Kiusaaminen jälki-istunnossa

Olen istunut jälki-istunnossa ja nimen omaan ala-asteluokalla. Mutta se istuttiin aivan tavallisissa pulpeteissa. Toki mitään ei saanut tehdä ja opettajamme huomautti, jos joku ei pitänyt katsetta suoraan eteen päin.

Vasta viime vuosina olen lukenut, kuullut ja tavannut ihmisiä, jotka ovat kertoneet tavasta laittaa jälki-istunnossa istumaan kasvot kohti edessä olevaa seinää.

Mutta palatakseni alkuperäiseen kysymykseeni. Koitko kiusaamisena sen, että jouduit istumaan jälki-istunnossa vasten seinää vai onko tämä tapa Sinusta aivan yhtä hyväksyttävä kuin jälkän istuminen tavallisesti pulpeteissa?

Oliko Sinusta vaatimus tuijottaa rastia oppilaan kiusaamista tai nolaamista, vai piditkö/pidätkö sitä aivan hyväksyttävänä tapana? Vahtiko valvova opettaja todella tarkasti, että katse pysyi koko ajan rastissa vai oliko tarkoitus kuitenkin ensisijaisesti pitää oppilaat hiljaisina istunnossa?

Olen kuullut eräiltä vanhemmilta sukulaisiltani, että jo noin 50 vuotta sitten eräässä koulussa luovuttiin rastin piirtämisestä taululle, koska oppilaiden vanhempia oli valittanut asiasta. Ehkä silloin ei ajateltu ensisijaisesti sitä, oliko kyse oppilaiden nolaamisesta, vaan sitä, että samaan paikkaan jäykästi tuijottaminen olisi oppilaiden silmien tarpeetonta rasittamista.

Entinen oppilas kirjoitti:

Oliko Sinusta vaatimus tuijottaa rastia oppilaan kiusaamista tai nolaamista, vai piditkö/pidätkö sitä aivan hyväksyttävänä tapana? Vahtiko valvova opettaja todella tarkasti, että katse pysyi koko ajan rastissa vai oliko tarkoitus kuitenkin ensisijaisesti pitää oppilaat hiljaisina istunnossa?

Olen kuullut eräiltä vanhemmilta sukulaisiltani, että jo noin 50 vuotta sitten eräässä koulussa luovuttiin rastin piirtämisestä taululle, koska oppilaiden vanhempia oli valittanut asiasta. Ehkä silloin ei ajateltu ensisijaisesti sitä, oliko kyse oppilaiden nolaamisesta, vaan sitä, että samaan paikkaan jäykästi tuijottaminen olisi oppilaiden silmien tarpeetonta rasittamista.

Lue lisää

Ei sitä ainakaan silloin ajatellut, että olisi kiusaamista tai nolaamista. Pitäisikö sanoa, että sitä istuttiin niinkuin käskettiin. Ja rinnakkkaisluokan opettaja seisotti oppilaita jälkässä. Ehkä itse olisin kuitenkin valinnut istumisen ja vaikka sitten taululle piirretyn rastin tuijottamisen kuin seisomisen.
Kyllä ope sitä aika tarkasti valvoi. Sanoi vielä jälkän alussa, että jokaisesta sivulle vilkuilusta tulee viisi minuuttia lisää istumista. Onneksi oma pulpettini ei ollut ihan luokan edessä, joten en joutunut tuijottamaan taululle kovinkaan läheltä.

Sikäli, kun olen lukemastani ja kuulemastani ymmärtänyt, kyseisessä tavassa oppilaat laitetaan istumaan pitkin luokan seiniä siten, että jokaisen katse on suunnattu seinää kohti. Olennaista siis on ilmeisesti estää mahdollisimman tehokkaasti se, että oppilaat olisivat katsekontaktissa toinen toisiinsa. Mutta välttämättä oppilasta ei ole estetty saamasta esimerkiksi paikkaa ikkunanpuoleiselta seinältä, jolloin hän on voinut katsoa jälki-istunnon ajan ikkunasta avautuvaa näkymää.

Mutta myös minulle on tullut tästä istumistavasta mielleyhtymä nurkkaan laittamiseen. Nurkkaan laittamisen tarkoitus voi olla joko tuottaa häpeää tai tarjota rauhoittumispaikka.

