Tallink Silja Oy rikkoi sopimusehtoja!
Tämä on tosi tarina Tallink Siljasta (entinen Silja Line) sekä pienestä yksityisyrittäjästä, Virolaisista kiristäjistä, velkaantumisesta ja valehtelusta. Tapahtumat alkoivat jo vuonna 2006 ja loppua ei ole näkyvissä. Kiista on vaatinut jo yhden kuollonuhrin.
Vuonna 2005 pieni yksityisyrittäjä mietiskeli uusia bisnesideoita ja yksi mielenkiintoisimmista ajatuksista oli vuokrata koko risteilijä käyttöön omia bileitä varten, omalla lipunmyynnillä. Ajatus kasvoi tarjouspyynnöksi joka toimitettiin nykyiselle Tallink Silja Oy:lle.
Vuodenvaihteessa 2005-2006 yrittäjä pääsi sopimukseen hinnasta jonka jälkeen aloitettiin tositoimet. Matkalippujen välittäjäksi valittiin laivayhtiön suosituksesta Matkavekka.
Yrittäjä teetti erinäisiä flyereita, julisteita ja muita mainoksia näyttävän nettisivuston lisäksi. Mainoksia näkyi lisäksi lehdissä ja kuului radiosta, jossa yhteistyökumppanina toimi edesmennyt KissFM.
Laivayhtiön kanssa yrittäjä kävi vielä keskustelua sähköpostien välityksellä jossa varmistettiin erinäisiä asioita. Yksi tärkeimmistä asioista oli risteilylippuostajien ohjaaminen Matkavekkaan yrittäjän asiakkaaki. Yrittäjä tiedusteli sähköpostilla asiasta ja laivayhtiöstä Sari Laine vastasi kahteen otteeseen että kaikki ko. päivälle lippua tilaavat ohjataan Matkavekkaan.
Homma oli selvä ja yrittäjä luotti tapahtuman onnistumiseen. Risteilyllä oli hyvä teema, lähtö oli kesälomaaikaan viikonloppuiltana ja mikä parasta, laivayhtiö lupasi ilmoittaa asiakkailleen mistä laivaliput saa ostaa. Tämä nyt tuntui muutoinkin luonnolliselta asialta, koska kyseinen lähtö oli kokonaan varattuna yrittäjälle. Mikä siis voisi mennä pieleen, koska viikonloppuisin muutoinkin laivat myyvät "ei oota".
Yrittäjä mainosti tapahtumaa lisää varmistaakseen tapahtuman onnistumisen. Esiintyjiksi hankittiin kuuluisia juontajia, eturivin artisteja, bilejärjestäjiä, sponsoreita, huippupalkintoja ja vaikka mitä.
Tapahtuman mainonta alkoi hyvissä ajoin ennen ristilypäivää. Lähtöön oli muutama kuukausi.
Noin kaksi kuukautta ennen lähtöä tilaa oli vielä reilusti, mutta eihän kukaan varaa muutoinkaan matkaa niin ajoissa. Laivayhtiö ilmoitti että suurin kysyntä on 1-2 viikkoa ennen lähtöä. Viimeiset liput myydään lähtöpäivänä, mikäli jotakin on jäljellä.
Sitten alkoi tapahtumaan. Laivayhtiö ja Matkavekka sopi keskenään että osa hyteistä palautetaan Siljan omaan myyntiin. Asiasta ei kysytty yrittäjältä, joka oli tehnyt sopimuksen laivayhtiön kanssa. Omituista se oli myös Matkavekan puolelta, koska heidän kanssaan yrittäjällä oli sopimus ainoastaan lippujen myynnistä, ei mistään muusta.
Yrittäjän tietoon asia tuli pari viikkoa tapahtuneen jälkeen, jonka johdosta tapahtuneesta käytiin keskusteluja useaan otteeseen. Silja ei kuitenkaan suostunut palauttamaan hyttejä takaisin sopimuksesta huolimatta.
