Laivoja kaukana mereltä

jäin miettimään ...

säätäjä minussa iskee ehdotuksineen:

Istuisitpa tähän viereeni
niin kertoisin tarinan
lapsista kylän kaukaisen
kai tuolla puolen maailman

Maalasivat laivoista kuvia
vaikka kaukana heistä se meri
siltoja ylitse virtojen
olemassa vain haaveilleni

Hymyilevän perheen loihtivat
orvonunissaan onnellisina
piirtelivät pilviä pumpulisia
jalat maata vasten painavina

Oli unelmansa heillä
me ehkä sen rikkojia
vaan olemmehan
heitä vanhempia, viisaampia

Luulisin...

- -

Otsikossa LAIVOJA KAUKANA MERELTÄ on jotain mikä miellyttää silmääni ja saa mielikuvituksen liikkeelle.
Vaikka:

Olemme laivoja
auringossa välkkyvin purjein,
luotuja purjehtimaan toisissamme
kulkemaan sielun merta

Tunnustelevin sormin
uskaltaudun syviin vesiin,
hapuilevin huulin työnnyn aavalle
ja arvaamattomaan aallokkoon

Kumpikin meistä
laivoina toisissaan!
Ja joskus kyljet ryskyen
käymme sotaa

Sitten taas vieretysten
hiljaa soljumme ajassa eteenpäin,
avaudumme mereksi toisillemme
välkehdimme valossa

Kas, kaukana
kaukana hietikolla, oman minuuteni erämaassa
joskus purjehduskykyni kadottaneena
laulan narskuvaa säveltä, hapuilen hellissä muistoissa

Meri pauhaa ja hymyilen -
minä kannan onneni muistikuvaa!
Kun olemme laivoja kaukana toisistamme,
olemme laivoja kaukana mereltä

Tai...

Olemme laivoja
auringossa välkkyvin purjein,
luotuja purjehtimaan
sielun merta

Tunnustelevin sormin
uskaltaudun syviin vesiin,
hapuilevin huulin
työnnyn aallokkoosi

Kumpikin meistä
laivoina toisissaan
Joskus kyljet ryskyen
käymme sotaa

Sitten taas vieretysten
hiljaa soljumme eteenpäin ajassa,
välkehtivänä merenä
toisillemme

Tanssimme valossa, ja kas, kaukana
kaukana hietikolla, minuuteni erämaassa
purjehduskykyni kadottaneena:
laulan narskuvaa säveltä, hapuilen hellissä muistoissa

Meri pauhaa ja hymyilen -
minä kannan onneni muistikuvaa!
Olemme laivoja kaukana toisistamme,
olemme laivoja kaukana mereltä

Mmmm...

Olemme laivoja
auringossa välkkyvin purjein,
luotuja purjehtimaan
sielun merta

Tunnustelevin sormin
uskaltaudun syviin vesiin
Hapuilevin huulin
siihen kohisevaan aallokkoon

Kumpikin meistä
laivoina toisissaan
Ja joskus kyljet ryskyen
käymme tulista maailmansotaa

Sitten vieretysten
soljumme
välkehtivänä merenä,
niin jälleen antautuen toisillemme

Tanssimme valossa, kas, kaukana
kaukana hietikolla, oman itseni erämaassa
purjehduskyvyn kadottaneena:
laulan narskuvaa säveltä, hapuilen hellissä muistoissa

Meri pauhaa ja hymyilen -
minä kannan onnen muistikuvaa!
Kun olemme laivoja kaukana toisistamme,
laivoja kaukana mereltä

Hengittäminen sattuu hetkittäin lähes yhtä paljon kuin yskiminen, mutta ainakin hymyilen. Ja tämä lause ei ollut allegoriaa, ei. Nimittäin kompastuin saunassa tänään. Mutta hyvin kävi, ei huonosti. :)

Hyvää yötä.