Omista kouluajoistani muistan, että alaluokilla nurkassa seisottaminen oli vielä käytössä. Mutta yläasteella nimen omaan vakuutettiin, että laki kieltää oppilaan seisottamisen nurkassa oppilasta loukkaavana.

Tavasta, jossa jälki-istunnossa oppilaat laitetaan istumaan pitkin seiniä, en myöskään itse ollut omina kouluaikoinani kuullut.

En usko, että opettajien tarkoituksena olisi tietoisesti kiusata tai nöyryyttää oppilaita, vaikka he laittaisivat oppilaat istumaan pitkin luokan seiniä. Luulen, että heidän vilpitön tarkoituksensa on turvata se, että jälki-istunnossa ei yritetä pitää hauskaa vaan istutaan hiljaa. En ole ollut tilaisuudessa haastatella lähemmin tästä asiasta kyseistä tapaa käyttäviä opettajia. Mutta voisin hyvin kuvitella, että ainakin jotkut oppilaat saattaisivat pitää tällaista istumistapaa kiusaamisena tai muuten epäasiallisena kohteluna. Siksi juuri otin tämän esimerkin, kun käynnistin keskustelun siitä, voiko oppilas kokea jälki-istunnon toimeenpanotavan kiusaamisena.

En siis ajattele, että jos oppilaalla on "tylsää" ja "ikävää" jälki-istunnossa, niin hän aina katsoisi opettajan kiusaavan häntä. Kyllä varmaan suurin osa oppilaista hyväksyy, että jälki-istunnon ei tarvitse olla mitään erityisen mukavaa. Mutta olen kysynyt kommentteja erityisesti siitä, onko sellaisia jälki-istunnon toimeenpanotapoja, jotka oppilas on kokenut kurinpidon lisäksi kiusaamisena.

Entinen oppilas kirjoitti:

Sikäli, kun olen lukemastani ja kuulemastani ymmärtänyt, kyseisessä tavassa oppilaat laitetaan istumaan pitkin luokan seiniä siten, että jokaisen katse on suunnattu seinää kohti. Olennaista siis on ilmeisesti estää mahdollisimman tehokkaasti se, että oppilaat olisivat katsekontaktissa toinen toisiinsa. Mutta välttämättä oppilasta ei ole estetty saamasta esimerkiksi paikkaa ikkunanpuoleiselta seinältä, jolloin hän on voinut katsoa jälki-istunnon ajan ikkunasta avautuvaa näkymää.

Mutta myös minulle on tullut tästä istumistavasta mielleyhtymä nurkkaan laittamiseen. Nurkkaan laittamisen tarkoitus voi olla joko tuottaa häpeää tai tarjota rauhoittumispaikka.

Omista kouluajoistani muistan, että alaluokilla nurkassa seisottaminen oli vielä käytössä. Mutta yläasteella nimen omaan vakuutettiin, että laki kieltää oppilaan seisottamisen nurkassa oppilasta loukkaavana.

Tavasta, jossa jälki-istunnossa oppilaat laitetaan istumaan pitkin seiniä, en myöskään itse ollut omina kouluaikoinani kuullut.

En usko, että opettajien tarkoituksena olisi tietoisesti kiusata tai nöyryyttää oppilaita, vaikka he laittaisivat oppilaat istumaan pitkin luokan seiniä. Luulen, että heidän vilpitön tarkoituksensa on turvata se, että jälki-istunnossa ei yritetä pitää hauskaa vaan istutaan hiljaa. En ole ollut tilaisuudessa haastatella lähemmin tästä asiasta kyseistä tapaa käyttäviä opettajia. Mutta voisin hyvin kuvitella, että ainakin jotkut oppilaat saattaisivat pitää tällaista istumistapaa kiusaamisena tai muuten epäasiallisena kohteluna. Siksi juuri otin tämän esimerkin, kun käynnistin keskustelun siitä, voiko oppilas kokea jälki-istunnon toimeenpanotavan kiusaamisena.

En siis ajattele, että jos oppilaalla on "tylsää" ja "ikävää" jälki-istunnossa, niin hän aina katsoisi opettajan kiusaavan häntä. Kyllä varmaan suurin osa oppilaista hyväksyy, että jälki-istunnon ei tarvitse olla mitään erityisen mukavaa. Mutta olen kysynyt kommentteja erityisesti siitä, onko sellaisia jälki-istunnon toimeenpanotapoja, jotka oppilas on kokenut kurinpidon lisäksi kiusaamisena.