Yrittäjä vähensi mainontaa ja yritti pienentää kuluja jotta tapahtumasta ei tulisi tappiota. Lähtöpäivän lähestyessä selvisi että laivayhtiö oli ottanut hyttejä takaisin jo aiemmin ja vielä aina lähtöpäivään saakka. Tämä tuli yrittäjälle täysin yllätyksenä! Tietokatkoja oli muutoinkin useita, koska yhteyshenkilöitä ei välttämättä tavoittanut pariin viikkoon.
Yrittäjä kävi kiivasta keskustelua laivayhtiön ja matkatoimiston kanssa. Asialle ei kuitenkaan ollut mitään tehtävissä. Iso yhtiö pisti pienen yrittäjän ahtaalle. Silja ei luvannut korvausta, ei tilitystä myydyistä matkoista, ei yhtään mitään. Ainoastaan laskuttaa yrittäjää hyteistä jotka yhtiö itse oli myynyt! Laivayhtiö myi yrittäjän mainostuksella liput.
Yrittäjä yritti minimoida laskukasat peruuttamalla esiintyjät laivalta.
Laiva lähti satamasta aivan täyteen lastattuna. Jokainen hytti oli myyty. Silja laittoi rahat omaan kirstuun ja yrittäjä jätettiin kylmästi ilman asiallista selitystä.
Risteilyn jälkeen matkustajat olivat osittain ainakin ärsyyntyneitä koska laivalla ei ollut luvattua ohjelmaa. Yrittäjä sai puhelinsoiton toimittajalta joka tiedusteli peruutuksen syytä. Yrittäjä kertoi tapahtumien kulun ja toimittaja ilmoitti kirjoittavansa asiasta lehteen. Toimittaja soitti myös laivayhtiölle ja kyseli heidän kantaansa asiaan. Yhtiö ei kommentoinut tapahtunutta, mutta yrittäjä sai heiltä yllättäen ystävällisen puhelun. Camilla Tanninen lupaili että laivayhtiö sekä yrittäjä järjestää yhdessä uuden risteilyn, mistä yrittäjä saa omansa pois. Samainen yhteyshenkilö lupaili myös noin 30 matkalahjakorttia. Korteista vielä painotettiin että niitä ei saa myydä kovinkaan julkisesti ettei tule ongelmia. Lisäksi yhtiö lupasi olla laskuttamatta yrittäjää aiemmista sanomisista huolimatta. MUTTA vain jos yrittäjä pystyy peruamaan lehtijutun. Juttu peruttiin.
Yrittäjä oli tyytyväinen vaikka homma ei mennyt läheskään sopimuksen mukaan. Ei ollut vaihtoehtoja. Yrittäjä jäi odottamaan laivayhtiön lupaamisia. Kului viikko, toinen, kolmas... Siljan kolme yhteyshenkilöä ei vastannut yhteydenottopyyntöihin, sähköposteihin eikä puhelinsoittoihin. Lahjakortteja ei tullut, mutta lasku tuli. Ei niin suuri kun alussa sanottiin, mutta lasku kuitenkin.
Yksityisyrittäjä oli panostanut omaa aikaa tapahtuman järjestämiseen useita kuukausia ja kaikki laskut olivat henkilökohtaisen takauksen alla. Kaikki raha oli kiinni tapahtuman järjestämisessä eikä riittänytkään. Laskuja yrittäjälle jäi suuri pino. Eihän sitä voinut kuvitella miten asiassa käy. Riski tapahtuman järjestämisessä tietenkin oli, mutta se oli todella pieni. Tapahtuma olisi onnistunut yli odotusten, mikäli laivayhtiön sopimukset ja lupaamiset olisivat pitäneet.
Pari kuukautta risteilyn jälkeen alkoi yrittäjän piinaava helvetti. Yrittäjä sai puhelun tuntemattomasta numerosta jossa soitti virolainen mies. Hän peri yrittäjältä saatavia toimeksiantajansa puolesta kovin sanoin. Yrittäjä otti yhteyttä alkuperäiseen velkoajafirmaan jos asian voisi jotenkin sopia, koska heidän palveluita ei laivayhtiön teon takia tarvittu. Yrittäjä sai tylyn vastauksen -"perintä ei ole enää meidän käsissämme".
