Tyttö Pärnusta
Pärnu… Kesäparatiisi… Pieni kaupunki meren rannalla. Olin vierailemassa siellä ensimmäistä kertaa. Kaupunki oli iloinen yllätys. Siisti, viihtyisä ja mukavan rauhallinen. Paikalliset asukkaat olivat ystävällisiä ja iloisia. Vaikka aina ei toistensa kieltä ymmärtänytkään, niin aina tultiin toimeen jollain tavalla ja aina asiat saatiin hoidettua. Turvallinenkin paikka Pärnu on. Ei tarvinnut varoa lainkaan niin paljon taskuvarkaita ja muita pikkurikollisia kuin Tallinnassa. Yhtenä iltana unohdimme kameran ravintolaan. Tarjoilija juoksi peräämme tuomaan sitä takaisin.
Olimme juhlimassa veljeni syntymäpäivää Pärnussa. Mukana oli myös pari muuta kaveria. Toisen olin tuntenut jo vuosien ajan, toisen tapasin tällä reissulla vasta ensimmäistä kertaa. Hyvin me kuitenkin kaikki sopeuduimme porukkaan heti alusta alkaen.
Toisena iltana menimme suomalaisten turistien suosimaan tanssipaikkaan ravintola ”Katariinaan”. Nopeimmat meistä ehtivät käväistä tanssimassa muutaman tanssin, ennen kuin paikka jo suljettiin ennen puoltayötä. Hiukan harmissamme lähdimme ulos. Ilta oli vielä valoisa, olihan juhannukseen vain reilu viikko aikaa. Tulimme kadun varteen. Väkeä kulki ravintolan edestä kohti rannalla sijaitsevaa puistoaluetta, jossa vietettiin kesäkauden avajaisia. Suurin osa tapahtuman osanottajista oli nuorisoa, joka piti melkoista mekkalaa. Meitä ei kiinnostanut mennä juhliin mukaan.
Sitten huomasimme ravintolan portin lähellä neljä naista seisoskelemassa ja juttelemassa. Päätimme mennä tutustumaan heihin. Naiset olivat iloisella tuulella. Kuulimme, että myös he olivat juhlimassa syntymäpäiviä, samalla tavalla kuin mekin. Aikamoinen yhteensattuma. Juttua tuntui riittävän, meidän porukassa puheliain kaveri jaksoi pitää puhetta yllä tavalliseen tapaansa taukoamatta. Eipä meidän muiden tarvinnut paljon keskustelua viritellä… Taskumatit ja pikkupullot kiersivät kädestä käteen. Ilta oli mukavan lämmin.
Päätimme lähteä koko porukalla karaokebaariin, jossa olimme istuneet iltaa edellisenä iltana, se olisi ainakin pitkään auki. Karaokesta ei kuitenkaan tullut mitään, koska kappaleet oli tekstitetty pelkästään viron kielellä. Aika huvittavan kuuloista välillä… Baarissa nautimme hyvää olutta ja juttelimme niitä näitä. Illan kuluessa sain tietää, että kaikki neljä naista olivat sisaruksia. En olisi kyllä arvannut. Mutta kyllä heissä jotain yhteistä havaitsi, kun alkoi tarkemmin asiaa ajattelemaan. Mukava oli nähdä, että sisaruksilla oli niin hyvät välit ja että he viihtyivät yhdessä niin hyvin. Välillä tuntuu, että sukulaisten kanssa on kaikkein helpointa olla huonoissa väleissä.