Lue lisää

Minkä ikäisille oppilaille tuollaista jälki-istunnon suorittamistapaa on käytetty? Tiedätkö? Olettaisin, että kyseessä on ollut ala-asten oppilas tai oppilaat. Ylä-aste ikäisten (13-15) laittaminen tuijottamaan seinää tuntuu aika hassulta.
Luokan edessä nurkassa seisottaminen oli käytössä meilläkin. Ja alaluokilla nimenomaan.

Hanna kirjoitti:

Minkä ikäisille oppilaille tuollaista jälki-istunnon suorittamistapaa on käytetty? Tiedätkö? Olettaisin, että kyseessä on ollut ala-asten oppilas tai oppilaat. Ylä-aste ikäisten (13-15) laittaminen tuijottamaan seinää tuntuu aika hassulta.
Luokan edessä nurkassa seisottaminen oli käytössä meilläkin. Ja alaluokilla nimenomaan.

Lue lisää

Tiedän, että kyseistä tapaa on käytetty myös yläasteella. Olen tavannut ja lukenut oppilaista, jotka ovat suorittaneet jälki-istuntoa näin yläkoulussa.

Kyseisissä kouluissa on ollut yleensä tietty jälki-istuntopäivä (varmaan kerran viikossa tai harvemmin), johon kaikki tai suurin osa koulussa jälki-istuntoa saaneet ovat tulleet suorittamaan istuntoaan. Yleensä istuntotapa on riippunut opettajasta, ja seiniin päin istuminen on ollut eräiden opettajien käytäntö. Joidenkin opettajien istunnoissa taas on katsottu telkkaria.

Entinen oppilas kirjoitti:

Tiedän, että kyseistä tapaa on käytetty myös yläasteella. Olen tavannut ja lukenut oppilaista, jotka ovat suorittaneet jälki-istuntoa näin yläkoulussa.

Kyseisissä kouluissa on ollut yleensä tietty jälki-istuntopäivä (varmaan kerran viikossa tai harvemmin), johon kaikki tai suurin osa koulussa jälki-istuntoa saaneet ovat tulleet suorittamaan istuntoaan. Yleensä istuntotapa on riippunut opettajasta, ja seiniin päin istuminen on ollut eräiden opettajien käytäntö. Joidenkin opettajien istunnoissa taas on katsottu telkkaria.

Lue lisää

Mielestäni kouluilla pitäisi olla jälki-istuntojen suhteen yhteinen käytäntö. Eli ne suoritetaan aina samalla tavalla, oli valvojana kuka tahansa opettaja. Vähän oudolta tuntuu, että joidenkin opettajien jälkkäreissä oppilaat laitetaan tuijottamaan seinää häpeärangaistuksen omaisesti ja jotkut opettajat antavat katsoa telkkaria. Vai tarkoititko, että oppilaat joutuvat katsomaan pimeää kuvaruutua istunnon ajan.
Hyvä olisi myös, että koulut ilmottaisivat kotiin mistä rikkeistä oppilaat voivat saada istumista, kuinka paljon ja miten se suoritetaan.
Tuollainen kasvot seinään päin istuttaminen on varmasti hyvin tehokas keino. Vaikka se, kuten jo sanoinkin täyttää aika vahvasti häpeärangaistuksen tunnusmerkit. Jälki-istunto on rangaistus ja tuollainen suoritustapa varmasti tuntuu siltä.

Hanna kirjoitti:

Mielestäni kouluilla pitäisi olla jälki-istuntojen suhteen yhteinen käytäntö. Eli ne suoritetaan aina samalla tavalla, oli valvojana kuka tahansa opettaja. Vähän oudolta tuntuu, että joidenkin opettajien jälkkäreissä oppilaat laitetaan tuijottamaan seinää häpeärangaistuksen omaisesti ja jotkut opettajat antavat katsoa telkkaria. Vai tarkoititko, että oppilaat joutuvat katsomaan pimeää kuvaruutua istunnon ajan.
Hyvä olisi myös, että koulut ilmottaisivat kotiin mistä rikkeistä oppilaat voivat saada istumista, kuinka paljon ja miten se suoritetaan.
Tuollainen kasvot seinään päin istuttaminen on varmasti hyvin tehokas keino. Vaikka se, kuten jo sanoinkin täyttää aika vahvasti häpeärangaistuksen tunnusmerkit. Jälki-istunto on rangaistus ja tuollainen suoritustapa varmasti tuntuu siltä.