Se, kuinka uskomattomaksi koko homma meni seuraavien viikkojen ja kuukausien ajan on aivan käsittämätöntä. Asiasta ei pysty edes kirjoittamaan siten että asia tulisi selvästi esille. Uhattuna oli kuitenkin yrittäjän lisäksi hänen läheisensä. Virolaiset kävivät oven takana, ajoivat perässä toiseen kaupunkiin, soittivat kirjaimellisesti joka päivä vähintään kaksi tai kolme puhelua. Parhaimillaan puheluita tuli kymmenkunta ja tekstiviestejä saman verran. Tekstiviestit harvoin tulivat samasta numerosta.
Yrittäjä oli yhteydessä poliisiin jossa ei voida asialle mitään ennen kuin jotain kongreettista tapahtuu. Yrittäjä päätti ottaa yhteyttä lakimieheen joka olikin yhteydessä alkuperäiseen velkoajaan useaan otteeseen. Tämän johdosta uhkailu vain kiihtyi.
Lakimies oli yhteydessä myös laivayhtiöön ja muutaman kirjeen he vaihtoivatkin ilman tulosta. Silja tiesi että yrittäjälle ei ole rahaa lähteä käräjöimään, joten tekosyitä oli helppo keksiä. Yhtiön lakimies kaunisteli asiaa ja kertoi kuinka ystävällinen laivayhtiö on ollut. Yksi perustelu siihen oli yrittäjän saamat lahjakortit sekä se, että yhtiö ei laskuttanut yrittäjää... Ehkä tieto ei ollut siirtynyt laivayhtiön lakimiehille, mutta lahjakortteja ei ikinä tullut, mutta lasku tuli. Samaan aikaan lasku oli jo perintätoimistossa.
Seuraavaksi yrittäjä pakotettiin kirjaimellisesti ottamaan uusi lakimies hoitamaan juttua, ja niin tehtiin. Vaihtoehtoja ei ollut. Lakimies kävi kirjeenvaihtoa yhtiön kanssa, mutta uuden lakimiehen kirjeissä oli kirjoitusvirheiden lisäksi uskottavuuden puute. Ehkä myös tämän takia yhtiöllä oli varaa käyttäytyä ylimielisesti.
Yrittäjä laski paljonko tuloa olisi tullut mikäli homma olisi mennyt oikein. Tästä summasta laivayhtiöön lähetettiin lasku. Viikko eräpäivän jälkeen Silja otti yhteyttä -yhtiö ei maksa laskua. Yrittäjä yritti keskustella asiasta ja kertoi myös mihin kaikkeen yhtiön "kepponen" johti, mutta vastaus oli kylmä -asia ei ole meidän ongelmamme.
Koko tapahtumaketjussa on vielä lukuisia hullunkurisia asioita, mutta kaikkia ei pysty järkevästi edes sanomaan.
Lopputulos on kuitenkin rankka. Yrittäjän isä menehtyi stressin aiheuttamaan sydänkohtaukseen, jossa Siljan ja virolaisen toiminta ei ollut pienimpiä tekijöitä.
Yrittäjä on tehnyt omaksi turvakseen nettisivustoja joissa kerrotaan koko tarina. Sivut julkaistaan lakitoimiston puolesta mikäli yrittäjälle tapahtuu jotakin. Uhkailu tosin on nyt jäissä ainakin toistaiseksi, koska osa rahasta on voitu maksaa.
Tallink Silja Oy:n velka tällä hetkellä korkoineen on noin 130.000 euroa. Tästä summasta heillä on lähetetty uudelleen lasku jonka eräpäivä oli 1.11.2007. Rahasumma ei ole yrittäjälle tullut.
Asia ei kuitenkaan jää tähän, vaan homma menee oikeuteen heti kuin on mahdollista maksaa hyvälle lakimiehelle.
