavasti monessa koulussa, jossa lapset voivat pahoin, eikä heille löydy mistään apua.
Kaikki vanhemmat eivät pysty ymmärtämään lapsensa pahan olon juuria eikä heillä ole valmiuksia puuttua niihin. Vanhemmat ovat aina ulkopuolisia omien lapsiensa kouluelämän suhteen, koska he eivät ole itse paikan päällä näkemässä ja kuulemassa ongelmien syntyä.
läpikotaisin on myös taipumusta aukaista vanhempienkin silmät ja korvat sille
miten asiat koulussa todella ovat.
Lasta taikka nuorta on todella helppo syyllistää:
"mitä sinä olet taas mennyt tekemään..."
kun monesti kuuntelemalla ja vähän asioista kyselemälläkin todellinen tilanne
myös koulumaailman osalta selviää.
Koulujen vaihtoa on valitettavasti tehty myös opettajien käyttäytymisen vuoksi!
ja ohjaamisessa pitää kaikkien muistaa - niin vanhempien kuin opettajien ja muiden lapsen elämässä olevien - että jokainen lapsi tarvitsee kiitosta ja kehua, silloinkin vaikka pääsääntöisesti käyttäytyy moitittavasti. Silloin kun lapsi käyttäytyy hyvin tai tekee hyvän työn, silloin on kiitoksen paikka.
Se kiitos on lapselle tosi tärkeä. Aikuinen tietää, että kiitos/kehu on hänellekin tärkeä,mutta kasvava lapsi sitä eniten tarvitsee.
Kuvitelkaa tilanne ja lapsi, joka ei ikinä kuule yhtään positiivista itsestään - esim koulussa!!
Aina moitetta. Voiko sellaisesta kasvaa yhteiskuntakelpoinen ihminen?
Heillä on huono itsetunto, koska enimmäkseen ovat aina kuulleet vain moitetta käytöksestään.
Opettaja oli mukana jopa sairaalan palaverissa, jossa lääkärit painottivat opettajalle kiitoksen antamisen tärkeyttä. Ei lasta pidä verrata muihin oppilaisiin, vaan joka päivä lapsi voi jossain asiassa onnistua hyvin ja silloin on kiitoksen paikka. Lääkärit painottivat, että tuo palaute olisi tärkeää lapselle joka päivä. Ikävä kyllä näyttää, että oppi ei mennyt opettajalla perille, vaikka lapsi varmasti yrittää parhaansa.
Moitteet kyllä sujuvat opettajalta pienimmästäkin yhä sujuvasti kuin ennen.
että näitä tällaisia luokanopettajia löytyy vaikka kuinka paljon, että heillä ei vaikuta olevan harmaata hajua kiitoksen antamisen merkityksestä. Ja vaikka he kaksinaamaisen tuntuisesti väittävät haluavansa kuulla erityisoppilaan ongelmista ja auttamisesta kaiken mahdollisen tiedon itselleen. Niin sitten kun heille sitä annetaan, ei annettuja ohjeita noudateta kuitenkaan.
Johtuneeko haluttomuudesta huomioida eri oppilaiden tarpeita. Vai onko kaikki enemmän kiinni vain siitä, että luokat ovat ylisuuria ja opettajat ylikuormitettuja.
merkitystä, mutta heitähän on liian vähän nykyisessä peruskoulussa. Sen takia myös tavallisissa luokissa opiskelevien oppilaiden erityisopetustunnit ovat monesti alle sen, mitä oppilaat tarvitsisivat. Ei ole rahaa :( heidän palkkaukseensa.
Tavallisen luokanopettajan koulutukseen taas erityisoppilaiden ymmärtäminen ei kuulu mitenkään. Mutta perusopetuslain mukaan joka opettajan, jonka luokalla on erityisoppilas, pitäisi ITSE hankkia tieto-taito oppilaan opetukseen. Hah-hah. Sitä he eivät tee, ehkä se on liikaa vaadittukin.