Lue lisää

Useissa kouluissa varmasti pyritään yhtenäiseen käytäntöön jälki-istuntojen suhteen. Mutta suurissa kouluissa on erilaisia opettajia ja heillä erilainen suhtautuminen jälki-istuntoon. Vaikka kuinka sovittaisiin yhteisestä käytännöstä, jotkut voivat lipsua siitä.

Esimerkkini telkkarin katsomisesta tarkoitti sitä, että joidenkin suurten urheilukilpailujen aikana valvova opettaja halusi seurata kisalähetystä, ja sitten myös jälki-istunnossa istuvat oppilaat saivat seurata sitä.

Minusta tuntuu kuitenkin pahalta ajatella, että jälki-istunnon tulisi olla häpeärangaistus. Eihän aikuisiakaan rangaista häpeärangaistuksella. Jos 16-vuotias peruskoulun oppilas poistuu luvatta koulun alueelta, hän tekee mielestäni samantasoisen rikkomuksen kuin 18-vuotias juuri ajokortin saanut, joka parkkeeraa autonsa sopimattomaan paikkaan. Jälkimmäinen saa "rangaistuksena" rikesakon, oppilas usein tunnin jälki-istuntoa. Mielestäni jälki-istunnon saamisen ei pitäisi tuntua sen häpeällisemmältä kuin rikesakon saamisen.

Usein koulut ilmoittavat tiedotteissaan jälki-istuntokäytännöistä eli, mistä rikkeistä sitä saa ja kuinka paljon, ja myös mahdollisesta yhteisestä jälki-istuntopäivästä. Mutta suhteellisen harvat koulut ilmoittavat jälki-istunnon suorittamisen yksityiskohdista. Kun oppilas saa jälki-istuntoa, laki vaatii tiedottamaan siitä vanhemmille, mutta tämä ilmoitus ei yleensä sisällä mainitaa suoritustavasta.

Kannatan sitä, että koulussa opettajat sopivat yhteisestä linjasta jälki-istuntojen määräämiseen ja niiden suoritustapaan. Kuitenkin mielestäni jälki-istunnon suoritustapa saa riippua rikkomuksen tyypistä. Esimerkiksi tupakoinnista kiinni jäänyt voitaisiin (vaihtoehtoisesti) laittaa kirjoittamaan tutkielmaa tupakan vaaroista. Lisäksi koululla täytyy olla tietysti valmius huomioida oppilaan elämäntilanne, kun hänelle määrätään tai laitetaan suorittamaan jälki-istuntoa.

Hyväksyn sen, että koulun normaali yleinen jälki-istuntokäytäntö on suorittaa istumiset hiljaa paikalla istuen tekemättä istumisen aikana mitään. Tosin mielestäni oppilaille pitäisi tarjota myös joku toinen vaihtoehto jälki-istunnon suorittamiseen, mutta kuitenkin sellainen tapa, jota ei yleisesti ole pidettävä "mukavampana" kuin hiljaa paikalla istumista.

Entinen oppilas kirjoitti:

Useissa kouluissa varmasti pyritään yhtenäiseen käytäntöön jälki-istuntojen suhteen. Mutta suurissa kouluissa on erilaisia opettajia ja heillä erilainen suhtautuminen jälki-istuntoon. Vaikka kuinka sovittaisiin yhteisestä käytännöstä, jotkut voivat lipsua siitä.

Esimerkkini telkkarin katsomisesta tarkoitti sitä, että joidenkin suurten urheilukilpailujen aikana valvova opettaja halusi seurata kisalähetystä, ja sitten myös jälki-istunnossa istuvat oppilaat saivat seurata sitä.

