kodin

kurjaa, ei koti voi olla paikka mitä vihaa. Sehän pitäisi olla sun oma pesä missä kavala maailma on kaukana.

Voisitko mitenkään saada aidattua sen oman pihasi? On kai siinä talossa jotain piha-aluettakin, enemmän kúin kaupungissa. Silloin jäis vähän kauemmas se örinä ja muu.
Naapureiden kyttäykselle ei voi muuta kuin mielessään nollata sen kokonaan. Yritä vaan olla välittämättä. Ehkä siellä on vain joku tosi vanha, jonka elämä on aika tylsää jos ei voi seurata ulkomaailman menoa edes ikkunasta. Ja ootko varma että kyttää sua? Ehkä kuitenkin lintuja tai sellaista...

jos ei mikään auta niin myy se talo. Mutta kamalia naapureita voi olla kaikkialla. Helpompaa olis opetella ettei välitä. Tee sinä kaikkea niin mielenkiintoista ettet ehdi uhrata ajatustakaan niille naapureille.
Helpottais varmaankin jos voisit tehdä muutaman päivän matkan sieltä, saada vähän 'raitista ilmaa' ettei tukahduta itseään. Vihaaminen on sinulle itsellesi vaarallista elämistä, tee kaikkesi että saat sen vihaamisesi loppumaan.

ei kotiaan saisi joutua vihaamaan.. Mieti tosiaan noita ratkaisuja, etkö mitenkään voisi muuttaa?
Koti on enemmän kuin kiva paikka asua. Koti on tunnetila, jotain ihan omaa ja rakasta vaikka ei itse omistaja olisikaan. Olen asunut omistamassani asunnossa joka ei koskaan ollut minun kotini. Olen myös asunut toisen ihmisen kotona joka oli minulle enemmän koti kuin mikään muu paikka maailmassa.
Minulla on nyt 14. asunto menossa mutta koteja ei ole ollut lähellekkään niin montaa. Prosessi tämän asunnon mahdollisesta muuttumisesta kodiksi, on kesken.
Unissa palaan aina niihin koteihin, en lähes koskaan niihin asuntoihin.