Istuin baarissa vierekkäin Leenan kanssa (nimi muutettu). Leena oli tyttö minun makuuni. Iloinen ja välitön. Hänen kanssaan oli helppo ja mukava jutella. Ilta vain tuntui menevän liian nopeasti, niin kuin aina kun viihtyy ja on hyvä olla. Leena sai oloni tuntumaan niin hyvältä. Olisin voinut istuskella hänen vieressään vaikka kuinka pitkään. Kaksi sisarusta lähti hotellille nukkumaan jo aikaisemmin. Leena ja Pirjo jäivät vielä istumaan iltaa kanssamme. Tanssimme muutaman tanssin. Tuntui hyvältä pitää Leenaa lähellä. Olisin halunnut hänet vieläkin lähemmäksi, mutta en tiennyt, miten hän siihen suhtautuisi. Otimme vielä yhdet oluet (vai olikohan se jotain muuta). Sitten lähdimme baarista. Tyttöjen hotellille oli pieni kävelymatka. Me kaikki lähdimme saattamaan heidät hotellille, vaikka yksi meistä olikin jo aika huppelissa. Hyvin hänkin kuitenkin matkasta selvisi. Kävelimme Leenan kanssa kädet toistemme ympärillä. Suutelimme salaa muiden katseilta (vaikka taisivat he sen huomata). Hiukkasen tärisin välillä, luulisin että enemmän sen vuoksi että tuntui niin hyvältä kuin sen takia että olisi ollut kylmä. Leenan läheisyys lämmitti sisintäni. Olisin halunnut vain painaa Leenan itseäni vasten ja olla hiljaa paikallaan… Tuntea hänen lämpönsä ja läheisyytensä.
Saavuimme hotellin eteen. Halailimme ja suutelimme hotellin portailla. Sitten siirryimme istumaan hotellin edessä olevalle penkille. Muutkin saapuivat paikalle hiukan meidän jälkeemme. Sovimme, että seuraavana päivänä tapaamme tanssipaikassa. Hyvästelimme Leenan ja Pirjon ja lähdimme kävelemään omalle hotellille. Matkan aikana en saanut ajatuksiani irti Leenasta, ja miksipä olisin halunnutkaan. Näin silmissäni hänen iloiset kasvonsa ja ihanan hymynsä. Se sulattaisi pahimmankin jään.
Seuraavana päivänä odotin iltaa malttamattomana. Iltapäivällä kävimme syömässä ja yhdeksän jälkeen lähdimme Katariinaan. Odotin siellä Sinua koko illan. Uskoin koko ajan, että sinä tulet. Mutta lopulta ravintola jo suljettiin, eikä sinua vieläkään näkynyt. Ihmettelin, mitä oli tapahtunut - olitko unohtanut tapaamisemme vai etkö halunnutkaan tavata minua enää. Yritin peittää pettymykseni, kun kävelimme taas karaokebaariin. Et ollut sielläkään. Mutta emme ehtineet olla baarissa kuin hetkisen, niin näin sinun tulevan sisään. Samalla hetkellä maailmani kirkastui. Olin sillä hetkellä onnellisin ihminen maailmassa. Muut sisarukset olivat menneet jo hotellille, mutta sinä tulit tapaamaan minua. Olisihan minun pitänyt tietää, että kyllä sinä tulet. Olitte vain olleet niin myöhään syömässä, ettet aikaisemmin ehtinyt. Istuimme vierekkäin ja juttelimme. en edes juuri huomannut muita ihmisiä ympärillämme. Olit pelastanut matkani, nyt siitä tuli ikimuistoinen.
Päätimme lähteä kahden kävelemään Pärnun hiekkarannalle. Sinä olit käynyt siellä jo aikaisemmin, minä en ollut vielä ehtinyt sinne saakka. Kävelimme kädet toistemme ympärillä hitaasti kohti hiekkarantaa. Ehkä näkisimme auringonnousun… Välillä hiukan vavisutti, mutta taaskaan se ei johtunut kylmästä. Lähelläsi oli hyvä olla. Sitten saavuimme rantaan. Lokit ja muut linnut lentelivät veden yllä rikkoen äänellään hiljaisuuden. Vedestä kuului pieniä molskahduksia, olivatkohan ne kaloja vai muita eläimiä? Rantaan oli tehty pitkä aallonmurtaja. Kävelimme sitä pitkin kauemmaksi kohti hiekkarantaa. Välillä minun täytyi irrottaa otteeni sinusta, koska polulla oli vaikeakulkuisia kohtia, liukkaita kiviä. Aallonmurtaja olisi jatkunut vielä pitkälle merelle, mutta poikkesimme siltä kävelemään pitkin hiekkarantaa. Rannalle oli leiriytynyt telttaan joku pariskunta. Olisipa mukanamme ollut teltta, tai edes makuupussi, olisimme voineet käpertyä yhdessä makuupussin sisään ihan lähekkäin. Muita rannalla ei näkynyt. Katselimme hetken edessämme avautuvaa näkymää. Meri oli rannaton. Tuollaiset hetket muistaa koko elämän ajan. Suutelimme pitkään. Suusi tuntui niin pehmeältä. Sinua oli ihanaa suudella.
