mua oksettaa,
olen niin kyllästynyt elättämään sitä unelmaa
jossa sinut viimein joskus kohtaan.
kyllästynyt miettimään mitä sanoisin,
huutaisinko vai itkisin?
vai kylmästi selkänikö kääntäisin
olisitko minulle pelkkää ilmaa?
sitähän minä lopulta olin sinulle,
kylmän katseesi alla, pelkkä luulo
ihastuksesta.
merkityksetön pikku hupakko,
liian suurella sydämellä,
liian vahvoin tuntein.
en pysty koskaan kertomaan,
etkä sinä ymmärtämään
kuinka kauan vei aikaa toipua,
siitä tuskasta ja kivusta,
jotka sinulta sain.
siruja tarjottimella
käärittynä kauniiseen paperiin,
sanoisit kai, että tiesin mitä hain.
ja niinpä kai...
rakkaus on murhaa, etenkin jos se on turhaa.
miljoonasti ja vielä useammin mietin,
miksi olen tuhlannut itsestäni,
antanut kaiken kauniin sisältäni,
palvonut sinun muistoasi, loputtomiin?
miksei kaikki päättynytkään kyyneliin?
anna nyt jumalauta minun jo mennä!
en jaksa enää teeskennellä,
että joskus vielä sen teen.
nyt väkisin mä eteenpäin meen!
en tahdo sua muistaa, en nähdä en kuulla,
en tuntea pelkkiä miinuksia, olla sun nolla.
anna mun olla.
revin itseni irti kuvitelmista,
teen satukirjan unelmista,
viskaan sen hyllyyn pölyä keräämään.
siellä se prinssi leikkiköön keskenään.
minä jatkan, kyynisenä loppuuni asti.
olen niin kyllästynyt elättämään sitä unelmaa
jossa sinut viimein joskus kohtaan.
kyllästynyt miettimään mitä sanoisin,
huutaisinko vai itkisin?
vai kylmästi selkänikö kääntäisin
olisitko minulle pelkkää ilmaa?
sitähän minä lopulta olin sinulle,
kylmän katseesi alla, pelkkä luulo
ihastuksesta.
merkityksetön pikku hupakko,
liian suurella sydämellä,
liian vahvoin tuntein.
en pysty koskaan kertomaan,
etkä sinä ymmärtämään
kuinka kauan vei aikaa toipua,
siitä tuskasta ja kivusta,
jotka sinulta sain.
siruja tarjottimella
käärittynä kauniiseen paperiin,
sanoisit kai, että tiesin mitä hain.
ja niinpä kai...
rakkaus on murhaa, etenkin jos se on turhaa.
miljoonasti ja vielä useammin mietin,
miksi olen tuhlannut itsestäni,
antanut kaiken kauniin sisältäni,
palvonut sinun muistoasi, loputtomiin?
miksei kaikki päättynytkään kyyneliin?
anna nyt jumalauta minun jo mennä!
en jaksa enää teeskennellä,
että joskus vielä sen teen.
nyt väkisin mä eteenpäin meen!
en tahdo sua muistaa, en nähdä en kuulla,
en tuntea pelkkiä miinuksia, olla sun nolla.
anna mun olla.
revin itseni irti kuvitelmista,
teen satukirjan unelmista,
viskaan sen hyllyyn pölyä keräämään.
siellä se prinssi leikkiköön keskenään.
minä jatkan, kyynisenä loppuuni asti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä kun toit tunteesi esille, näin runon muodossa. Älä kyynisty, usko rakkauteen, kaikesta huolimatta.
monen helppo samastua.
Etenkin neljäs kappale kolahti, ikävä kyllä.