On väärin, että asiaomistaja/uhri ei saa itse arvioida minkä rikoksen kohteeksi on joutunut eikä saa vaatia rangaistusta siitä.
Asianosainen itse tietää ja tuntee sen parhaiten.
Esim. rikosta tutkitaan tapon yrityksenä ja syytepyyntö esitutkinnasta lähtee syyteharkintaan törkeänä pahoinpitelyn yrityksenä, lepsu ja laiska Helsingin syyttäjäviraston naikkonen ei paneudu juttuun, vaan syytää vaaran aiheuttamisesta.
Uhrilla ei ole tuolloin itsenäistä syyteoikeutta vaan se on anastettu syytäjälle.
Aivan perseestä koko prosessi.
Asianosainen itse tietää ja tuntee sen parhaiten.
Esim. rikosta tutkitaan tapon yrityksenä ja syytepyyntö esitutkinnasta lähtee syyteharkintaan törkeänä pahoinpitelyn yrityksenä, lepsu ja laiska Helsingin syyttäjäviraston naikkonen ei paneudu juttuun, vaan syytää vaaran aiheuttamisesta.
Uhrilla ei ole tuolloin itsenäistä syyteoikeutta vaan se on anastettu syytäjälle.
Aivan perseestä koko prosessi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedoissasi taitaa olla vakavia aukkoja.
Heti *ROL:lli esiin ja opiskelemaan.
Rikosasiat menevät niin, että asianomistaja ei voi itse lähteä ajamaan syytettä häneen kohdistuneesta rikoksesta, vaan siitä on ensin tehtävä poliisin suorittama esitutkinta ja sen jälkeen se menee syyttäjän ratkaistavaksi.
Jos, huom.. jos poliisin esitutkinta tai syyttäjän syyttämättäjättämispäätös ei johda syytteeseen, on asianomistajalla tällöin ROL:n 14 §:n mukaan oikeus itse nostaa syyte. Silloin hän voi itse valita minkä rikosnimikkeen haluaa. Syyttäjän valitsemaan rikosnimikkeeseen asianomistaja ei voi vaikuttaa.
Aikasemmin asianomistajalla oli itsenäinen syyteoikeus. Esim. jos syyttäjä vaati rangaistusta taposta, asianomstaja voi vaatia rangaistusta oikeudessa murhasta. Tätä tarkoitin.
Luulenpa että jos nämä asianomistaja-uhrit pääsis itse päättämään rikoksen nimen, jokainen tönäisy syytettäis murhan yrityksenä. Vai?