Mutta sinällään tuo kiitosten antaminen olisi tärkeää ymmärtää ihan kenen tahansa lasten kohdalla, ei vain erityisoppilaiden, vaikka he sitä erityisen paljon tarvitsevatkin.
riippuen voi olla paha "riippakivi" tai todellinen auttaja. Tulkinnat on kuitenkin nämät nykyaikaa (ja varmaan ennenkin): Yksinhuoltajan lapset ovat silmätikkuja (joskus ei edes sallita heille menesymistä, koska eivät sovi luokitteluun. Yleensäkin kaikenlainen erilaisuus pahasta. Erityislapset (Jos ei dg:tä) ovat huonojen vanhempien huonon kasvatuksen syytä syytä jne... Mikään ei ole muuttunut sitten 50 -luvun, samoja asioita jauhetaan. Itse en henkilökohtaisesti jaksanut sitä "pa,,kan n jauhantaa" kuunnella (kouluavustaja) Olen onnelllisempi ihminen ilman tätä keraan kkukaudessa saatavaa myrkkyä. Korostan kuitenkin, että uskon, että suurin osa näistä ryhmistä jees ja pyrkii auttamaan lapsia ja nuoria, mutta mätämunia piisaa.
kun vuosia sitten eräs yh-äiti kertoi, että heidän koulussa yh-lapset ovat silmätikkuja. Kyseessä oli suurkaupunki ja varmasti koulussa on paljon yh-lapsia.
Hänen pojallaan oli tarkkaavaisuusongelmia ja äiti taisteli pojan puolesta ja hänen kohtelunsa puolesta. Opettajat olivat yksissä tuumin kertoneet että niinhän kaikilla yh-lapsilla on ongelmia. Poika ei ollut lahjaton, sillä hänelle oli tehty tutkimuksia,joissa oli todettu että kykyjä ja lahjakkuutta löytyy, mutta ei mitään diganoosia esim adhd tms...Poika ei saanut koulussa kannustusta mihinkään , ei kiitosta mistään. Äiti yritti kotona tsempata. Mitä mahtaa heillekin kuulua nykyään, kun poika on jo täysi-ikäinen?
Aivan samanlaista oli 70-luvulla, Kiusattua rangaistiin.
Samanlaista myös 80 ja 90-luvuilla. Sama meno jatkuu vaikka vuosituhatkin jo eri.. kiusattuja rangaistaan.
Tosin meidän koulussa on panostettu koulukiusaamiseen, sen ehkäisemiseksi asiasta puhutaan. Aika näyttää riittääkö puheet.
2000 -luvulla
jäi kaikki järjestely ja opetuksen organisointi järjestely tietenkin lainsäädännön mukaisesti
kuntapäättäjien päätettäväksi.
Ja niin monta kuntaa ja kaupunkia kuin Suomessa on
niin niin monta tapaa on ollut järjestää erityisoppijoiden ja vammaisten lasten ja nuorten koulunkäynti!
Luokkiin on ympätty ja sumputtu 40:kin oppilasta
yhdelle opettajalle
adhd, assit sekä kaikki muut erityistä tukea tarvitsevat oppijat.
ja tietenkin ilman mitään asiaankuuluvaa lisäkoulutusta taikka -ohjausta opettajalle.
Kouluavustajaahan ei luokkiin saada
kun ei ole kunnilla rahaa...
Köyhäläisten ja kurjien maa
joka ei halua huolehtia pienimmistään
eikä edes oman maansa tuleivaisuudesta.
Maailmalla ylpeillään taloudellisesta menestyksestä ja rikkaasta maasta (maailmantilaston 10.)
ja samaan aikaan yli puoli miljoonaa ihmistä elää alle köyhyysrajan.
Skitsofreenista.
