sinulle

Elämänkäsitykseni mukaan jokainen on arvokas eikä ihmisen arvo ole riippuvainen toisesta ihmisestä. Tästä minulla on vahva omakohtainen kokemus, joten käsitykseni ei perustu vain omaksuttuun teoriaan...

Kun ihminen pystyy kokemaan arvonsa vain toisen ihmisen silmien kautta se johtaa rakkauden kohteen palvontaan ja tekee inhimillisen rakkauden kokemisesta sinällään jumalallisen. Mistä taas on seurauksena helposti mustasukkaisuutta ja - suhteen kariutuessa - tunne kaiken romahtamisesta, jopa elämänhalun menetys kun tuntuu ettei enää ole mitään, ei rakkauden arvoinen. Seurauksena saattaa myös olla vihaa ja katkeruutta, joiden johdosta tulevatkin suhteet myrkyttyvät.

Jos sanon henkilökohtaisen mielipiteeni ja ajatukseni, niin se on, että ihminen tarvitsee syvempää suhdetta, joka on vastaus syvempään tarpeeseen - suhdetta koko olemassaolonsa perustaan ja sitä kautta itseensä.
Ajattelen, että liian usein parisuhde on tuon suhteen korvike, jolloin tyydytystä haetaan aina toissisijaisesta lähteestä. Mutta jos ja kun ihminen löytää olemassaolonsa tyydytyksen ja arvokkuudentunteen syvemmältä, saaden kokemuksen rakkaudesta joka on inhimillistä rakkautta syvempi ja kattavampi, silloin hän kykenee myös ihmissuhteiden tasolla syvempään rakastamiseen ja uskollisuuteen, sekä kestää kipeätkin kolhut hajoamatta ja epäilemättä omaa arvoaan.
Tää menee nyt henkilökohtaiseen uskonnäkemykseeni, mutta esimerkiksi kirkossa oon sanonut näin ja tämä on minun kokemukseni sen pohjalta, kuinka olen Jeesuksen ja Hänen läheisyyden kokenut ja mitä se minulle arkielämässä merkitsee: Paras tie hedelmälliseen ja tyydyttävään parisuhteeseen on kun kumpikin pitää puolisoaan vasta toisella sijalla, ensimmäisenä on Kristus ja Hänen hyvyytensä. Kun kyseessä ei ole uskonnollinen teoria mihin paetaan vaan tosi suhde Jeesukseen, persoonaan, jonka edessä joudun olemaan asenteineni ja ajatukseni, silloin Hän väistämättä johtaa kohtaamaan oman käyttäytymisen ja arkielämän vastuullisuuden.
Hänestä kumpuaa pitkämielistä ja parantavaa rakkautta parisuhteen kiemuroihin.

Jos ihmistä pitää ensimmäisellä sijalla - ja siis tärkeämmän suhteen korvikkeena, paeten ja väistäen sitä ainoaa mikä voi ihmisyksilön kaipauksen syvimmältään tyydyttää, sovittajaa - se on korvikepalvontaa joka johtaa, usein ja ainakin kristityn elämässä väistämättä kyseisen ihmissuhteen vahingoittumiseen koska ollaan jo lähtökohdiltaan kiinni epärealistisissa odotuksissa, joissa ihmisestä on tullut jumala tai ainakin Jumalan korvike.

Kristillisyys on minulle ennen kaikkea suhdetta ja nimenomaan suhdetta jonka täytyy tulla näkyviin arkielämässä, muuten se on feikki.

Käyttämäni termit kuten "Jumala" ja "Jeesus" synnyttävät tietysti monenlaisia mielikuvia ja esittämästäni näkemyksestä voidaan ja saadaan olla montaa eri mieltä, joka tapauksessa kokemukseni ihmisen arvosta ja ainutlaatuisuudesta on voimakas ja sen perusta on nimenomaan kokemuksessani Jumalan - ei ihmisen - hyvyydestä.

En joka paikassa sanoillani tuo ilmi henkilökohtaista uskoani mutta toivon että arkielämässä saisin ja voisin lähimmäiselle välittää, spontaanisti ja tyrkyttämättä, jotain siitä hyvästä minkä olen kokenut - kokemuksen, että hän on äärettömän ainutlaatuinen ja arvokas. Sellaisena haluan jokaisen lähimmäiseni nähdä: arvokkaana - ja nimenomaan arvokkaana minusta ja mielipiteistäni riippumatta, koska minä en ole hänen arvonsa perusta.

* halaus e.velle *