Lähdimme kävelemään samaa reittiä takaisin. Tiesit, että minulla oli aikainen herätys, koska kyytimme kohti Tallinnaa lähtisi jo puoli yhdeksältä. Miksi me emme tavanneet jo aikaisemmin… Miksi kaikki tapahtuu aina liian myöhään…
Saavuimme hotellin pihalle. Mitään liikettä ei näkynyt, kaikkialla oli rauhallista. Vain me kaksi. Istuimme puiston penkille lähekkäin. Yritin houkutella sinua kanssani hotellihuoneeseen. Sanoit, että mielesi tekisi, mutta et sittenkään halunnut tehdä sitä. Arvostin mielipidettäsi ja sen vuoksi en halunnut sinua siihen painostaa millään tavalla. Vaikkakin aavistin, että jos olisin oikein houkutellut, olisit varmaankin lähtenyt kanssani. Mutta en halunnut sinun joutuvan tekemään vastoin periaatteitasi. Meidän oli hyvä olla siinä penkillä, ihan lähekkäin. Suudella huuliasi, silitellä hiuksiasi, suukotella niskaasi ja korviasi… Olisin halunnut työntää käteni paitasi alle ja hyväillä ihoasi, mutta käteni oli sen verran kylmät, että se olisi ollut katalaa… Minulla olisi enää muutama tunti aikaa nukkua ennen bussin lähtöä. Olisin kaikkein mieluiten viettänyt ne tunnit kanssasi, rakastella kanssasi… Päätimme kuitenkin lähteä nukkumaan kumpikin omaan hotellihuoneeseemme. Eron hetki oli haikea. Katselin, kun menit ovesta sisään ja kiipesit portaita ylös. Rinnassani tuntui outo tunne. Mieli täysin myllerryksessä ja ajatusten sekamelskan vilistäessä pääni sisällä kävelin aamuisia katuja pitkin kohti omaa hotellia.
Matkalla piipahdin vielä karaokebaarissa katsomassa, olivatko muut kaverini päässeet sieltä jo hotellille. Ketään ei näkynyt, joten luotin siihen, että kaikki ovat tallessa. Ainakin kämppikseni oli jo nukkumassa kun saavuin huoneeseen. Kolmen tunnin kuluttua herätys, aamupalalle ja sitten kohti Tallinnaa, Helsinkiä…
Lupasin kirjoittaa sinulle tarinan Pärnusta. Annoin sinulle käyntikorttini, jotta saisit minuun yhteyden sähköpostilla. Nyt sitten odottelen kärsimättömänä, milloin saan sinulta viestin… Toivottavasti et vain unohda minua.
Olin onnellinen, että olin saanut tutustua niin ihanaan ihmiseen kuin Sinä olet. Sellaisia ihmisiä tapaa niin harvoin. Toivottavasti pysyt ystävänäni loppuelämäni ajan. Teit matkastani unohtumattoman, kiitos Sinulle siitä. Toivottavasti vielä tapaamme - sanoisin että todennäköisesti, jos se on minusta kiinni! Olit tyttöni Pärnusta.