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_553_2004_p.shtml
Erityisopetuksen laatu ja tarve
että oppilashuoltoryhmä on metka elin. Meidän lasta kiusattiin koulussa n. 3,5 vuotta ja kuulin näin jälkikäteen, että oppilashuoltoryhmä suuressa viisaudessaan oli kiinnittänyt loppumetreillä huomiota lapseni yksinäisyyteen, mutta hän ei kuulemma näyttänyt kärsivän siitä kärsivän! Vau.. todellista välittämistä!
totesi eräässä vanhenpain illassa kaiken kansan kuullen, että koulussa ongelmia tuottavat oppilaat ovat lähes poikkeuksetta yksinhuoltajien lapsia. Kyllä tuntui meistä yksinhuoltajista todella hyvältä!
Eräs uusi opettaja, jonka tunnen, kertoi minulle pojasta, jonka vuoksi hän oli aina koulussa sydän syrjällään. Tämä lapsi kulki koulussa aina viikkotolkulla samoissa, likaisissa vaatteissa ja oli vaisu ja säikky. Ei ollut käytösongelmia. Pojalla ei ollut edes sukkia talvella kengissään ja hygienia oli todella huonolla tasolla (hän jopa haisi pahalta). Perusasioitakaan ei kukaan kotona hoitanut ja järjestänyt. Asui isänsä kanssa. Opettajan yhteydenotot ja juttelut isän kanssa eivät auttaneet. Koulu teki pojasta lastensuojeluilmoituksen.
Vaikka en tiedä enempää tapauksesta, kuulin tämän opettajan puolen tarinasta ja tiedän, että hän todellakin nimenomaan piti paljon tästä lapsesta ja oli hyvin huolissaan. Minusta oli tässä tapauksessa oikein asiallista, että koulu toimi näin. Lapsen huonoilta kotioloilta ei myöskään saa sulkea silmiään, oli syy siihen mikä tahansa.
että ihmisen papereissa ( mysö aikuisen ) pitäisi olla useamman läheisen yhteystiedot ja lupa ottaa yhteyttä sellaisissa tilanteissa, jossa viesti ei mene ensimmäiselle listalla olijalle perille.
Mm tuosta tuli sellainen fiilis, että oliko pojan äiti millään tavalla lapsen elämässä mukana/vaikuttamassa tai joku muu? Mummo tms.
Jos isä oli jotenkin "yksinkertainen" ja välinpitämätön ympäristöstään...? '
Jopa noissa "sillä siisti"-ohjelmissa ulkomailta on tullut mielikuvia, että täytyy se kämpän epäsiisteys ja hajut tarttua niissä asuviin ihmisiinkin.Pieni lapsi ei voi itse vaikuttaa (ei paljoakaan) siihen, millainen koti hänellä on ja lapsella on oikeus peruspuhtauteen...kunnollisiin vaatteisiin ja hygieniaan. Tuossa tapauksessa ei ilmeisesti ollut muuta keinoa, jos muita läheisiä ei ollut tiedossa...
ennen tätä suomenmaan köyhyyttä,
olisi kunnasta jo aikapäiviä,
kun huomattiin ettei perheessä ole naista huusholleeraamassa
laitettu isännälle kotiin kodinhoitajaa
sen kummemmin koko lastensuojeluväkeä edes asiaan sotkematta.
Mutta nyt kun maa on köyhä ja kurja
niin kaiken tietävä ja pelastava
lastensuojelu korvapalveluineen
rientää auttamaan isää
ja laittaa lapsen mahdollisesti vielä huostaanoton kautta kierrätykseen ja sijoitukseen.
oikein. Tämmösiä vaan on aika vähän nykyään (onglemista huolimatta vatteet ovat puhtaat). Täytyyhän sitä uutta reservaattia koota,
ja eteenpäin olisi menty vaikkakin"nilkuttaen". suhteet säilyneet (ellei muuta ongelmaa), lapsilla tuki myös aikuusuudessa (kun suteita ei katkottu) ja
viidenneksi sairastuuko nykyään vaikka sama paita olisi päällä esim. kolme päivää (nythän pitää olla joka päivä uudet). Kysyn vaan, maalaisjärki historia.
vastuuntuntoinen aikuinen SAA sulkea silmiään, kun näkee lapsen hoidon olevan retuperällä.
