Taas kerran,
poski,
kostea,
virrasta kyynelten.
Aina kaulaa pitkin valuen,
kun huomaa,
mukavaa,
vain maailmassa,
unien.
Miksi pitäisi vaipua,
synkkyyteen,
syvään murheeseen?
Kaikki mikä mahdollista,
niin todellista,
kaikki mikä mahdotonta,
niin epätodellista.
Saan kai sulle,
ruusun,
muovisen ojentaa,
eipä ole,
paleltumisen vaaraa.
Olet todellista,
jotain,
uskomattoman,
kaunista.
Minä,
mahdotonta,
ompa,
paskamaista.
Ratkaisun ongelmaan,
löysin,
unten mailla,
mahdollista,
tehdä voin,
unelmista.
Riittääkö se,
no mietippä ite.
poski,
kostea,
virrasta kyynelten.
Aina kaulaa pitkin valuen,
kun huomaa,
mukavaa,
vain maailmassa,
unien.
Miksi pitäisi vaipua,
synkkyyteen,
syvään murheeseen?
Kaikki mikä mahdollista,
niin todellista,
kaikki mikä mahdotonta,
niin epätodellista.
Saan kai sulle,
ruusun,
muovisen ojentaa,
eipä ole,
paleltumisen vaaraa.
Olet todellista,
jotain,
uskomattoman,
kaunista.
Minä,
mahdotonta,
ompa,
paskamaista.
Ratkaisun ongelmaan,
löysin,
unten mailla,
mahdollista,
tehdä voin,
unelmista.
Riittääkö se,
no mietippä ite.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ah niin haikea runosi innoitti vastausrunoon:
halpa-halli kerttu
======================
kiitos ruususta muovineen
teltaani se kaunistanee
tuossa kynttilän vieressä
eikä jäädy se kylmässä
niinkuin ruokani tässä
unten mailla on hyvä olla
siellä en ole hunningolla
leipää riittää yllin kyllin
lepään vieressä lämpimän sylin
siellä ei kukaan päälleni
sylje, ei moiti oloani
itse osani valitsin
itse kannan oman ristin
rahat jos multa loppuu
sossun täti antaa hintsuu