Onko kukaan lukenut WoT:a englanniksi? Onko "The Crossroads of Twilight" eli osa 10 jo lopussa? Mitä mieltä olette olleet viimeisistä kirjoista?
Omasta mielestäni sarja on mennyt alamäkeä jo "The Crown of Swords:sta" eli no 7:stä asti. Juoni junnaa pahemman kerran paikoillaan, eikä henkilöhahmoissa oikeastaan Randia ja Matia lukuunottamatta ole tapahtunut kummoisempaa kehitystä. Jordan saattaa käyttää sivutolkulla, jonkun mielestäni täysin turhanpäiväisen keskustelun kuvaamiseen. Se on todella turhauttavaa!
Vaivaako Jordania joku megalomania vai mitä? Sarjasta on ilmeisesti pakko saada vähintään 20-osainen, ainakin se siltä tällä hetkellä tuntuu. En tiedä onko kyse rahastuksesta vai mistä? Mitä mieltä muut ovat? Onko Robert Jordanin sanainen arkku ehtynyt? Vai ovatko massiiviset juonikuviot käyneet ylivoimaisiksi? Entäpä raha? WoT on mielettömän suosittu Yhdysvalloissa ja myös muuallakin. Mikse takoa, kun rauta on kuuma?
Minusta aikaisemmissa kirjoissa Jordanilla oli jossain määrin ilmiömäinen taito kuljettaa samaan aikaan montaa eri juonikuviota, jotka jotenkin kietoutuivat loppua kohti taitavasti yhteen. Kirjan huipennus tuli sopivasti hieman ennen loppua, mutta aivan kirjan loppuun jäi kutkuttava "cliff-hangeri" (jos tällainen termi sallitaan) :) ja seuraavaa kirjaa jäi odottamaan kuola valuen. :)
Viimeiset kolme osaa ovat kuitenkin olleet tasaisen tappavaa puuroa. Mihin katosivat "the Forsakenit"? Anteeksi englanninkielisten termien käyttö, luin vain ekan osan suomeksi ja loput englanniksi. Suomenkieliset termit ovat vähän hakusessa. :) Asiaan. Kunnon pahisten puuttuminen häiritsee. En omalla tavallaan laske Seanchaneja ainakaan samanlaisiksi pahiksiksi kuin Hyljättyjä(oikea termi??). Seanchanien osuus koko sarjan lopetukseen on jokseenkin ilmeinen...vai mitä mieltä olette? Minua ärsyttää myös se, että hahmot ovat niin vieraantuneet toisistaan ja myöskin täysin hajallaan eri puolilla maailmaa. Se osaltaan rikkoo juonta ja koko sarjan etenemistä.
Toisaalta olisi todella sääli, jos viimeinen taistelu käydään seuraavassa osassa ja sarja loppuu ihan "töks". Minusta vähintään kaksi viimeistä kirjaa olisi voinut tiivistää yhdeksi ja edetä kunnolla.
En nyt saanut ihan kaikkia mieltäni painavia kysymyksiä tähän, koska en halua paljastaa juonesta mitään kirjoja suomeksi lukeville. Mutta vastailkaa ihmiset. Haluasin kovasti vaihtaa mielipiteitä muiden fanien ja miksei ex-fanienkin kanssa. :)
Omasta mielestäni sarja on mennyt alamäkeä jo "The Crown of Swords:sta" eli no 7:stä asti. Juoni junnaa pahemman kerran paikoillaan, eikä henkilöhahmoissa oikeastaan Randia ja Matia lukuunottamatta ole tapahtunut kummoisempaa kehitystä. Jordan saattaa käyttää sivutolkulla, jonkun mielestäni täysin turhanpäiväisen keskustelun kuvaamiseen. Se on todella turhauttavaa!
Vaivaako Jordania joku megalomania vai mitä? Sarjasta on ilmeisesti pakko saada vähintään 20-osainen, ainakin se siltä tällä hetkellä tuntuu. En tiedä onko kyse rahastuksesta vai mistä? Mitä mieltä muut ovat? Onko Robert Jordanin sanainen arkku ehtynyt? Vai ovatko massiiviset juonikuviot käyneet ylivoimaisiksi? Entäpä raha? WoT on mielettömän suosittu Yhdysvalloissa ja myös muuallakin. Mikse takoa, kun rauta on kuuma?