Kun puhutaan oppilashuoltoryhmän TÄYSIN AIHEETTOMASTA puuttumisesta perheen asioihin, niin miksi aina joillakin herää pelko, että vastustettaisiin AIHEELLISTA puuttumista?
Miksi tosiaan, sillä ei näistä keskustelu sulje mitenkään pois kumpaakaan vaihtoehtoa?
ensimmäisenä ajatella vain huostaanottoa!
Ihan voimassa olevan vanhankin lain mukaan olisi tilanne pitänyt selvittää, miksi lapsen puhtaudesta ja vaatteista ei huolehdittu.
Parhaimmillaan asiasta huomautus olisi riittänyt avaamaan isän silmät, että huolehtii paremmin noista asioista.
Ylilyöntejä lastensuojelussa on aiheuttanut nimenomaan sokea ylilyönti tuollaisissa tilanteissa. Ja lain noudattamatta jättäminen toisaalta.
Jos kuvitellaan, että lapsi tuossakin tilanteessa vain käytiin sokeasti nappaamassa huostaan, niin yhtä asennevammaisia olivat niin isä kuin sossutkin.
lähtenyt.
Isä ei ilmeisesti lapsen asioita paljon välitä hoidella (mutta voihan toki silti välittää pojasta!) ja talossa asuu isän ja pojan lisäksi muitakin aikuisia. En osaa enempää sanoa.
Kaipa jos tämä isä on tosiaan vain ajattelematon, siitä äkkiä ryhdistäytyy, kun sosiaaliviranomainen ottaa yhteyttä. Luulisi kyllä aikuisen jo opettajan jutteluiden perusteella ymmärtävän, että tarvittaisiin parannusta lapsen asioihin ja oloihin. Mutta ehkä isä myös isä on oikeasti pojan suhteen välinpitämätön. Toivottavasti heillä kääntyisi kaikki hyvin päin!
Onpa metkaa lukea kuinka täytyy tehdä lastensuojeluilmoitus lapsen vaatteiden perusteella. Se ei kerro vielä mitään isän ja lapsen välisestä suhteesta, joka saattaa olla turvallinen ja ok.
Isä saattaa olla tilapäisesti masentunut jos äiti on lähtenyt hiljattain, se on ohimenevää yleensä, varsinkin jon perheessä on muita aikuisia. Kannattaa odottaa rauhassa.
Isät ovat yleensä tosi tumpeloita kodin käytännön töissä varsinkin jos vaimo on huolehtinut aina kaikesta. Jos isä käy päivät töissä, ymmärtää hyvin hänen kömpelyytensä( = ajan puutteensa) kodin hoidossa. Mutta se ei ole lastensuojeluasia.
Lapsi saattaa myös kaivata äitiään kodin arjessa. Se heijastuu hänen olemuksestaan myös koulussa. Mielestäni opettajan tehtävä ei ole puuttua lapsen kotioloihin, vaan huolehtia, että sen ajan kun lapsi on hänen vastuullaan koulussa, lapsella on siellä turvallinen olla toisten lasten keskellä ja hän saa sellaista opetusta, joka on hänelle sopivaa.
Opettajan tehtävä on myös huolehtia, että kukaan ei kiusaa ketään.
kunnasta isälle kodinhoitaja tai kotiavustaja!
Halvemmaksi se tulee kuin näiden sosiaalitanttojen pyörittämä korvapalvelu kaikkine monitoimielimineen ja palvereineen.
Sosiaalihuoltolaki» 17.9.1982/710
........................
20 §
Kotipalveluilla tarkoitetaan
asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon,
lasten hoitoon ja kasvatukseen
sekä muuhun tavanomaiseen ja totunnaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista
tai niissä avustamista.
