Tein päivänkakkarasta aurinkovarjon,
heinistä taivutin aurinkolasit,
sammalesta tein sängyn aurinkoon.
Katselin taivaltavia pilviä,
jotka liukuivat kauniisti
ohi auringon.
Annoin kaiken mennä,
en ottanut kiinni mitään,
laskin kädestäni smaragdit,
vilkutin huolettomasti onnelle,
tasasin muka oikeudenmukaisuuden,
mutta teinkin surusta tyynykasan,
itselleni vain.
heinistä taivutin aurinkolasit,
sammalesta tein sängyn aurinkoon.
Katselin taivaltavia pilviä,
jotka liukuivat kauniisti
ohi auringon.
Annoin kaiken mennä,
en ottanut kiinni mitään,
laskin kädestäni smaragdit,
vilkutin huolettomasti onnelle,
tasasin muka oikeudenmukaisuuden,
mutta teinkin surusta tyynykasan,
itselleni vain.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Millä ihmeellä Sinä olet taas rakentanut tällai-
sen runon, joka on kuin satu.
Ensimmäisen säkeen elementit on kiehtovia, ja
ajatus siitä, kuinka tehdä päivänkakkarasta au-
rinkovarjo ja heinistä aurinkolasit ja jatko,
niin uskomaton on runokoppasi, mistä näitä sanon-
toja löydät.
Ainoa asia, mikä häiritsee runossasi, on sana
tyynykasa. Se sopii kyllä jotenkin, mutta ehkä
jokin muu sana olisi parempi. Mietin oikein it-
sekkin, että mikä sen voisi korvata ...
Joo, nyt hokasin, esmes
" mutta rakensinkin surusta pesän, itselleni vain "
Tuommonen tuli mieleen. Mutta toinen säkeistö ru-
nossasi on jotenkin suruisa, smaragdit-lause on
upea, kuin koko runokin.
Ja hyvää huomenta.
Huomenta, täältä tyynykasasta :)
En tarvitse päivänkakkaraa tänään,
on vähän sisähommia.
Olisin voinut etsiä varmasti parempaa ilmaisua,
mutta kun "tyynykasa" tuli mieleen,
en tahtonut luovuttaa siitä.
Se oli jotenkin niiiiin söpö, ainakin olevinaan.
Vaan kumarrus Sinulle:))
Nyt hihat heilumaan!
Tässä on jotain hirmuisen haikeaa...
Mutta joskus sillä tyynykasalla on hyvin lohdullistakin makoilla =)
Pidän sanoistasi!
ollut vähän hötäkkää, ehdin nyt vasta tähän.
Kiitos! Minäkin pidän sinun sanoistasi.
Olen nyt pikkuhiljaa oppinut ottamaan kiitoksia vastaan.
Meinasin sanoa; Potkis...sille tyynykasalle tässä lähiaikoina ;)
Sanat salpautuivat lukon taa, haukon henkeä kuin kala kuivalla maalla. HIENO runo. Ja hieno sommitelma , sanat muodostavat kuin varrellisen ruusun
Tässä hienosta runosta: --
Se tämänpäivän ainut ruusu, vaikka olisin kyllä ansainnut vähän useamman.:)
Ei tämän runon takia, vaa... en sanokaan.
Mutta tämä kelpaa hyvun, kunhan lupaat ruveta hengittäämään. Ihan heti!
EA ykkönen on käyty, mutta elvytys matka on turhan pitkä.
Kiitos sanoistasi, olen itsestäni ihan ylpeä.
:)
Sinne se nyt jäi pyöriin,
surun sekaan hyöriin
Muru miettii ja miettii,
ja ehkä avun siinä keksii
Luulen..köhm..eikusta - tiedän,
suru täytyy ensin kastella
Sori, mutta kyynelillä ensin,
sitten oikein sisulla puskee
ja heittää vihdoin hornan kuuseen
Sitten on hyvä taas aukasita aurinkovarjo,
laittaa reepokit nenälle -
*Huokaisu* taas elämä tää maittaa ;}
Kuule, kyllä lautasellinen hernerokkaa auttaa! Juuh!
Ja sinappia joukkoon ja pannaria jälkkäriksi..huhuu.. :\ ja kyltti "RÄJÄHDYS VAARA" lähistölle.. :))))
Kastelen, vien ulos ja jäädytän....koko hemmetin surun...
En olisi keksinyt tätäkään, jos sinä et olisi sitä
minulle sanonut.
Mikään ei voita ystävien antamia hyviä neuvoja.
Rokalle sanon kiitos ei, vaikka se on varmasti kulmakunnan parasta, mutta söin juuri.
Mulla on iltapalaksi kakk.. enpäs sanokaan.
Mukavaa iltaa rouvaräjähdysvaara. :)))