Minusta aikaisemmissa kirjoissa Jordanilla oli jossain määrin ilmiömäinen taito kuljettaa samaan aikaan montaa eri juonikuviota, jotka jotenkin kietoutuivat loppua kohti taitavasti yhteen. Kirjan huipennus tuli sopivasti hieman ennen loppua, mutta aivan kirjan loppuun jäi kutkuttava "cliff-hangeri" (jos tällainen termi sallitaan) :) ja seuraavaa kirjaa jäi odottamaan kuola valuen. :)
Viimeiset kolme osaa ovat kuitenkin olleet tasaisen tappavaa puuroa. Mihin katosivat "the Forsakenit"? Anteeksi englanninkielisten termien käyttö, luin vain ekan osan suomeksi ja loput englanniksi. Suomenkieliset termit ovat vähän hakusessa. :) Asiaan. Kunnon pahisten puuttuminen häiritsee. En omalla tavallaan laske Seanchaneja ainakaan samanlaisiksi pahiksiksi kuin Hyljättyjä(oikea termi??). Seanchanien osuus koko sarjan lopetukseen on jokseenkin ilmeinen...vai mitä mieltä olette? Minua ärsyttää myös se, että hahmot ovat niin vieraantuneet toisistaan ja myöskin täysin hajallaan eri puolilla maailmaa. Se osaltaan rikkoo juonta ja koko sarjan etenemistä.
Toisaalta olisi todella sääli, jos viimeinen taistelu käydään seuraavassa osassa ja sarja loppuu ihan "töks". Minusta vähintään kaksi viimeistä kirjaa olisi voinut tiivistää yhdeksi ja edetä kunnolla.
En nyt saanut ihan kaikkia mieltäni painavia kysymyksiä tähän, koska en halua paljastaa juonesta mitään kirjoja suomeksi lukeville. Mutta vastailkaa ihmiset. Haluasin kovasti vaihtaa mielipiteitä muiden fanien ja miksei ex-fanienkin kanssa. :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mä oon kans lukenu noita kirjoja englanniks ja oon aikalailla samaa mieltä ku sä. Lord of chaos oli vielä jännä ja hyvä mut sen jälkeen on ollu vähä kuivempaa tekstii..On tietysti myös hyviä kohtii, mut on myös sivu kaupalla sellasta tekstii mikä ei millään meinaa tulla luetuks. Niitä aikasempii kirjoja ei voinu laskee kädestä ku ne oli niin jänniä ;). Mihin se on kadonnu?
En oo vielä päässy cot:iin vaan oon "jumissa" winters heartissa. Mua ärsyttää niiden poliittisten juttujen jauhaminen ja paikalla junnaaminen. Ja se et oikeestaan mitkään juoni kuviot ei selvii vaan niitä tulee vaan lisää ja niitä alkaa olla mahdoton muistaa kaikkia. Samoin kuin jotain henkilöitä..onhan se hyvä että niitä on paljo, mut liika on liikaa, kun ei enää muista kuka on kuka jos ei pariin kertaan lue. Jänniä kohtii on aina vaan vähemmän ja enemmän sellasta poliittista mietintää ja ihmeellisiä keskusteluja joidenki vähemmän tärkeiden henkilöiden kesken tai jonkun "turhia" ajatuksia. Älkää nyt käsittäkö väärin, mä nautin vielä niiden kirjojen lukemisesta, mutten todellakaan samalla lailla kun ennen. Ja, totta, on vielä myös hyviä kohtia ja jänniä tapahtumia..mut mut..kaikki on vähän ku latistunu. Niissä alkukirjoissa kun tuli vastaan esim. trollokkeja niin sydän alko pamppailee ja oli tosi pelottavaa ja tuntu et ne hahmot oli pulassa. Nyt tuntuu et pari trollokkii ei oo mitään. Ja hyljätyt. Niidenki hohto on vähä himmentyny...ehkä osaks sen takii et niiden "point of view" : ista on lukenu niin paljo. Jotenki se ehkä tekee niistä inhimillisemmän tuntusia tai jotain..emmä tiedä. Kyll mä ymmärrän et henkilöt on kasvanu ja eihän kaikki voi olla samanlaista ku sillon aluks..ei oo enää niin paljo uusia, outoja juttuja ja käänteitä. ehkäpä tää sarja ois pysyny parempana jos se ois ollu lyhyempi. Mut toivoisin et tulis vielä sellasia kirjojoja kuin ne ensimmäiset!!