21 §
Kotipalveluja annetaan
alentuneen toimintakyvyn,
p e r h e t i l a n t e e n,
rasittuneisuuden,
sairauden,
synnytyksen,
vamman tai muun vastaavanlaisen syyn perusteella
niille,
jotka tarvitsevat apua suoriutuakseen 20 §:ssä tarkoitetuista tehtävistä ja toiminnoista...."
Hyvin yksioikoista ja itsestään selvää
mutta kun maasta on järki kadonnut ja ajattelukyky niin.................
..suurempi asia kuin vain vaatteet. Pienen lapsen huono hygienia kertoo omaa kieltään.
Koulun tehtävä on ehdottomasti kiinnittää huomiota lapsen hyvinvointiin! Se on joskus ainoa taho, joka lasta näkee kodin ulkopuolella. Jos lapsi olisi vaikka sitten heitteillä koko lapsuutensa, niin sitten taas ihmeteltäisiin miten kukaan ei huomannut lapsen huonoa oloa ja puuttunut asiaan. Ja että nykyaikana kukaan ei välitä toisistaan. Ja että ainakin koulun olisi tullut puuttua asiaan.
Toisekseen jos isä on tilapäisesti masentunut ja poika kaipaa äitiään, isä olisi voinut kertoa opettajalle tämän ottaessa isään yhteyttä joillakin sanoin, että perheessä on nyt vaikea kausi. Ainakin suurin osa opettajista tekisi kyllä ilmoituksen aika tavalla viimeisenä vaihtoehtona.
on kaksinaamainen piilokiusaava opettaja, jonka törkeää käytöstä lapsia kohtaan ei muu oppilashuoltoryhmäkään meinaa uskoa, ennen kuin se heille todistetaan.
Koko opettajan kaksinaamaisuus on verhottu suunnattomaan kiltteyteen ja lasten ymmärtämiseen, vastuuntuntoon, ylihuolehtimiseen kaikista lasten asioista muka lasten parhaaksi, mutta mikä menee lopulta henkiseksi väkivallaksi perhettä kohtaan ja ylittää opettajan toimivallan kaiken kaikkiaan. Koko muussa koulun henkilökunnassa ei ole vikaa, mutta todella paljon vaadittiin niin lapselta kuin minultakin, ennen kuin heidät saatiin uskomaan, mitä opettajan todellinen käytös on.
Mutta vaikka oppilashuoltoryhmä olisi miten kiva ja ymmärtävä tahansa, niin todellista apua erityislapselle on mahdoton saada koulujen rahan puutteen takia. Kaikki apu haetaan opetusvirastosta heille annetuista määrärahoista ja sitä myönnetään tyyliin 'tämän ja tämän perusteella 1.8 erityisopetustuntia viikossa lisää' ja siihen on tyytyminen. Siis 1.8 tuntia, vaikka todellisuudessa lapsen pitäisi opiskella kokoaikaisesti erityisopetuksen pienryhmässä koko viikon.
koulua kun opettaja on kiusausta suorittava taho koulussa. Muuten lasta ei tahdo pelastaa mikään.
hetkellä. Lapsi odottaa erit.opetuspäätöstä, opella ei ennen ole ollut AS-lasta, hän ei tiedä Aspergerin oireyhtymästä mitään, mutta on kysyttäessä innokkaasti luvannut ottaa kaiken mahdollisen tiedon ja ohjeet vastaan lapsen auttamiseksi. Hän on istunut palavereissa, lääkärit ovat vääntäneet hänelle rautalangasta vinkkejä ja lopputulos on, että MIKÄÄN ei mene opella perille. Hän ei kertakaikkiaan pysty soveltamaan mitään oppimaansa käytännössä lapsen opetukseen.
