Olen nyt potenut vauvakuumetta enemmän tai vähemmän viimeisen vuoden ajan, ja nyt tuntuu että aina vaan kuume nousee! Miehen kanssa ollaan kuitenkin yksimielisesti siirretty lapsen hankintaa 'parilla vuodella', että saisin koulun loppuun ja mies vakityön. Naimisissa ollaan oltu jo pari vuotta, eli suhde kunnossa!
Nyt kuitenkin tuntuu että on todella vaikeeta keskittyä yhtään mihinkään muuhun. Pelkään koko ajan kuollakseni että sitä ei sitten saakkaan kun haluaa, ja aikaahan siinä voi helposti mennä ennen kuin tärppää...
Kouluhommista ei meinaa tulla mitään kun miettii, mutta kuitenkin olen itsekin sitä mieltä että koulu on parempi hoitaa ensin loppuun. Olisi se kuitenkin tosi raskasta pienen lapsen kanssa.
Tiedän että ei auta muu kuin pinnistellä, mutta mitä muut olette keksineet millä saatte ajatukset pois vauvasta jos joksikin aikaa on vielä pakko. Koulu kestää ainakin vielä vuoden, eli ainakin puolivuotta pitää jaksaa ennen kuin voi ruveta 'yrittään'...
Tyhmä kysymys tiedän, mutta enimmäkseen kait tässä puran tunteitani ja turhautuneisuuttani.. ja ehkäpä jokunen muukin teistä tietää miltä tuntuu... ???
Nyt kuitenkin tuntuu että on todella vaikeeta keskittyä yhtään mihinkään muuhun. Pelkään koko ajan kuollakseni että sitä ei sitten saakkaan kun haluaa, ja aikaahan siinä voi helposti mennä ennen kuin tärppää...
Kouluhommista ei meinaa tulla mitään kun miettii, mutta kuitenkin olen itsekin sitä mieltä että koulu on parempi hoitaa ensin loppuun. Olisi se kuitenkin tosi raskasta pienen lapsen kanssa.
Tiedän että ei auta muu kuin pinnistellä, mutta mitä muut olette keksineet millä saatte ajatukset pois vauvasta jos joksikin aikaa on vielä pakko. Koulu kestää ainakin vielä vuoden, eli ainakin puolivuotta pitää jaksaa ennen kuin voi ruveta 'yrittään'...
Tyhmä kysymys tiedän, mutta enimmäkseen kait tässä puran tunteitani ja turhautuneisuuttani.. ja ehkäpä jokunen muukin teistä tietää miltä tuntuu... ???
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eli aivan samaa täälläkin päin. Minun kouluni kestää ensi vuoden loppuun ja on tässä kuumetta ollut reilun vuoden oikein kunnolla. Itse olen huomannut, ettei niitä ajatuksia kokonaan pois siitä aiheesta saa.
Välillä tuntuu todella tuskalliselta tämä ainainen odottaminen. Ja itsekin olen sitä mieltä, että koulu loppuun ensin, ettei sitten tarvitse enää sinne palata ja tosiaan pienen lapsen kanssa se on hankalaakin.
Mutta kun tunteet sanoo toista ja järki toista, niin välillä tuntuu, että miten tästä selviää..:/ Joinain hetkinä osaan asennoitua siihen, että nyt odotetaan, kun taas välillä olo on ihan kamala, mutta kaipa se tästä menee. Ja totuushan on, että kun ajattelee aikaa eteenpäin niin tuntuu, että ei se kulu ikinä, mutta varmasti jälkeenpäin ajatellessa huomaa kuinka nopeasti se onkin mennyt!
Voimia sinullekin koulunkäyntiin ja odottamiseen!:)
kiitos kovasti kannustuksesta...
Minäkin elän siinä toivossa että ensi vuoden loppuun mennessä olisi koulu käyty. On se mielestäni kanssa parempi hoitaa yksi asia ensin loppuun ennen kuin rynnätä toiseen, eikä elämässä saisikaan olla aina niin kova kiire eteenpäin. Pidän koulustani ja yritän nyt nauttia siitä ja ajatella tulevaa, että kiva kun on jotain uutta taas odotettavissa.
Monet kaverit ovat hankkineet lapset kesken opintoja eikä sekään kauheen herkulta näytä... eli mielummin kuitenkin odotan. Joskus on vaan vaikeeta hillitä tunteitaan!!
Tsemppiä sinullekin koulunkäyntiin ja tulevan odotteluun :)
Itselläni on 2,5v poika ja koulua olen puolitoista vuotta käynyt "hänen kanssaan" Lohdutuksena voin sanoa, että lapsen kanssa koulun käynti onnistuu jos vain itse haluaa niin. Tällä hetkellä yritämme toista lasta ja jos tärppää minulla jäisi koulu kesken, mutta se ei minua haittaa koska haluan elämältä muutakin kuin sen ammatin. Ennestään minulla on jo ammatti, mutta nyt on tulossa uusi. Jokainen toki tekee valintansa itse, mutta sen vain halusin sanoa, että ei kannata odottaa kauan ja lapsen kanssa se koulukin niin kuin työntekokin onnistuu ;)
Tsemppiä teille =)