Tosin olen kyllä vähän kyyninen uusien kirjojen suhteen. Olen käynyt muutamaan otteeseen amerikkalaisten WoT-fanien sivuilla ja siellä kommentit on tyyliin: "Jordanilla on Alzheimerin-tauti ennen kuin viimeinen kirja ilmestyy" ym. :)
Poliittiset kuviot on kyllä aika tylsiä. Jossain vaiheessa niitä vielä jaksoi seurata, kun vierellä oli vähän toimintaakin, mutta nyt vain yhä useammat ihmiset juonittelee, eikä mitään tapahdu.
Ja mitä ihmettä kaikille Forsakeneille on tapahtunut!? Enkä oikein ole pysynyt perässä ketä ovat ne mysteeriset henkilöt, jotka auttavat Shaidoa? Nyt seuraa spoilereita, ne jotka eivät halua tietää mitä tapahtuu, hypätkää seuraavan yli:
Ovatko nämä mysteerihenkilöt Moghedien ja Asmodien (vai kuka se nyt olikaan joka auttoi Randia?) vai Lanfear ja joku muu? Ja kuka hemmetti se Moridin on, joka käyttää sitä True Poweria? Äh, olen ihan sekaisin, vaikka olenkin pyrkinyt lukemaan kaikki kirjat kahteen kertaan. En toisaalta yhtään ihmettele, että kirjat on huononee. Kuka pysyy kaikkien niiden henkilöhahmojen perässä?!
Ärsyttävää on myös Randin ylimielisyys ja "kaikkivoipaisuus". Siitä on tullut jotenkin kylmä näissä kahdessa viimeisessä kirjassa, vaikka vielä sanotaan nyt, kasi kirjassa siinä oli inhimillisyyttä ja... en osaa sanoa. Se oli vielä empaattinen ja luotti ehkä enemmän ihmisiin. Raivostuttaaa, kun Rand ei tajua, että se tarvitsee sekä Asha'maneja, että Aes'Sedaita.
Ehkä kaikkein naurettavinta on se, että Perrin on metsästänyt vaimoaan nyt, mitä, melkein kaksi kirjaa. :) Ei kai Shaido voi nyt NIIIN nopea olla? :)
Crossroads of Twilight on ehkä hiukan parempi kuin The Winter's Heart. Edes jonkinlaista äksöniä. Aina välillä. Välillä Jordan innostuu taas kertomaan sivutolkulla Matin ajatuksia siitä, kuinka "ärsyttäviä naiset osaavat olla" ja "kuinka ilman naisia elämä olisi helpompaa". Mitä ei olla kuultu KERTAAKAAN aikaisemmin. :)
Kuulostan kyllä ihan nörtiltä. :D Voi voi. Mikä on muuten sun mielestä ollut paras kohta kirjassa? Mun mielestä ehdottomasti se, kun Nynaeve, Egwene ja Elayne matkustivat Valan Lucan sirkuksen mukana ja sieppasivat Moghedienin. Ja Birgittestä tuli Elaynen vartija. Se oli kaikkein paras kirja, olikohan se viides vai kuudes.