Tämä on tosi tarina Tallink Siljasta (entinen Silja Line) sekä pienestä yksityisyrittäjästä, Virolaisista kiristäjistä, velkaantumisesta ja valehtelusta. Tapahtumat alkoivat jo vuonna 2006 ja loppua ei ole näkyvissä. Kiista on vaatinut jo yhden kuollonuhrin.
Vuonna 2005 pieni yksityisyrittäjä mietiskeli uusia bisnesideoita ja yksi mielenkiintoisimmista ajatuksista oli vuokrata koko risteilijä käyttöön omia bileitä varten, omalla lipunmyynnillä. Ajatus kasvoi tarjouspyynnöksi joka toimitettiin nykyiselle Tallink Silja Oy:lle.
Vuodenvaihteessa 2005-2006 yrittäjä pääsi sopimukseen hinnasta jonka jälkeen aloitettiin tositoimet. Matkalippujen välittäjäksi valittiin laivayhtiön suosituksesta Matkavekka.
Yrittäjä teetti erinäisiä flyereita, julisteita ja muita mainoksia näyttävän nettisivuston lisäksi. Mainoksia näkyi lisäksi lehdissä ja kuului radiosta, jossa yhteistyökumppanina toimi edesmennyt KissFM.
Laivayhtiön kanssa yrittäjä kävi vielä keskustelua sähköpostien välityksellä jossa varmistettiin erinäisiä asioita. Yksi tärkeimmistä asioista oli risteilylippuostajien ohjaaminen Matkavekkaan yrittäjän asiakkaaki. Yrittäjä tiedusteli sähköpostilla asiasta ja laivayhtiöstä Sari Laine vastasi kahteen otteeseen että kaikki ko. päivälle lippua tilaavat ohjataan Matkavekkaan.
Homma oli selvä ja yrittäjä luotti tapahtuman onnistumiseen. Risteilyllä oli hyvä teema, lähtö oli kesälomaaikaan viikonloppuiltana ja mikä parasta, laivayhtiö lupasi ilmoittaa asiakkailleen mistä laivaliput saa ostaa. Tämä nyt tuntui muutoinkin luonnolliselta asialta, koska kyseinen lähtö oli kokonaan varattuna yrittäjälle. Mikä siis voisi mennä pieleen, koska viikonloppuisin muutoinkin laivat myyvät "ei oota".
Yrittäjä mainosti tapahtumaa lisää varmistaakseen tapahtuman onnistumisen. Esiintyjiksi hankittiin kuuluisia juontajia, eturivin artisteja, bilejärjestäjiä, sponsoreita, huippupalkintoja ja vaikka mitä.
Tapahtuman mainonta alkoi hyvissä ajoin ennen ristilypäivää. Lähtöön oli muutama kuukausi.
Noin kaksi kuukautta ennen lähtöä tilaa oli vielä reilusti, mutta eihän kukaan varaa muutoinkaan matkaa niin ajoissa. Laivayhtiö ilmoitti että suurin kysyntä on 1-2 viikkoa ennen lähtöä. Viimeiset liput myydään lähtöpäivänä, mikäli jotakin on jäljellä.
Sitten alkoi tapahtumaan. Laivayhtiö ja Matkavekka sopi keskenään että osa hyteistä palautetaan Siljan omaan myyntiin. Asiasta ei kysytty yrittäjältä, joka oli tehnyt sopimuksen laivayhtiön kanssa. Omituista se oli myös Matkavekan puolelta, koska heidän kanssaan yrittäjällä oli sopimus ainoastaan lippujen myynnistä, ei mistään muusta.
Yrittäjän tietoon asia tuli pari viikkoa tapahtuneen jälkeen, jonka johdosta tapahtuneesta käytiin keskusteluja useaan otteeseen. Silja ei kuitenkaan suostunut palauttamaan hyttejä takaisin sopimuksesta huolimatta.
