Mulle tehtiin eilen laparoskopia ja haluaisin kertoa kokemuksestani teille, jotka oletten kyseiseen toimenpiteeseen menossa.
Jännitin menoani sairaalaan aika tavalla (en ole koskaan ollut potilaana sairaalassa ja lisäksi olen ns. sairaalakammoinen, kaksi kertaa olen siellä jopa pyörtynyt kun olin tuttaviani katsomassa), mutta nyt jälkikäteen sanottuna; aivan turhaan jännitin. Hoitajat olivat todella ystävällisiä , iloisia ja mukavia; kertoivat mitä eteen tulee jne. Leikkaussalissakin hoitaja selvitti mulle miksi laitettiin niin monia vempaimia ja nappuloita minuun kiinni. Nukutus sinänsä oli oikeastaan hieno kokemus; ensin suoneen kipulääkettä muutama millilitra, siitä jo tuli aivan merkillisen 'irtonainen' olo, sen jälkeen suoneen nukutusaina ja maski kasvojeni eteen, jota hengitin. Siinä vaiheessa muistan enään anestesialääkärin sanat, että kello on nyt puoli yksitoista. Siitä eteenpäin ei mitään muistikuvaa. Seuraavan kerran heräsin heräämössä klo 11.30 ja olo oli aivan selkeä, pahoinvoinnista ei tietoakaan. Kolme varttia pitivät heräämössä ja sitten takaisin osastolle. Ruokaa söin jo klo 13.30 ja vessassakäyntikin onnistui ongelmitta. Ja kotiin samantien.
Hartiakipuakaan ei tullut, eilen hieman vihlaisi jos istahdin huonosti. Vatsanseutu toki on hieman arka, ja täytyy muistaa nousta varovaisesti ylös. Mutta muuten olo on nyt aivan mahtava. Menisin laparoskopiaan vaikka uudestaankin...kunhan vanhat ompeleet ensin paranee!
Jännitin menoani sairaalaan aika tavalla (en ole koskaan ollut potilaana sairaalassa ja lisäksi olen ns. sairaalakammoinen, kaksi kertaa olen siellä jopa pyörtynyt kun olin tuttaviani katsomassa), mutta nyt jälkikäteen sanottuna; aivan turhaan jännitin. Hoitajat olivat todella ystävällisiä , iloisia ja mukavia; kertoivat mitä eteen tulee jne. Leikkaussalissakin hoitaja selvitti mulle miksi laitettiin niin monia vempaimia ja nappuloita minuun kiinni. Nukutus sinänsä oli oikeastaan hieno kokemus; ensin suoneen kipulääkettä muutama millilitra, siitä jo tuli aivan merkillisen 'irtonainen' olo, sen jälkeen suoneen nukutusaina ja maski kasvojeni eteen, jota hengitin. Siinä vaiheessa muistan enään anestesialääkärin sanat, että kello on nyt puoli yksitoista. Siitä eteenpäin ei mitään muistikuvaa. Seuraavan kerran heräsin heräämössä klo 11.30 ja olo oli aivan selkeä, pahoinvoinnista ei tietoakaan. Kolme varttia pitivät heräämössä ja sitten takaisin osastolle. Ruokaa söin jo klo 13.30 ja vessassakäyntikin onnistui ongelmitta. Ja kotiin samantien.
Hartiakipuakaan ei tullut, eilen hieman vihlaisi jos istahdin huonosti. Vatsanseutu toki on hieman arka, ja täytyy muistaa nousta varovaisesti ylös. Mutta muuten olo on nyt aivan mahtava. Menisin laparoskopiaan vaikka uudestaankin...kunhan vanhat ompeleet ensin paranee!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minun kokemukset eivät valitettavasti ole ihan noin hyvät. Hoitajat ja lääkärit kuitenkin olivat ammattitaitoisia ja mukavia. :)
Leikkaussalissa hoitaja ei meinannut saada tippaa laitettua (lääkäri sen kai lopulta laittoi). Aikamoista ronkkimista. Nukutusaineen laitto suoraan suoneen SATTUI (onneksi oli nopeasti ohi). Heräämössä sain jotakin kipulääkettä, jolle nähtävästi olin allerginen. Hirveä kutina (suu, kasvot). Sitten sain jotakin toista kipulääkettä, josta tuli hirveä pahoinvointi.
Vessassa käynti onneksi onnistui (ei tarvinnut laittaa katetria kuten toiselle samassa huoneessa olevalle potilaalle, saman leikkauksen läpikäyneelle), mutta virtsaaminen oli kivuliasta monta viikkoa. Leikkauksen jälkeen mulle tuli sisäinen verenvuoto (nyrkin kokoinen mustelma vatsaan).
Hartiapistosta ei onneksi mullekaan tullut, mutta vatsa oli hyvin kipeä kauan ja vessassa käynti oli monta viikkoa yhtä tuskaa. Onneksi kipu kuitenkin hellittää ajan myötä.
Ei leikkausta mun mielestä kuitenkaan tarvitse pelätä. Lopputuloshan kuitenkin on se tärkeä. Kivut hellittävän ajan myötä ja unohtuvat.