Entä mitä luulet, onko viimeinen eli sarjan päätöskirja kaikkein paras? Mulla on kyllä suuret epäilykset sen suhteen. Ensinnäkin se lopettaa koko sarjan, joten miten se voi olla paras? Toiseksi, siinä luultavasti kuvaillaan sivutolkulla, mitä kaikilla on päällään viimeisessä taistelussa! :)
oli se kun ei-niin-dynaaminen poikatrio saapuu ensimmäiseen "kaapunkiin josson talot pykätty talojen piälle" ja miltei jäävät vankkurien yliajamiksi."Voe kaahistus, mikä se tommottinen oli?" "Painu hanuriin mun vankkureitten tieltä, vitun landepaukku!" :D
Mä oon ymmärtäny et Moridin on uudesti syntynyt Ishmael. (noi hyljättyen uudesti syntymiset ärsyttää mua älyttömästi!!) Voin kyll olla iha väärässä mut näin mä luulisin. Ja Shaidoja autto Sammael ja Graendal, ne vaan oli muuttunat ittensä eri näkösiks ja käytti vale nimiä. Taas kerran voin olla väärässä, mut luulen näin ;).
Joo, Randin ylimielisyys on alkanu ottaa päähän pahemman kerran! Sen pitäis ymmärtää ettei se voi tehä kaikkea ilman apua..! Tulis nyt Moiraine jo takasin niin vois siihenki saada jotain kuria =)!
Niinpä! Toi Shaidojen nopeus on hämmästyttävää! Ja vielä ottaen huomioon et Perrinillä on Asha'maneja, jotka osais Matkata? tai mitä nyt onkaan suomeks? (Travel)
Kirjassa paras kohta..? hmm..paha kysymys. Tykkäsin kyll kovasti siitä ajasta ku Elayne, Egwene ja Nynaeve oli menossa Teariin..ja Rand seikkaili jossain. Ja se iha eka kirja oli toosi hyvä..!
Emmä oikein usko et se vika kirja vois olla paras. Mä en oikeen usko et siitä voi tulla yhtä hyvä ku mitä kaikki odottaa. Tarmon Gaidonia on hehkutettu niin paljon...mut niinkuin sanoit toivossa on hyvä elää. Kukas niistä todella monesta hahmosta on sun lemppari?
Vähän kestää näissä viesteissä... :)
Mun lempihenkilö oli joskus aikaisemmin Egwene, mutta nyttemmin siitä on tullut sellainen sormea heilutteleva täti, etenkin kun siitä tuli Amyrlin. Elaynekin oli kiva, mutta se on nykyään ihme heitukka. Moiraine oli paras pitkään, mutta se potkaisi tyhjää. ;) Tällä hetkellä Brigitte on mun lempihenkilö. Siinä on munaa. :) Ja kuitenkin vähän herkyyttäkin. Miehet ei oo ollut koskaan mun lemppareita, Mat oli ihan hauska aiemmin, mutta nykyään se manaa vain naisia, kuten aiemmin mainitsinkin. Tosi ärsyttävää itsensä toistoa Jordanilta... Entä sun lempihahmo?
Esimerkiksi Randin ja Egwenen asema on muuttunut. Valta ja sen mukana seuraava vastuu eivät jätä ketään entiselleen ja tätä Jordan on yrittänyt kuvata.
Kannattaa ottaa huomioon sekin, että Randin tapauksessa hän tietää melkoisella varmuudella kuolevansa lopuksi ja kaiken lisäksi päässäkin kuhisee...
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Ihmiset muuttuvat, mutta se ei tarkoita sitä, että minun pitäisi pitää siitä miksi he muuttuvat. Ja ärsyttävää on, kun henkilöhahmot muuttuvat liian stereotyyppisiksi tai jäävät toistamaan itseään. Kuten Nynaeve, joka vain kiskoo sitä typerää lettiään ja Mat, joka kiroaa naisia. Boring!
Ja huomaa, ostan vieläkin niitä kirjoja, vaikka minusta taso on laskenut kuin lehmän häntä. Olen koukussa! :)
Ehkä Jordanin kannattaisi tiivistää tekstiään ja syventää henkilöhahmojaan.
