Esiinnyn paljon. Lavalla sitten aina sattuu ja tapahtuu.... siis mokia.
Jos olen mokannut lavalla, vaikka tehnyt vain ihan pikku virheen, kuten unohtanut pari sanaa tj, en saa sitä pois mielestäni.
Mua hävettää ja ärsyttää koko ajan, enkä voi ajatella mitään muuta kuin sitä.
Tää on iso ongelmaaaaaaaaaa..... Mitä teen......
Jos olen mokannut lavalla, vaikka tehnyt vain ihan pikku virheen, kuten unohtanut pari sanaa tj, en saa sitä pois mielestäni.
Mua hävettää ja ärsyttää koko ajan, enkä voi ajatella mitään muuta kuin sitä.
Tää on iso ongelmaaaaaaaaaa..... Mitä teen......
Vastaukset 7
Vanhimmat
itellekkin on tapahtunu nolo juttu muutama vuosi sitte, mutta 10kertaa pahempi kuin unohtaa pari sanaa, ei sitä kukaan silleen muistele jos oot pari sanaa unohtanu ja osa ei edes huomannu.
ite en sillee toisten esiintymisen moki muista kauaa, ite muistaa omat mokat mutta muut ei niitä muista niin kauaa.
Nuo mokat kuulostaa sen sorttisilta ettei niitä kukaan huomaa kuin sinä itse. Ja vaikka joku huomaisi hän varmaan aattelee, että sinua jännittää tai jtn ja että parin sanan puuttuminen johtuu siitä. Moni ei sentään pystyisi ollenkaan avaamaan suutaan vastaavassa tilanteessa. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan tuollaiseen osaa kinnittää huomiota, usko pois:}
joskus,naura itelles
Sinuna oisin ylpee. Sä oot tarpeeks rohkee ees olemaan siellä lavalla! Kukaan ei muistele niitä sun mokias, jos otat ite rennosti. Onnee... :D
Tiedän kokemuksesta, miltä tuntuu mokata luokan edessä. Liian pitkään jatkuessaan häpeä heikentää itseluottamusta, mutta mokatapahtumille ei yleensä voi mitään.
Ehkä sen sijaan tilannetta helpottaisi, jos tällaiset mokatapahtumat osattaisiin ottaa huumorilla, eivätkä pienetkään virheet merkitsisi ¨kasvojen menetystä¨ tai ¨maineen¨ menettämistä. Puhetilaisuuksissa ¨virhe¨ ei näet koskaan ¨tapa.¨
Kaikki johtuu vain täydellisyyttä suosivasta kulttuuristamme, jossa ihmisiltä viedään viimeinenkin tie onnellisuuteen tekemällä puhetilaisuuksistakin kuolemanvakavia. Näin myös mokaamiset tuntuvat pahemmilta ja heikentävät itseluottamusta, TURHAAN!
Olemmeko kenties kokonaan unohtaneet huumorin?? Miksemme voisi kääntää mokaa huvittavaksi sattumaksi ja nauraa sille? Se sitä paitsi piristäisi ja olisi mokaajallekin helpompaa. Siis C’mon hei hyvät ihmiset, kaikkea voi sattua eikä sille voi mitään, miksemme voisi yhdessä vain nauraa hauskalle tapahtumalle ja helpottaa mokaajan oloa muistuttamalla, ettei tapahtunut ole vaarallista!? Pitääkö kaiken aina olla niin vakavaa!!??
Oon samaa mieltä että kaikki mokat pitäisi kääntää huumoriksi!
Mua on hävettäny iha hirveesti
(oon lukion 2opintovuodella) jos vastaan johonkin tunnilla esitettyyn kysymykseen vääriin.Tosin meil päin jotkut opettajat on siitä rasisteja, et ne kyselee järjestyksessä, mistä en pidä.Ehkä ne sillä yrittää saada meitä viittaamaan, en tiedä. Tai sitten tekevät niin kun kukaan ei viittaile.
No itsellä vain se etten halua mokata.
Ja jos oonkin mokannu ni yrittäny kääntää nii että nauran vaan koko jutulle, ja niin oon tehnyki ku ajatellu miten hölmö olin. No ympärilläni olevat koulukaverit kattoo vaa vakavasti/pahasti :o
Että on siinä kaverit! -.-
Itse unohdin ylä-asteen joulujuhlassa omat vuorosanani ja koko koulu oli kattomas. Itelleni jäi toooooooosi pahat traumat. tapauksen unohtaa kyl kolmes vuodes. Kukaan muu ei kyll muista varmaan semmosesta enää ees viikon päästä.