Yrittäjä vähensi mainontaa ja yritti pienentää kuluja jotta tapahtumasta ei tulisi tappiota. Lähtöpäivän lähestyessä selvisi että laivayhtiö oli ottanut hyttejä takaisin jo aiemmin ja vielä aina lähtöpäivään saakka. Tämä tuli yrittäjälle täysin yllätyksenä! Tietokatkoja oli muutoinkin useita, koska yhteyshenkilöitä ei välttämättä tavoittanut pariin viikkoon.
Yrittäjä kävi kiivasta keskustelua laivayhtiön ja matkatoimiston kanssa. Asialle ei kuitenkaan ollut mitään tehtävissä. Iso yhtiö pisti pienen yrittäjän ahtaalle. Silja ei luvannut korvausta, ei tilitystä myydyistä matkoista, ei yhtään mitään. Ainoastaan laskuttaa yrittäjää hyteistä jotka yhtiö itse oli myynyt! Laivayhtiö myi yrittäjän mainostuksella liput.
Yrittäjä yritti minimoida laskukasat peruuttamalla esiintyjät laivalta.
Laiva lähti satamasta aivan täyteen lastattuna. Jokainen hytti oli myyty. Silja laittoi rahat omaan kirstuun ja yrittäjä jätettiin kylmästi ilman asiallista selitystä.
Risteilyn jälkeen matkustajat olivat osittain ainakin ärsyyntyneitä koska laivalla ei ollut luvattua ohjelmaa. Yrittäjä sai puhelinsoiton toimittajalta joka tiedusteli peruutuksen syytä. Yrittäjä kertoi tapahtumien kulun ja toimittaja ilmoitti kirjoittavansa asiasta lehteen. Toimittaja soitti myös laivayhtiölle ja kyseli heidän kantaansa asiaan. Yhtiö ei kommentoinut tapahtunutta, mutta yrittäjä sai heiltä yllättäen ystävällisen puhelun. Camilla Tanninen lupaili että laivayhtiö sekä yrittäjä järjestää yhdessä uuden risteilyn, mistä yrittäjä saa omansa pois. Samainen yhteyshenkilö lupaili myös noin 30 matkalahjakorttia. Korteista vielä painotettiin että niitä ei saa myydä kovinkaan julkisesti ettei tule ongelmia. Lisäksi yhtiö lupasi olla laskuttamatta yrittäjää aiemmista sanomisista huolimatta. MUTTA vain jos yrittäjä pystyy peruamaan lehtijutun. Juttu peruttiin.
Yrittäjä oli tyytyväinen vaikka homma ei mennyt läheskään sopimuksen mukaan. Ei ollut vaihtoehtoja. Yrittäjä jäi odottamaan laivayhtiön lupaamisia. Kului viikko, toinen, kolmas... Siljan kolme yhteyshenkilöä ei vastannut yhteydenottopyyntöihin, sähköposteihin eikä puhelinsoittoihin. Lahjakortteja ei tullut, mutta lasku tuli. Ei niin suuri kun alussa sanottiin, mutta lasku kuitenkin.
Yksityisyrittäjä oli panostanut omaa aikaa tapahtuman järjestämiseen useita kuukausia ja kaikki laskut olivat henkilökohtaisen takauksen alla. Kaikki raha oli kiinni tapahtuman järjestämisessä eikä riittänytkään. Laskuja yrittäjälle jäi suuri pino. Eihän sitä voinut kuvitella miten asiassa käy. Riski tapahtuman järjestämisessä tietenkin oli, mutta se oli todella pieni. Tapahtuma olisi onnistunut yli odotusten, mikäli laivayhtiön sopimukset ja lupaamiset olisivat pitäneet.
Pari kuukautta risteilyn jälkeen alkoi yrittäjän piinaava helvetti. Yrittäjä sai puhelun tuntemattomasta numerosta jossa soitti virolainen mies. Hän peri yrittäjältä saatavia toimeksiantajansa puolesta kovin sanoin. Yrittäjä otti yhteyttä alkuperäiseen velkoajafirmaan jos asian voisi jotenkin sopia, koska heidän palveluita ei laivayhtiön teon takia tarvittu. Yrittäjä sai tylyn vastauksen -"perintä ei ole enää meidän käsissämme".