Lääkärien neuvoista 2 tärkeintä oli: Lapsen on saatava kiitosta joka päivä jostain onnistumisestaan. Ei välttämättä toisiin verrattuna, vaan ihan omaan suoritustasoonsa verraten. Ja toinen oli, että ope tarkistaa repun kotiin lähtiessä. Näitäkään opettaja ei ole pystynyt noudattamaan.
Sen sijaan kaikesta epäonnistumisesta ja tekemättömistä tehtävistä tehdään iso numero koko luokan kuullen. Ope vaati lapsen viemään repun tarkistettavaksi, mutta koska koulun jälkeen lapsi yrittää nopeasti päästä opesta niin kauas kuin suinkin, ei reppua ole tarkistettu ja aina osa tarvikkeista on unohtunut kouluun. Mutta tämäkin on siis käännetty lapsen syyksi, ope ei ole vastuussa, koska lapsi ei tuonut reppua hänelle!
Lisäksi suostuin kk sitten oppilashuoltoryhmän ehdottamaan kokeiluun, että jätän kaiken tuen läksyjen teossa kotona pois, että koulussa nähtäisiin todellinen tuen tarve. Se oli liikaa lapselle. Hänen huonolle itsetunnolleen oli ollut valtavan tärkeä tietää, että läksyt on tehty, siitä tuli runsaasti itseluottamusta lisää. Sopimukseen kuului myös, että kokeilun ajalta ei tule rangaistuksia unohtamisista. Mutta ope on silti antanut 4 x rangaistuksen siitäkin!
Kokeilun aikana vähintään 90 % läksyistä jäi tekemättä ja open motkotuksella ei ollut rajoja. Lisäksi luokassa on pari kiusaavaa tyttöä, jotka innostuvat kovasti aina kaikista 'puhutteluista', mitä ope jollekin joutuu pitämään, siis kiusaaminen sen takia lisääntyy.
Kerroin täällä jo aikaisemmin, miten lapsi saa suuhun välillä afta-tulehduksia ja yhden aftan takia huulessa oli turvotusta. Ope oli kysynyt sen takia, 'onko teillä hyvät välit äidin kanssa kotona'. Siis minä olin muka lyönyt lasta! Lisäksi ope alkoi vaatia ylimääräisiä ja aivan turhia lääkärissäkäyntejä niiden takia, eikä uskonut, että asia on Lastenlinnassa jo lääkäreiden hoidossa. Lopulta hän alkoi vaatimaan lääkärintodistusta lapsen joka poissaolosta!
Onneksi rehtori, koulupsykologi ja terv.hoitaja puolustivat minua, että äidillä on kyllä kykyä arvioida, onko lapsi koulukunnossa vai ei, eikä opella ole oikeutta vaatia lääkärintodistusta lapsen poissaoloista! Nyt kokeilun aikana lapsen stressitaso kasvoi, hänet lähetettiin harva se päivä milloin miltäkin tunnilta kesken päivän kotiin ja pidin lähes päivittäin yhteyttä johonkin oppilashuoltoryhmän jäseniin.
Lähetin kerran opelle reissuvihkossa vähän pitemmän viestin, niin siitä hän oli rähissyt lapselle, että lapsi ei saa kertoa kotona niistä ongelmista, jotka kuuluvat kouluun, vaan niistä on puhuttava hänelle. Siitä vain seuraa kuulema, että 'sun äiti kirjoittaa niin pitkiä viestejä, joita minulla ei ole aikaa lukea' ja lisäksi ne loukkaavat häntä. Kukaan muu ei kyllä nähnyt siinä viestissä mitään loukkaavaa - onneksi.
Mutta aika törkeää, että kasvatusalan ammattilainen vetää aikuisten välejä vielä lapsen kestettäväksi. Ennen kokeilua koearvosanat olivat 10-7:n välillä, mutta nyt putosi matikka ala-arvoiseen. Siis kuukauteen ei oltu tehty läksyjä, eikä hän pystynyt kokeeseen harjoittelemaan ollenkaan. Tämän takia kiusaajat olivat huutaneet välitunnilla kummioppilailleen: "Tuon kans ei kande olla, se on idiootti ja pitää varoa, ettei tyhmyys pääse tarttumaan." Ja muutenkin ovat kimpussa koko ajan.
