Alapohjavaurio

Valesokkelitalon ongelmia en tässä en enempi jaksa jaaritella, eikä tahdo aika riittää.

Muutama asia aiheuttaa ko.ongelman.
Talon peruslaatta on liian alhaalla ja laatan alla ei yleisimmin ole lämmöneristettä ja laatan alusmaa on kelvotonta.

Seinärunkojen alaohjaspuut luonnollisesti kastuvat kun ne on asennettu peruslaatan päälle.

Alapuut pitäisi poistaa ja tilalle harkkoa tms. jonka päälle uusi alapuu.

Sadevesijärjestelmät pitäisi uusia.

Mitä teet sillä tiedolla jos alusmaa on kelvotonta?? Puratko koko talon vai?

Määräykset löydät tuolta

http://www.edilex.fi/data/rakentamismaaraykset/c2.pdf

kelvotonta se on selvää, ei silloin pestystä sepelistä kukaan tiennyt mitään.

Se että alushiekka on kosteaa ei aiheuta lahovauriota, vaan rakenteessa on muita virheitä. Kosteus joko imeytyy alushiekasta tavalla tai toisella, kun on tehty huonot kosteuseristeet tai kosteus kondensoituu kesällä tai talvella sinärakenteeseen. Seinärakenteen tulee olla ilma- ja vesihöyrytiivis sisältä- ja perustuksesta päin katsottuna ja myös valesokkelista ei saa imeytyä vettä puuseinään, valesokkelin sisäpinta tulisi olla myös kosteuseristetty ja tuuletusrako pitää olla myös. Noin ei monissakaan 70-90 luvun taloissa ole,vaan seinän alla on mitätön huopasuikale ja sisäseinän höyrysulku päättyy paljon ennen puuraketeen alarunaa, eli kosteus pääsee talvella höyrynä seinän alarakenteeseen ja tiivistyy vedeksi. Mikäli seinän alapuu on hyvin syvällä valesokkelin takana maanpinnan tasossa, saattaa kosteutta tiivistyä sinne jopa kesähelteellä, ilman kosteus on silloin suurimmillaan ja lämpötila ero riittävä veden kondensoitumiselle. Eli syitä seinän kostumiseen voi olla monia, se alushiekka on vähäisin syy, vaan pääsyy on rakenteissa.

alapohjien alla on lähes poikkeuksetta liian hienorakeista materiaalia. Poikkeuksen tekevät talot, jotka on rakennettu harjuille ja reunamuodostumille (mm. Salpausselät) ts. talon alla on valmiiksi hyvin vettäläpäisevää ja pienen kapillaarisen nousukorkeuden omaavaa maa-ainesta.

Otteita oppaasta Omakotitalojen homevaurioiden korjausperiaatteita / Juhani Pirinen:


valesokkelin korjaus:

Jos vaurion alkusyynä on ollut toimimaton salaojitus, on se syytä korjata ensin. samalla suojataan
sokkelit perusmuurilevyllä ja alennetaan maanpintoja rakennuksen seinustoilla. myös sadevesijärjestelmät
on syytä laittaa kuntoon samassa yhteydessä. Jos matalaperustusten yhteydessä
haluaa käyttää sadevesiputkistoa, täytyy se sijoittaa routasuojauksen alle, jottei se jäädy
tukkoon.
valesokkelirakenteessa puurungon alaohjauspuu on usein noin 00 mm lattiapinnan alapuolella.
Korjauksessa seinän levytykset ja eristeet puretaan yleensä lattiapinnasta noin 500-700 mm
korkeuteen. Pystytolpat katkaistaan niin, että lahovaurioitunut puuaines tai pahasti homeinen puu
poistetaan kokonaan. alaohjauspuu poistetaan betonilaatan alapuolelta ja ympäröivät rakenteet
puhdistetaan ja desinfioidaan homeenestoaineella. Puurakenteet nostetaan betonilaatan yläpuolelle
muuraamalla kevytsoraharkko syntyneeseen koloon. samalla valesokkelin taustan tuulettuminen
varmistetaan. Harkon ulkopuolelle asennetaan lämmöneriste, yleensä sinne ei paljon mahdu,
noin 30-50 mm. ePs-, Finnfoam- tai solimate-eristeet soveltuvat tarkoitukseen. valesokkelin
tausta on tässä yhteydessä myös syytä puhdistaa mekaanisesti esim. teräsharjalla ja desinfioida.
seinä korjataan yleensä samoilla materiaaleilla kuin se oli alunperinkin tehty ja höyrynsulkumuovi
ujutetaan betonilaatan ja harkon väliin jäävään koloon, joka sitten tiivistetään polyuretaanivaahdolla.
näin mittavan remontin yhteydessä kannattaa samalla harkita seinien lisälämmöneristämistä.
tarvittava lisätyö on pieni. seinät voidaan lisälämpöeristää sisäpuolelta esimerkiksi 50-100
mm mineraalivillakerroksella. silloin seinälevyt ja vanha höyrynsulku puretaan kokonaan pois.
Patteriputkituksien ja sähköpistorasioiden tuloreitit viime kädessä määrittävät sen, onko lisälämmöneristyksen tekeminen tässä yhteydessä helppoa vai vaikeaa.

Yläpuolelta lämpöeristetyt lattiat:

1960-luvun valesokkelitaloissa on usein myös sisäpuolelta mineraalivillalla lämpöeristettyjä, puukoolattuja
lattioita. mineraalivillan alla on kantava betonilaatta, joka voi olla kostea, kun laatan alla
oleva maa-aines on kapillaarisesti vettä nostavaa. Kostean betonin päällä on usein bitumisively,
jonka vedeneristyskyky on vuosien kuluessa loppunut (jos sitä on ollut alunperinkään). Betonin
päällä olevat lämmöneristeet ja puukorokkeet ovat homeessa. usein niissä ei ole näkyviä vaurioita
lainkaan: homeen tunnistaa vain hajusta tai laittamalla materiaalit laboratorioanalyysiin.
vaurio on erittäin vaikea korjattava, koska betonia ei yleensä saa kuivaksi vaikka rakennus salaojitetaan.
Betonia on myös vaikea purkaa pois, koska se on osa rakennuksen kantavaa rakennetta
ja yleensä vähintään 1 0 mm paksu ja lujasti raudoitettu.

lattioiden korjaus:

teknisesti paras korjaustapa on purkaa betonilattiat pois ja uusia kapillaarikatkaisukerros laatan
alta ja asentaa uusi ePs-lämmöneriste betonilaatan alapuolelle. silloin rakenne on ylhäältä päin:
• pintarakenteet (parketti, kopinan vaimennin)
• betonilaatta
• ePs 100-150 mm
• 3-1 mm puhdas sepeli noin 300 mm
• suodatinkangas
Betonilattian purkamisen ja uusimisen suunnittelu täytyy ehdottomasti jättää rakennesuunnittelijalle,
jotta kantavien seinien kuormat ohjautuvat riittävästi maapohjalle.

jne….

puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä, korjaamiista velkaantuneena, homesairastuneena ja uutta taloa suunnitellen....
minun talossa oli sitten lukuisia virheitä. alapohja tehty väärin, katto ei tuuletu, alajuoksut pilalla jne. jne
ÄLÄ KORJAA!!!!!