Minusta tuntuu kuitenkin pahalta ajatella, että jälki-istunnon tulisi olla häpeärangaistus. Eihän aikuisiakaan rangaista häpeärangaistuksella. Jos 16-vuotias peruskoulun oppilas poistuu luvatta koulun alueelta, hän tekee mielestäni samantasoisen rikkomuksen kuin 18-vuotias juuri ajokortin saanut, joka parkkeeraa autonsa sopimattomaan paikkaan. Jälkimmäinen saa "rangaistuksena" rikesakon, oppilas usein tunnin jälki-istuntoa. Mielestäni jälki-istunnon saamisen ei pitäisi tuntua sen häpeällisemmältä kuin rikesakon saamisen.

Usein koulut ilmoittavat tiedotteissaan jälki-istuntokäytännöistä eli, mistä rikkeistä sitä saa ja kuinka paljon, ja myös mahdollisesta yhteisestä jälki-istuntopäivästä. Mutta suhteellisen harvat koulut ilmoittavat jälki-istunnon suorittamisen yksityiskohdista. Kun oppilas saa jälki-istuntoa, laki vaatii tiedottamaan siitä vanhemmille, mutta tämä ilmoitus ei yleensä sisällä mainitaa suoritustavasta.

Kannatan sitä, että koulussa opettajat sopivat yhteisestä linjasta jälki-istuntojen määräämiseen ja niiden suoritustapaan. Kuitenkin mielestäni jälki-istunnon suoritustapa saa riippua rikkomuksen tyypistä. Esimerkiksi tupakoinnista kiinni jäänyt voitaisiin (vaihtoehtoisesti) laittaa kirjoittamaan tutkielmaa tupakan vaaroista. Lisäksi koululla täytyy olla tietysti valmius huomioida oppilaan elämäntilanne, kun hänelle määrätään tai laitetaan suorittamaan jälki-istuntoa.

Hyväksyn sen, että koulun normaali yleinen jälki-istuntokäytäntö on suorittaa istumiset hiljaa paikalla istuen tekemättä istumisen aikana mitään. Tosin mielestäni oppilaille pitäisi tarjota myös joku toinen vaihtoehto jälki-istunnon suorittamiseen, mutta kuitenkin sellainen tapa, jota ei yleisesti ole pidettävä "mukavampana" kuin hiljaa paikalla istumista.

Lue lisää

Kyllähän tuollainen kasvot seinään päin istuttaminen saattaa aluksi tuntua ja kuulostaa pahalta, mutta toisaalta se vaikuttaa niin tehokkaalta ja ankaralta keinolta, että luulisi istujien ottavan kerralla opikseen. Ja se opettajan tarkoitus lienee ollutkin.
Tuossa, että jälki-istunnossa katsotaan tv:tä, ei ole mielestäni mitään järkeä. Asia kadottaa tyystin alkuperäisen tarkoituksensa.

Hanna kirjoitti:

Kyllähän tuollainen kasvot seinään päin istuttaminen saattaa aluksi tuntua ja kuulostaa pahalta, mutta toisaalta se vaikuttaa niin tehokkaalta ja ankaralta keinolta, että luulisi istujien ottavan kerralla opikseen. Ja se opettajan tarkoitus lienee ollutkin.
Tuossa, että jälki-istunnossa katsotaan tv:tä, ei ole mielestäni mitään järkeä. Asia kadottaa tyystin alkuperäisen tarkoituksensa.

Lue lisää

Yllättävää kyllä, ne nuoret, jotka olen tavannut, eivät ole pitäneet seinään päin istumista juuri sen ihmeellisempänä tapana suorittaa jälki-istuntoa kuin tavallista pulpeteissa liitutauluun päin istumista. Ja osa on ollut istumassa monta kertaa, vaikka on täytynytkin tuijottaa seinää. Joidenkin mukaan on helpompaa nukkua (kenties opettajan huomaamatta) jälki-istunnossa, kun kasvot on asetettu seinää eikä opettajaa kohti.

Jos jälki-istunnon tarkoitus on olla oppilaan vapaa-ajan menetystä, olen varmasti samaa mieltä kanssasi, että urheilun katsominen televisiosta ei ole paras tapa suorittaa jälki-istuntoa.

Mielestäni hiljaa paikalla istuminen voi olla aivan hyvä tapa. Vaikka sen tarkoitus on tuntua itsessään "tylsältä", siinä kunnioitetaan oppilaan vapautta ajatella niitä asioita, joita hän itse haluaa; ehkä myös sitä, miten oppilaan tulisi muuttaa käyttäytymistään tai huolellisuuttaan, jotta ei joutuisi uudestaan istumaan.

