sähköä ilmassa??

katseet ja se kun muu maaailma katoaa totaalisesti ympäriltä. voihan se ollakin yksipuolista mutta harvemmin. pokerinaamat peittää, ei muut.

Täällä toinen joka pohtii moista sähköilmiötä!

Pelkäänpä pahoin että sen sähkön saa kehitettyä aikaiseksi ihan vain itsekseenkin. Usein sitä keskittyy vain omiin fiiliksiinsä ja luulee toisesta kaikenlaista, vaikka kaikki tapahtuu vain omassa päässä ja kehossa.

Tosin kyllä juuri noilla katseilla saa sähköistettyä kentän jos vaan toinen on mukana jutussa. Ei se kaikkien kanssa onnistu.

Sähkökentän tuntee siitä, että molemmat yliaistivat tilannetta hyvin keskittyneen ja varovaisen tuntuisena...Sitä lukee hengittämättä toisen mikroilmeitä ja analysoi niitä...ja yrittää itse olla rento vaikka todellisuudessa on ihan "sähköissään".

Jos toinen tulee todella lähelle, kehon valtaa ihana lämpöaalto. Sitä jää odottamaan kuinka lähelle se toinen uskaltaa tulla...ja unohtaa taas hengittää. Ja jos toinen tulee ihan kiinni ihoon, sen muistaa huokaillen vielä kauan! Joskus varmaan vielä pyörryn tuossa tilanteessa, kun aivot ei saa tarpeeksi happea. Se olisi melko noloa.

Tuota en osaa sanoa voiko kentän peittää. Itse en siihen ainakaan pysty, sillä kun olen "sähköissäni", niin sen aistii hölmömpikin. Olen niin jäykkänä ja hiljaa, että nuppineulan putoamisenkin voi kuulla...

Koen myös saman liekehtimisilmiön erään ihmisen lähellä. Olenkin aina häntä niin lähellä kuin mahdollista ja sydämeni hakkaa noin tuhatta kun katselen häntä... Toisaalta en uskalla kauheasti katsella kun pelkään että hän huomaa ja toisaalta haluan juuri sitä.... Joskus katseemme kohtaa ja silloin maailma pysähtyy paikalleen ja unohdan hengittää. Usein käännän nopeasti katseeni pois ja pieni ujo hymy yrittää hiipiä kasvoilleni. Hiipiikin, jos en pysty sitä poissa pitämään. Todennäköiseti tämä ihminen joka saa minussa tämän aikaan, ei huomaa minussa yhtään mitään erikoista vaikka minun maailmassani tapahtuu aina paljon hänen läsnäollessaan.