Pärnu… Kesäparatiisi… Pieni kaupunki meren rannalla. Olin vierailemassa siellä ensimmäistä kertaa. Kaupunki oli iloinen yllätys. Siisti, viihtyisä ja mukavan rauhallinen. Paikalliset asukkaat olivat ystävällisiä ja iloisia. Vaikka aina ei toistensa kieltä ymmärtänytkään, niin aina tultiin toimeen jollain tavalla ja aina asiat saatiin hoidettua. Turvallinenkin paikka Pärnu on. Ei tarvinnut varoa lainkaan niin paljon taskuvarkaita ja muita pikkurikollisia kuin Tallinnassa. Yhtenä iltana unohdimme kameran ravintolaan. Tarjoilija juoksi peräämme tuomaan sitä takaisin.
Olimme juhlimassa veljeni syntymäpäivää Pärnussa. Mukana oli myös pari muuta kaveria. Toisen olin tuntenut jo vuosien ajan, toisen tapasin tällä reissulla vasta ensimmäistä kertaa. Hyvin me kuitenkin kaikki sopeuduimme porukkaan heti alusta alkaen.
Toisena iltana menimme suomalaisten turistien suosimaan tanssipaikkaan ravintola ”Katariinaan”. Nopeimmat meistä ehtivät käväistä tanssimassa muutaman tanssin, ennen kuin paikka jo suljettiin ennen puoltayötä. Hiukan harmissamme lähdimme ulos. Ilta oli vielä valoisa, olihan juhannukseen vain reilu viikko aikaa. Tulimme kadun varteen. Väkeä kulki ravintolan edestä kohti rannalla sijaitsevaa puistoaluetta, jossa vietettiin kesäkauden avajaisia. Suurin osa tapahtuman osanottajista oli nuorisoa, joka piti melkoista mekkalaa. Meitä ei kiinnostanut mennä juhliin mukaan.
Sitten huomasimme ravintolan portin lähellä neljä naista seisoskelemassa ja juttelemassa. Päätimme mennä tutustumaan heihin. Naiset olivat iloisella tuulella. Kuulimme, että myös he olivat juhlimassa syntymäpäiviä, samalla tavalla kuin mekin. Aikamoinen yhteensattuma. Juttua tuntui riittävän, meidän porukassa puheliain kaveri jaksoi pitää puhetta yllä tavalliseen tapaansa taukoamatta. Eipä meidän muiden tarvinnut paljon keskustelua viritellä… Taskumatit ja pikkupullot kiersivät kädestä käteen. Ilta oli mukavan lämmin.
Päätimme lähteä koko porukalla karaokebaariin, jossa olimme istuneet iltaa edellisenä iltana, se olisi ainakin pitkään auki. Karaokesta ei kuitenkaan tullut mitään, koska kappaleet oli tekstitetty pelkästään viron kielellä. Aika huvittavan kuuloista välillä… Baarissa nautimme hyvää olutta ja juttelimme niitä näitä. Illan kuluessa sain tietää, että kaikki neljä naista olivat sisaruksia. En olisi kyllä arvannut. Mutta kyllä heissä jotain yhteistä havaitsi, kun alkoi tarkemmin asiaa ajattelemaan. Mukava oli nähdä, että sisaruksilla oli niin hyvät välit ja että he viihtyivät yhdessä niin hyvin. Välillä tuntuu, että sukulaisten kanssa on kaikkein helpointa olla huonoissa väleissä.
Istuin baarissa vierekkäin Leenan kanssa (nimi muutettu). Leena oli tyttö minun makuuni. Iloinen ja välitön. Hänen kanssaan oli helppo ja mukava jutella. Ilta vain tuntui menevän liian nopeasti, niin kuin aina kun viihtyy ja on hyvä olla. Leena sai oloni tuntumaan niin hyvältä. Olisin voinut istuskella hänen vieressään vaikka kuinka pitkään. Kaksi sisarusta lähti hotellille nukkumaan jo aikaisemmin. Leena ja Pirjo jäivät vielä istumaan iltaa kanssamme. Tanssimme muutaman tanssin. Tuntui hyvältä pitää Leenaa lähellä. Olisin halunnut hänet vieläkin lähemmäksi, mutta en tiennyt, miten hän siihen suhtautuisi. Otimme vielä yhdet oluet (vai olikohan se jotain muuta). Sitten lähdimme baarista. Tyttöjen hotellille oli pieni kävelymatka. Me kaikki lähdimme saattamaan heidät hotellille, vaikka yksi meistä olikin jo aika huppelissa. Hyvin hänkin kuitenkin matkasta selvisi. Kävelimme Leenan kanssa kädet toistemme ympärillä. Suutelimme salaa muiden katseilta (vaikka taisivat he sen huomata). Hiukkasen tärisin välillä, luulisin että enemmän sen vuoksi että tuntui niin hyvältä kuin sen takia että olisi ollut kylmä. Leenan läheisyys lämmitti sisintäni. Olisin halunnut vain painaa Leenan itseäni vasten ja olla hiljaa paikallaan… Tuntea hänen lämpönsä ja läheisyytensä.