Otin kolme kertaa opeen yhteyttä kiusaamisen takia, heitä kuulema 'puhuteltiin' joka kerta, mutta ilman mitään tulosta. Viimeinen kerta oli kaiken huippu! Ope oli pyytänyt tyttöä kertomaan jonkin esimerkin kiusaamisesta, eikä ressukka siihen hätään osannut keksiä oikein mitään. Sanoi vain jonkin tilanteen, joka häntä oli vähän aikaisemmin harmittanut, eikä itsekään sitä varsinaisena kiusaamisena pitänyt. Opettaja oli suuttunut, että 'tuoko muka kiusaamista!' Ja haukkui lapsen kiusaajien läsnäollessa. Siis mikä nöyryytys lapselle!
Paljon muutakin on tapahtunut, en jaksa kaikkea kertoa, mutta joka tapauksessa viime viikolla koulupsykologi oli jo vakuuttunut, että opettajan kanssa on turha enää yrittää neuvotella, vaan suunnitellaan koulun vaihtoa. Ja nyt olemme pattitilanteessa, että lapsi ei suostu enää tähän kouluun ollenkaan ja opetan häntä kotona sen, mitä lapsi jaksaa tehtäviä tehdä.
Kyllä hankala opettaja voi saada lapsen elämän tosi vaikeaksi, se on saatu nähdä. Ja mikähän tilanne mahtaisi ollakaan, jos emme olisi saaneet ymmärrystä muun oppilashuoltoryhmän taholta? En uskalla edes arvailla.
Jos koko koulun henkilökunta olisi samoilla linjoilla open kanssa, siellä olisi pohdittu lapsen liian kevyttä vaatetusta, runsaita poissaoloja, varmaan vaadittu se lääkärintodistuskin poissaoloista, vaikka heillä ei siihen oikeutta olekaan, haukuttu minut yhteistyökyvyttömäksi ja mitä kaikkea...
Koulupsykologi sanoi viime viikolla, että jos opettaja olisi loukannut häntä samalla tavalla kuin minua, ei hän tiedä, miten olisi siitä selvinnyt. Itse ajattelen, että minähän kestän mitä vain, mutta lapsi ei kestä, koska ihan sama asenne opettajalla on niin lapsiin kuin heidän vanhempiinsakin. Ainakin siis tällaisessa tapauksessa kun lapsella on AS-dg ja opettaja ottaa lapsen ongelmat omiksi ongelmikseen, joista hän räksyttää lapselle. Ja lapsen ihmisarvo määrittyy urheiluhullun opettajan silmissä sen mukaan, onko hänellä toppahousut ulkoliikunnassa vai ei. Tuntuu ehkä uskomattomalle, mutta tuosta asiasta sain kiistellä open kanssa viime talven, kun lapsi ei suostunut open vaatimia toppahousuja pukemaan jalkaansa kertaakaan viime talvena.
Sanalla sanoen: Ymmärtämätön opettaja voi tehdä perheen elämästä helvetin.
toista koulua?
Jostakin luin sellaisestakin
että olisi mahdollista saada opettajalle opetus"ohjaaja"
juuri esimerkiksi AS -lasten opettamisen tueksi.
(Kun paljon lukee niin aina jotain jää mieleen ja tallentaa pitäisi näköjään ihan kaikki....)
*********************************
Viikko on tuntunut raskaalta.
Kun pitäisi tehdä hyvin paljon enemmän kaikkien lasten, pienten ja suurten eteen.
Olisi monta lapsiperheitä koskevaa asiaa
mihin pitäisi yrittää kiinnittää huomiota ja vaikuttaa, saattaa poliitikkojen ja päättäjien huomioon ja tietoon.