Entinen oppilas kirjoitti:

Yllättävää kyllä, ne nuoret, jotka olen tavannut, eivät ole pitäneet seinään päin istumista juuri sen ihmeellisempänä tapana suorittaa jälki-istuntoa kuin tavallista pulpeteissa liitutauluun päin istumista. Ja osa on ollut istumassa monta kertaa, vaikka on täytynytkin tuijottaa seinää. Joidenkin mukaan on helpompaa nukkua (kenties opettajan huomaamatta) jälki-istunnossa, kun kasvot on asetettu seinää eikä opettajaa kohti.

Jos jälki-istunnon tarkoitus on olla oppilaan vapaa-ajan menetystä, olen varmasti samaa mieltä kanssasi, että urheilun katsominen televisiosta ei ole paras tapa suorittaa jälki-istuntoa.

Mielestäni hiljaa paikalla istuminen voi olla aivan hyvä tapa. Vaikka sen tarkoitus on tuntua itsessään "tylsältä", siinä kunnioitetaan oppilaan vapautta ajatella niitä asioita, joita hän itse haluaa; ehkä myös sitä, miten oppilaan tulisi muuttaa käyttäytymistään tai huolellisuuttaan, jotta ei joutuisi uudestaan istumaan.

Lue lisää

Ehkäpä tuo hiljaa ja paikoillaan pulpetissa istuminen on kaikesta huolimatta se paras keino suorittaa jälki-istunto. Tuota nukkumismahdollisuutta en ottanut huomioon lainkaan.
Joissain kouluissa jälkkäri on mahdollista suorittaa jonkinlaisena työpalveluna. Näin olen kuullut. Tämäkään keino ei mielestäni ole kovin hyvä. Ensinnäkin annetut työt eivät missään nimessä saa olla lapsille tai nuorille liian raskaita. Oppilaita ei saa esim. laittaa vaihtamaan talvirenkaita opettajan autoon. (En tiedä tällaisesta tapauksesta, otin vain esimerkin.)
Jälki-istunto on rangaistus. Ja sen täytyy tuntua sellaiselta. Minä(kin) olen kuitenkin sitä mieltä, että se ei saa olla oppilaan ihmisarvoa alentava. Jossain se raja menee.
Olen lukenut, että eräässä kansakoulussa oppilaat laitettiin jälkässä seisomaan kaksi tuntia kädet suoriksi ojennettuina. Heitä saatettiin myös käskeä tekemään kyykkyhyppyjä (hyppyjen tekeminen jatkui niin kauan, kunnes opettaja antoi luvan lopettaa). Tällainen simputus ja rääkkääminen ei jälki-istuntoihin kuulu.

Hanna kirjoitti:

Ehkäpä tuo hiljaa ja paikoillaan pulpetissa istuminen on kaikesta huolimatta se paras keino suorittaa jälki-istunto. Tuota nukkumismahdollisuutta en ottanut huomioon lainkaan.
Joissain kouluissa jälkkäri on mahdollista suorittaa jonkinlaisena työpalveluna. Näin olen kuullut. Tämäkään keino ei mielestäni ole kovin hyvä. Ensinnäkin annetut työt eivät missään nimessä saa olla lapsille tai nuorille liian raskaita. Oppilaita ei saa esim. laittaa vaihtamaan talvirenkaita opettajan autoon. (En tiedä tällaisesta tapauksesta, otin vain esimerkin.)
Jälki-istunto on rangaistus. Ja sen täytyy tuntua sellaiselta. Minä(kin) olen kuitenkin sitä mieltä, että se ei saa olla oppilaan ihmisarvoa alentava. Jossain se raja menee.
Olen lukenut, että eräässä kansakoulussa oppilaat laitettiin jälkässä seisomaan kaksi tuntia kädet suoriksi ojennettuina. Heitä saatettiin myös käskeä tekemään kyykkyhyppyjä (hyppyjen tekeminen jatkui niin kauan, kunnes opettaja antoi luvan lopettaa). Tällainen simputus ja rääkkääminen ei jälki-istuntoihin kuulu.

Lue lisää

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että hiljaa paikalla pulpetissa istuminen voidaan toteuttaa loukkaamatta oppilaan ihmisarvoa, ja kuitenkin oppilas ymmärtää, että se on tarkoitettu hänelle ojennukseksi, ei viihdykkeeksi.

En kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö työpalvelu voisi olla hiljaa istuttavan jälki-istunnon vaihtoehto. Olen samaa mieltä, että työpalvelutehtävät eivät saa olla liian raskaita tai muuten sopimattomia. Opettaja ei tietenkään saa käyttää oppilaiden työpanosta yksityisesti hyväkseen. Mahdollisen työpalvelun tulee olla koulun ja yhteisten asioiden hyväksi. Mielestäni työpalvelu on eräs mielekäs vaihtoehto esimerkiksi silloin, jos paikalla istuminen ilman mitään tekemistä on syystä tai toisesta oppilaalle liian vaikeaa.

Laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta kielletään lapsen kurittaminen ruumiillisesti ja muuten alentava kohtelu; varmasti tämä koskee myös suhtautumista oppilaisiin peruskoulussa. Perusopetuslaissakin todetaan ruumiillinen kuritus kielletyksi ja muun muassa todetaan, että oppilaalla on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Eli tämä ei mielestäni toteudu, jos kurinpitotoimi on "häpeärangaistus".

Mutta, kuten olen tässä viestiketjussa kirjoittanut muualla, yllätyksekseni tapaamani nuoret eivät ole juuri mieltäneet mainittua jälki-istunnon toimeenpanotapaa (kasvot seinään päin istuminen) mitenkään erityisen häpeälliseksi. Otin asian esille, jotta voitaisiin saada useamman ihmisen näkökulma tähän asiaan.

Jos nuori kokee jonkin jälki-istunnon toimeenpanotavan kiusaamisena, loukkaavana, nöyryyttävänä tai ihmisarvoa alentavana, mielestäni hänen tunteitaan on kunnioitettava. Mutta nuori ei tietenkään saa sanella, millä tavalla hän suostuu jälki-istuntonsa istumaan, vaan vastuu tavan valinnasta kuuluu koululle ja opettajalle. Jokaista oppilasta varten löytyy varmasti sellainen jälki-istunnon toimeenpanotapa, joka on tarpeeksi "rangaistuksenomainen" ja epäviihteellinen, mutta jota nuori ei koe kuitenkaan ihmisarvoa mitätöiväksi. Mielestäni koulussa voi olla jokin pääsääntöinen jälki-istunnon suorittamistapa (esimerkiksi perinteinen hiljaa toimettomana pulpeteissa istuminen), josta voidaan tarvittaessa tehdä poikkeuksia saattamatta oppilaita kuitenkaan eriarvoiseen asemaan.

Entinen oppilas kirjoitti:

Laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta kielletään lapsen kurittaminen ruumiillisesti ja muuten alentava kohtelu; varmasti tämä koskee myös suhtautumista oppilaisiin peruskoulussa. Perusopetuslaissakin todetaan ruumiillinen kuritus kielletyksi ja muun muassa todetaan, että oppilaalla on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Eli tämä ei mielestäni toteudu, jos kurinpitotoimi on "häpeärangaistus".

Mutta, kuten olen tässä viestiketjussa kirjoittanut muualla, yllätyksekseni tapaamani nuoret eivät ole juuri mieltäneet mainittua jälki-istunnon toimeenpanotapaa (kasvot seinään päin istuminen) mitenkään erityisen häpeälliseksi. Otin asian esille, jotta voitaisiin saada useamman ihmisen näkökulma tähän asiaan.

Jos nuori kokee jonkin jälki-istunnon toimeenpanotavan kiusaamisena, loukkaavana, nöyryyttävänä tai ihmisarvoa alentavana, mielestäni hänen tunteitaan on kunnioitettava. Mutta nuori ei tietenkään saa sanella, millä tavalla hän suostuu jälki-istuntonsa istumaan, vaan vastuu tavan valinnasta kuuluu koululle ja opettajalle. Jokaista oppilasta varten löytyy varmasti sellainen jälki-istunnon toimeenpanotapa, joka on tarpeeksi "rangaistuksenomainen" ja epäviihteellinen, mutta jota nuori ei koe kuitenkaan ihmisarvoa mitätöiväksi. Mielestäni koulussa voi olla jokin pääsääntöinen jälki-istunnon suorittamistapa (esimerkiksi perinteinen hiljaa toimettomana pulpeteissa istuminen), josta voidaan tarvittaessa tehdä poikkeuksia saattamatta oppilaita kuitenkaan eriarvoiseen asemaan.