Saavuimme hotellin eteen. Halailimme ja suutelimme hotellin portailla. Sitten siirryimme istumaan hotellin edessä olevalle penkille. Muutkin saapuivat paikalle hiukan meidän jälkeemme. Sovimme, että seuraavana päivänä tapaamme tanssipaikassa. Hyvästelimme Leenan ja Pirjon ja lähdimme kävelemään omalle hotellille. Matkan aikana en saanut ajatuksiani irti Leenasta, ja miksipä olisin halunnutkaan. Näin silmissäni hänen iloiset kasvonsa ja ihanan hymynsä. Se sulattaisi pahimmankin jään.
Seuraavana päivänä odotin iltaa malttamattomana. Iltapäivällä kävimme syömässä ja yhdeksän jälkeen lähdimme Katariinaan. Odotin siellä Sinua koko illan. Uskoin koko ajan, että sinä tulet. Mutta lopulta ravintola jo suljettiin, eikä sinua vieläkään näkynyt. Ihmettelin, mitä oli tapahtunut - olitko unohtanut tapaamisemme vai etkö halunnutkaan tavata minua enää. Yritin peittää pettymykseni, kun kävelimme taas karaokebaariin. Et ollut sielläkään. Mutta emme ehtineet olla baarissa kuin hetkisen, niin näin sinun tulevan sisään. Samalla hetkellä maailmani kirkastui. Olin sillä hetkellä onnellisin ihminen maailmassa. Muut sisarukset olivat menneet jo hotellille, mutta sinä tulit tapaamaan minua. Olisihan minun pitänyt tietää, että kyllä sinä tulet. Olitte vain olleet niin myöhään syömässä, ettet aikaisemmin ehtinyt. Istuimme vierekkäin ja juttelimme. en edes juuri huomannut muita ihmisiä ympärillämme. Olit pelastanut matkani, nyt siitä tuli ikimuistoinen.
Päätimme lähteä kahden kävelemään Pärnun hiekkarannalle. Sinä olit käynyt siellä jo aikaisemmin, minä en ollut vielä ehtinyt sinne saakka. Kävelimme kädet toistemme ympärillä hitaasti kohti hiekkarantaa. Ehkä näkisimme auringonnousun… Välillä hiukan vavisutti, mutta taaskaan se ei johtunut kylmästä. Lähelläsi oli hyvä olla. Sitten saavuimme rantaan. Lokit ja muut linnut lentelivät veden yllä rikkoen äänellään hiljaisuuden. Vedestä kuului pieniä molskahduksia, olivatkohan ne kaloja vai muita eläimiä? Rantaan oli tehty pitkä aallonmurtaja. Kävelimme sitä pitkin kauemmaksi kohti hiekkarantaa. Välillä minun täytyi irrottaa otteeni sinusta, koska polulla oli vaikeakulkuisia kohtia, liukkaita kiviä. Aallonmurtaja olisi jatkunut vielä pitkälle merelle, mutta poikkesimme siltä kävelemään pitkin hiekkarantaa. Rannalle oli leiriytynyt telttaan joku pariskunta. Olisipa mukanamme ollut teltta, tai edes makuupussi, olisimme voineet käpertyä yhdessä makuupussin sisään ihan lähekkäin. Muita rannalla ei näkynyt. Katselimme hetken edessämme avautuvaa näkymää. Meri oli rannaton. Tuollaiset hetket muistaa koko elämän ajan. Suutelimme pitkään. Suusi tuntui niin pehmeältä. Sinua oli ihanaa suudella.