Koulukiusaamisen suhteen pitää ihan ehdottomasti tehdä tässä maassa jotain ja pian!
Aamulla oli professori Keltinkangas-Järvinen tv:ssä puhumassa kouluista.
Massoista (suuret koulut, suuret luokat jne)
joihin yksittäinen lapsi hukkuu jne.
Lapsi voi mennä läpi kouluaikansa niin ettei opettaja ehdi häneen ollenkaan tutustua jne.
Jotain on pielessä ja jotain tarvitsee tehdä.
Lapsiperheiden kohdalla on siirrytty sosiaalipolitiikasta
lastensuojelupolitiikan tekoon.
Kun ei ole kodinhoitajia, kotiavustajia jne antaa lapsiperheisiin avuksi,
ei sairauden, väsymyksen, uupumisen tai minkään muunkaan sosiaalihuoltolaissa mainitun syynkään vuoksi.
Sitten kehdataan oikein suureen ääneen hurskaasti huudella kuinka suomessa on niin suuret määrät sijoitettuja lapsia kotinsa ulkopuolella.
Kun nämä kodinhoitajaa, -avustajaa tarvitsevat lapsiperheet menevät kuntaan pyytämään apua
niin heidät ohjataankin suoraan lastensuojelujärjestelmän asiakkuuteen.
Kun lastensuojelussakaan ei ole muuta tarjota,
kuin näitä ironisen hauskoja kirottuja korvapalveluita, jos aina sitäkään,
niin lastensuojelusirkus on lapsiperheen kohdalla tosiasia myös mahdollisine huostaanottoineenkin.
Suututtaa tälläinen valheeseen
ja laittomaan toimintaankin perustuva kuntapalvelurakenne, jossa ei kuntaviranomaisen taholta kunnioiteta eduskunnan säätämiä lakeja saatikka yksittäisen ihmisen, lapsen ja hänen vanhempiensa kansalaisoikeuksia
lainmukaisiin palveluihin ja oikeudenmukaiseen kohteluun.
Ihan itsestään selviä asioita
- koulukiusaamiseen tiukka puuttuminen
- lapsiperheiden lainmukainen ja asiallinen auttaminen ja tukeminen
mutta kumpikin tuntuu täällä kurjalassa niin utopistiselta ja kaukana tästä hetkestä olevalta
tilanteelta .....
..ollakin jossakin paikassa noin vaikeaa saada erityisopetusta, kun meidän pojalla saatiin heti paikka erityisluokalta kun lukihäiriö selvisi? Kuinka voi olla vaikeaa diagnosoidulle lapselle saada erityisopetusta? Kaikki tuntemani lapset ovat heti saaneet tarvittavan opetuspaikan. Missä päin Suomea on noin vaikea tilanne kun Espoossa ainakin heti saa paikan? Vai olemmeko me vain onnekaita?
ei ole ollut ongelmia. Mutta uskomattoman kuntakohtaista tämä Suomessa on.
Helsinki on yleensä kaikissa palveluissa maan pohjatasoa.
Toisaalta tiedän myös sellaisia tapauksia, että saman perheen kohdalla (jos on pari erit.lasta) voi toisen kohdalla sujua kaikki kuin manulle illallisen saaminen, mutta toisen kohdalla kaikki mättää. Voiko vuosittaiset erot kuntien kouluille ohjaamissa määrärahoissa tehdä nuo erot ymmärrettäviksi. En ole muuta selitystä keksinyt.
ei saa vielä yhtään mitään. Koulu halusi vielä ihan käytännön tasolla omia tarkennuksiaan tuen tarpeesta, joita piti hakea erilaisilla kokeiluilla. Kaikki oli älyttömän hidasta ja aikaa vievää ja lopputulos oli kuitenkin, että niin paljon tukea ei ollut mahdollista rahan puutteen takia tarjota, kuin lapsi olisi tarvinnut.