Tietenkin ihmisillä on oikeassakin elämässä maneerinsa ,jotka tulevat ajan mittaan tutuiksi ja esimerkiksi minä tiedän monestikin , mitä vaimoni sanoo jostain asiasta ennen kuin hän ehtii suutaan avata. Jordanilla on kuitenkin näkynyt hetkittäisiä merkkejä pallon hukkaamisesta.( Jonkinlaisesta sisällöttömästä tyhjänkäynnistä.)
Kaikesta huolimatta,hitonmoinen tarina!
on teoria tuosta juonenpuutteesta. Robert Jordan oli pöytäkirjailija joka kirjoitti englanninkieliset 5 ensimmäistä kirjaa valmiiksi. Sarjan tultua bestselleriksi kustantaja (ja vaimo) painostivat Jordania jatkamaan niin että hän joutuu painamaan samaa vanhaa juonta joka kerta eri muodossa, ja jossain välissä hän kärsi hermoromahduksen ja makaa nyt katonisessa tilassa ullakolla tiputuksessa samaan aikaan kun kustantamon palkkaama kirjailija napsuttelee entistä kakkaisempaa tekstiä julkisuuteen.
Jordan muuten sanoi että jokaisessa naisessa on ripaus hänen vaimokultaansa, mitäs siitä sanotte? Mahtaa olla melkoinen riivinrauta. Kuka niitä nyt lukee enää paitsi huumorimielessä? Esim. se tasa-arvo-juttu ei sovi keskiajasta kertovaan kirjaan! Vaikka se olisi miten fantasiamainen maailma! Ja kirjoista ei tule "siellä olon" tuntua, jotkin hirveät konfliktit ja verenvuodatukset sivutetaan parilla sanalla, mutta vankkurimatkasta kyllä pursuaa tekstiä. Ja suurimman osan ajasta päähenkilöt (joita on aivan liikaa, joiden nimet muistuttavat liikaa toisiaan ja jotka eivät koskaan kuole, ei edes se pirun jälkeejäänyt maalaisponi Bela) vain riitelevät; "miksei meillä koskaan ole muuta kuin pekonia? Mikset sinä tee mitään? Mene kylpyyn senkin tyhmä miessika, lammaspaimen, PEIJUUNI SENTÄÄN!" "Noh, noh, älähän puhu rumia." "Voi jee, Tom, kuinks sää uskallat pistää vastahan ku mää ainaki saan turpahan muun vaemokullalta?" mää, ihan tyhmää. Ja juoni karkailee minusta koko ajan käsistä, kun se pomppii koko ajan pitkin maita ja maintuja ja koko ajan pitäisi muistaa missä mikin henkilö on. Se kuulostaa kyllä helpolta, mutta esim. Martinin "song of fire and ice" on paljon parempi.
Ja kyllä, sarjasta tulee ilmeisesti noin 40-osainen. Ja kyllä, kustantaja pilkkoo ne pariin kolmeen eri osaan.
Saamei kun se kertomus on laahannu ja Grossroads in Twilight oli kaiken kukkúra. Ite en jaksa ainakaan sitä aes sedai juonittelu soopaa. Ketä kiinnostaa joidenkin ämmien kieroilu ja teen juonti. Sais tulla enemmän randia ja seitä kuinka se laittaa aatelisia ojennukseen. Paras hahmo on mielestäni nykyää Shaidar Haran silloin kun sitä näkyy. Myrddaalit rocks. Muutenki pahat hahmot on mielenkiintosempia kuin hyvät. Tosin Mat on hyvä jätkä ja Rand samaten.
Tää nyt ei ehkä mitenkään liity asiaan, mutta kuinka monta niit kirjoi on jo ilmestynyt?...itse olen lukenut vasta viisi ensimmäistä ja viihtynyt niiden seurassa ihan hyvin...mutta toivoisin todella ettei se olisi mikään 20 osainen saaga!
Epäilyttää onko tarpeeksi aikaa sellaisen lukemiseen?!
...on tähän mennessä suomeksi ilmestynyt. Arvioisi niitä tulevan yli 25 osaa. Kuulemma englanniksi kirjoja saattaisi tulla 13, mutta Jordan on sanonut sarjan aloittaessaan, että siitä tulee trilogia :)
En kuitenkaan tajua, että miten sarjan pituus vaikuttaa siihen jaksaako sen lukea. Jos se on hyvä, luulisi sen jaksavan silloin lukea ja vielä mielellään. Huonot kirjat voi sitten jättää saman tien lukematta, tosin voisi ehkä miettiä kunnon perustelut, että miksi jokin kirja on huono.
