Elämässäni

on kulunut siitä kun elämäsi totaalisesti muuttui. Anna aikaa itsellesi. Kaikki loksahtaa paikoilleen pikkuhiljaa. Millä täytät tyhjiön, riippuu mielihaluistasi ja harrastuksistasi. Älä jää neljän seinän sisälle yksin.

Älä ole liian ankara itsellesi ja odota nyt heti uudelta elämältä liikaa ja liian pian.Suo itsellesi tämä nykyinen olotila.Kyllä se on kaiken
jälkeen aivan normaalia tuo tyhjyyden ja
turhautumisen tunne.Anna itsellesi kaikessa
rauhassa aikaa ja sisimmällesi tilaisuus olla nämä hetket paikallaan.Vasta jälkeenpäin tajuat,
mikä prosessi tämän hetkinen oli ja miten
tärleä.Psyykkeemme sisällämme käy tahtomattamme läpi asioita ja vaiheita.nyt sinä olet läymässä läpi hyvinkin tärkeää vaihetta.OIlennaista on että säilytät malttisi.Kaikki uusi rakentuminen alkaa
ja löytyy itsestään,kun se aika on.Kriisiä et
nyt käy läpi,vaan muutosta.Pala kerrallaan uusi elämä alkaa ja varmaan tulee jo pian mukaan ihana löytämisen jännitys.Mitä kaikkea uutta etsit
ja löydät.Itsestäsikin uusia voimia ja asioita.
Nyt vain annat olla itsesi hetki paikallaan ja toipua.Älä katsele menneisiin,älä mieti
tulevaa.Nauti tästä päivästä.Varmasti löydät
jotain,mitä juuri tänäin haluat tehdä,kokea,vaikka kuinka pieni asia.Kaikki muuttuu iloksi vielä,olen siitä aivan varma.
Positiivista mieltä vain ja myönteistä otetta juuri tähän päivään.Pikkuisen jo hymyilet ja se
on hyvä merkki.Voimia sinulle ja jaksamista!

Sinulla on uusi vaihe elämässäsi. Kriisiasteikossa eläkkeelle jääminen on ihmisellä melkoinen kriisi (en muista pistemäärää). Avioero on suuri kriisi. Lasten koto poismuuttaminen on myös suuri muutos ja joillekin suuri kriisi, jonka nimikin on "tyhjän pesän kriisi".

Sinulla on edessäsi monia hyviä vuosia. Itse voit vaikuttaa elämänlaatuusi etsimällä mielekästä tekemistä ja mielekästä sisältöä päiviisi. Terveydellisten rajoitteiden rajoissa ala käymään vaikka lähistöllä sijaitsevassa päiväkodissa tai vanhainkodissa lukemassa lapsille satuja tai vanhuksille - mitä he haluavat. Voit liittyä kansalaisopiston johonkin piiriin (aloita vaikka jonku uuden kielen opiskelu ja estät dementian tuloa) ja tapaat siellä ihmisiä. Voit aloittaa vaikka seniorijumpan, seniorilattarit tai uimahallissa vesijumpan. Kävele ulkona, osta sukset - jos niitä ei ole - ja ala hiihtämään.
Kysy seurakunnan diakoniatoimistosta vapaaehtoistyön toimintoja ja ala auttamaan näkövammaisia, kuulovammaisia tai lapsia tai vanhuksia, jos sinua kiinnostaa.

Mieti mitä elämältäsi haluat ja millä toimintamuodoilla haluaist olla avuksi jollekin toiselle yksinäiselle. Kun ollaan yhdessä, niin kukaan ei ole silloin yksin. Vapaaehtoistyöstä saat ainakin aina iloisen mielen autettavalle ja myös itsellesi. Jos vapaaehtoistyö ei kiinnosta, käy kirjastossa ja haen juuri niitä kirjoja, joista itse pidät.

♥ Onnea ja iloa elämääsi - kyllä jotain kivaa keksit ihan itsekin, kunhan pääset alkuun. Anna aikaa itsellesi ja hoida itseäsi ♥

Kiitos kaikille jotka antoivat "vinkkejä matkantekoon".!On tosiaan olo kun olisi jäänyt jollekkin pysäkille,eikä näe toista junaa millä jatkaisi matkaa...Niinhän se on että täytyy itse oivaltaa mistä sitä voimaa löytyy ja antaa aikaa toipua,sitä vain ei monasti näe selkeästi asioita ja ihmettelee vain miksi asiat ovat niinkuin ovat.On vähän tunne kun joku olisi hylännyt tai elämä pettänyt,tarpeettomuuden tunne.Kaikki langathan on omissa käsissä kuitenkin,helpotti tavallaan kun sai purkaa kirjoittamalla asiasta.

poistuminen, KAIKESTA, entisestä aiheuttaa tyhjyyttä.
Sitä on vaan siellä uudessa paikassa alettava täyttämään.
Jos ei halua enää mennä ulos niin sitten vaan runoja rustaamaan pöytälaatikkoon ja kyynelten kastelemina.

kahlatessani vaikeita ja ilottomia aikoja elämäni taipaleella on tukenani ollut lause: Mikään olotila ei ole pysyvä. Lause on luonut uskoa siihen hetkeen ja antanut voimia ponnistaa tulevaan. Ja niin se on käynyt, että kun ponnistaa niin onnistaa :)
Ole itsellesi armahtavainen ja anna aikaa. Kyllä se ilo ja ponnistusvoima ajallaan palaa.