Lähdimme kävelemään samaa reittiä takaisin. Tiesit, että minulla oli aikainen herätys, koska kyytimme kohti Tallinnaa lähtisi jo puoli yhdeksältä. Miksi me emme tavanneet jo aikaisemmin… Miksi kaikki tapahtuu aina liian myöhään…
Saavuimme hotellin pihalle. Mitään liikettä ei näkynyt, kaikkialla oli rauhallista. Vain me kaksi. Istuimme puiston penkille lähekkäin. Yritin houkutella sinua kanssani hotellihuoneeseen. Sanoit, että mielesi tekisi, mutta et sittenkään halunnut tehdä sitä. Arvostin mielipidettäsi ja sen vuoksi en halunnut sinua siihen painostaa millään tavalla. Vaikkakin aavistin, että jos olisin oikein houkutellut, olisit varmaankin lähtenyt kanssani. Mutta en halunnut sinun joutuvan tekemään vastoin periaatteitasi. Meidän oli hyvä olla siinä penkillä, ihan lähekkäin. Suudella huuliasi, silitellä hiuksiasi, suukotella niskaasi ja korviasi… Olisin halunnut työntää käteni paitasi alle ja hyväillä ihoasi, mutta käteni oli sen verran kylmät, että se olisi ollut katalaa… Minulla olisi enää muutama tunti aikaa nukkua ennen bussin lähtöä. Olisin kaikkein mieluiten viettänyt ne tunnit kanssasi, rakastella kanssasi… Päätimme kuitenkin lähteä nukkumaan kumpikin omaan hotellihuoneeseemme. Eron hetki oli haikea. Katselin, kun menit ovesta sisään ja kiipesit portaita ylös. Rinnassani tuntui outo tunne. Mieli täysin myllerryksessä ja ajatusten sekamelskan vilistäessä pääni sisällä kävelin aamuisia katuja pitkin kohti omaa hotellia.
Matkalla piipahdin vielä karaokebaarissa katsomassa, olivatko muut kaverini päässeet sieltä jo hotellille. Ketään ei näkynyt, joten luotin siihen, että kaikki ovat tallessa. Ainakin kämppikseni oli jo nukkumassa kun saavuin huoneeseen. Kolmen tunnin kuluttua herätys, aamupalalle ja sitten kohti Tallinnaa, Helsinkiä…
Lupasin kirjoittaa sinulle tarinan Pärnusta. Annoin sinulle käyntikorttini, jotta saisit minuun yhteyden sähköpostilla. Nyt sitten odottelen kärsimättömänä, milloin saan sinulta viestin… Toivottavasti et vain unohda minua.
Olin onnellinen, että olin saanut tutustua niin ihanaan ihmiseen kuin Sinä olet. Sellaisia ihmisiä tapaa niin harvoin. Toivottavasti pysyt ystävänäni loppuelämäni ajan. Teit matkastani unohtumattoman, kiitos Sinulle siitä. Toivottavasti vielä tapaamme - sanoisin että todennäköisesti, jos se on minusta kiinni! Olit tyttöni Pärnusta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
satu olemaan kirjailija?kynäniekan kykyjä tuntuisi piisaavan ihan leipäpuuksi asti.
....ole kirjailija, mutta kaikenlaisia tekstejä on tullut kirjoitettua.... Tuo oli helppo kirjoittaa, sillä se oli ihan tosi juttu elävästä elämästä :) Kiitokset kehuista!
eli siis..saitko mailia?
Että tyttö jätti tilaisuutensa käyttämättä ja mailia ei koskaan tullut.... Mikä suuresti harmittaa ja sydämelleni käy.... Mutta elämä on sellaista ;) Ei muuta kuin uusia tuulia kohden täysin purjein!