Heippa!
Luin eräästä kirjasta, että Robet Jordanin kirjasarja Ajan pyörä on alkuperäin kielellä vain viisiosainen (tai sinnepäin). Suomennokset on jostakin syystä pilkottu helpommin sulavapiin osiin. Voi tosin olla, että kyseessä on vain rahastus?
WoT:tä on ilmestynyt englanniksi kymmenen kirjaa. Kymmenes ilmestyi tänä keväänä. Jokaisesta englannikielisestä tehdään 2-3 suomenkielistä kirjaa. En ole enää perillä monesko kirja suomentajalla on menossa... Mutta kyllä, kyseessä on todella megalomaaninen sarja!
...että mikä on teidän mielestä ollut kamalin/järkyttävin kohta Ajan pyörässä? Onko mikään saanut teitä itkemään? Omasta mielestäni kaamein kohtaus (12. osaan mennessä) on se, kun Rand astuu ter'angrealiin ja näkee aielien historian ja samalla maailman murtamisen.
Oon vasta 12. osassa (aloitettuani sarjan kolmanne kerran alusta)ja mielestäni Ajan pyörä on mahtava sarja. Mielestäni sarja lähti kunnolla käyntiin vasta 8. osassa ja on tähän mennessä parantunut osa osalta. Tosin myönnän että henkilöhahmot ovat keskenään sangen saman tyylisiä. Parasta sarjassa on mielestäni se, kuinka Jordan on luonut koko maailman ja sen historian. Lukiessa yrittää tulkita ennustuksia ja arvailla tulevia tapahtumia. Lisäksi sarjasta on mielenkiintoista hakea myös syvällisempää sanomaa, kuten miettiä sitä, miksi Aes Sedait ovat vihattuja mutta Tietäväiset ja merikansan kanavoijat sitä vastoin arvostettuja.
Suuren pelin juonittelusta (vrt. nyk. politiikkaan) pidän myös erityisesti, sitä ja muitakin Ajan pyörän tapahtumia on mielenkiintoista verrata todelliseen maailmaan. Ajatus ajan pyörästä ja aikakausien pitsistä on myöskin mielenkiintoinen ja agnostikon näkökulmasta yhtä todennäköinen kuin oikeankin maailman uskonnot. Ymmärrän toki, etteivät kaikki pidä Ajan pyörästä ja väitettä juonen junnaamisesta paikallaan on vaikea kumota. Silti itse toivon pysyväni fanina sarjan loppuun asti.
Koska Ilyena olet lukenut suomenkielistä sarjaa vasta noinkin vähän, ymmärrän miksi sinusta on vaikeaa kuvitella, että kukaan pitää Ajan pyörää tylsänä. Usko minua, tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu! Jos joku olisi minulle n. viisi vuotta sitten sanonut, että sarja on huononee, olisin nauranut ne pihalle. Ensimmäiset seitsemän kirjaa (englanniksi) ovat kyllä fantasiakirjallisuuden parhaimmistoa. Niin ovat sanoneet monet muut arvostetut fantasiakirjailijatkin, kuten Orson Scott Card. Mutta, valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan...
Niin, jos Ilyena et ole lukenut sarjaa tuota pidemmälle, niin älä lue tämän enempää... Vastaan kysymykseesi, mikä on järkyttävin kohta Ajan pyörässä... Et halua tietää sitä vielä. :)
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
Minusta järkyttävin kohta oli, kun Moiraine kuoli. Se oli surullista, koska pidin Moirainesta ihan mielettömästi. Sinänsä se oli kyllä tietysti arvattavaa, mutta silti surullista. Kaikkiin itseään kunniottaviin kunnon fantasiasarjoihin kuulu se, että "oppi-isä/-äiti" kuolee. Siltä ei voi välttyä. :)