Miten päästä yli kipeestä erosta...??!

...kuulostat jotenkin mun kaverilta.. sil on kans semmonen bestis että se valittaa usein vaan omista ongelmistaan jne.
mutta sitten asiaan...
ehkä sun kannattais vaan yrittää pitää todella hauskaa, esim juhannuksena... hieman vaikea sinänsä auttaa kun itelleni ei ole käynyt noin...

ps:kait sulla on useampikin kaveri joille voi puhua...

mun ja mun ensirakkauden erosta on jo yli 8kk aikaa ja mä vieläkin itken sen perään vähä väliä...
meillä meni poikki välimatkan takii ku se asuu turussa ja mä tampereella..
mä elän vieläkin siinä toivossa että me tullaan menee yhteen ja elään loppu elämä yhessä...!
siinä menee tosi kauan ennekö pääset sen yli,mut kyllä se siitä helpottaa vaiket tuu koskaa pääseen sen yli kokonaan...
sä tuut aina muistaan sen joko hyvällä tai pahalla!
tsemppii sulle!!

mulla kesti erosta selviäminen vuoden vasta nyt pystyn puhumaan asiasta kunnolla..erokin oli ihan kaverin aikaan saannos =/ nyt mulla on uus :)

Ensinnäkin en itse ainkaan edes luokittelisi kaverikseni saati sitten bestikseni sellaista joka valittaa vain omasta pahasta olostaan ja omista murheistaa... Varmasti sulla on muitakin todellisia ystäviä jotka haluatvat auttaa sua pääsemään yli tosta tilanteesta.

Mutta sitten, ainahan kaikkea ei saa mitä haluaa, omasta avioerostani on nyt lähes vuosi, tulee päiviä jollon miettii millasta kaikki olisi jos viellä oltaisiin "yhdessä" mutta on myös päiviä jollon todellakin huomaa tehneen oikean ratkaisun. Olen nyt ehkä hieman vanha (24) täällä kertomaan omista asioistani, mutta olen kumminkin itse kokenut eron ja tiedän että ystävien ja kavereiden avulla itse selvisin siitä parhaimmiten, ilman heidän tukeaan en varmastikaan olisi tällä hetkellä todella tyytyväinen elämääni. Uusia kumppaneita kumminkin tulee ja menee , harvan suhde joka on alkanut jo nuoruusvuosina kestää koko loppu elämää....


Mutta tsemppia sulle ja toivotaan nyt että pystyt unohtamaan sen pojan ja löydät viellä rinnallesi uuden miehen;))

no toi et näät unia niin ei oo mitenkään kummallista. Tai ainakin mäkin näin koko ekan kuukauden. Ja sen lisäksi vielä ajattelin häntä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Niin ja vaikka se meni niin päin et mä tein stopin.

Jokaiselle joka vaan ihan lohduttaakseen puhui mulle jätkistä, sanoin et pitäs turpansa kiinni. Kuitenkin pikku hiljaa muutuin. Unohtaakseni mä tein vaan kaikkee muuta. En kuunnellut niitä levyjä ja yritin välttää parhaani mukaan niitä vaatteitakin jopa mitä mulla oli silloin päällä. Huomasin tuon vasta myöhemmin.

En mä suruajoista tiedä, mutta järkytyin itse tosi paljon kun kuulin sen uudesta tyttöystävästä kuukauden eron jälkeen. Yritin tietenkin kuvitella millanen se on jne. Lisäksi epäilin et mistä se sen nyt heti löysi. Meillä oli nimittäin kaukosuhde. Nähtii viikonloppusin ja silleen. No kuiteski mä tiedän et ei se silloin ollut vielä kuvioissa mukana.

Mun eroa on kyllä varmasti helpottanut myös se et ei olla nähty sen jälkeen kuin kerran vahingossa. Kumpikaan ei sanonut mitään. Katsottiin vaan ja käännyttii pois ja katottii uudestaan ja sydän hakkas ihan pirusti. Erosta on nyt noin viisi kuukautta. Että tällästä ehkä tossa oli sulle jotan suuntaa antavaa. Ja kuitenkin kaikeasta huolimatta mä oon selvinnyt hyvin tosta erosta.

Mitä muuta mun piti sanoa vielä.. hm. ei kai sitten muuta kuin hilpeää juhannusta=)

Juu,toi on normaalii eron jälkeen.. Aika parantaa haavoista osat ja joskus kokonaan.. Ite mä en oo vieläkään erosta yli, vaikka erosta on yli vuosi..=) Mutta olen huomannut, että kyllä se tästä, kun antaa ajan kulua..=)
Voimia sulle..=)

Toi unien näkeminen on ihan normaalia. Ainakin mä luulen niin. Sitä kestää jonkun aikaa ja aamulla aina herää siihen ankeuteen ja haluais vaan päästä takasin ihanaan uneen.

Mäkin näin mun surimman rakkauteni vähän aikaa sitten miten se sattukin just sinne samaan aikaan, olo tuntu taas tosi haikeelta kaikki ihanat hetket tuli mieleen sydän hakkas ja jalat tuntu ihan tyhmältä ihan niinku sillon kun eka kerran nähtiin, sillon vaan vähän eri merkeissä.

Yks paha on ne tutut kappaleet mitä sillonkin kuunneltiin yhdessä. Joskus tulee aina radiosta tai kuulee jossain. Sillon pitää vaan yrittää vaihtaa kanavaa tai lähtee pois, jos niitä jää kuuntelemaan tulee taas se sama ahdistunut olo kun alkaa muitselemaan sitä mitä ei enää koskaan voi saada takasin.

Mä olen selvinny kuitenkin pikkuhiljaa, mä olen pakottanu itteni selviämään ja jatkanu eteennpäin. Takonu ittelleni päähän että se on menny eikä tuu takasin ikinä ja mä en saa jäädä sitä loppuelämäkseni kaipaamaan. Vielä kun sydän sen suostus ymmärtämään mitä järki selittää.

Vähän sen jälkeen kun me erottiin mä tapasin yhden mukavan tytön meillä on tosi kivaa yhdessä ymmärretään toisiamme ja halutaan samoja asioita ja se saakin mut aina välillä mut unohtamaan sen kaiken entisen, mutta silti aina välillä tuntuu että mikään ei tunnu miltään eikä lähellekkään samalta kuin silloin kun uskalsi olla onnellinen.