Se, kuinka uskomattomaksi koko homma meni seuraavien viikkojen ja kuukausien ajan on aivan käsittämätöntä. Asiasta ei pysty edes kirjoittamaan siten että asia tulisi selvästi esille. Uhattuna oli kuitenkin yrittäjän lisäksi hänen läheisensä. Virolaiset kävivät oven takana, ajoivat perässä toiseen kaupunkiin, soittivat kirjaimellisesti joka päivä vähintään kaksi tai kolme puhelua. Parhaimillaan puheluita tuli kymmenkunta ja tekstiviestejä saman verran. Tekstiviestit harvoin tulivat samasta numerosta.
Yrittäjä oli yhteydessä poliisiin jossa ei voida asialle mitään ennen kuin jotain kongreettista tapahtuu. Yrittäjä päätti ottaa yhteyttä lakimieheen joka olikin yhteydessä alkuperäiseen velkoajaan useaan otteeseen. Tämän johdosta uhkailu vain kiihtyi.
Lakimies oli yhteydessä myös laivayhtiöön ja muutaman kirjeen he vaihtoivatkin ilman tulosta. Silja tiesi että yrittäjälle ei ole rahaa lähteä käräjöimään, joten tekosyitä oli helppo keksiä. Yhtiön lakimies kaunisteli asiaa ja kertoi kuinka ystävällinen laivayhtiö on ollut. Yksi perustelu siihen oli yrittäjän saamat lahjakortit sekä se, että yhtiö ei laskuttanut yrittäjää... Ehkä tieto ei ollut siirtynyt laivayhtiön lakimiehille, mutta lahjakortteja ei ikinä tullut, mutta lasku tuli. Samaan aikaan lasku oli jo perintätoimistossa.
Seuraavaksi yrittäjä pakotettiin kirjaimellisesti ottamaan uusi lakimies hoitamaan juttua, ja niin tehtiin. Vaihtoehtoja ei ollut. Lakimies kävi kirjeenvaihtoa yhtiön kanssa, mutta uuden lakimiehen kirjeissä oli kirjoitusvirheiden lisäksi uskottavuuden puute. Ehkä myös tämän takia yhtiöllä oli varaa käyttäytyä ylimielisesti.
Yrittäjä laski paljonko tuloa olisi tullut mikäli homma olisi mennyt oikein. Tästä summasta laivayhtiöön lähetettiin lasku. Viikko eräpäivän jälkeen Silja otti yhteyttä -yhtiö ei maksa laskua. Yrittäjä yritti keskustella asiasta ja kertoi myös mihin kaikkeen yhtiön "kepponen" johti, mutta vastaus oli kylmä -asia ei ole meidän ongelmamme.
Koko tapahtumaketjussa on vielä lukuisia hullunkurisia asioita, mutta kaikkia ei pysty järkevästi edes sanomaan.
Lopputulos on kuitenkin rankka. Yrittäjän isä menehtyi stressin aiheuttamaan sydänkohtaukseen, jossa Siljan ja virolaisen toiminta ei ollut pienimpiä tekijöitä.
Yrittäjä on tehnyt omaksi turvakseen nettisivustoja joissa kerrotaan koko tarina. Sivut julkaistaan lakitoimiston puolesta mikäli yrittäjälle tapahtuu jotakin. Uhkailu tosin on nyt jäissä ainakin toistaiseksi, koska osa rahasta on voitu maksaa.
Tallink Silja Oy:n velka tällä hetkellä korkoineen on noin 130.000 euroa. Tästä summasta heillä on lähetetty uudelleen lasku jonka eräpäivä oli 1.11.2007. Rahasumma ei ole yrittäjälle tullut.
Asia ei kuitenkaan jää tähän, vaan homma menee oikeuteen heti kuin on mahdollista maksaa hyvälle lakimiehelle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eli please summarize. Ei noin pitkää jaksa lukea.