Toimin sijaisena eräässä koulussa, olen myös viittä vaille opettaja. Oppilaat käyttätyvät epäkunnioittavasti minua kohtaan ja olen heille kuin yksi heistä. Onko kyseessä nyt auktoriteetin puute? Olen mielestäni napakka, mutta kuitenkin johdonmukainen jne, mutta silti nämä nuoret aukovat päätään. Kyseessä siis 6-7lk.
Epäkunnioitus
sijainen vaan
4833
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samalla tavalla sitä omaakin opettajaa on aikanaan testattu. Sinulla on nyt vain oppimisen mahdollisuus. Aina ei tarvita pelkästään napakkaa komentoa, vaan myös luovia ja hauskoja ratkaisuja. Yritä jaksaa tykätä oppilaista, vaikka joskus olisivatkin hankalia - se nimittäin palkitaan.
Ja koululaiset ovat erilaisia kuin omina kouluaikoina. Se on aika yllättävää huomata.
Tietenkin kyseessä on auktoriteetin puute. Oppilaille on yhdentekevää, oletko koulutukseltasi opettaja vai et. Olennaista on, että olet "vain" sijainen ja se, miten itse käyttäydyt.
Nykyään oppilaiden ja opettajien välit ovat paljon mutkattomammat ja läheisemmät kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Tässä on puolensa ja puolensa. Nykyopettajan työ voi olla hauskempaa ja hän voi tutustua oppilaisiin ihan eri tavalla kuin ennen. Kääntöpuoli on se, että auktoriteetti ei riitä, jos oppilaat erehtyvät luulemaan opettajaa yhdeksi heistä.
Sivusta seuraavat saattavat pitää opettajan työtä yksinkertaisena hommana: sen kun vain olet jämäkkä ja johdonmukainen, niin kyllä homma hoituu. Vaan helpommin sanottu kuin tehty.
Ota johdonmukainen linja myös sen pään aukomisen kanssa. Tehokkaampaa lienee puuttua yksilöihin. Yleensähän porukassa ei lopulta ole kuin muutama päänaukoja. Loput voivat tosin seurata perässä, jos huomaavat, että annat tilanteen jatkua.
Aina jokaisen tapauksen jälkeen sinun tulee reagoida välittömästi. Suosittelisin, että kenties huumoria apuna käyttäen puhut tyypille jauhot kurkkuun, kuitenkin niin, ettei kokemus ole nöyryyttävä. Älä missään nimessä ryhdy avoimeen sotaan. Tämän lisäksi juttelet kahden kesken oppilaan kanssa tunnin jälkeen. Teet rauhallisesti selväksi, mikä oppilaan toiminnassa oli väärin. On erittäin tärkeää, että keskustelua seuraavina tunteina ja päivinä annat positiivista palautetta, ei tätimäisesti kehuen etä oletpas nyt kiltti, vaan elein ja ilmein ja olemalla opettajana paikalla ja kehumalla esimerkiksi tehtävissä suoriutumisesta.
Päänaukomisesta avoimesti suuttuminen tehoaa vasta, kun sinulla ja oppilailla on jo kunnioituksen sävyttämä ihmissuhde. Jos tuntematon ihminen, jota et erityisesti arvosta, alkaa kiljua ja kimittää, ei se mitään merkitse. Se voi olla oppilaalle jopa huvittavaa ja tavallaan palkitsevaa. Sen sijaan jos huomaat loukanneesi ihmistä, joka on jotenkin tärkeä, tunnekokemus on ihan erilainen. Jos oppilas on oppinut arvostamaan sinua ja tapaasi toimia ja luottamaan sinuun, jo ihmetellen paheksuva katse, joka seuraa rajan ylittämisestä, saattaa riittää ruotuun palauttamiseksi.
kommentit. Noin se menee. Tuo loppuosa varsinkin. Pitkällä kokemuksella riittää katsekin. Mutta... siihen tarvitaan siis se aika. Malttia vaan, ei ylilyöntejä, ei loukkauksia, ei yletöntä huutoa, ei järjettömiä rangaistuksia.
Keskustelua, välittämistä, oikeudenmukaisuutta, tilanteiden tarkkaa huomiointia jo ennakolta... ja jämäkkä kurinpalautus tunnilla asiaan. Selväksi kuka määrää tahdin ja mikä on tunnin tarkoitus.
neuvoja annettin, kerrankin täällä oppii jotain. :)
Se piti vain sanoa tähän edelliseen, että ei se pelkkä katse välttämättä vaadi pitkää kokemusta. Olin toisena opiskelivuotenani sijaisena 2 viikkoa ekaluokalla, ja siellä alun valtaväännön, aika lievää mutta kuitenkin ekan päivän aikana tällaista oli, riitti useasti pelkkä katse.
Veikkaan, että nämäkin on taas persoonasta kiinni, tietynlainen tyyppi ei saa ketään katseella ruotuun ja toisenlainen taas saa, eikä kumpikaan ole sen huonompi tai parempi.
Sekin vaikuttaa, millainen opettaja luokassa on oikeasti. Tämä luokka oli siitä helppo, että heitä opetti vanhempi, hyvin jämäkkä luokanopettajatar joka oli varmasti pelisäännöt opettanut siihen mennessä, ja sitten kun tulin ja toimin luonnostani samoin, oppilaat tavallaan hyväksyivät minut sen luokan opettajaksi kun olin käytökselläni rajat osoittanut.
Ihanin kehu oli se, kun 7-vuotias tyttö oli sanonut rehtorille minusta, että "xxx oli kiva mutta xx osasi pitää kurin!" :) Juuri tuohon pyrinkin, mutta en todellakaan tuudittaudu siihen että se aina onnistuu.
Tsemppiä sinulle sijaisuuteen! :)