Lue lisää

Käännettiinkö oppilaiden pulpetit myös? Vai ainoastaan tuolit?
Meillä jälki-istunnot suoritettiin perinteisellä tavalla. Eli pulpeteissa piti istua ryhdikkäästi, hiljaa, liikkumatta ja katsoa suoraan eteenpäin. Mitään rasteja tai merkkejä ei meillä opettaja taululle piirtänyt, mutta muistutti kyllä jokaisen jälkän alussa istunnon säännöistä.

myös arestissa istunut kirjoitti:

Käännettiinkö oppilaiden pulpetit myös? Vai ainoastaan tuolit?
Meillä jälki-istunnot suoritettiin perinteisellä tavalla. Eli pulpeteissa piti istua ryhdikkäästi, hiljaa, liikkumatta ja katsoa suoraan eteenpäin. Mitään rasteja tai merkkejä ei meillä opettaja taululle piirtänyt, mutta muistutti kyllä jokaisen jälkän alussa istunnon säännöistä.

Lue lisää

En siis itse ole ollut kyseisentyyppisessä jälki-istunnossa, vaan käsitykseni perustuu siihen, mitä olen nuorilta henkilökohtaisesti kuullut ja lukenut.

Olen ymmärtänyt, että kyseiset jälki-istunnot on istuttu ilman pulpettia. On otettu pelkät tuolit ja asetettu ne pitkin luokan seiniä siten, että oppilaiden katse on ollut kohti seinää.

Mutta jälki-istuntojen suorittamistapa riippuu paljon valvovasta opettajasta. Pidän siis täysin mahdollisena, että joissakin kouluissa olisi käännetty tuolit pulpetteineen kohti seinää.

Omilta kouluajoiltani on sellainen muistikuva, että joskus kokeissa seinien vierellä olleet tuolit pulpetteineen on käännetty kohti seinää, kun lunttaamista on yritetty estää mahdollisimman tehokkaasti.

Entinen oppilas kirjoitti:

En siis itse ole ollut kyseisentyyppisessä jälki-istunnossa, vaan käsitykseni perustuu siihen, mitä olen nuorilta henkilökohtaisesti kuullut ja lukenut.

Olen ymmärtänyt, että kyseiset jälki-istunnot on istuttu ilman pulpettia. On otettu pelkät tuolit ja asetettu ne pitkin luokan seiniä siten, että oppilaiden katse on ollut kohti seinää.

Mutta jälki-istuntojen suorittamistapa riippuu paljon valvovasta opettajasta. Pidän siis täysin mahdollisena, että joissakin kouluissa olisi käännetty tuolit pulpetteineen kohti seinää.

Omilta kouluajoiltani on sellainen muistikuva, että joskus kokeissa seinien vierellä olleet tuolit pulpetteineen on käännetty kohti seinää, kun lunttaamista on yritetty estää mahdollisimman tehokkaasti.

Lue lisää

Nykyinen jälki.istunto käytäntö, noin yleisessä mielessä on herättänyt minussa jonkin verran ajatuksia.
Suurimmassa osassa Suomen peruskouluja on nykyisin käytössä nämä kerran tai kaksi viikossa pidettävät yhteisistunnot. Ainakin yläasteilla. Ala-asteista en tiedä. Ja se mitä olen lukenut ja kuullut, niin samat oppilaat siellä kerta toisensa jälkeen istuvat. Joitain poikkeuksiakin toki voi olla.
Jos samat oppilaat saavat jatkuvasti jälki-istuntoa, herättää minussa kysymyksen: toimiiko se. Ajaako se asiansa? Omasta mielestäni ei. En halua sanoa, että koko jälki-istunto käytäntö olisi turha. Mutta olen miettinyt, toimiiko se nykyisellä systeemillä. Vai pitäisikö sitä muuttaa jotenkin. Jotenkin tuntuu, että nykyajan lapset ja nuoret eivät välttämättä edes koe sitä rangaistuksena. Ainakaan kovin pahana.
En vastusta jälki-istuntoja. Ymmärrään ja hyväksyn, että kouluilla täytyy olla jokin rankaisu / ojentamiskeino oppilaita kohtaan.